Niistä sukupuolista

[salix_alba]

Toki on niin, että maskuliinista energiaa löytyy helpoiten cis-miehistä kuin cis-naisista (trans- ja muu-ihmisiin en koe seksuaalista vetoa).

Olen aidosti utelias sen suhteen, että mistä tiedät ihmisen tavatessasi että hän on trans- ja/tai muunsukupuolinen ja tiedät olla viehättymättä hänestä? Itse kuulun siihen porukkaan joka todennäköisesti erottuu cissukupuolisista kuten haluankin erottua (edellyttäen että katsojalle edes tulee mieleen että on olemassa muutakin kuin cismiehiä ja cisnaisia), mutta tosi monet meistä eivät. Ei edes ilman vaatteita. Olen itsekin elänyt joitain vaiheita elämästäni naisen tai miehen näköisenä, en sitten tiedä kuinka moni on meedioinut että täähän ei olekaan oikeasti cis vaikka ns. näyttääkin cissukupuoliselta.

[Tigrita]

Kiitos tähän asti tulleista vastauksista, ja erityisesti oman kokemuksen jakamisesta. Nyt keskustelua jatkaakseni haluaisin kysyä lukijoilta liittyen Ninthin pointtiin. Kuinka cis-henkilöt kokevat oman sukupuolensa? Onko teillä voimakas kokemus omasta naiseudesta/mieheydestä ja missä se tulee vahvasti esille? Onko jonkun kokemus enemmänkin että no tässähän tämä keho on, mutta ei ole niin voimakas side siihen sukupuolen kokemukseen? Ja kuinka moni tuntee sukupuoleen liittyvän lokeronsa varsin riittäväksi, vai onko ehkä mahdollisesti joitain asioita mitä ei uskalla tehdä tai tunnustaa lokeron ulkopuolisuuden pelosta?

Cisnaisena olen aina kokenut olevani nainen ja minulla on vahva kokemus omasta naiseudestani. Toki kokemusta vielä vahvistaa se, että olen kantanut ja synnyttänyt kaksi lasta. En tiedä, mikä kokemukseni sukupuolestani olisi, jos en olisikaan äiti. Saattaisin kokea täysin eri tavalla.

Todennäköisesti kokemustani helpottaa sekin, että olen melko feminiininen nainen. Maskuliinisiksi miellettyjä asioita minussa on mielestäni varsin vähän. Joku toinen saa vapaasti olla eri mieltä. Kroppani, sukupuoleni ja mieleni ovat oman kokemukseni mukaan siis niin sanotusti samaa sarjaa.

Mielenkiintoista puolestaan on, että viehätyn ihmisistä sukupuoleen tai sen kokemukseen katsomatta. Pidän sekä feminiinisistä ja maskuliinisista piirteistä ja ne saavat vapaasti sekoittua ihmisessä, tai voivat ne olla sekoittumattakin. Kai sitä sitten ihastuu persoonaan, yksilöön itseensä.

Vaikea on siis määritellä, mikä merkitys sukupuolella oikeastaan edes on. Onko se oikeasti vain tuo lisääntymiseen liittyvä aspekti, jonka pari muutakin jo mainitsi? En tiedä, en osaa eritellä. Sillä kun ei minulle ole enää juuri merkitystä.

[vila]

Toki on niin, että maskuliinista energiaa löytyy helpoiten cis-miehistä kuin cis-naisista (trans- ja muu-ihmisiin en koe seksuaalista vetoa).

Olen aidosti utelias sen suhteen, että mistä tiedät ihmisen tavatessasi että hän on trans- ja/tai muunsukupuolinen ja tiedät olla viehättymättä hänestä? Itse kuulun siihen porukkaan joka todennäköisesti erottuu cissukupuolisista kuten haluankin erottua (edellyttäen että katsojalle edes tulee mieleen että on olemassa muutakin kuin cismiehiä ja cisnaisia), mutta tosi monet meistä eivät. Ei edes ilman vaatteita. Olen itsekin elänyt joitain vaiheita elämästäni naisen tai miehen näköisenä, en sitten tiedä kuinka moni on meedioinut että täähän ei olekaan oikeasti cis vaikka ns. näyttääkin cissukupuoliselta.

