Älkää sittenkään suojelko lapsia!

[Kolumnisti]

Älkää sittenkään suojelko lapsia!

Ainakaan heiltä itseltään.

Usein herää keskustelua siitä, mitkä kaikki aiheet ovat kiellettyjä ja miten omaa kinkyilyään pitäisi rajoittaa sivullisten suojelemiseksi. Toisaalta monelle on tärkeää ilmaista persoonaansa niin, että fetissit näkyvät myös ulospäin. Etenkin lasten suojeleminen on ollut usein tapetilla.

On varsin perusteltua rajata esimerkiksi tämä foorumi täysi-ikäisten käyttöön. Itsekin koen vahvasti, että omiin seksileikkeihin ei pitäisi sekoittaa sivullisia non-konsensuaalisesti, ei edes niitä aikuisia. Mutta onko kuitenkin perusteltua pitää aiheita esillä hienovaraisemmin. Kun lähdetään suojelemaan lapsia ja nuoria kaikelta aiheeseen liittyvältä, voiko se lopulta olla vahingoksikin? Etenkin oman itsensä ja taipumusten ymmärtäminen voisi olla helpompaa, kun aihe olisi ollut esillä oikeilla tavoin jo varhain.

Moni on kertonut olleensa varsin solmussa taipumustensa kanssa. Ei ole välttämättä ymmärtänyt mistä vaikkapa fetississä on kyse tai tunnistanut omia alistumistaipumuksiaan. Turvalliset tavat toteuttaa seksuaalisuuttaan voi olla vaikeampi löytää, mikäli ei ihan hahmota, mistä edes on kyse. Voi myös elää illuusiossa, että on itse poikkeava ja viallinen ja yksin.

Ei, minusta BDSM-kulttuuria ei pidä tuputtaa. Silti näen, että jollain tasolla se voisi olla osa seksuaalikasvatusta. Niin, että ne, joita se koskettaa, osaisivat kartoittaa itseään ja etsiä keskusteluseuraa. Niin, että ne joita asia ei henkilökohtaisesti kosketa, osaisivat suhtautua oikein kanssaeläjiin. Tieto voi auttaa monia hyväksymään itsensä ja toisensa. Ei se vaadi piiskattujen pakaroiden esittelyä teineille tai BDSM-testien täyttämistä viimeistään täysi-ikäisyyden kynnyksellä, vaan hienovaraista aiheen esille tuomista yleisellä tasolla ja tilaisuuksia kysyä ja keskustella aiheista turvallisissa ympäristöissä.

Moni havahtuu kinkyyteensä jo varhain. Moni vasta myöhemmin ja taustapeiliin katsellessaan vasta tajuaa, että merkkejä oli ilmoilla jo lapsena. Molemmissa tapauksissa voi ehtiä mennä melkoiseen solmuun. Viime aikoina BDSM on ollut esillä valtaväestön keskuudessakin vahvemmin ja se voidaan nähdä sekä hyvänä, että huonona. Osa tuntuu jopa loukkaantuvan siitä, miten 50 Shades of Grey on tuonut alistussuhteet kaikkien huulille. Sehän antaa väärän kuvan! Ei se tuollaista ole! Nyt jokainen Pirjo-Marjatta haluaa vähän piiskaa ja ei ne mitään mistään alistumisesta tai masokismista tiedä!
 
Varmaan kuva voi olla väärä. Mutta se onkin vain yksi kuvaus, yhdestä suhteesta. Kenenpä parisuhteet tai elämä noudattelevat romanttisten komedioiden kaavaa? Niinpä. Silti niitä tehdään. Ja katsotaan.

Minusta ilmiönä FSoG on ollut hyvä olla olemassa. Se on tarjonnut sillan. Itse en ole kyseiseen tuotokseen tutustunut sen kummemmin kirjana, kuin leffanakaan. En koe tarvetta. Mutta olisinpa törmännyt sellaiseen vaikka täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Olisin saattanut oppia jotain itsestäni. Nyt olen kuitenkin huoletta ratsastanut ilmiöllä, jos on ollut tarve esitellä ystäville oman suhteeni erityispiirteitä. Ei heidän tarvitse tietää tarkkaa sisältöä omasta suhteestani. Mutta leffan tuijoteltuaan heillä on jonkinlainen kuva ja käsitys. Sen saama suosio osoittaa, että ei tämä niin kamalaa tai outoa ole. Maailmassa, jossa aihe nousisi ensimmäisen kerran esiin minun suustani ja yrittäisin yläkäsittein kuvata taipumuksiani, saattaisin aiheuttaa paljon enemmän huolta lähipiirissäni.

