Kirjoittaja Aihe: Uskonnot ja kinkyily  (Luettu 19372 kertaa)

Fatal Foot Fetish

  • Vieras
Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #45 : 08.06.2020, 12:08 »
Olenko itse uskossa? En ole varma. Vastauksena kysymykseen olen lievästi teosofiaan päin kallellaan.

On tullut vastaan joitakin lahkomuotissa kasvatettuja jotka ovat sittemmin kasvaneet siitä ulos. On tullut tehtyä hyvinkin läheistä tuttavuutta. Tuntuvat tykkäävän vähän kaikenlaisista erikoisuuksista. Kokemukseni mukaan keskimääräistä pervompia ja kokeilunhaluisempia tapauksia. Vain taivas rajana, jos edes sekään.

Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa ja fanaattisimmallakin siveyden sipulilla on aina se toinen minä. Nuhteettoman roolia on todella raskasta vetää 24/7 ellei päästele välillä höyryjä jotain kautta ulos.






Kata

Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #46 : 07.07.2020, 18:00 »

On tullut vastaan joitakin lahkomuotissa kasvatettuja jotka ovat sittemmin kasvaneet siitä ulos. On tullut tehtyä hyvinkin läheistä tuttavuutta. Tuntuvat tykkäävän vähän kaikenlaisista erikoisuuksista. Kokemukseni mukaan keskimääräistä pervompia ja kokeilunhaluisempia tapauksia. Vain taivas rajana, jos edes sekään.



Mie veikkaan tämän johtuvan siitä, että lahkosta siteineen irtipääsemiseksi tarvitaan vähän luonteikkaampaa persoonaa. Jos ei ole isompia intohimoja suuntaan tai toiseen, on helpompi kulkea vain virran mukana välillä uomastaan loiskuen ja takaisin uomaan palaten. Lisäksi omaa identiteettiä tulee mietittyä ja kokeiltua enempi, kun yhtäkkiä ei tarvikkaan mahtua tiettyyn muottiin.

Olen käynyt paljonkin keskusteluja erään lahkon jäsenten, loiskuttelijoiden ja vakaammin uskossa olijoiden kanssa sekä siitä irtaantuneiden kanssa aiheesta, koska itsekin olen eronnut ko. lahkosta pian 20vuotta sitten.

Edit. Nykyinen uskoni vastaa lähinnä luonnonpakanoita.

raato

Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #47 : 08.07.2020, 06:07 »
Linkissä omakohtaista pohdintaa aiheesta ...  ;)

https://kellaritytto.blogspot.com/2019/01/uskon-asia.html
Tämä oli hirveän hyvä pohdinta tästä aiheesta. Tiivistettynä aikalailla se, miten itsekin ajattelen. Olen itse myös uskossa ja onhan tässä ollut hieman sulateltavaa, miten sovittaa yksiin kinky, skene ja kristillisyys. Alan kuitenkin löytää oman tapani elää tätä kokonaisuutta todeksi ja tuntuu hyvältä. Edelleen johdatuksessa pyrin kulkemaan, myös pervoilun osalta.

Hirvaz

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 494
  • Murrur.
  • Galleria
Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #48 : 08.07.2020, 17:23 »
Olen itse myös uskossa ja onhan tässä ollut hieman sulateltavaa, miten sovittaa yksiin kinky, skene ja kristillisyys.

Hm. Eikös kristillisyys (jos kohta oikeastaan lähes kaikki uskonnot) anna aika hyvät eväät virittää parisuhde nimenomaan kinkahtavaan suuntaan, jokin "Taken in Hand" vaikuttaisi olevan aika lailla avaimet käteen -tyyppinen käytännön sovellus?


  * )

catsuit91

Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #49 : 08.07.2020, 18:25 »
Pitäsköhän sitä itsekin heittää pohdintaa näin ateistina.