Olen pahoillani, mutta en osaa vastata kysymykseeni ehkä tavalla joka auttaisi sinua. Ne ihmiset, joihin olen tähän ikään mennessä viehättynyt ovat olleet cis-sukupuolisia. Olen kohdannut monia ei-cis-sukupuolisia ihmisiä ja heitä on ollut ystäviksi asti, mutta ainutkaan heistä ei ole herättänyt minussa seksuaalista mielenkiintoa. Tosin aika harva cis-sukupuolenkaan on. En viehäty ihmisistä ulkonäön enkä ensivaikutelman perusteella (joskin tässä asiassa on muutamia poikkeuksia, jotka eivät liity sukupuolen ilmentämiseen) vaan ihmisestä pitää saada "fiilis". Se edellyttää tutustumista ihmiseen eli heti ihmisen tavatessani en mieti hänen sukupuoltaan. Vähän hämmentää kun en osaa tätä selittää Tämä on sellainen intuitiivinen tunne-asia, jota on tosi vaikea pukea sanoiksi. Ja tosiaan ulkonäkö ei liity asiaan. Esim. ns. maskuliinisen energian omaava nainen voi aivan hyvin pukea ns. heteromaailman näkökulmasta erittäin naisellisesti. Samoin kuin feminiinisemman energian omaava mies voi pukeutua stereotyyppisen maskuliinisesti. On toki mahdollista, että jostain tulee joku muu- tai trans-henkilö joka viehättää mutta äärimmäisen epätodennäköiseltä se tuntuu.

[salix_alba]

Vila, kiitos vastauksesta. Ymmärrän, että omia viehättymisenkohteitaan voi olla aika vaikea pukea sanoiksi, en varmaan itsekään osaisi sanallistaa kovin selkeästi millaiset ihmiset viehättää ja miksi. Kysyin siksi, että aika usein näkee sitä, että ihmiset kertoo etteivät voisi viehättyä trans- ja/tai muunsukupuolisesta niin, että kyseessä on lähinnä silkat stereotyyppiset ennakkokäsitykset ja oletus siitä että trans- ja/tai muunsukupuolisuus ylipäätään olisi aina arvattavissa ihmisen ulkonäöstä. Toki olen sitä mieltä että kenelläkään ei ole missään tapauksessa velvollisuutta viehättyä yhtään kenestäkään, vaan vetoa nyt vaan kokee niitä ihmisiä kohtaan joita kohtaan sattuu tuntemaan. Aika vähän siihen voi itse lopulta vaikuttaa.

[NaughtyGorgeous]

Ninth: koska minulle sukupuoli on nimenomaan tuo biologinen jako urokseen ja naaraaseen, näen että siinä on vastinpari. Nisäkkäät eivät muuten yleensä lisäänny. Se, että joku menettää lisääntymiskykynsä ei sinänsä muuta asiaa, koska ne rakenteet ovat yhä olemassa, ne eivät vaan toimi normaalisti. Samoin se haluaako ihminen lapsia on asian kannalta irrelevanttia, koska henkilöllä kuitenkin on kyky siihen mielen muuttuessa.

Sukupuoli määrittyy lopulta todella helposti; sukupuolen funktio (kuten nimikin siihen jo viittaa), on lisääntyminen. Se, mikä on keinosi lisääntyä, on myös sukupuolesi.

Sellainen pohdinto tuli tässä itselleni mieleen, että jos sukupuoli määritetään vain vehkeiden mukaan, niin mitä he ovat, joiden vehkeet ovat ovat jotain muuta kuin yksiselitteisesti kulli tai pillu?

Aikaisemmin pohdin myös sitä, että onko ihminen sukupuoleton, jos tietyt vehkeet on, mutta ne ei toimi, mutta siihen tulikin jo yksi pohdiskeleva vastaus, jossa mainittiin että riittää kun on vehkeet, vaikka ne ei toimisi.

Toinen mitä jäin miettimään, että jos ihminen kokisi niinkin vakavan onnettomuuden, että vehkeet muuttuisivat hyvin radikaalisti, esimerkiksi jotain vehkeisiin liittyviä osia poistettaisiin kokonaan tai osittain (käytössä esim. jatkuvasti avanne ja katetri) ja ulkoisesti vehkeet eivät kertoisi juurikaan mitä siinä on joskus ollut. Olisiko ihminen silloin sukupuoleton? Tämä siis toki koskisi vain sellaista maailmaa, jossa sotun loppuosa ei meille kertoisi kumpaa olet. Tosin tässäkin skenaariossa sotu voi olla eri määritys, kuin mitä ihminen itse kokee olevansa ja vaikka olisi pitkälläkin muutosprosessissa. Mutta ehkäpä suuren onnettomuuden jälkeen ei jaksaisi miettiä mitä vehkeitä on joskus ollut ja mitä sotu sanoo.

