Kahdenlaisia subeja?

[mauje]

Hmm...jakaisin vain sopiviin ja ei-sopiviin. Mikä sitten on tosisubi tai tosidomme...vähät minä siitä. Pidän pääasiana sitä että kokonaisuus on maittava molemmille, oli kyseessä pieni välipala tai varsinainen juhlakattaus. Pohjimmiltaan kyse on vain fyysisestä ja henkisestä kemiasta...sekä siitä millä tasolla tekemiset ovat mahdollisia ja millä eivät. Hyvä keskusteluyhteys sisältynee tuohon kemioihin sitten. Mukavan yksinkertaista ja samalla pirun mutkikasta. Harva meistä on pelkästään jotain...olemme monien asioiden summia. Jopa elämäntilanne vaikuttaa asioihin ja ratkaisuihin. Lokeroinnilla voi tietenkin yrittää yksinkertaistaa asioita, mutta se on kovin puutteellinen menetelmä mielestäni. Tästä syntyisi helposti pitkä off topic-essee loppujen lopuksi. Jätän väliin.

[Sarastuskävijä]

Kyllä, liika lokerointi on epäterveellistä. Tässä tapauksessa kuitenkin lokerointi on analysointia. Ja analysointi tekee hyvää. Se auttaa tunnistamaan ja määrittämään itsensä ja löytämään muita samankaltaisia. Että pystyisimme ymmärtämään uusia laajoja asioita ja löytämään samankaltaisuuksia, on ensin hyväksyttävä eroavaisuudet. Varsinkin tällaiselle tietään ja itseään etsivälle tällainen analysointi on hyvin tärkeää.

Olen törmännyt tällaisen karkean jaon ilmiöön itsekin ja mietiskellyt sitä. Paljon tullut vastaan tapauksia, joille leikit näyttävät olevan nimenomaan silloin tällöin tapahtuvaa hauskaa, roolileikkiä. (Roolileikki ei tässä tarkoituksessa pidä sisällään hoitsuleikkejä sun muuta siinä missä noppien heittelyäkään.) Ihan yhtälaillahan sellaiset alistujat leikistä nauttivat, mutta juuri se lähtökohta tuntuu olevan vähän eri.

(Ja pitää taas ymmärtää, että se sana "tosi" ei tarkoita tässä aiheessa mitään true-meininkipelleilyä, vaan on muuten todella vaikea keksiä sopivaa sanaa tuolle toisenlaiselle subille. Itse olen joskus puhunut alistuvasta luonteenlaadusta. Turhan pitkä ilmaisu )

Itsehän olen hyvin itsetietoinen ja vallasta nauttiva, tykkään sanoa, että itse oman elämäni Domme. Asetan itselleni kunnianhimoisia tavoitteita ja olen hyvin tyytyväinen ne saavuttaessani. Pienikään ilman kunnioitusta tehty pompottelu saa vihan kiehumaan päässäni ja aina silloin tällöin pieni feministi pään sisällä pui nyrkkiään, jos asiaton henkilö kutsuu edes vaikkapa sanalla "sugar". (Hitto, mitä suomenkielen vastineita tuolle on? o.o )

Mutta pelkkä vihjauskin hiuksiin tarttumisesta tai köyden käteen ottamisesta, pienikin ajatus alistetuksi tulemisesta pistää mielen lentämään jonnekin ihan omaan maailmaansa, nostaa lämmön poskille ja kohottaa käsivarsien ohuet karvat. Minulle alistuminen ei ole roolin vaihtoa vaan minua osa, joka kulkee mukana joka hetki. Se ei vaikuta milläänlailla kunnianhimoiseen elämänasenteeseen tai muiden käskyttämiseen. (Paitsi tietenkin hyvin monimutkaisin tavoin kuten vieraiden kestitsemisen tarpeena ynnä muuna, but that's not the point.) Kyse on ehkä ennemmin siitä, kenelle uskallan moisen puolen itsestäni paljastaa ja kuka saa sen kaivettua esiin. Tämä vastauksena sille ajatukselle, että alistuva perusluonne tekisi ihmisestä sen täyden lapasen kaikessa. Minulla on vahva tahto, mutta rakastan sitä, jos joku saa minut siihen tilaan, missä voin päästää siitä irti. Ja voisi sanoa, että tietoisesti tahdon hakea tätä jatkuvasti.