Alkuun vois todeta, että uskovaisuus on kuitenkin loppupelissä todella laaja käsite; joukkoon mahtuu fundamentalistisia sekopäitä ja ihan rentojakin uskovaisia ihmisiä, jotka eivät katso velvollisuudekseen saarnata toisten elämästä tai rajoittaa omiakaan mielihalujaan mikäli sillä ei vahingoiteta muita ihmisiä tai ympäristöään. Tokihan Raamatustakin löytyy vaikka mitä kohtia, missä homot käsketään kivittämään kuoliaaksi ja varmasti on myös kohtia, jotka voidaan (tulkinnanvaraisesti) katsoa kieltävän kinkyn toiminnan, mutta toisaalta loppupelissä aika pieni prosentti kuitenkin kaikista uskovaisista ottaa Raamatun jakeet absoluuttisen kirjaimellisesti. Toki, jos katsotaan "jyrkempiä" uskovaisia niin en usko, että heistäkään suurin osa haluaisi ihan absoluuttista teokratiaa (vrt. Saudi-Arabian tai vastaavan lainsäädäntö).

Toki kuten mainittu, niin uskonnollisuus vaihtelee eri ihmisillä aika paljon enkä haluakaan sen(kään) takia yleistää kaikkia uskovaisia yleisesti kinkyilyn fanaattisiksi vastustajiksi. Tietysti tässäkin osiossa, kun on mainittu noita lahkoja, joissa uskonnollisuus voi olla hyvinkin jyrkkää niin näkisin juuri tällaisissa seteissä uskonnollisuuden haitalliseksi ihmiselle, joka nyt vaan sattuu omaamaan kinkyjä tai muita "epäpyhiä" mieltymyksiä. Toisaalta, koska ymmärtääkseni (korjatkaa jos olen väärässä) tällaiset lahkot ovat kuitenkin pääasiassa laajemman kansainvälisen verkoston osioita niin tässäkin näen, että muutos pääasiassa tapahtuu lahkon tai vastaavan sisällä. Toki pienehkön yksittäisen lahkon kohdalla suvaitsevaisuus ei leviäisi sen enempää tuohon aiemmin mainitsemaani "isoon verkostoon", mutta en silti näkisi sitä ollenkaan huonona asiana, etteikö esimerkiksi pienemmissäkin lahkoissa opittaisi hyväksymään erilaiset seksuaaliset suuntautumiset jne, vaikka saman lahkon osion joku ylijohtaja kuinka käskisi "tappamaan homot" tai vastaavaa. Suomen evankelis-luterilainen kirkkokin on muuttunut varsin arvoliberaaliksi mitä itse pidän hyvänä asiana, vaikka toki sinnekin mahtuu jyrkempiä näkökantoja. Mutta toisaalta hyvä, että jyrkemmät kannat ja vapaamielisemmät kannat pystyvät toimimaan saman kirkon alla ja täten tämä omalta osaltaan varmasti myös vähentää ennakkoluuloja.

raato

Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #50 : 09.07.2020, 02:08 »
Olen itse myös uskossa ja onhan tässä ollut hieman sulateltavaa, miten sovittaa yksiin kinky, skene ja kristillisyys.
Hm. Eikös kristillisyys (jos kohta oikeastaan lähes kaikki uskonnot) anna aika hyvät eväät virittää parisuhde nimenomaan kinkahtavaan suuntaan, jokin "Taken in Hand" vaikuttaisi olevan aika lailla avaimet käteen -tyyppinen käytännön sovellus?