Tämä siis vain ääneen pohdiskelua, ei mitään hyökkäystä ketään kohtaan. Sukupuoli on vain varsin kiinnostava keskustelun aihe. Itseasiassa jäin miettimään sitäkin että tieteelliset käsitteet ainakin suomenkielessä olisivat tällä fysiologisella määrityksellä virheelliset, esim. yliopistossa tieteenalana sukupuolen tutkimus, eikä sukupuoli-identiteetin tutkimus. Kyseinen tieteenala ei kuitenkaan katso asiaa vain lääketieteelliseltä kantilta, vaan hyvinkin pitkälti mm. humanistisista ja yhteiskunnallisista perspektiiveistä.

EDIT: Kävi ärsyttämään yksi ylimääräinen välilyönti

[Kinkykundi]

Ninth: koska minulle sukupuoli on nimenomaan tuo biologinen jako urokseen ja naaraaseen, näen että siinä on vastinpari. Nisäkkäät eivät muuten yleensä lisäänny. Se, että joku menettää lisääntymiskykynsä ei sinänsä muuta asiaa, koska ne rakenteet ovat yhä olemassa, ne eivät vaan toimi normaalisti. Samoin se haluaako ihminen lapsia on asian kannalta irrelevanttia, koska henkilöllä kuitenkin on kyky siihen mielen muuttuessa.

Sukupuoli määrittyy lopulta todella helposti; sukupuolen funktio (kuten nimikin siihen jo viittaa), on lisääntyminen. Se, mikä on keinosi lisääntyä, on myös sukupuolesi.

Sellainen pohdinto tuli tässä itselleni mieleen, että jos sukupuoli määritetään vain vehkeiden mukaan, niin mitä he ovat, joiden vehkeet ovat ovat jotain muuta kuin yksiselitteisesti kulli tai pillu?

Aikaisemmin pohdin myös sitä, että onko ihminen sukupuoleton, jos tietyt vehkeet on, mutta ne ei toimi, mutta siihen tulikin jo yksi pohdiskeleva vastaus, jossa mainittiin että riittää kun on vehkeet, vaikka ne ei toimisi.

Toinen mitä jäin miettimään, että jos ihminen kokisi niinkin vakavan onnettomuuden, että vehkeet muuttuisivat hyvin radikaalisti, esimerkiksi jotain vehkeisiin liittyviä osia poistettaisiin kokonaan tai osittain (käytössä esim. jatkuvasti avanne ja katetri) ja ulkoisesti vehkeet eivät kertoisi juurikaan mitä siinä on joskus ollut. Olisiko ihminen silloin sukupuoleton? Tämä siis toki koskisi vain sellaista maailmaa, jossa sotun loppuosa ei meille kertoisi kumpaa olet. Tosin tässäkin skenaariossa sotu voi olla eri määritys, kuin mitä ihminen itse kokee olevansa ja vaikka olisi pitkälläkin muutosprosessissa. Mutta ehkäpä suuren onnettomuuden jälkeen ei jaksaisi miettiä mitä vehkeitä on joskus ollut ja mitä sotu sanoo.

Tämä siis vain ääneen pohdiskelua, ei mitään hyökkäystä ketään kohtaan. Sukupuoli on vain varsin kiinnostava keskustelun aihe. Itseasiassa jäin miettimään sitäkin että tieteelliset käsitteet ainakin suomenkielessä olisivat tällä fysiologisella määrityksellä virheelliset, esim. yliopistossa tieteenalana sukupuolen tutkimus, eikä sukupuoli-identiteetin tutkimus. Kyseinen tieteenala ei kuitenkaan katso asiaa vain lääketieteelliseltä kantilta, vaan hyvinkin pitkälti mm. humanistisista ja yhteiskunnallisista perspektiiveistä.

EDIT: Kävi ärsyttämään yksi ylimääräinen välilyönti

Niin. Onhan tuo sinänsä hyvää pohdiskelua. Tuolta kantilta ajatellen vain lisääntymiskyvytön voi määritellä sukupuolensa oman sukupuoli-identiteettinsä perusteella - mikä itseasiassa on myös nykyisen lainsäädännönkin näkemys (sinun on luovuttava sukupuolestasi).

