En ymmärrä psykologiasta tarpeeksi, jotta kykenisin arvioimaan, kuinka kiinnostus kotikurille voi päästä syntymään. Mutta joitain havaintoja olen kuitenkin tehnyt, joiden epäilen vahvasti liittyvän ainakin siihen olemassa olevaan mekanismiin, mitä kotikuri merkitsee alistuvalle.
Olen pannut merkille, että piiskaaminen, mitä kotikurissa harjoitetaan, on usein seurausta ahdistuneesta olotilasta. Kun yksilöä ahdistaa, niin se triggeröi myös piiskan saamisen tarpeita. Ja tämä jollain tavalla myös liittyy ehkä erittäin herkkään itsetuntoon, mikä triggeröi ahdistuksen tunteet. Ja sen takia uskon, että kotikuri ja piiskaaminen muodostavat yhdessä kokonaisuuden mikä ei ole pelkästään piiskaamista vain koska se olisi miellyttävää, vaan piiskaaminen saa suuremman merkityksen rangaistuksen muodossa.
Ja tämä huomattavan suuri ero piiskamisen eri tavoitteilla on oleellinen. Piiskaaminen voidaan ajatella suurena mielleyhtymäklusterina, mihin liittyy asioita kuten voimatasapainosuhteet, stressihormonien aikaansaama huuma, flowtilat, fyysinen läheisyys, ja visuaalinen stimulaatio jo pelkästä läiskittävästä pepusta sekä äänet ja tuskanparahdukset jne.
Mutta että rangaistus ja kotikuri? Nämä vaikuttavat hyvin erityisiltä piirteiltä, irroitettuna tuosta suuresta mielleyhtmäklusterista. Mietin joskus sitä, että meneekö rangaistuspiiskaaminen niin, että on olemassa jokin syy, miksi alistuvainen on tehnyt jotain väärin, ja sitten on alistava osapuoli joka on jakamassa oikeutta väärinteolle ja oikeus toteutuu kun alistettava on maksanut velkansa takaisin? Oudoksuntaa tässä muuten normaalissa tavassa ymmärtää kotikuripiiskaamista herättää se, että miksi ihmeessä alistettava kuitenkin haluaa tulla piiskatuksi? Eikö jo pelkkä käsitys väärinteosta ole tarpeeksi, että molemmat osapuolet hyväksyvät että rangaistus toteutetaan? Ei siihen pitäisi erityistä halua vielä lisäksi olla olemassa, mikä tekee piiskaamisesta jopa seksuaalisesti herättelevää, vaikka kyse olisi jopa erittäin ankarasta piiskaamisesta, mikä ei mitenkään tunnu miellyttävältä sellaisenaan. Mikä tekee rangaistuksen saamisesta niin viehättävää?
Joten käänsin kuvauksen kotikuri piiskaamisesta alistettavan näkökulmasta: Kenties alistettava kokee ahdistusta, mikä on seurausta tämän huonosta itsetunnosta ja mielentilasta, missä hän on turhautumiseen asti syyttämässä itseään joko omista puitteistaan tai antamassa liian vahvaa kritiikkiä kenties ihan oikeutetustikin omille teoilleen jotka joko jäivät tekemättä tai tulivat tehtyä puolivillaisesti. Tällaisessa neuroosisessa tilassa alistuva haluaa rangaista itseään, mutta ei siihen kuitenkaan pysty. Tällaisessa olotilassa kukaan ei viihdy, jolloin siksi kuvioon astuu mukaan alistava osapuoli, kenelle itsensä rankaiseminen ulkoistetaan. Kenties jopa niinkin yksinkertaisella periaatteella, että "olen pettynyt itseeni, mutta en mitään asialle voi. Voitko auttaa minua korjaamaan omatuntoani niin, että voin taas katsoa itseäni peilistä?". Ja piiskaaminen on mitä yksinkertaisin tapa tämän saavuttamiselle.