  * )
Avioliitossa kinkyily ei ole ollenkaan niin haastavaa sovittaa kristilliseen arvomaailmaan kuin skenessä mukana oleminen. Skenessä on yleistä ja jopa normaalia moni sellainen asia, mitkä meidän (minun ja mieheni) arvomaailman mukaan on syntiä. Tulen siis ns. altistuneeksi synnin houkutuksille ja toisinaan kyseenalaistan, että viekö tämä mua kauemmas Jumalasta. Koen kuitenkin, että kristitty identiteetti on ensisijaisesti jotakin niin pysyvää, että se on joka hetki läsnä tilanteesta riippumatta. Eli voin elää maailmassa menemättä mukaan kaikkeen maalliseen, jos joku saa kiinni mitä tarkoitan. Mutta koen toisinaan suurta ristiriitaa nimenomaa skenen ja kristillisen arvomaailman välillä, sillä edustan kohtalaisen konservatiivista kristillistä suuntaa. Älkää silti käsittäkö väärin, että kokisin minun asiakseni paasata muille synnistä tai Jumalan tahdon mukaisesta tavasta elää. Yritän sovittaa itseni mukaan porukkaan niin, että en paasaa, en toisaalta salaile omaa vakaumustani enkä mene mukaan sellaiseen, mikä ei arvomaailmaani istu. Toisinaan se on tasapainoittelua, mutta alan olla enemmän sinut, miten tämä käytännössä voisi toteutua, vaikka edelleen on hakemista.

Hirvaz

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 494
  • Murrur.
  • Galleria
Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #51 : 09.07.2020, 04:24 »
Tervehdys, raato.

Vaikka ja koska vinoilen aina, kaikkialla ja kaikille, älä ota esim. kommentointiani yllä vinoiluna ainakaan erityisesti sinulle tai teille. Minusta on todella, todella siistiä - tärkeydestä nyt tietty puhumattakaan - että saamme kuuluville eli näkyviksi myös ja nimenomaan marginaalin marginaalin ääniä, eli merkkejä.



  * )
« Viimeksi muokattu: 09.07.2020, 04:58 kirjoittanut Hirvaz »

Koulumestari

  • Vieras
Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #52 : 09.07.2020, 05:39 »
Minulla toimii uskomisen osalta, ja on toiminut aina tämä kierteisyys että MITEN minä voisin USKOA, kun en kerran TIEDÄ. Sitä pitää tietää ja uskoa voi sitten kun tietää jne.

Hyvin nuorena luin, enemmänkin Tom Sawyerin seikkailuista tunnetun Mark Twainin teoksen "Matkakirjeitä Maasta" Twain kirjoitti sen vanhoilla päivillään vuosisadan vaihteessa. Aikakautena Uskossa oleminen oli varmasti selvästi konkreettisempien mielikuvien täyttämää Jumalasta ruumiillisena, Helvetin Tulen loppumattomasta yli 1000 asteesta jne. Nykyihmiselle sen voisi sanoa olevan jopa naiivi, mutta Amerikassa, Twainin kuoleman jälkeen julkaisu kiellettiin ilman muuta. Julkaistiin vasta 1960-luvulla muistaakseni.

Mutta varmasti vaikuttavinta - aikoja sitten siis - luetussa teoksessa oli tapansa laajasti ironisoiden asettaa Jumalan nurinkurisuuksien joukkoon
tietysti myös, kuinka ihmistä luodessaan, yhdeksi suurimmin vaikuttavaksi ominaisuudeksi asettaen SEKSUAALISUUDEN, kaikkinensa, nimesi sen
MYÖS yhdeksi suurimmista synneistä.  Tässä kohden siis Twain oli aikalaistensa ivaaja, MUTTA silloin multa kaatui ryskyen vielä viaton lapsenusko.   Oma elämä oli toki sentään vielä pääosin turvallista. Aikojen kuluessa minulla on ollut myös kausia, jolloin olen vilpittömästi ihan jopa hakenut ja koettanut löytää henkistä turvaa, jonkinlaista uskonnollissävyistä ratkaisua/"ratkaisua"...