Trans-, tiiliskivi- ja muunsukupuolisten sijaan pitäisi puhua yksinkertaisesti sukupuolestaan luopuneista.

[salix_alba]

Toisin sanoen, jos suhtaudut vähättelevästi tai syrjit, sinulla on verta käsissäsi.

Kannattaa siis miettiä, kannattaako oma aivojumppa hankkia väittelemällä muiden sukupuolesta. Kokemusta ei tarvitse kyetä ymmärtämään voidakseen kunnioittaa sitä.

Quotean nyt omaa viestiäni tässä ja pyydän arvon cissukupuolisia pohtimaan hetken sävyä jolla arvailevat sitä, että miten muiden sukupuoli tulisikaan määritellä ja miten ei. Ei ole asiallista verrata muunsukupuolisten sukupuolta siihen, että joku identifioituu tiiliskiveksi.

En voi pakottaa ketään, mutta pyydän, että voitaisiinko tässä ketjussa pysyä vaikka sen oman sukupuolikokemuksen pohdiskelussa? Siitä me kaikki oikeasti tiedetään jotain. Sen sijaan aika harva on asiantuntija sukupuolivähemmistöasioissa ja arvailu ja mutuilu voi tehdä oikeasti vahinkoa.

[Leikkisa]

Minullekin sukupuoli on ennenkaikkea se biologinen ominaisuus, mikä meidän kehittymisen määrää.

Jos ajatellaan puhtaasti biologian näkökulmasta, niin ainoastaan lisääntymisellä on merkitystä. Olet nainen jos synnytät miehen siittämän lapsen. Olet mies, jos siität tämän lapsen. Kolmas sukupuoli olisi jotain, joka lisääntyisi jotenkin eri tavalla, mutta olisi edelleen osa tätä samaa lajia. Esimerkiksi sattuisi jakaantumaan, pystyisi lisääntymään lisäksi oman sukupuolensa kanssa tms. Tämä on siinä mielessä tärkeä ominaisuus, että se määrää meidän lajikehityksen kulun. Miten geenit sekoittuvat keskenään jne. Jos tarkastellaan minkä tahansa lajin evoluutiota, niillä ei ole hirveästi merkitystä, jotka eivät voi tai halua lisääntyä.

Jos taas tarkastellaan yksilön näkökulmasta, niin eihän ne sukuelimet toki kaikkea määrää. Ne on erittäin selkeät tunnusmerkit, mutta voihan ne mennä pieleen jonkin kehityshäiriön (epäyhteensopivat geenit, saasteet tms.) tai vaikka onnettomuuden kautta. Sama geneettinen pohja, joka luo ne erilaiset sukuelimet erottelevat miehiä ja naisia myös valtavalla määrällä muita eri ominaisuuksia ruumiinrakenteessa, aivojen kehityksessä ja ties missä. Osa on puhtaasti auttamassa esimerkiksi naisia synnyttämään ja hoitamaan jälkeläisiä erilaisella lantion rakenteella, maitorauhasilla, hoivavieteillä sun muilla.. ja miehillä osa näistä samoista ominaisuuksista roikkuu osittain mukana osittain toimintakyvyttöminä, koska niistä ei ole varsinaisesti haittaakaan ja miehet jakavat osittain saman kehitysketjun naisten kanssa sikiötasolla.

Aina kaikki sikiön kehityksessä ei kuitenkaan mene putkeen ja silloin syntyy näitä ihmisiä, joilla on erilaisia kehityshäiriöitä. Suurella osalla näistä kehityshäiriöistä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Joltain nyt saattaa puuttua vaikka käsi sen vuoksi, että on kasvanut saasteisessa raskasmetallien kyllästämässä ympäristössä. Kaikenlaisia kromosomivirheitäkin tunnetaan ihmisillä, mistä oikeastaan kaikki on sellaisia, mitä ei toivoisi kenellekään; yhtenä lievimpänä näistä Downin syndrooma. Vakavammat usein aiheuttavat keskenmenon.

Vaikka ihmisillä on kaksi kättä ja kaksi jalkaa, niin se yksikätisenäkin syntynyt on ihminen. Hän ei ole oikein kehittynyt yksilö, mutta hän todennäköisesti voi saada myös lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, jotka ovat täysin terveitä. Oma kehityshäiriö ei välttämättä periydy, koska se ei ole välttämättä geneettinen ongelma, joka toistuisi siittiöissä tai munasolujen DNA:ssa. Hän siis on edelleen ihminen, vaikka ihmisen normaali tunnusmerkistö ei täysin täytykään ja varmasti kykenevä suhteellisen normaaliin elämään muutenkin.