Mitä tulee alistajaan, niin miellän piiskaamisen osaksi hoivaviettiä niillä, jotka sitä antavat kotikurin kautta. Oli alistava sitten mies tai nainen, niin se mitä he saavat toisen piiskaamisesta on toisen nostaminen pois sieltä ahdistuksen syövereistä. Päästä näkemään, että piiskaamalla asiat paranevat ja toinen alkaa taas kukoistamaan. Ja tämä samalla antaa vallantunnetta, positiivista sellaista. Kun alistettava luottaa sinun käsiisi tämän ahdistuneen sotkun, että laittaisit asiat takaisin järjestykseen, niin sinulla on silloin valta siihen. Vallalla voidaan ymmärtää olevan kaksi puolta: hyväksi käyttävä valta tai vastuullinen valta. Ja kyllä, niille jotka ovat luulleet että valta on jotain, mistä vain itse hyötyy jonakin kivana tunteena että on parempi ihminen, niin asia ei ole niin. Ihmiset, jotka nauttivat vallasta, nauttivat vastuullisuudesta. Ja vastuullisuus herättää muissa kunnioitusta. Siksi on olemassa hyviä johtajia, joihin muut voivat tukeutua ja huonoja johtajia, jotka vain käskevät toimimaan. Siksi usein toimivassa kotikurissa alistetulla on suunnaton kunnioitus häntä kurittavaa kohtaan.
Alistettava usein tuntee olonsa myös turvalliseksi suhteessa ja tämä kenties liittyy siihen, että hän voi silloin luottaa, että jos jokin menee pieleen, niin teoilla on seuraamuksia, jotka asettavat olosuhteet takaisin järjestykseen. Vähän niinkuin, että turvallisuuden tunnetta tuo sekin, että on ylimääräistä rahaa tilillä, niin jos jotain ikävää ja odottamatonta sattuu ja asiat saattavat mennä holtittomasti pieleen, niin ylimääräinen raha auttaa. Sen tiedostaminen pelkästään jo säätelee stressitasoa paremmaksi. Ja sama siis piiskaamisessa. Alistuva ei välttämättä ole varma itsestään ja tietää, että epäonnistuu välillä. Tämä aiheuttaa stressiä etenkin silloin, kun jotain väärin tulee lopulta tehtyä. Ja alistettava ei kenties oma huonosta itsetunnosta riippuen niitä voimavaroja laittaa itseään takaisin kurssille, jolloin asiaa on luotettavasti korjaamassa auktoriteetti, kenelle on myönnetty valta puuttua tilanteeseen. Siksi esimerkiksi kotikurisuhteessa saatetaan laatia erityisiä pelisääntöjä, joiden rikkomisesta seuraa rangaistus. Ja ne säännöt usein koskevat ihan normaalia elämänhallintaa, mistä molemmat hyötyvät.
Miksi juuri ahdistus triggeröi piiskan tarpeita? Tämä taitaa jollain tavalla liittyä fetissiin, missä jokin traumaattinen vaihe tai tapahtuma on nuorella ja kehittyvällä aivolla johtanut sopeutumaan, missä trauma liitetään vahvasti seksuaaliseen mielihyvään. Ja tämän triggeröi ahdistus. Siksi esimerkiksi tällainen fetissi saattaa loppua nuoruuden jälkeen, kun elämäntilanne alkaa tasaantumaan ja yleinen ahdistus lievenee kun oma identiteetti alkaa selviämään, oma paikka maailmalla alkaa hahmottumaan ja ammatti ja perheen muodostaminen tulevat selviksi jne. Ahdistuksen katoamisen myötä myös fetissi alkaa häilymään, koska se vähemmin myös triggeröityy. Esimerkiksi transnaiset, eli miehestä naiseksi omaa identiteettiääm muuttaneet, saattavat luopuvat transidentiteetistään aikuisempina, koska suurimmalla osalla tapauksia miehistä, transuus on fetissi. Vain pieni osa transnaisista ovat niitä erityistapauksia, missä miehellä on naiselliset aivot sekä naisellinen keho, mutta suurin osa transnaisista on erittäin maskuliinisia miehiä käytökseltään ja fyysisestikin, jolloin transuus korrelloi vahvasti myös autismiin ja testosteroniin. Ikävintä tässä on, että kun tuo ahdistuksen lievittyminen tapahtuu ja identiteetti palaa ennalleen, niin siinä vaiheessa ollaan saatettu tehdä jo fysiologisia muutoksia, jotka ovat peruuttamattomia. Onneksi piiskaminen fetissinä ei ole yhtä ongelmallinen käytännössä. Mutta vastaavia lieventymisiä voidaan ymmärtää tapahtuvan myös piiskaamisefetissin omaavilla.