Myönnän trollanneeni otsikossa taas vähän. Mutta sisältää se pointin, joka minusta on pohtimisen arvoinen. Olisiko sinun elämäsi ollut helpompi, jos olisit saanut oikeanlaista tietoa oikeaan aikaan? Onko olemassa riski, että tällainen tieto aiheuttaa sivullisia uhreja? On varmaan. Nuoruuteen kuuluu kokeilut. Mutta onko sekään lopulta niin vaarallista? Miksi sitä pitää pelätä? Tästä voisi päästä myös kysymykseen siitä, miten joillekin kinkyys tuntuu olevan erikoisuudentavoittelua. Jos siitä tulee valtavirtaa, se on pilalla. Ollaan mustasukkaisia omista fetisseistä ja halutaan korostaa sitä, että ollaan parempia, aidompia pervoja, kuin muut. Ihmettelen kyllä, miten oma seksielämäni voisi mädäntyä siitä, että naapurissakin kokeillaan käsirautoja.

Lähtökohtaisesti nämä ovat kuitenkin henkilökohtaisia asioita. Lokerot on vähän tyhmiä. Toimivat vain seinättöminä tai jos niitä on jokaiselle oma. Tai sitten niiden täytyy olla ihan valtavan suuria. Käytetäänkö rexonaa ja annetaan vähän tilaa naapurin Pirjo-Marjatallekin? Iloitaan siitä, että meitä osataan katsoa vähän eri kulmasta sen myötä. Onhan jokaisella silti vapaus säilyttää likaiset yksityiskohdat ja jakaa ne vain niille, joille haluaa jakaa ne.
Ja ne lapset. Kerrotaan niille jossain vaiheessa, oikeantasoisesti ja oikeilla sanoilla, että kaikki ei ole samanlaisia. Jotkut on vinoja. Vinoutta voi helpottaa, kun löytää toisia samaan suuntaan vinossa olevia. Toiseen suuntaan vinokin voi tasapainottaa kivasti. Kerrotaan myös, että vinot osaa korjata ryhtinsä tarpeen vaatiessa.

-lemmikki

[Mr Birch]

Olisiko sinun elämäsi ollut helpompi, jos olisit saanut oikeanlaista tietoa oikeaan aikaan? Onko olemassa riski, että tällainen tieto aiheuttaa sivullisia uhreja?

Tietoa, sen hankkimista ja käyttämistä jonkin verran tutkineena ja näitä alati ihmettelevänä kopsahdin tähän lainattuun kohtaan. Tiedon tunnistaminen, sen hankkiminen, tarjoaminen, käyttäminen ja myös ei-käyttäminen, viimeksi mainitun yhtenä osana pitäminen joiltakin poissa ovat kulttuurin ytimessä olevia kysymyksiä.

Ydin on noissa oikeissa. Niitä tarkastellaan vähän eri kulmista ammattikielellä esimerkiksi (1) relevanssina, joka on eräänlaista asiaankuuluvuutta, sopivuutta tässä mielessä, (2) validiteettina, joka taas tarkoittaa tietynlaista osuvuutta sekin, että esim. käytetään oikeanlaisia käsitteitä, varotaan sitä, ettei esityksessä ole ainakaan tarkoituksellisia vinoumia, joiden tarkoitusperiä ei kerrota ja myös sitä, että mitataan mitattavia asioita soveltuvilla mittareilla ja vielä (3) reliabiliteettina, joka taas tarkoittaa sitä, ettei tiedon totuudellisuus riippuisi sanojasta tai ajasta ja paikasta missä sanotaan.