Kenenkään siis ei varmasti tarvitse pelätä, että ei edustaisi mitään sukupuolta, vaikka ei voisi (tai haluaisi) lisääntyä. Edustatte sitä sukupuolta, millaiseksi olette kasvaneet, vaikka kaikki tunnusmerkit eivät täyttyisikään. Sukuelimet kun eivät tosiaankaan ole se ainoa asia, johon sukupuoli vaikuttaa ja muualtakin voi vihjeitä hakea.

Lääketieteen puolella välitetään sitten enemmän yksilön fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä, minkä vuoksi ollaan kiinnostuneita myös henkisestä hyvinvoinnista. Sen osalta mielenkiintoinen tapaus on sitten tämä transsukupuolisuus: Tunne siitä, että elää väärän sukupuolen kehossa. Keho on kehittynyt joko mieheksi, naiseksi tai jäänyt osittain näiden väliin samasta syystä, minkä vuoksi aivojen kehitys on mennyt eri suuntaan kuin muu vartalo. Tämähän ei olisi edes lääketieteellinen ongelma ellei yksilö itse kokisi sitä ongelmalliseksi. En tiedä, aiheuttaako tilanne muita komplikaatioita. Se ilmeisesti kuitenkin tuntuu tässä tilanteessa elävälle sen verran omituiselta ja ikävältä, että sitä ollaan katsottu paremmaksi korjata lääketieteen keinoin. Aivoja ronkkimalla tämä ei tällä hetkellä ole ratkaistavissa, jonka vuoksi muutetaan sitten kehoa enemmän yksilön omaksi kokeman sukupuolen mukaiseksi.

Tämä sitten aiheuttaa näitä erikoisia tilanteita, että henkilö saattaa itseasiassa olla täysin lisääntymiskykyinen vartalon sukupuolensa mukaisesti. Täysin kehittyneet killuttimet jalkovälissä tai kohtu ja muu synnytyskoneisto. Mutta hän silti kokee olevansa toista sukupuolta. Nythän ollaankin sitten saatu ensimmäiset miehen synnyttämät lapset maailmaan, koska yhteiskunta tukee yksilön sopeutumista uuteen tilanteeseen virallistamalla sukupuolen korjauksen aivojen mukaiseksi, mutta fysiikka on edelleen ihan toimiva ja vastakkaisen sukupuolen mukainen. Sotkuhan siitä tulee, mutta minkäs teet.

En silti ole sitä mieltä, vaikka näin onkin käynyt, että miehetkin viedään jatkossa varmuuden vuoksi kohdunkaulansyövän seulontaan tai muihin vastaaviin operaatioihin. Ristiriidat tulevat puhtaasti siitä, että yhteiskunnan järjestelmiin on kirjattu muutaman yksilön osalta eri sukupuolen määritelmä kuin mitkä biologiset ominaisuudet oikeasti edellyttäisivät lääketieteen hoitoja ja muita yksilön tarpeita ajatellen.

Jos taas tarkastellaan humanististen tieteiden puolella esiintyää ihmiskäsitystä, niin se ei saa minulta hirveästi arvostusta. Niitä argumentteja lukiessa kun tuntuu siltä, että siinä sivuutetaan biologia täysin ja kuvitellaan, että sukupuoli olisi jotenkin irrallinen osa siitä. Ei se vain ole. Henkilöt, jotka kuvittelevat, etteivät he ole missään mies-nais-akselilla, vaan jotenkin sivussa, eivät vain ymmärrä matematiikkaa ja projektioita. Te kaikki olette siellä samalla akselilla jossain kohdassa, oli se oma sukupuolikokemus miten epäselvä tahansa. Ja tämä siis riippumatta siitä, miten ne miesmäisyyttä ja naismaisuutta kuvaavat ominaisuudet edes halutaan määritellä. Jos te haluatte mitata eroanne muihin yksilöihin jollain muulla tavalla, se ominaisuuden nimi on jotain muuta kuin sukupuoli.

Oman olemuksen tuntemukset saattavat toki vaihdella miten tahansa. Ihminen voi olla hyvin epävarma itsestään niin monin tavoin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että biologinen rakenne toimisi jollain ihan muulla tavalla kuin muiden. Sukupuoli on sen verran merkityksellinen asia, että en haluaisi että sen merkitystä lähdetään sekoittamaan muilla asioilla, jotka eivät siihen mitenkään liity.

