Vaadinko liikaa?

[spoiled]

Tämä on asia, jota olen miettinyt omassa elämässäni paljon, vaativuutta. Vuosien pohtimisen ja tyytymisen jälkeen olen tullut samaan tulokseen kuin aika moni muukin vastaaja: ei ole mitään järkeä luopua vaatimuksistaan. Rankemman kautta olen oppinut, että tyytyminen vähempään voi hetkellisesti auttaa, mutta ajaa lopulta turhauttavaan tilanteeseen. Ainakaan minun aivoni eivät nimittäin toimi niin, että lakkaisin haaveilemasta siitä mistä aina ennenkin olen haaveillut, vaikka todellisuus olisi muuta. Ei sessioista / suhteesta edes nauti, jos ei pysty antautumaan ja luottamaan, vaan kaipaa koko ajan jotain muuta. En sano, että kadun niitä kokemuksia, jotka olen tyytymällä saanut, mutta eivät ne ole minulle paljon antaneetkaan. Ehkä voi tehdä niin, että pitää koko ajan mielessä vaatimukset ja menee niiden täyttä täyttymistä kohti, mutta siinä matkalla voi kokeilla muutakin, jos ei aivan vastenmielistä.

Toki omia vaatimuksiaankin pitää välillä kyseenalaistaa ja pohtia. Eri elämäntilanteissa voi olla erilaisia vaatimuksia. Keskenään ristirtiitaiset vaatimukset ovat hankala asia, niissä tietysti pitää tehdä kompromisseja. Silti syyllisyys siitä, että vaatii liikaa, on itselle vain vahingollista. Olen huomannut, että fiksut miehet arvostavat sitä että minulla on omia näkemyksiä ja vaatimuksia. Mies joka syyttää minua liioista vaatimuksista ei ehkä ole minun arvoiseni.

[Lady Whip]

Pitäisikö ajatella myös näin päin. Mitä tarjottavaa itsellä on jotta voi haluta tai vaatia parempaa.
Oletetaan, että haluaa ja löytääkin oikein hyvän Dominoivan jolla taitoa, kokemusta, ulkonäköä ja kaikkea.
Eikö tällainen D tunne oman arvonsa. Hänellä saattaa olla omat vaatimukset subin suhteen. Kuka tahansa ei kelpaa. Ekan tapaamisen tai session jälkeen s on haltioissaan kaikesta ja haluaa ehdottomasti jatkaa.
D epäröi. Subi ei pysty kenties antamaan kaikkea sitä mitä D haluaa. Laatua ennenkaikkea suhteutettuna D:n omaan kokemusperään.

Tuon vain yksi vaihtoehto.
Realistisia haluja ja toiveita. Kannattaa miettiä mitä tarjottavaa itsellä on.

[nainen]

Jep, mä ainakin tarkoitin, että tietysti kaikki saa vaatia tai olla vaatimatta. Domit, subit, kaikki yksilöt jnejne.

Jotenkin oletin, että kaikki myös tarjoaa jotain. Lähinnä itsellä ollut toisinaan fiilis, että pitäisi vain antaa muttei haluta mitään tai ainakaan haluta vastapuolen mielestä vääriä asioita .

Enkä nyt tarkoita konkreettista antamista vaan kaikella tasolla.

[Armand]

Ei ne kaikki häiriintyneet siellä skenen laitamilla ole. Yllättävätkin luotettavat ihmiset saattaa paljastua joksikin ihan muuksi mitä todellisuudessa ovat. Kannattaa luottaa omiin vaistoihinsa. Kyllä täältä varmasti fiksuakin seuraa löytyy.

Joo, eivät tosiaankaan ole, enkä yrittänyt niin väittää.

Skenen laitamilla pyörimiseen voi myös olla paljon muitakin syitä kuin häiriintyneusyys, vaarallisuus tai muu ei niin toivottu käyttäytymismalli. Elämäntilanne voi olla sellainen ettei voi 100 lasissa hyppiä joka bileissä ja miiteissä. Esim me sinkkuisät ja äidit voimme kuulua siihen joukkoon. Tietenkin joillekkin se on vika sinällään.

Ymmärsin ettet väittänyt kaikkien reunalla pyörijöiden olevan viallisia. Tunsin vain tarvetta mainita asiasta kaikkien reunalla hilluvien hyvien tyyppien puolesta.

[Tuli]

Ei ne kaikki häiriintyneet siellä skenen laitamilla ole. Yllättävätkin luotettavat ihmiset saattaa paljastua joksikin ihan muuksi mitä todellisuudessa ovat. Kannattaa luottaa omiin vaistoihinsa. Kyllä täältä varmasti fiksuakin seuraa löytyy.

Joo, eivät tosiaankaan ole, enkä yrittänyt niin väittää.

Skenen laitamilla pyörimiseen voi myös olla paljon muitakin syitä kuin häiriintyneusyys, vaarallisuus tai muu ei niin toivottu käyttäytymismalli. Elämäntilanne voi olla sellainen ettei voi 100 lasissa hyppiä joka bileissä ja miiteissä. Esim me sinkkuisät ja äidit voimme kuulua siihen joukkoon. Tietenkin joillekkin se on vika sinällään.

Ymmärsin ettet väittänyt kaikkien reunalla pyörijöiden olevan viallisia. Tunsin vain tarvetta mainita asiasta kaikkien reunalla hilluvien hyvien tyyppien puolesta.

Joo, ehdottomasti näin. Kenen kanssa ryhtyykään leikkimään tai D/s-tyyppiseen suhteeseen, kannattaa ennen hyppäämistä selvittää vähän siitä minkälainen tyyppi on kyseessä.

[ST-explorer]

Sanoisin, että pitää vaatia paljon.