Kaikkia näitä kolmea voidaan katsoa suhteessa johonkin erityiseen tiedon käyttäjään hänen omassa tilanteessaan ja silloin huomataan, ettei mitään kaikille yhteisiä kriteerejä loppuviimeksi olekaan. Sellaisissa aikakausissa ja kulttuureissa, joissa on ajateltu, että jokaisella on oma ehdoton paikkansa ja tähän liittyvät velvollisuutensa ja oikeutensa, on myös ajateltu, että jokin auktoriteetti tai viime kädessä "luonto" pitää huolen tiedon sopivasta annostelusta.

Vapaamielisissä ja informaatiokylläisissä kulttuureissa lähdemme siitä, ettei tieto ole annettua (lat. datum, monikossa data), vaan pikemminkin sellaisia suhteita todellisuuteen, jotka itse rakennamme. Tämä tarkoittaa taas sitä, että edellä mainitut relevanssi ja validiteetti muuttuvat kovasti suhteellisiksi ja tilannekohtaisiksi eikä reliabliteetistakaan ole paljon apua, koska myös tiedon tarjoajat joutuvat tarjoamansa itse omista lähtökohdistaan rakentamaan.

Onko siis pakko nostaa tassut pystyyn? Ei aivan. Rehellistä on todeta, ettei kinkyssä(kään) ole viimeisen sanan sanojaa. Sen sijaan jokaisella on jonkinlainen vastuu siitä, missä, kenelle ja miten näkemyksiään jakaa. Mielestäni kelpo lähtökohta on, että kysymys on aina hyvä ja kiitos siis kysymyksestä, mutta toisaalta kysyjää on syytä varoittaa siitä, ettei mikään vastaus ole yleispätevä. Hyvä vastaus on sellainen, joka mahdollistaa keskustelun jatkamisen.
Edit: typo.

[Adrenalynnie]

Jos keskustelu asioista ei luonnistu, monipuolinen kauno- ja tietokirjallisuus seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kotikirjastossa on hyvä lisä tai vaihtoehto. Nyt huomasin, että lapsuuskodissani oli enemmän seksiin liittyvää kirjallisuutta kuin omassani. Ehkä tuli tyhmästi ajateltua, että netistähän tietoa kaivavat.

Olin lukutoukka lapsena ja jo varhaisteininä tiesin että on monenlaista seksiä, eikä omia mieltymyksiä ole ollut vaikea hyväksyä. Turhauttavinta ollut aikoinaan se, ettei riittävän samanlaisia kiinnostuksenkohteita omaavaa seuraa löytynyt (elin vaniljaseurassa) - mutta se on jo toinen juttu.

[salix_alba]

On varsin perusteltua rajata esimerkiksi tämä foorumi täysi-ikäisten käyttöön. Itsekin koen vahvasti, että omiin seksileikkeihin ei pitäisi sekoittaa sivullisia non-konsensuaalisesti, ei edes niitä aikuisia. Mutta onko kuitenkin perusteltua pitää aiheita esillä hienovaraisemmin. Kun lähdetään suojelemaan lapsia ja nuoria kaikelta aiheeseen liittyvältä, voiko se lopulta olla vahingoksikin? Etenkin oman itsensä ja taipumusten ymmärtäminen voisi olla helpompaa, kun aihe olisi ollut esillä oikeilla tavoin jo varhain.

Kiinnostava ja tärkeä aihe!

Sehän on fakta, että tiedonpuute ei estä kokeiluja seksuaalisuuden saralla. Se on sen verran kova vietti kuitenkin. Ja kun ei ole tietoa, niin kokeilut voivat olla tarpeettoman riskialttiita. Johan se ihan vaniljaseksin puoleltakin tiedetään, että oli seksuaalikasvatusta saatavilla tai ei, niin nuoret harrastavat joka tapauksessa seksiä ja jos tietoa turvaseksistä ei ole, niin taudit ja vahinkoraskaudet yleistyvät.