Tämä on toki yksi selitys, jonka olen pystynyt hahmottamaan, mutta en mene siitä vakuuseen. En pystyisi esimerkiksi vastaamaan kysymykseen, mikä itsellenikin on ehtinyt muodostumaan, että "voidaanko piiskaamisefetissiä noin yksinkertaisesti redusoida vain ahdistukseen? Väitätkö, että piiskaamisesta voi nauttia vain jos on masentunut?" Jep, jos en kykene edes omiin kysymyksiini vastaamaan, niin pitäydyn mielummin alhaisemmalla spekulaation tasolla.
Miksi juuri piiskaaminen rangaistuksen muodossa? Miksi ei esimerkiksi viiltäminen tai kiehuva vesi? Nekin sattuvat. Uskoisin, että kotikuri piiskaamisella on oma niche mielleyhtymäklusterinsa, mitä pitää kasassa yhtenäinen funktionaalisuus. Koska kotikuri piiskaaminen on hyvin selkeä kokonaisuus, niin siksi niin moni päätyy sen myös valitsemaan edustamaan rangaistusta. Kurittavan piiskaamisen jokainen kykenee liittämään lapseen ja vanhempaan tai lapseen ja auktoriteettiin, missä lapsi saa rangaistuksen piiskaamisen muodossa, halusi tämä sitä tai ei, koska oli toiminut väärin.
Lapsen piiskaaminen on kuitenkin moraalisesti väärin, koska lapsi ei sitä itse oikeasti halua ja tästä syntyy liikaa psykologista vauriota mikä käy yhteen fyysiselle pahoinpitelylle. Ellei sitten lapselle ole ehtinyt syntymään fetissiä, jolloin vanhaan aikaan, kun piiskaaminen (eikä esim. viiltäminen) oli yleisesti hyväksytty tapa ojentaa lapsen käyttäytymistä, niin luokkahuoneeseen tai kotiin mahtui aina niitäkin harvoja yksilöitä, jotka salaa toivoivat opettajansa tai lastenvahdin piiskaavan heitä. Tosin jos pohditaan tilannetta, että onko moraalisesti oikein piiskata lasta, jos tällä on fetissi sille, niin onkin jo paljon vaikeampi aihe..
Mutta piiskaaminen siis liitetään vahvasti tuohon olemassa olevaan dynamiikkaan, mistä voidaan erottaa sen abstrakti olemus, että ojentaminen tapahtuu fyysisen kivun kautta ikään kuin karkoittamaan tulevaisuudessa väärän käytöksen toistumista. Muuten tulee lisää piiskaa jne. Ja tämä sama tunnistetaan myös kotikuri suhteessa. Tällöin piiskaamassa ei ole jokin mielivaltainen psykopaatti jossain raiskausfantasiassa (ehkä nyt liioittelin hieman), vaan auktoriteetti pitämässä kuria yllä, koska kurilla on mieltä parantava merkitys. Tällöin piiskaaminen ei ole hajottamista, vaan (hetkellisellä hajottamisella aikaan saatua
) parantamista.
