Jooh, on kyllä mennyt monella yleistä sukupuoliteoriaa kirjoittavalla täällä puurot ja vellit sekaisin, ja voiko siitä ketään syyttää, kun suomenkielessä on vain yksi sana: sukupuoli. Sukupuolella voidaan kuitenkin katsoa olevan monia ulottuvuuksia, ja englanniksi tämä avautuu ehkä selkeämmin.
SEX on anatominen sukupuoli, johon kuuluvat sukuelimet, kromosomit sekä ns. toissijaiset sukupuolitunnusmerkit, jotka nekin ovat monesti kulttuurisidonnaisia. Näihin tunnusmerkkeihin lasketaan usein esimerkiksi matala tai korkea ääni, rintojen koko ja koostumus, sekä kehon ja kasvojen karvoitus.
Osittain kulttuurisidonnaisia toissijaisista tunnusmerkeistä tekee se, että kaikissa kulttuureissa esimerkiki karvattomuutta ei liitetä naiseuteen eikä sitä pyritä korostamaan apuvälineillä. Joitain kehollisia ominaisuuksia saatetaan myös yksinkertaisesti lakata pitämästä sukupuolitunnusmerkkeinä: historian saatossa suurta otsaa pidettiin naistyypillisenä ja sitä pyrittiin korostamaan nyppimällä hiuksia, mutta enää otsan koolla ei tietääkseni ole tekemistä naisellisuuden kanssa.
Anatominen sukupuoli on se, jota monet pitävät ainoana sukupuolen ulottuvuutena, ja monet tieteeseen perehtymättömät myös luulevat sen olevan kahtiajako eli dikotomia. Kuitenkin kun tarkastellaan asiaa yksilötasolla ja tieteellisellä tarkkuudella, huomataan että sekin on spektri
tai pikemminkin mosaiikki, ja varsin hämärä sellainen; syntymässä mieheksi määritellyllä henkilöllä saattaa olla isommat rinnat (ja enemmän maitorauhaskudosta) kuin naiseksi määritellyllä; naiseksi syntymässä määritellyksi henkilöllä taas saattaa kasvaa kasvoissa vahvempaa karvoitusta tai tujumpi testosteronituotanto, kuin mieheksi syntymässä määritellyllä; ihmiset saattavat olla eri tavoin lisääntymiskyvyttömiä. Harva meistä ylipäätään on tietoinen omasta kromosomiyhdistelmästämme, ja myös sisäisten lisääntymiselimien kohdalla saattaa tulla uutta tietoa vielä aikuisiälläkin.
Anatomisen sukupuolen kahtiajakoajatuksesta tekee kinkkisen paitsi sen mosaiikkisuus, myös se että siihen lasketut piirteet saattavat muuttua elämän varrella joko ikääntymiseen liittyvistä syistä, sairauden tai onnettomuuden perusteella, tai lääketieteellisen väliintulon seurauksena. Harva oikeastaan tietää, mitä tarkoittaa “biologisella/ruumiillisella/anatomisella” sukupuolella silloin, kun sanoo, että sen perusteella voi päätellä oman sukupuolensa.
Jos ihmisen sukupuoli määrittyy pelkästään kehon perusteella, mitkä piirteet jyräävät toisten yli?
Kun kerran ajatusleikkejä himoitaan, niin pohditaan näitä kysymyksiä:
- Jos sukupuoli määritellään ulkoisten sukuelinten perusteella, onko peniksen kanssa syntynyt mies vähemmän mies, jos hän menettää sukuelimensä tapaturman vuoksi?
- Jos ei, niin onko mikropeniksen kanssa syntynyt mies vähemmän mies, kuin ns. normaalisti muodostuneen peniksen kanssa syntynyt mies?
- Jos ei, niin onko ilman kiveksiä ja penistä syntynyt mies yhtä mies kuin edellämainitut miehet, mikäli hänen kromosomiyhdistelmänsä on XY?
- Jos on, onko ns. normaalisti muodostuneen peniksen kanssa syntynyt mies vähemmän mies kuin edellinen, jos hänen kromosomiyhdistelmänsä on XX?
Entä hormonit, eivätkös ne ole aika selkeät? Naisillahan on estrogeeni ja miehillä testosteroni. Mutta:
- Jos peniksen ja XY-kromosomiparin kanssa syntyneellä miehellä on teini-iässä ongelmia testosteronituotannon kanssa niin, että hän joutuu aloittamaan hormonikorvaushoidon saadakseen äänenmurroksen ja parran, onko hän vähemmän mies kuin ne, joiden testosteronituotanto ei tarvitse lääketieteellistä tukea?
- Jos syntymäpeniksen ja XY-kromosomiparin omistavan miehen estrogeenituotanto on niin suurta että hänelle kehittyy rinnat, onko hän vähemmän mies?
- Entä ovatko ihmiset vähemmän miehiä/poikia ja naisia/tyttöjä silloin, kun heidän hormonituotantonsa lapsuudessa ja ikääntyessä on vähemmän selkeää?