En tiedä onko tästä tutkimustietoa, mutta mutuarvailen että esimerkiksi jos on taipumuksia alistumiseen, voi olla suuremmassa riskissä joutua tavalla tai toisella ongelmalliseen suhteeseen jos ei ole saanut välineitä erottaa totta fantasiasta ja sanoja sen pohtimiselle, missä määrin haluaa kumppanin dominoivan makuuhuoneessa tai sen ulkopuolella. Omakohtaisesti on kokemusta siitä, että keksin todella nuorena ihan itse asfyksiaation ilot tietämättä aiheesta yhtään mitään, onneksi ei käynyt mitään ikävää. Eli oikeastaan on ihan turvallisuuskysymyskin, että nuoret tietäisivät vähän että mitä sillä omalla kropalla kannattaa tehdä ja mitä ei. Tai että ainakin tietäisivät, mistä sitä tietoa saa jos tekee mieli kokeilla jotain asiaa, jonka turvallisuudesta ei ole varma.

En tiedä millaista seksuaalikasvatus nykyään on, mutta ennen se oli varsin tauti-, raskaus- ja yhdyntäkeskeistä varoittelua. Luulen, että suunta on nykyään enemmän sinne päin, että nautintokin muistetaan ja se, että seksi on muutakin kuin yhdyntää. Ajattelen, että siihen settiin mahtuisi ihan hyvin mukaan myös puhumista siitä, että seksuaalisuuteen voi liittyä myös erilaisia roolileikkejä, fetissejä, valtasuhteita ja kipuakin. Palvelisi mielestäni ihan kaikkien nuorten etua, jos heille syntyisi mielikuva siitä, että seksuaalisuus on todella laaja alue, jonka kaikista osasista ei ole pakko pitää eikä niitä ole koskaan pakko kokeilla - ja toisaalta ihan mitkä tahansa mieltymykset ovat sallittuja kunhan kaikki osapuolet ovat yhteisymmärryksessä. Aika monilla nuorilla on kuitenkin huolta siitä harrastaako seksiä "oikein", vaikka mitään yhtä oikeaa tapaa ei ole olemassakaan. Yllättävän monet eivät aikuisenakaan ole sinut sen kanssa, että fantasiatasolla ihan mikä tahansa on sallittua ja mielestäni myös nuorten olisi hyvä tietää se, kaikenlaisen turhan itseinhon ja hämmennyksen välttämiseksi.

[Ninth]

Palvelisi mielestäni ihan kaikkien nuorten etua, jos heille syntyisi mielikuva siitä, että seksuaalisuus on todella laaja alue, jonka kaikista osasista ei ole pakko pitää eikä niitä ole koskaan pakko kokeilla - ja toisaalta ihan mitkä tahansa mieltymykset ovat sallittuja kunhan kaikki osapuolet ovat yhteisymmärryksessä.

Tämä. Tähän liittyy mun mielestä olennaisesti innokkaan suostumuksen käsitteen avaaminen ja kommunikoinnin oleellisuuden korostaminen kaikessa seksuaalisuudessa, mutta mielestäni olisi vain hyvä jos kinkyjutut mainittaisiin materiaaleissa erikseen.

Välillä kuulee niin hurjia juttuja vaniljamaailmasta, että hirvittää. Ilmeisesti esim. kuristaminen ja läpsiminen ovat nyt jotenkin in kinkyskenen ulkopuolellakin (vähän kuin anaaliseksi aikoinaan?), ja sitten saa lukea jostain redditistä ketjuja siitä että top ei ole kysynyt lupaa ennen kuristamista, ja bottom ei osaa sanoa ei koska kaikkihan siitä kuristamisesta puhuu. Median kautta BDSM:n 50+ sävyä väistämättä vuotavat mainstreamiin, joten niiden pitäisi vuotaa myös seksuaalikasvatusmateriaaliin.

Sadistisia tai dominoivia taipumuksia omistaville nuorille olisi todella tärkeää opettaa, että näitä juttuja voi harrastaa kunhan löytää sopivan partnerin ja juttelee asioista mahdollisimman monessa käänteessä, ja että topilla on velvollisuus päntätä turvallisuusasioita. Ja tietty on niitäkin, jotka eivät säntää suin päin kuristamaan seksikumppaneitaan vaan päin vastoin kauhistuvat omaa "pimeää puoltaan" ja häpeävät ja pelkäävät itseään, mikä ei sekään ole hirveän optimaalista.