D/s suhde on niin tärkeä ja pitää perustua ennen kaikkea luottamukseen ja yhteisymmärrykseen ja molemminpuoliseen arvostukseen.

Kivan leikkikaverin kanssa voisi parhaimmillaan jakaa vaikka koko elämänsä ja vähimmillään luotat itsesi hänen käsiinsä.

Se on kokonaisvaltaisempi parisuhde kuin normaali seukkaaminen mielestäni.

Tämä oli minun näkökulma asiaan.

[HerraIsoherra]

Hyvä että vaadit! Masterin pitää olla sinun tasoisesi.

[Qurat]

Ihan vaan amatöörimasterina sanoisin, että ettet vaatii liikoja, jos vaatit sitä mitä oikeesti pität ehdottomana, jotta suhde toimii. Meillä kaikilla on ne jotkut pikkukoukut, mikä vetää puolensa ja jos niistä muutama oleellinen puuttuu ja tilalla on vielä sellainen, mikä ei pelittaa ollenkkaa, niin ei siitä tuu kuitenkaan mitään. Ei inakaan pitkäkestoista. Mieti mikä on sulle ehdottoman tärkee, mikä sellainen "ois hyvä, jos ois" ja mikä aivan vastenmielinen. Se lokeroi ne masterehdokkaat iloisesti sopivien ja ei niin sopivien laatikoihin. Sieltä sitten onkimaan ne mieluiset.


Ps: ja suaa ei oo mitään vikaa, jos tuntuu silta ettet mahtuu itse mihinkään stereotyypiin tai lokeroon, mitä täällä palstallakin ahkerasti esitettään. Sellaisia on kokonainen liuta lisää :p

[Hirvaz]

Joskus tuntuu olevan liikaa vaadittu, että kiinnostaisi korvien väli(kin), eikä pelkkä jalkoväli. Nimen muistamisestakin saa plussaa.

Suhteita ja niin hallitsevia kuin alistuviakin löytyy joka lähtöön, ja joidenkin kohdalla tuo voi tosiaan olla siinä mielessä "liikaa", ettei kaikkia alistuvaa seuraa etsiviä tosiaan välttämättä kiinnosta muu kuin jalkoväli ja selkänahka, noin kuvaannollisesti - yleensä nyt varmaan sentään myös esim. ulkoinen viehättävyys ja alistumishalu sekä -kyky.

Jos ei etsi "ihmissuhdetta" eikä "ihmistä" vaan pantavaa ja piestävää niin hyvähän se varmaankin että tämän suhteen on rehellinen ja turha siitä kai on nostaa nokka tai närkästyä,  eihän orjilla välttämättä ole nimeä ja useinhan hallitseva nimeää alistuvan omaan käyttöönsä haluamallaan tavalla. Se on sitten eri juttu että löytyy toki myös niitä oikeasti sosioemotionaalisesti kauhakuormaajalla veistettyjä pölkkyjä jotka varmaankin kohtaisivat potentiaalisen alistuvaisen sulavammin jos osaisivat. 


  * )

[mrpurple]

Kysymys oli varsin hyvä. Tosin siihen on mahdotonta antaa kovin hyvää vastausta, varsinkaan yleispätevänä.
Kuinka joku voisi olla niin viisas, että toisen puolesta sanoa, onko hän liian vaativainen. Itse en ainakaan moista arvioita pystyisi antamaan.
Asiahan on henkilökohtainen ja jokaisen on pystyttävä oma vastauksensa muodostamaan. Usein toki on vierestä helpompi nähdä asiat objektiivisemmin. Harvoinhan me omassa luonteessa vikoja nähdään, toisissa paljon helpommin (ulkoisia vikoja taas löydämme itsestämme reppukaupalla...outoa...no siihenkin löytynee vastaus tarvehierarkiasta).
Ehkä voisi sanoa, että kukaan ei vaadi liikaa, kun on sinut itsenä ja tuntee halunsa.
Itse joskus nuorena ajauduin täydellisyyden metsästämiseen. Lopulta tila ruokki itseään niin, että tuli itsearvoiseksi löytää puutteita tai vikoja. Elämä kuitenkin teki minulle tehtäväni ja muovasi luonnetta sekä elämän asennetta. Nykyisin etsin enneminkin jotain yhtä erityisen positiivista asiaa, ominaisuutta tai innostuksen lähdettä. Nyt asenne on sellainen, että yksi hyvä asia on enemmän kuin tuhat pientä heikkoutta. Olen todennut jo kauan sitten, että täydellisyyttä ei ole olemassa, jos alkaa tikulla tutkimaan. Toisaalta täydellisyys voi olla summa, mikä muodostuu huonoista ja hyvistä asioista. Tärkeää kai kaikissa tapauksissa on se, että hyvien asioiden summa on isompi, kuin huonojen. On selvää, että kaikki päivät ei ole aurinkoisia...näin myös ihmisten välisissä suhteissa, oli ne laadultaan sitten mitä tahansa.
Itse arvostan kokemuksia. Lopulta jopa huonojakin kokemuksia opettavaisena. Ajattelen niiden kehittävän ymmärrystäni ja entistä paremmin tunnen halujani. Kokemuksien karttuessa olen oppinut antamaan entistä enemmän arvoa uusien asioiden kokemiselle. Itse saan niistä eniten innostusta. Joskus se uusi asia voi olla uusi ihmissuhdekin, jopa aika usein juuri näin.

Eli pitääkö olla huolissaan?...hyvä kysyjä, ei pidä olla huolissaan, liikaa tai liian vähän ei voi vaatia. Elämä skaalaa vaatimukset.
(...samahan pätee leikkeihinkin, nekin skaalautuu suhteen mittaan)