Entä jos synnytysosastolla henkilön sukupuoli määritellään naiseksi ulkoisten sukuelinten perusteella, mutta myöhemmin paljastuu, että hänellä on XY-kromosomipari ja androgeeniresistenssi, jonka seurauksena hänen kehonsa kehittyy ns. naistyypillisesti. Kenen asia on silloin päättää, mikä hänen juridinen sukupuolensa tulisi olla?
Jos sanotaan, että selkeä sukupuoli ei muodostu vain yhdestä anatomisesta piirteestä vaan tietystä yhdistelmästä, mikä yhdistelmä se on? Onko mies sellainen, joka on syntynyt peniksen kanssa, jolla on XY-kromosomit, ja jonka testosteronituotanto ei tarvitse ulkopuolista tukea? Voiko jonkun näistä palasista poistaa, ja jos, niin minkä? Entäs sitten taas se, että useimmat suomalaiset eivät tiedä omaa kromosomipariaan, koska sitä ei testata synnytyslaitoksella?
https://www.scientificamerican.com/article/the-new-science-of-sex-and-gender/ Tässä on katsaus aiheeseen, ja artikkelin loppuun on listattu monia hyödyllisiä linkkejä, jos asia kiinnostaa.
GENDER on henkilön oma kokemus sukupuolestaan, ja se saattaa perustua hänen sukuelimiinsä, hänen saamaansa kasvatukseen tai sitten johonkin aivan muuhun. Tätä ei voi määritellä ulkopuolelta, ja vaikuttaa siltä, että cissukupuolistenkin keskuudessa sukupuolikokemuksia on yhtä monta kuin on ihmistäkin.
(Itse puhun sukupuolikokemuksestani silloin kun puhun sukupuolestani, koska omalla kohdallani sukuelimieni laatu on merkityksellinen vain niissä ihmissuhteissa, joissa käyttelen genitaaleja seksiin, ja toki lääkärissä asioidessa silloin, kun tieto on jotenkin olennainen hoidon kannalta. Muiden puolesta en puhu enkä halua arvottaa sukuelinten merkitystä kenenkään muun henkilön sukupuolen määrittäjänä.)Omaa sukupuoltaan voi viestiä ympäristölle mm. pukeutumisella, elekielellä, nimellä, puhetavalla tai sitten ihan vain ilmoittamalla. Omasta mielestäni “gender” on kaikkein olennaisin ja suoraviivaisin ulottuvuus sukupuolessa, mitä tulee sosiaaliseen kanssakäymiseen (lääkäriasiat ja genitaaliseksi ovat sitten asia erikseen), ja mielestäni kaikkien itsemääriteltyä sukupuolta tulisi kunnioittaa, oli kyse sitten lapsista tai aikuisista, cis- tai trans- tai intersukupuolista tai muihin ryhmiin kuuluvista henkilöistä.
Hämmentävän usein törmää cissukupuolisten kohdalla pelkoon, että transmiesten, transnaisten, muunsukupuolisten ja sukupuolettomien itsemäärittelyn kunnioittaminen jotenkin vaarantaisi cissukupuolisten henkilöiden sukupuolen vakavastiotettavuuden. Ehkä samaa ilmiötä on myös se, että sukupuolisensitiivisen kasvatuksen ajatellaan perustuvan jonkinlaiseen sukupuolten häivyttämiseen tai kieltämiseen. Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tarkoitus on kuitenkin päinvastainen; sen periaatteena on antaa tilaa jokaisen ihmisen sukupuolelle tai sukupuolettomuudelle ja sen ilmaisemiselle. Jokainen ihminen siis pyritään sukupuolittamaan tavalla, jolla hän itse tahtoo tulla sukupuolitetuksi. Myös cismiehet ja cisnaiset.
Genderiin kuuluu monissa lähteissä myös SOSIAALINEN SUKUPUOLI. Se on sukupuolen ulottuvuus, joka muodostuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Käytännössä se muodostuu esimerkiksi siitä, kutsuvatko ihmiset sinua mieheksi vai naiseksi vai joksikin muuksi, mitä oletuksia he sinusta tämän perusteella tekevät ja mitä pronomineja he sinusta käyttävät mikäli kyseessä on sukupuolitettu kieli. Jos sosiaalinen sukupuoli on ristiriidassa henkilön sukupuolikokemuksen kanssa, aiheutuu siitä monesti tuskaa.
Meidän kulttuurissamme sosiaalinen sukupuoli yleensä oletetaan erilaisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella ennen kuin tiedetään, mikä henkilön oma kokemus on. Oletus riippuu täysin olettajan omista mielipiteistä ja ajatusmalleista; joku saattaa olettaa henkilön mieheksi matalan äänen ja parran perusteella, joku taas tekee oletuksen henkilöä tapaamatta nimen perusteella, ja joku saattaa sukupuolittaa toisen hiusten pituuden ja vaatetuksen perusteella.