Joka lehdykässä ei tietenkään tarvitsisi avata jokaista kinkkiä erikseen saati antaa yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten viillellään partneria kivasti ja turvallisesti, vaan esimerkiksi vinkata että tällaisia alistumis- ja kipujuttuja esintyy, ne ovat ookoo, ja että netistä löytää paljon infoa. Tosin Suomessa ei vissiin taida olla mitään kansantajuista, helpostilähestyttävää ja ei-pornoisaa BDSM-infosivua?

[Kahlitsija]

Joka lehdykässä ei tietenkään tarvitsisi avata jokaista kinkkiä erikseen saati antaa yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten viillellään partneria kivasti ja turvallisesti, vaan esimerkiksi vinkata että tällaisia alistumis- ja kipujuttuja esintyy, ne ovat ookoo, ja että netistä löytää paljon infoa. Tosin Suomessa ei vissiin taida olla mitään kansantajuista, helpostilähestyttävää ja ei-pornoisaa BDSM-infosivua?

https://www.bdsmbaari.net/index.php?board=174.0
Onhan tänne yritetty tuota newbie-nurkkaa muodostaa, mutta ei ole lähtenyt kovin vauhdilla liikkeelle. Minua fiksummat voisivat kyllä varmasti sen kautta tarjota ihan sellaista asiallista valistusta ilman pornoa.

[Galesi]

Itse olisin nuorempana kaivannut rohkaisua astua esiin. Useampi vuosi meni vain väijyen jossain Cityn chätin syövereissä sanomatta mitään järkevää tai osallistumatta oikeastaan mihinkään. Ensiaskel oli aivan valtava tuohon aikaan. Ei ollut miittejä ja bileissäkin olisi pitänyt heti pukeutua ties mitenkä dresscoden mukaisesti. Nuorelle, ujolle ja itseluottamustaan vielä etsivälle tuossa oli vähän liikaa uhkakuvia.

En usko, että mikään varsinainen valistus olisi auttanut kouluiässä. Luulenpa, että se olisi aiheuttanut lähinnä häpeää omista jutuista, kun muut olisivat kauhistelleet ja nauraneet moisille jutuille. Tai tokihan hyvällä tuurilla olisi jo teini-iässä löytynyt mieltymykset jakava henkilö, mutta en usko sen olevan kauhean todennäköistä pienellä paikkakunnalla, vaikka sieltäkin muutama pervo tunnetusti löytyi.

Tokihan tuo, että koko touhu oli vielä sairausluokan alle luokiteltua ja FSOG ei ollut mikään juttu teki myös sen ongelman, että nuorena aikuisenakaan ei tuntunut oman ikäisiä juuri löytyvän, ei edes Internetin syövereistä. Nykynuorisolla on siinä mielessä paljon parempi tilanne, että oman ikäisiä ihmisiä on paljon liikenteessä.

[scar]

Kyllä mun mielestä,summaten,lasten suojelu on parhautta tai lähinnä asenne siihen.



Tosiasiassa ei pysty suojella lastaan,ainoastaan se henkinen suoja,mitä luo tai on luomatta- taju ihmisen arvokkuudesta tai arvottomuudesta-
Olisko tuossa välillä jotain,huh..

Hienoa jos vanhemmat ennättävät johonkin väliin kertoa Totuuden Seksistä-


(Otan konsultaatiota vastaan vieläkin,koska niin nolon vähäistä oli Seksuaalikasvatus-Ehkä voin jälkeenpäin mennä opettamaan )

..Tekisi mieli poistaa tämäkin viesti,jotenkin niin osaamaton olo,mm. myös ajatusten muotoilussa,mutta olkoon ny-

[lemmikki]

"Lapsi" sanan käyttö oli ehkä hieman kärjistämistä. Viittasin lähinnä aiemman kolumnin otsikkoon.