Kuka nyt on oikea henkilö edes kertomaan, miltä sen oman sukupuolen pitäisi edes tuntua? Minulla se ei tunnu oikein miltään. Minulla on se keho ja ajatusmaailma kuin minulla sattuu olemaan ja millaiseksi se on sattunut kehittymään. Hyvin miehille tyypillinen ajatusmaailma ja kiinnostuksen kohteet minulla tuntuu olevan. Joku transsukupuolinen voisi sanoa, että omassaan on jotain pielessä. Tuntuu omituiselta, kun ei olekaan tissejä tai jotain ylimääräistä roikkuu jalkovälistä, mikä ei sinne oikein kuulu. Jos teillä sukupuolituntemus tuntuu vaihtuvan jatkuvasti, se vaihtuva juttu on aika varmasti jotain muuta kuin teidän varsinainen sukupuoli.

Tehkää elämässänne kaikkea sitä hienoa, mitä vain haluatte ja mihin vain pystytte sukupuolesta ja tuntemuksista riippumatta. Mekkoon voi pukeutua halutessaan, vaikka tuntisi itsensä miten mieheksi. Ei siinä sukupuoli muutu mihinkään. Tai vetäkää housut hameen sijasta jalkaan, jos tunnette olonne niissä mukavammaksi.

[Apollyon]

Edit: tästä välistä joko poistui viesti tai sitä muokattiin.

Siinä esitettiin aika kova väite: nainen kontrolloi miehen, siis minun, sukupuolisuuttani sitä kautta saanko pillua vaiko en.

En ihan allekirjoita.

Omaa miehisyyttäni ei ole koskaan kyseenalaistettu naisten toimesta, ainoastaan toisten miesten. Väite siitä, että miehet eivät kontrolloisi toistensa sukupuolisuutta esimerkiksi normittamalla ja rankaisemalla norminvastaisesta käytöksestä on posketon. Harvoin esimerkiksi yläkoulussa tytöt hakkaavat tai kiusaavat homona pitämäänsä poikaa, mutta muiden poikien taholta tätä tapahtuu aika paljon. Siinä ei kuulkaat arvon keskustelijat paljon sille homoseksuaalille se pillunsaaminen paina. Eikä muuten paina niille muillekaan, jotka eivät halua olla samassa veneessä.

Väitän, että suuri osa miehistä on joutunut toistuvasti muokkaamaan omaa olemistaan istuakseen pojalle sopivaan rooliin välttääkseen sen, että leimautuisi homoseksuaaliksi tai muutoin rikkoisi normeja.

Cis-miehenä maailma on osterini niin kauan, kun en ole liian nynny. Voin esittää rauhassa purevaakin kommentaaria olematta hysteerikko ja sopivan matala ääni pitää huolta siitä, että kun osoitan aggressiota niin sehän on vaan dynaamista voimaa. Meillä miehillä on aika usein aika paljon sanottavaa kaikista muista paitsi itsestämme, useita perusteltuja mielipiteitä ja vakaa usko siihen, että juuri meidän kannattaa suumme avata. En koita sanoa, että miehen tulisi vaieta yhteiskunnassa, ainoastaan, että tähän mennessä vaikutamme siihen kykenemättömiltä halusimme sitä tai emme.

Oma miehuuteni on toki yhteiskunnan muovaamaa ja peilaa pitkältä niitä normeja, jotka jossakin kohtaa joko tietoisesti tai tietämättä allekirjoitin. Näissä ei ole omakohtaisena itseilmaisuna mitään väärää, ne ovat sitä, kuka olen. Miehuuteni ei kumpua kromosomeistani, en tiedä omaa kromosomikokonaisuuttani. Penis on kiva juttu, mutta suurin osa miehuudestani saa muotoja, joissa peniksen käyttäminen ei ole perusteltua tai laillista. Sukupuoli värittää kaikkea sitä, mitä teen taustavireenä ja pohjasävynä, oli se sitten lapsen lohduttamista, lattian pesemistä tai mitä tahansa muuta. Se on integraali osa minua, enkä koe sitä koskaan valinneeni.