(Omalla kohdalla eri ihmiset sukupuolittavat mut samankin päivän aikana eri tavoin. Esimerkiksi kerran odotushuoneessa istuskellessani mut sukupuolitettiin ensin mieheksi, ja kymmenen minuutin päästä toisen henkilön toimesta naiseksi. Pari kertaa kun oon kysynyt tietä vessaan, mulle on neuvottu reitti sekä miesten- että naistenvessaan. Tällä tavalla elellessä tulee todella tietoiseksi siitä, että sosiaalinen sukupuoli on todellakin katsojan silmässä.)Kulttuurista ja alakulttuurista riippuen sosiaalista sukupuolta tulkitaan eri tavoin ja siihen liittyy erilaisia aikakauden mukaan vaihtuvia kirjoittamattomia sääntöjä, joista poikkeamisella saattaa olla rankkojakin seurauksia tai sitten se saattaa kirvoittaa ihailua. Jos tulkittu sukupuoli ei ole yksiselitteinen, tai jos ihminen toimii tulkitsijan mielestä ristiriitaisesti sukupuoleensa nähden, seurauksena voi olla syrjimistä, nimittelyä tai jopa väkivaltaa. Esimerkiksi cismiestä saatetaan pilkata, jos hän pukeutuu hameeseen tai korkokenkiin, tai cispoikaa saatetaan vanhempien toimesta nuhdella, jos hän haluaisi leikkiä barbeilla. Naiseksi oletettua taas saatetaan tituleerata “hyväksi jätkäksi” kohteliaisuusmielessä, millä ei toki ilmaista että hän olisi sukupuoleltaan mies, vaan että hän poikkeaa positiivisilla tavoilla naisen stereotyypistä.
Sosiaalinen sukupuoli ja siihen liittyvät seuraukset ovat siis myös kovin häilyviä ja
riippuvat ympäröivästä kulttuurista, yksittäisistä ihmisistä ja jopa kellonajasta ja sijainnista. Joissain perheissä ei todellakaan nuhdeltaisi cispoikaa, joka haluaisi leikkiä barbeilla, vaan ostettaisiin hänelle moisia lahjaksi. Kaupungilla hameessa ja korkokengissä kulkeva cismies taas luultavasti saisi olla melko rauhassa, jos oleskelisi esimerkiksi päiväsaikaan kirjastossa. Jos hän taas menisi perjantaiyönä baariin, voisi olla toinen ääni kellossa. Ympäröivien ihmisten suhtautuminen todennäköisesti vaihtelisi myös sen mukaan, tulkitsisivatko he pukeutumisen syyksi esimerkiksi polttaripilan vai henkilön vilpittömän halun pukeutua kuten pukeutuu.
Kulttuurin sisällä on myös alakulttuureja, joissa sosiaalisella sukupuolella saattaa olla vähemmän merkitystä kuin valtakulttuurissa, tai se saattaa muodostua eri tavalla ja tarkoittaa eri asioita. Esimerkiksi queer-piireissä on yleinen käytäntö olla olettamatta muiden sukupuolta, ja englanninkielisissä queer-piireissä usein kysytään, mitä pronomineja henkilö haluaa itsestään käytettävän. Queer-piireissä myös sukupuoliroolien merkitys vuorovaikutuksessa, ihmissuhteissa ja työnjaossa on vähemmän korostunut, minkä vuoksi myöskään sukupuolen olettamisella ei ole yhtä merkittävää funktiota kuin heterokulttuurissa.
SUKUPUOLIDYSFORIA on asia, josta usein puhutaan transsukupuolisten ja/tai muunsukupuolisten henkilöiden kohdalla. Dysforia on euforian vastakohta ja tarkoittaa voimakasta pahaa oloa ja kokemusta siitä, että asia X on pahasti pielessä. Sukupuoleen liittyvä dysforia saattaa kohdistua joko sosiaaliseen sukupuoleen, sukuelimiin tai toissijaisiin sukupuolitunnusmerkkeihin, tai kaikkiin tai osaan näistä. Toisin kuin jossain aiemmassa viestissä väitettiin, kaikki transsukupuoliset eivät koe kaikenkattavaa kehoon kohdistuvaa dysforiaa. Hyvin usein sosiaalinen sukupuoli on se, jota pyritään ensisijaisesti korjaamaan.
Myös cissukupuoliset ihmiset voivat kokea vaihtelevantasoista sukupuolidysforiaa, esimerkiksi jos cismiestä luullaan vaikkapa korkean äänen ja hiustyylin perusteella jatkuvasti naiseksi, tai jos cisnainen tuntee kehonsa esimerkiksi pituuden tai muodon vuoksi liian miehekkääksi.
---
Tästä tuli nyt ihan hirveä wall of text. En ole tutkija, mutta sukupuoli ja sen fyysiset ja kulttuurilliset ulottuvuudet on olleet mun erityismielenkiinnon kohteena n. 15 vuotta, joten jaan mieluusti sitä tietoa mitä on vuosien saatossa karttunut empiirisin ja akateemisin keinoin. Jos jollakulla on tarkennuksia tai korjauksia näihin määrittelyihin, niin jakakaa ihmeessä.
Ps. Alun “puurot ja vellit sekaisin”-kommentti ei sitten koske ketään, joka on kertonut omista henkilökohtaisista sukupuolikokemuksistaan, vaan ne ovat olleet todella kiinnostavaa luettavaa ja on ihanaa että ihmiset ovat lähteneet avaamaan mietteitään.