Nyt, kun tosiaan miettii, miten paljon onnistuminen ja vallan pitäminen tuottaa hyvää oloa... Voikin olla, että sisälläni asuu Roolidomme

Jess, olen kutonen

[canopy]

Kyllä, liika lokerointi on epäterveellistä. Tässä tapauksessa kuitenkin lokerointi on analysointia. Ja analysointi tekee hyvää. Se auttaa tunnistamaan ja määrittämään itsensä ja löytämään muita samankaltaisia. Että pystyisimme ymmärtämään uusia laajoja asioita ja löytämään samankaltaisuuksia, on ensin hyväksyttävä eroavaisuudet. Varsinkin tällaiselle tietään ja itseään etsivälle tällainen analysointi on hyvin tärkeää.
...
Kyse on ehkä ennemmin siitä, kenelle uskallan moisen puolen itsestäni paljastaa ja kuka saa sen kaivettua esiin.
...
Minulla on vahva tahto, mutta rakastan sitä, jos joku saa minut siihen tilaan, missä voin päästää siitä irti. Ja voisi sanoa, että tietoisesti tahdon hakea tätä jatkuvasti.

Tässä hyvin paljon juuri niitä sanoja joita itse omassa tekstissäni etsiskelin. Kiitos Sarastuskävijä mahtavasta kommentista, lukekaa muutkin

[swan]

Mietiskellyt tässä aika-ajoin, että voiko subi elää yksin, ilman minkäänlaista suhdetta. Sanotaanhan, että subin tulee kyetä elämään itsenäistä elämää, olemaan vastuussa itsestään ja elelemään kaikinpuolin järkevästi ihan itsekseenkin..tosin tuo taitaa koskea ihan jokaista ihmistä, että pitää pystyä pärjäämään yksinkin.

Tämä ajatus on lähtenyt ehkä eniten siitä liikkeelle, että monesti on kokenut elämisen lähes mahdottomaksi itsekseen, sellainen ristiriitaisena oliona kuin sitä on. Kaikkinainen hallinta kun ei ole se vahvin puoli itsessäni esimerkiksi.

[Sarastuskävijä]

Wau, kiitos Canopy *tykkäänappula* 

Mietiskellyt tässä aika-ajoin, että voiko subi elää yksin, ilman minkäänlaista suhdetta.

--tosin tuo taitaa koskea ihan jokaista ihmistä, että pitää pystyä pärjäämään yksinkin.

-- monesti on kokenut elämisen lähes mahdottomaksi itsekseen, sellainen ristiriitaisena oliona kuin sitä on. Kaikkinainen hallinta kun ei ole se vahvin puoli itsessäni esimerkiksi.

Joutunut itsekin tässä löytämään uutta tasapainoa uhrautuvaisen luonteenlaadun ja sisäisen valtiattaren kanssa. Mitä kaikkea tahtoo ja sopii odottaa komppaniltaan ja mikä kaikki on sopivaa, ettei tapahdu liimautumista. Plus sitä kun ehtii kaksi vuotta elää avoliitossa, saa sen loputtua huomata, että yksin oleminen täytyy ihan uudestaan opetella. Näinhän se tosiaan menee, että kuinka sitä voisi elää jonkun toisen kanssa, jos ei osaa elää itsensäkään kanssa. Mutta täällä on tosiaan ihana kuulla näitä tarinoita, miten arkipäivässä jatkuva Master/sub suhde voi tuoda tälle ennestään ehkä heikommalle osapuolelle valtavasti voimaa. Erilaisia ihmisiä, erilaisia onnellisia loppuja. Mikä tasapaino juuri sinulle sopii?

[swan]

Mikä tasapaino juuri sinulle sopii?

No kyllähän mä tiedän vastauksen. Takana kun on,piti ihan laskea,yli 18 vuotta edellisestä parisuhteesta. :-D

Eli en siis usko, että voi olla alistuva ja subi ilman mitään suhdetta tai se ei ole mikään tasapaino silloin.

[Sarastuskävijä]

Tää oli tällanen tyylikäs lyyrinen yleiskysymys tää "mikä tasapaino" Mutta nätistihän tuo tuli kuitenkin...