KINKYILY. Näitä Jumalan "maanpäällisiä edustajia" parhaasta päästä ovat tietysti uskonnot, joissa siis länsimaissa suurimmat Katolisuus ja
Protestanttisuus. Ei ole niin valtavan kauan aikaa kulunut, oli 90-luvulla, kun oli maantieteellinen esitys, karttoineen kaikkineen, oli apuna kun nimikkeellä S&M-seksi selvitettiin missä Euroopan maissa, samoin Amerikassa esiintyy seksin S&M-muotoisuutta eniten. Ja rajankäynti oli selvää:

Hirmuinen SADOMASOKISMI on  - ehkä - vähän liian julma! :o sana, mutta ilman muuta Spankingin ja Caningin kotimaa loisti kirkkaasti punaisena, protestanttisuudellaan siis, Brittein Saaret. Liki yhtä syntisen punaista hehkui koko Skandinavia, Hollanti ja tietysti Saksa, mutta raja
tuli jyrkästi sillä suunnalla Puolan KATOLISEN valtionkirkon seinään törmäten vastaan. Vain jokin vähäinen punaisen häivähdys.
Vielä silloin 1990-luvulla vahvasti KATOLISET  Italia, Espanja ja Portugali loistivat suuresti poissaolollaan Kinkystä.

Kaikki lienee paljoltikin muuttunut. Erinomaisittain kai? :-\ näin post-Fifty Shades of Grey- aikakautena..., ööh...tiedä onko mullistunut, mutta puuttumatta mitenkään katolisten pappien rikollisuuteen pikkupoikia kohtaan, MINULLE tuli silloin vääjäämättä tämä vuosisatoja (1517/Luther- - - vanha yksinkertainen ero mieleen: Jos sinulla on tiukassa luterilaisessa Työn ja (Kaikenlaisen!!)/Elämän-suorittamisen "kulttuurissa" tunne epäonnistumisista, riittämättömyydestä, kelpaamattomuuksista, niin mistä apu kaikkein ahdistavammassa tilassa.
No, sielunhoitaja tietysti: "kirkkoherra... kirkkoherraa... Auta minua, minulla on hirveän paha olo... auta..., vaikka yössä valvoen mene KIRKON
ovea(tai vaikka sitten valtion virastoissa noudatettavana työaikana) kolkuttamaan, niin kaksi POLIISIpartiota on paikalla,"MItä sinä riehut täällä,
rikot omaisuutta! Maahan, vatsallesi maahan tai käytämme voimakeinoja!!"

EI voi tietenkään väittää, että kaikki niin ylitunteellisen henkisen tuskan tuntoisia olisivat, mutta silloin järkeilin:   PIISKAHAN ilman muuta auttaa, rangaistusta on konkretisoitava.
"JA NYT sitten, viuuh, läisk, aii, MIETIT niitä KÄYTÖSTAPOJAS; läiskis jne...!!, ettäs uskot, toiste et sitten kyllä enää jne jne...PUHUTTELUA "AJATTELEMAAN" käskyttämistä... ja kipua... Vähän niin kuin klassista psykodraamaa, mutta paljon parempaa kuin "ammattiauttajan" Toimistossa.

Voi olla, että kautta aikain katolisissa maissa ihmiset ovt olleet(?) vähän sillain niinkuin enemmän impulsiivisuudessaan(kin) "luonnonlapsia"...
Kyllä apua on syntiselle tarjolla. On rippituoli ja rippipappi auttaa:
"Lapseni! sinä olet syntiä tehnyt! (mahtoiko vilkuilla jo kelloaan!?). Sinun tulee nyt keskittyen katuen lukea (hmh, mielessään) 50 kertaa Pater noster ja lisäksi Ave Maria 20 kertaa. Mene nyt, pahat ajatuksesi ovat siten anteeksi annetut. mene, äläkä enää syntiä tee"
           

raato

Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #53 : 09.07.2020, 07:22 »
Tervehdys, raato.