Se miksi nostin aihetta pintaan, johtuu oikeastaan siitä, että omissa opinnoissani myös seksuaalikasvatus on yksi aiheista. Toistaiseksi se kuitenkin siintää vasta kurssin nimenä horisontissa. Toinen syy on puhtaan itsekäs. Tulin itse tutuksi näiden asioiden kanssa vasta muutama vuosi sitten. Minulla saattoi olla hämärä mielikuva kirjainyhdistelmästä BDSM. Olin jo 24/7 -suhteessa, ennenkuin etsiydyin tälle foorumille. En ollut lukenut yhtään alan teosta tai katsellut leffoja tai kaivanut tietoa. Kaikki oli löytynyt minusta itsestäni dominoivan osapuolen johdattelemana. Ja miten helposti ja luontevasti se kaikki löytyikään.

Myöhemmin peilailtuani tajusin, että piirteitä minussa oli jo aiemmin. Käytösmalleja parisuhteessa ja ihmissuhteissa laajemminkin. Se vain, että minä olin itse usein se, joka asetti odotukset. Enkä useinkaan saanut kuulla onnistuneeni täyttämään muiden odotuksia. Alistuminen ilman sen sisäistämistä puolin ja toisin kääntyy äkkiä alentumiseksi ja alentamiseksi. Voin pahoin.

Jos olisin kuullut näistä aiemmin enemmän, olisin voinut hyvinkin peilailla tietoa myös itseeni.

Samoin olen kuullut monen kokeneen jo nuoruudessa itsensä vialliseksi ja friikiksi. Vaikkapa jonkin fetissin vuoksi. Ehkä fetissiä olisi osannut kanavoida ja vertaistukea löytää, jos olisi jo aiemmin joltain neutraalilta taholta kuullut mainintoja siitä, että fettareita on ja se on ihan ok.

Lopulta seksuaalikasvatuksen ytimen pitäisi olla itsensä ja kumppanin kuuntelussa ja arvostamisessa. Olipa sitten normihetskuvanilja tai hc-sadomasokisti tai pesunkestävä fettari. Omat ja toisen piirteet on hyvä tunnistaa ja hyväksyä. Ymmärtää myös se, miksi jokin ei toimi. Hahmottaa kinkyys luonnollisena osana itseään ja kanssaeläjiä ilman perversioiksi leimaamista. Itse vierastan sanaa pervo. Se kun viittaa luonnottomuuteen. Miten joku, joka on minussa sisäänrakennettua voisi olla luonnotonta?

Täällä on nostettu esiin newbie-nurkkaa ja itsekin viittasin bdsm:n valtavirtaistumiseen. Newbie-nurkan löytäkseen täytyy olla jo hajulla. Etsiä aktiivisesti jotain, mitä on tunnistanut itsessään. Voisiko tuon yhden askeleen ottamista madaltaa pienillä vihjauksilla siihen, että tällaistakin voi olla? Kenelle se oikeastaan voi olla vahingollista?

[telle]

Minun mielestäni lemmikki puhuu täyttä asiaa 
(Ja tuon sanon sekä äitinä että itseni vasta myöhemmällä iällä löytäneenä.)

[UW]

Komppaan myös näkemystä, ett FSG ansaitsee paikkansa, oli sitten elokuvana kuinka kökkö tahansa ja antaisi väärän kuvan määstereistä.

Kinkyilyä ei tarvitse tyrkyttää, toisaalta kiva vähän vihjata 

Omalla asunnolla ei käy alaikäisiä. Kimppakämpässä tosin asun, porukkaa juoksee suht paljon, nettikauppojen tapaamisia jne. Kirjahyllyt väärällään seksuaalis-viritteistä matskua ja seinillä nussivia pariskuntia. Ei tarvitse olla Sherloc tehdäkseen tiettyjä johtopäätöksiä jos minun huoneeseen eksyy.

[vila]

Olisiko seksuaalivalistus auttanut minua? Olisi ja ei olisi. Olisin saanut sanoja, mutta todennäköisesti olisin päätynyt "saalistetuksi". Minulla ei ollut mitään suojaverkkoja, ei vertailukohtia normaaleista parisuhteista eikä edes ystäviä jotka eivät olisi olleet riippuvaisia minusta. Nuoria tyttöjä metsästävällä Setämiehellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet enkä tiedä olisiko sen syömishäiriön kanssa kamppailevan tytön psyyke kestänyt. Onneksi kaikki löytyi oikeen aikaan ja oikeiden ihmisten kanssa.