Totta, siis eihän sitä alistuvaa puolta pääse lainkaan toteuttamaan, jos ei ole toista ihmistä, jonka kanssa sen tehdä, eikä näin ollen voi puhua tasapainosta. Totta. Jos sitä siis meinasit.

[swan]

Sitähän mie meinasin tosiaan.
Ihan yleismaailmallista muutenkin, että tykkääkö elää yksin vain toisen/toisten kanssa 

Toisaalta, voisiko yksinäisyys tuntua jonkin verran rankemmalta, jos on D/M- tai s-suuntautunut..en tiedä,mutta arvelen, että voi.

[Sarastuskävijä]

Toisaalta, voisiko yksinäisyys tuntua jonkin verran rankemmalta, jos on D/M- tai s-suuntautunut..en tiedä,mutta arvelen, että voi.

Yksinäisyyttä on kyllä vähän paha mitata mitenkään. Mutta varmasti jollain tavalla, jokin tietynlainen yksinäisyys, ihan mahdollista. Varsinkin jos tarve antautua ja saada elämäänsä joku, joka edes välillä olisi sanomassa tiukan sanansa, on aivan valtava, antaa se varmasti yksinäisyyten ihan oman potkunsa. Sellaisen tietynlaisen tukipilarin tarve.

Tosin sellaisen tuen tarve tulee ihan muutenkin varsinkin, jos on ehtinyt kokea, miten hienoa on elää niin, ettei kaikkea tarvitse kestää yksin.

Tosin näyttäisi siltä, että bdsm-taipumuksen mukana tulee joillekin aivan suunnaton tunteellisuus. No tietenkin, kun koko hommassa on kyse tunteilla pelailusta. Mutta sekin varmasti vaikuttaa yksinäisyyden tuntemiseen todella voimakkaasti.

Voisi myös kuvitella, että Hallitsijan mielenlaadulla on vähäsen helpompaa kuin subila, kun nautintoa saa myös omasta itsenäisyydestä, riippumattomuudesta ja elämän hallinnasta. Sub kun taas pääsääntöisesti hakisi näistä luopumista niin... Yksinäisyyttä vahvistavaa. Ja tähän tulee varmasti joku todella tunteellinen hallitsijaluonne sanomaan vastaan

(Älkääkö nyt tulko valittamaan siitä lokeroinnista ja yleistämisestä ja muusta pilkun raiskaamisesta! Pitääkin puhua todella yleisellä ja epämääräisellä tasolla, kun puhutaan näin suurista asioista. Keskustelijat ymmärtävät kyllä, että jokainen on yksilö ja niin päin pois.)

[swan]

^Eipä tuota voi kuin kompata. Mitään tykkäysnamiskoita ala klikkailee :-D

[Sarastuskävijä]

Hahah, tykkää takaisin *maailman imelin hymiö*

[Stylos]

Onhan tämä ketju jo vähän kylmennyt, mutta voisi todeta, että olen täsmälleen samaa mieltä Piiskazionin kanssa. Subit voidaan karkeasti jakaa niihin, joille alistuvaisuus on luonteenpiirre ja niihin, jotka ottavat subin roolin, koska se huvittaa. Itse kuulun aika selkeästi jälkimmäisiin.

Se, että otetaan ”vain rooli” ei tarkoita, etteikö tuohon rooliin voisi mennä hyvinkin syvälle ja etteikö se voisi olla elämässä keskeisellä tai peräti hallitsevalla sijalla. Itse asiassa uskon, että suurin osa HC-masokisteista ja ehkä jopa moni 24/7 orjista kuuluu ”roolileikkijöihin”. Kyse on lähinnä siitä, että tehdäänkö jotain, koska joku toinen tahtoo vai koska itse tahtoo. Sitä voi tahtoa myös tehdä kaiken täsmällisesti kuten toinen ihminen määrää ja tällöin voidaan ehkä mennä myös huomattavasti pitemmälle (ainakin ilman vakavaa vaaraa) kuin silloin, kun tehdään jotain, koska toisella niin suuri auktoriteetti, ettei osata sanoa ei.