Vaikka ja koska vinoilen aina, kaikkialla ja kaikille, älä ota esim. kommentointiani yllä vinoiluna ainakaan erityisesti sinulle tai teille. Minusta on todella, todella siistiä - tärkeydestä nyt tietty puhumattakaan - että saamme kuuluville eli näkyviksi myös ja nimenomaan marginaalin marginaalin ääniä, eli merkkejä.



  * )
Ei hätää, en loukkaantunut. Päinvastoin ajatukset lähti oikein käyntiin niinkuin vastauksesta ehkä huomaa. Sain kotona syvälliset pohdinnat aikaan. Mähän uskon, että Jumala on luonut meille myös huumorintajun rikastuttamaan elämää eli ei se ollenkaan huono ole tätä lahjaa käyttää  ;D

Kotikuri-Ina

Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #54 : 09.07.2020, 08:38 »
Raadolle iso kasa sydämiä. <3


   Mun Jumalaa vaan naurattaa kun näytän keskarii ja purnaan hänelle...
  Siitä vastapainoksi kaipaan henkilöitä jotka eivät naura vaan tekevät jotain ihan muuta =D
 Aina joskus ;)

Koulumestari

  • Vieras
Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #55 : 09.07.2020, 11:21 »
Multa samoin raadolle suuri kunnioitus rohkeasta ja suorasta puheesta!

Ja vielä lopuksi se vakaa arviointini, että ei Jumala minkään lajin kinkyilyistä  perin vaillinaisille ihmispoloisille suutu.
Paremminkin päinvastoin ilahtuu. Jumala tietää, ettei maailmassa käväisemässä oleville aina ihan mahdottoman paljon
puhtaan selkeitä ilonaiheita arkisessa elossa ole :(

Seksi on ja jos sieltä löytää voimakkaan PIISKANkaipuisuutensa - esim - niin ei varmana suutu, että "tuo julkea tuolla". Eikä antajallekaan.
Huomioiden tietysti keskinäisen sopimuskohtaisuutensa.
Jotain symbolisesti samaa onnellistuttamista on köysiin laittamiset myös.  -  Siinähän pysyt aloillasi nyt! Etkä vähään aikaan rimpuile mihinkään! >:( :)

Light

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 284
  • Kiltti tyttö
  • Galleria
Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #56 : 09.07.2020, 16:19 »
Itselle henkisyys on myös merkittävä osa arvomaailmaa, arkeakin, mutta uskontoihin se ei sinänsä liity.

Enemmänkin henkilökohtaista yhteyttä, kuuntelua, sisäistä kasvua. Vastaukset löytyy sisältä. Sen verran sinut kuitenkin asian kanssa olen, että pystyn käyttämään noista myös sanoja johdatus ja Jumala. Kinkyyden kanssa nää ei ole ristiriidassa, samalla tavalla pyrin siinäkin tekemään oikeita valintoja. Olemaan onnellinen ja oma itseni.

Ulkopuolelta tulevat asiat, kuten uskonnot, dogmit, gurut, auktoriteetit... Ei kiitos! No masters! Eiku..  :P :P  ;) :love:

Lady Whip

  • Turun Baletti
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 3444
  • Sadistinen Gfe-Domina
  • Galleria
Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #57 : 10.07.2020, 07:19 »
Vapaan oman tahdon ja ylikorostuneen omantunnon välillä on usein juopa joka häiritsee oma jumalsuhdetta.
”Evoluutiopsykologian mukaan syyllisyys oli entisaikaan aivojen tapa varmistaa että emme käyttäydy tavalla, jonka takia meidät potkittaisiin pois heimosta.”

Tavallaan toimii nykypäivänäkin. Auttaa käyttäytymään ja hyväksymään sen sidosryhmän periaatteet ja säännöt mihin haluaa kuulua. Joukkoa on helpompi hallita ilman kaaosta kun ryhmässä olevat yksilöt toimivat samojen periaatteiden mukaan. Kyse ollut aikaisemmin hengissäpysymisestä.

