Baarin kannatusmaksut
Muutenkin on paljon kumppanista kiinni miten oman subiutensa pääsee toteuttamaan, tai pääseekö sitä toteuttamaan ollenkaan. Subi ei voi alistua enemmän kun mitä oma Dom pyytää, se ei olisi silloin alistumista vaan juuri sitä topping-from-bottom:ia. Siis tarkoitan että jos D:lle riittää roolileikit tai alistuminen makkarissa, niin silloin suhteesta ei tule 24/7 vaikka miten subi siitä unelmoisi. Se, että palvelee pyytämättä on varmaan joidenkin mielestä mukavaa, mutta ei mielestäni samaa kun alistuminen, ja voi olla jopa ärsyttävää jos sub arvaa Domin mieltymykset väärin, tai jos D:lle tuntuu raskaalta olla jatkuvasti "roolissa".
Topping from bottom IMO on sitä että subi ohjaa palvelemalla Domia ja hänellä on tapahtuman kulun avaimet käsissä ilman että Dom sitä edes älyää.Itsestä ei ollenkan vastenmielistä edes...
Luulisin, että ainakin itse loukkaantuisin verisesti, mikäli D syyttäisi topping-from-bottom-yrityksestä käyttäytyessäni omasta mielestäni kauniisti ja yrittäessäni miellyttää vapaaehtoisesti palvelemalla
Löydän punaisen langan Zionin aloituksen karkeasta jaosta Jos D on tosissaan jutussa mukana ja subi ei, niin kyllä siinä tulee "helmiä sioille" olo. Sama pätee toisinpäin. Subilla jolla on välinpitämätön D, on äkkiä kalenterissa muuta menoa. Sukupuolijaottelu(kaan) ei päde tässä, että vain nais-subeissa olisi truet ja vähemmän truet. Kategorioinneista viis, kunhan on joku sika kenelle ne helmet viskoa
Sekin on sellainen asia joka loppupeleissä lähtee hyvin syvältä sisältä. Tai ainakin itse viehätyn ja nöyrryn suuresti, kun eteeni ilmestyy henkilö, joka suorastaan huokuu sitä valtaa ja sen vallan ymmärrystä, joka tietää miten toimia, puhua, mitä sanoja tai eleitä käyttää. Eikä sellaista voi loppupeleissä näytellä, ainakaan kovin pitkiä aikoja. Jos olisin joskus sellaiseen hizin asteikon kahdeksikkotilanteeseen päätynyt, olisi se tosiaan oltava sellaista truumeininkiä, ettei kummallakaan olisi vilppiä pelissä vaan suhde perustuisi aitoudelle, molempien halulle elää sellaisessa suhteessa ja myös tarpeelle toteuttaa sitä puolta itsessään. Siihen täytyy olla tarve, sellainen ajava voima
Minä olen miettinyt tätä kahtiajakoa ja taidan olla molemmat ja kaikki Minulle alistuminen on leikkiä josta saan kovasti paljon nautintoa. Haluan olla käytettävissä ja käytetty. Tässä yli kymmenen vuoden yhteiselämän aikana olemme kuitenkin DCn kanssa jo niin hioutuneet ja mukautuneet toisiimme, että on vaikea sanoa olenko minä truusubi. Oikeassa elämässä, parisuhteessa ja arjessa, oletan että DC osallistuu tähän lapsiperheen pyörittämiseen samoin kuin minäkin. Kävelemään olisin lähtenyt, jos esim lasten kipeillessä ja valvoessa yöt olisi sängynpohjalta kuulunut Mastermainen käsky hoitaa lapset. Enkä muuten automaattisesti ole se joka siivoaa tai viikkaa pyykit, vaan kyllä DC nekin hommat tekee tasavertaisena kanssani.. Kerron myös mistä pidän ja mistä en niin välitä, ehdottelen josko kokeiltaisiin jotain uusia juttuja jne ja nämäkin huomioidaan.Eli emme taida lokeroihin sopia, vaan toteutamme omaa kinkyilyämme kuten meistä tuntuu kivalle; vähemmän vakavissaan, yhteisestä sopimuksesta ja toisiamme rakastaen ja kunnioittaen
p.s Jos kemiat eivät kohtaa niin ei ole oikein syytellä toista ettei ole riittävän alistuva. Aina leikit eivät onnistu. Tunnelma lässähtää. Joskus kokemus ei riitä. Päätä särkee ja ei oikein huvita leikkiä ------> ei mitään tekemistä toisen alistumisen aitouden kanssa -ainakaan minusta.
Kirjoittaja
Aihe: Kahdenlaisia subeja? (Luettu 35832 kertaa)