Mitä tulee topping from bottomiin, niin joskus olen saanut kuulla, että sitä harrastaisin. Omasta mielestäni olen lähinnä esittänyt ideoita sen eteen, että kummallakin olisi sessiossa hauskaa, mikä lienee päämäärä. On Valtiattaren päätettävissä, mitä toteutetaan. Minkäs sille voi, jos omaa hyvän mielikuvituksen ja paljon kokemusta. Mielestäni keskeisempää on se, että ajatteleeko sub vain omaa nautintoaan, vai miettiikö tapoja, joilla kumpikin saisi nautintoa.

[swan]

Vaikeeta tämä kännykirjottelu,mutta viittaan arvottoman tekstin loppuosaan.
Entä se subien porukka,joka ei osaa ajatella omaa nautintoaan,vaan siihen pitää ihan ohjata tai käskeä?

[orjamies]

Onhan tämä ketju jo vähän kylmennyt, mutta voisi todeta, että olen täsmälleen samaa mieltä Piiskazionin kanssa. Subit voidaan karkeasti jakaa niihin, joille alistuvaisuus on luonteenpiirre ja niihin, jotka ottavat subin roolin, koska se huvittaa. Itse kuulun aika selkeästi jälkimmäisiin.

Se, että otetaan ”vain rooli” ei tarkoita, etteikö tuohon rooliin voisi mennä hyvinkin syvälle ja etteikö se voisi olla elämässä keskeisellä tai peräti hallitsevalla sijalla. Itse asiassa uskon, että suurin osa HC-masokisteista ja ehkä jopa moni 24/7 orjista kuuluu ”roolileikkijöihin”. Kyse on lähinnä siitä, että tehdäänkö jotain, koska joku toinen tahtoo vai koska itse tahtoo. Sitä voi tahtoa myös tehdä kaiken täsmällisesti kuten toinen ihminen määrää ja tällöin voidaan ehkä mennä myös huomattavasti pitemmälle (ainakin ilman vakavaa vaaraa) kuin silloin, kun tehdään jotain, koska toisella niin suuri auktoriteetti, ettei osata sanoa ei. 

Mitä tulee topping from bottomiin, niin joskus olen saanut kuulla, että sitä harrastaisin. Omasta mielestäni olen lähinnä esittänyt ideoita sen eteen, että kummallakin olisi sessiossa hauskaa, mikä lienee päämäärä. On Valtiattaren päätettävissä, mitä toteutetaan. Minkäs sille voi, jos omaa hyvän mielikuvituksen ja paljon kokemusta. Mielestäni keskeisempää on se, että ajatteleeko sub vain omaa nautintoaan, vai miettiikö tapoja, joilla kumpikin saisi nautintoa.

Varsinkin tuosta lopusta hyvinkin samaa mieltä,tämähän käsittää tuonkin osan subeja ,mielestäni minkä

swan mainitsee Eli mielikuvitusta vaan peliin subi määrätään,käsketään,pakotetaan Miten vaan Domina saa

paremmin ilonsa irti :whip:

[Sarastuskävijä]

arvottomalta silkkaa asiaa

Vaikeeta tämä kännykirjottelu,mutta viittaan arvottoman tekstin loppuosaan.
Entä se subien porukka,joka ei osaa ajatella omaa nautintoaan,vaan siihen pitää ihan ohjata tai käskeä?

Mutkun eikös se subi ole koko tilanteessa ihan sen takia että saa siitä itsestään nautintoa? Ja kaikesta siitä, mitä siinä tapahtuu? Jos puhuu tässä omaan fyysiseen nautintoon keskittymisestä niin minä ainakaan en itseasiassa saa siitä itsestään juuri mitään irti. Lähinnä saattaa olla tunnelman latistaja, jos käsketään nyt nauttimaan vain itsestään, kun nautin jo valmiiksi koko tilanteesta. Ellei sitten siitä tehdä osa valtaleikkiä, että pakotetaan vaikkapa olemaan paikallaan, vaikka tahtoisi hautautua toisen kainaloon ja upottaa kynnet selkään... Siihen tulee jo erilainen henkinen jännite...
Hmm..vai meinaatko tässä sellaista tilannetta, että onkin niin palvelunhaluinen sub, että tahtoisi olla koko ajan tekemässä palveluksia masterilleen, eikä osaa ajatella muuta. Ja että pystyisi rentoutumaan myös vaikka köytettynä ja toiminnan kohteena olevana, täytyy toisen tehdä selväksi, että nyt ihan itsestä nauttiminen on sekin hänelle palvelus?