Ylipäätään ylikorostunut omatunto, se on asia mikä vaikeuttaa elämää monella taholla ja erityisesti jos ihmisellä on oma Jumalsuhde johonkin suuntaan sekä haluja, asioihin joita epäilee Jumalan tahdon vastaisiksi.
Tasapainon löytäminen jotta omatunto ei syyttäisi näitä ihmisiä saattaa olla aikamoista kipuilua sekä jatkuvaa kamppailua syyllisyyden ja vapauden tunteen välissä.

Yksi artikkeli ylikorostuneesta omasta tunnosta löytyy täältä.
https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/onko-sinulla-yliherkka-omatunto-tasta-jatkuva-syyllisyys-voi-johtua

Jos joku kokee kinkyilyn vääräksi ja tuntee siitä syyllisyyttä, väkisin ei kannata alkaa muutamaa asennettaan. Syyllisyys ei poistu kieltämällä vaan kasvamalla.
Ehkä se onkin kaiken ydin, ei päämäärä vaan matka ja sen matkan aikana tapahtuva kasvu.
Siis vain ehkä..





Ihanapeto

  • Vieras
Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #58 : 11.07.2020, 12:30 »
Hyvin mielenkiintoinen aihe. Kiitos linkistä. 🙏🏻

Vapaan oman tahdon ja ylikorostuneen omantunnon välillä on usein juopa joka häiritsee oma jumalsuhdetta.
”Evoluutiopsykologian mukaan syyllisyys oli entisaikaan aivojen tapa varmistaa että emme käyttäydy tavalla, jonka takia meidät potkittaisiin pois heimosta.”

Tavallaan toimii nykypäivänäkin. Auttaa käyttäytymään ja hyväksymään sen sidosryhmän periaatteet ja säännöt mihin haluaa kuulua. Joukkoa on helpompi hallita ilman kaaosta kun ryhmässä olevat yksilöt toimivat samojen periaatteiden mukaan. Kyse ollut aikaisemmin hengissäpysymisestä.

Ylipäätään ylikorostunut omatunto, se on asia mikä vaikeuttaa elämää monella taholla ja erityisesti jos ihmisellä on oma Jumalsuhde johonkin suuntaan sekä haluja, asioihin joita epäilee Jumalan tahdon vastaisiksi.
Tasapainon löytäminen jotta omatunto ei syyttäisi näitä ihmisiä saattaa olla aikamoista kipuilua sekä jatkuvaa kamppailua syyllisyyden ja vapauden tunteen välissä.

Yksi artikkeli ylikorostuneesta omasta tunnosta löytyy täältä.
https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/onko-sinulla-yliherkka-omatunto-tasta-jatkuva-syyllisyys-voi-johtua

Jos joku kokee kinkyilyn vääräksi ja tuntee siitä syyllisyyttä, väkisin ei kannata alkaa muutamaa asennettaan. Syyllisyys ei poistu kieltämällä vaan kasvamalla.
Ehkä se onkin kaiken ydin, ei päämäärä vaan matka ja sen matkan aikana tapahtuva kasvu.
Siis vain ehkä..

Mr Birch

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1355
  • Testi näyttää, että on aika häipyä (82 % vanilla)
  • Galleria
Vs: Uskonnot ja kinkyily
« Vastaus #59 : 11.07.2020, 15:30 »
Yritän sovittaa itseni mukaan porukkaan niin, että en paasaa, en toisaalta salaile omaa vakaumustani enkä mene mukaan sellaiseen, mikä ei arvomaailmaani istu. Toisinaan se on tasapainoittelua, mutta alan olla enemmän sinut, miten tämä käytännössä voisi toteutua, vaikka edelleen on hakemista.

Tämä on kunnioitettava ja sekä itseä että toisia kunnioittava tulokulma tähän problematiikkaan. Hienoa, raato!

Mr B