Auktoriteetin myötä, mihin piiskaaminen voidaan liittää, syntyy myös erilaisia rooleja. Olen ymmärtänyt, että roolit vaihtelevat melkolailla kahden vaiheilla. Joko vanhempi-lapsi roolit tai auktoriteetti-alistuva roolit. Ja siis nämä ovat enemmänkin kuvainnollisia rooleja, eikä välttämättä tietoisella harkinnalla toteutettuja rooleja. Jollakulla saattaa esimerkiksi herätä ns. isävaistot tai äitivaistot, kun on antamassa piiskaa ja toisella saattaa herätä lapsenkaltaiset avuttomuutta kuvaava käyttäytyminen. Siksi esimerkiksi erilaisia kotikuripiiskatarinoita, jotka ovat enemmänkin symbolisia kuvauksia, toistuu usein sellaisia teemoja, missä piiskaajan virkaa toimittavat esimerkiksi työpaikan pomo, vastuullinen työntekijä, jompikumpi vanhemmista, vanhempi sisarus, Vanhempi sukulainen, nuorempi mutta vastuuntuntoinen sukulainen tai edellämainitut, kouluopettaja, liikunnanohjaaja, terapeutti, lääkäri, ensihoitaja, kauppias (jos esim. näpistää jotain kaupasta), viereisen talon tarkka naapuri jne. Nämä kaikki edustavat yhtä ja samaa symbolista piirrettä, mikä on aina olemassa piiskaajassa: vastuuntuntoinen auktoriteetti.
Mainitsin aikaisemmin, että piiskaaminen liittyisi jollain tavalla siihen, että piiskattava haluaa rangaista itseään, siksi myös haluaa saada piiskaa, eikä vain olla mukana piiskaamisen dynamiikassa, missä rangaistus on seurausta sovittujen sääntöjen rikkomisesta. Mielestäni tällä selitin sen ongelman, mitä syntyy, kun piiskattava haluaa joutua tilanteeseen, mikä olisi autenttinen, missä hän olisi mukana aidossa tilanteessa, missä huonosta teosta seuraisi rangaistus, niinkuin vanhaan aikaan kouluissa seurasi, halusi oppilas sitä tai ei. Mutta hän silti ikään kuin haluaa päästä myöntämään, että on ollut tuhma ja tätä kautta saada sitten se rangaistus itselleen. Se on huvittavaa jopa, kun kuulee niitä erilaisia selityksiä täydessä hämmennyksen vallassa: "niin haluaisin olla tilanteessa, että jos varastaisin kaupasta, niin kauppias antaisi piiskaa. Mutta varastaminen on kuitenkin väärin ja siitä pitäisikin seurata jokin rangaistus, jotta ihminen ei varastaisi. Pidän varastamista tietenkin vääränä! Mutta haluaisin silti olla sellaisessa tilanteessa, missä en itse tiedosta tuota tyhmää valintaani ja sitten joutuisin haluamattani kärsimään rangaistuksen, josta minun ei tulisi tykätä ollenkaan."
Outoa, eikö?
Siksi näkisin, että piiskaaminen liittyy huonoon itsetuntoon ja tarpeeseen rangaista itseään. Koska nuo unen tavoin mielessä fantasioidut tilanteet, missä joutuisi ottamaan vastaan piiskaa symbolisesti edustavat sitä, että silloin oikeasti voisi saada rangaistuksen, joutumatta sitä tekemään itselleen. Koska itselleen ei pysty mitenkään olemaan samaan aikaan auktoriteetti ja aito väärintekijä. Itselleen ei pysty olemaan samaan aikaan oikeassa, että kuinka kuuluu toimia ja samalla väärässä, että toimii aidosti väärin. Mieli kykenee ainoastaan fantasioimaan itsensä rankaisemisen sitä kautta, että joku toinen toimii oman rankaisevan persoonan jatkeena. Jolloin tähän tarvitaan fyysisesti toinen osapuoli täyttämään itsensä rankaisemisen dynamiikkaa. Tämä on erikoinen ilmiö, sillä mieli yrittää löytää ratkaisua sille, että kuinka rangaista itseään? Kuinka sinä rankaisisit itseäsi? Aivan! Et pysty siihen! Mitenkään! Jolloin ekvivalentiksi vaihtoehdoksi, mieli on kehittänyt kahden ihmisen välisen dynamiikan, mikä edustaa paradoksaalisesti vain yhden ihmisen toimintaa. Siksi alistuva hakeutuu piiskattavaksi.