Teinit eivät muuten edes lue FSoGia vaan fanfictionia, josta saa realistisemman kuvan BDSMsta ja tekstikin on laadukkaampaa. FSoG myös lähtenyt fanfictionista.

[dskk]

Asiaa liippaava mielipidekirjoitus tämän päivän Aamulehdessä: https://www.aamulehti.fi/a/201414893?c=1536306568605

[Ninth]

^ Vähän off-topic, mutta huvittaa hieman kun tulkitsen ton tekstin muuten sellaiseksi "älkää tuputtako lapsille homoutta ja muita epänormaaleja asioita", mutta sitten on tämä lause:

Lapsen kehityksen häirintää on myös se, jos hänelle kerrotaan, että et voi tietää pidätkö pojista vai tytöistä ennen kuin olet kokeillut.

Tätähän siis tapahtuu yleensä niin päin, että homo- tai aseksuaalisuuttaan pohtivalle nuorelle sanotaan, että tuo on vain vaihe ja parannut kyllä siitä kun harrastat seksiä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Koettu on ja häirinnältähän se todellakin tuntui.

Oon yhtä mieltä siitä, että ei seksuaalikasvatusmateriaalissa pitäisi tuputtaa mitään tai listata asioita joita pitäisi kokeilla, oli kyse sitten homoseksistä tai heteroseksistä tai vaniljahommista tai kinkyjutuista tai ylipäätään koko seksin konseptista. Mutta siitä ei kaiketi ole kukaan puhunutkaan.

Sellainen hienovarainen, graafisia kuvauksia sisältämätön vinkkaus että hei, tällaista on olemassa, olisi mun mielestä paras tapa sivuta aihetta. Ja nimenomaan sen sanoittaminen, että tällaista ei ole turvallista kokeilla ihan kenen tahansa kanssa, perehtymättä aiheeseen ja puhumatta jutuista etukäteen - niin kuin ei muitakaan seksihommia. Sekä innokkaan suostumuksen käsitteen avaaminen, minkä soisi olevan koko seksuaalikasvatuksen ydin, jotta tsäänssit minkäänlaiseen painostukseen vähenisivät.

[dskk]

^ Vähän off-topic, mutta huvittaa hieman kun tulkitsen ton tekstin muuten sellaiseksi "älkää tuputtako lapsille homoutta ja muita epänormaaleja asioita", mutta sitten on tämä lause:

Lapsen kehityksen häirintää on myös se, jos hänelle kerrotaan, että et voi tietää pidätkö pojista vai tytöistä ennen kuin olet kokeillut.

Linkkasin tuon jutun kun muistin aamulla pöpperössä sen lukeneeni. Tarkennusta mitä ei linkissä löydy, mielipiteen kirjoittaja on seksuaalipykologi, puolue KD. Eli joo, mielipidekirjoitus on varmaan myös asenteellinen. Mutta mielestäni tuossa lainatussa lauseessa viittaa niihin äärilaidan hippien eiku eräiden ideologisten ihmisten ajatuksiin joita joskus myös mediassa näkyy.

https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitukset/Ei-tytt%C3%B6-eik%C3%A4-poika-vain-lapsi/617331

" Meidän Perhe -lehti kertoo maaliskuun numerossaan Ninosta ja Sakusta, jotka kasvattavat Ruuta sukupuolineutraalisti. Lapsen sukupuolta ei paljasteta kysyttäessäkään ja synnytyksessä kätilön toivottiin puhuvan vain lapsesta.

Ninon ja Sakun mielestä sukupuoliroolit rajoittavat käyttäytymistä. Lelujenkin toivotaan olevan sukupuolineutraaleja. Ruu ei kutsu vanhempiaan äidiksi ja isäksi, vaan vanhemmat ovat Kettu ja Susi. Nino sanoo, ettei hän ole Ruulle äiti, vaan vanhempi."

Mun mielestä tuollainenkin kasvatus kuulostaa vaaralliselle. Vai olenko vain luutunut kuuskymmentäluvun kasvatti...