Huonoa itsetuntoa? Kuulostaa kovin ikävältä tavalta ymmärtää asiaa.
Ai että kaikki kotikuripiiskaa tarvitsevat ovat vain heikkoja surkimuksia, jotka eivät voi itselleen mitään?
- ei nyt ihan niinkään, vaan yritän perustella huonon itsetunnon olevan enemmänkin pohjimmaisena syynä, ns. alkusyynä, mikä peittyy kaiken sen muun alle, mitä ihmisen mieli tietoisesti useimmiten kokee. Eli huono itsetunto ei ole puhtaasti näkyvillä, kun yksilölle tulee piiskantarpeita. Vaan sen sijaan, mitä mieli kokee, niin on yhdistelmä erilaisia tunteita ja ajatuksia, jotka lopulta johtavat motiiviin saada piiskaa. Ja olen yrittänyt tässä vain ymmärtää näitä ajatuksia ja tunteita pohjustavia syitä, joista yhden uskon liittyvän huonoon itsetuntoon. Ja kenties itsesyyttelyt ja pettymykset tulevat ajoittain näkyviin pinnalle myös kokemuksena.
Mutta eikö kotikurisuhteessa piiskan tarve johdu muistakin asioista ja eikö piiskaaminen ole myös itsessään nautittavaa?
Saattaa jopa olla niinkin, että pohjustavat syyt, tässä huono itsetunto, eivät aina edes triggeröi piiskantarpeita, vaan jo pelkkä odotus piiskan saamisesta tai pelkän piiskavälineen näkeminen voidaan oppia ajanmittaan liittämään piiskantarpeeseen. Siksi esimerkiksi alistuva saattaa voimakkaasti kiinnostua saamaan piiskaa, vaikka piiskan saamiselle ei olisikaan mitään syytä. Mielihyvä on totuttu saamaan aikaisempien piiskakokemusten seurauksista (tai ehkä pelkällä fantasiatasolla), missä jokin omatuntoa vaivannut asia saatiin takaisinmaksettua ja tämä johti mielihyvään. Tällöin jo pelkällä piiskaamisella uhkailu saattaa triggeröidä mielikuvia alistuvassa. Piiskaaminen voi tuntua miellyttävältä ja haluttavalta, vaikka omatunnolla ei olisikaan sillä hetkellä syytä parantua, vaan riittää, että liittää parantumisen merkityksen piiskaamiseen. Jolloin piiskaaminen itsessään vailla rangaistusta voi tuntua haluttavalta. Tällä yrittäisin perustella, miksi kotikurisuhteessa alistuva voi ilman syytä rangaistukselle nauttia kurittavaisen tai ihan normaalinkin piiskan saamisesta. Siksi piiskaaminen voi toimia myös irrallaan kotikuri kontekstista. Koska se kuitenkin liittyy siihen, mutta vain epäsuoremmin
Piiskaaminen voi silloin näennäisesti tarkoittaa muitakin asioita ja saa monipuolisempia värejä, eikä sitä siksi nähdäkään vain rangaistukseen liitettynä. Ja kotikurisuhteessa voi olla yleispervompiakin tapauksia, mikä jo automaattisesti laittaa kurittavaisen piiskan vain osaksi sitä laajempaa bdsm kirjoa, mitä suhteeseen sattuukaan kuulumaan.