En ole niin ahdasmielinen tai hauras, että kokisin oikeudekseni kyseenalaistaa kenenkään toisen sukupuolisuuden kokemusta tai sen puutetta. Minulle oma sukupuoleni on suuri voimavara, on ala-arvoista kieltää muiden sukupuolisuuden aitous, sillä se on nähdäkseni pyrkimys normittaa ja lokeroida muut ihmiset sopimaan omaan maailmankuvaan. Minusta on vastenmielistä lukea ylipäätään kenenkään omavaltaista ilmoitusta siitä, että sukupuolia on kaksi ja ne määritellään kyrvän ja pillun perusteella.

Voihan niinkin tehdä, mutta tyhmää se on silti.

Peace,

A

[piNaNas]

Apollyon kirjoitit niin hienon tekstin, että pystyn löytämään siihen samaistumuspintaa vaikka en olekaan ollut mies itse.
Oli ilo lukea!

Mun tunteet tätä ketjua lukiessa on ollu aika hankalia. Ja silti palaan aina lukemaan tätä ja ilahduttaa aina kun ihmiset puhuu fiksusti ja ymmärtäen sukupuolten moninaisuudesta (myös ja ehkä etenkin cis-sukupuolten moninaisuudesta).

Luulen, että haluan osallistua keskisteluun, koska kinkyys on ollut aina mun seksuaalisuutta eniten määrittävä tekijä
(Eli mulle on seksuaalisesti melko sama mitä sukupuolta partnerini on, jos tarjolla on vaan vaniljaiset aivot niin mun viisari ei jaksa väristä vaikka ois mikä hottis kyseessä),
siksi mulle kai on todella tärkeää ottaa osaa näihin täällä käytäviin keskusteluihin.

Hankalaa on se, että käsite sukupuoli yritetään typistää vain yksinkertaisyettuun biologiaan. Tai siis tottakai on myös kyse biologista ja sepä vasta mielenkiintoista onkin: monissa eläinlajeissa on myös havaittu trans-sukupuoli-tyypillistä käyttäytymistä ja lisäksi joissain lajeissa (mm kaloissa, eräässä peura-lajissa) on ihan selvästi useampia biologisia sukupuolia. Myös ihmisen sukupuoli-kromosomi yhdistelmiä voi parhaaseen tietooni perustuen olla useamman kuin kolmen laisia.

Sitten on tämä gender-asia. Eli sukupuolikokemus, johon liittyy sitten sosiaalinen sukupuoli. Sukupuolen sosiaalinen ilmentämimen, representaatio jne jne. Itse aattelen että kun ihminen on silleen sosiaalisesti aika super kehittynyt eliö niin meillä tää sosiaalinen sukupuoli on aika todella iso siivu meitä määrittävästä sukupuolesta. Niin sen sivuuttaminen tuntuu melko lyhytnäköiseltä.

[Nuppu]

Oma kokemukseni sukupuolestani cis-naisena. Olen aika käytännönläheinen ja suoraviivainen ihminen, en ole koskaan kokenut suurta tarvetta pohdiskella sukupuoltani. Kasvatuksessani minua on kannustettu tekemään asioita joita haluan, riippumatta siitä mielletäänkö ne naisten vai miesten jutuiksi. Samoin seksuaalisuudessani olen tehnyt kaikenlaista sekä miesten että naisten kanssa. Kokeilut ja mielenkiinnot ovat johtaneet siihen, että olen huomannut pitäväni alistumisesta miehelle ja tykkään saada kovaa cis-miehen munaa.
Muuten tähän keskusteluun haluaisin lisätä sen, että pelkkä lisääntymiskyky ei mielestäni määritä sukupuolta; arvelisin olevani cis-nainen vaikka en pysty tulemaan raskaaksi. Samoin ei-lisääntymisikäiset naiset ovat naisia, vaikka lisääntyminen ei enää onnistu.

[Alexios]

Nuoret on fiksuja.

Itse olen fyysisesti cis-mies, mutta omaan identiteettiini ei heijastu vahvasti mitkään perinteiset "maskuliiniset" piirteet. Sellaiset kuin olla kova jätkä, fyysinen voima, perheen perustaminen, tms. Jotenkin ne eivät ole koskaan kiinnostaneet minua enkä halunnut mukautua muiden luomaan mieskuvaan.

[D79Mies]

Jos tästä syntyy keskustelua niin toivottavasti cissukupuoliset voivat myös kertoa subjektiivisista sukupuolikokemuksistaan, ja siitä miten ne ovat muuttuneet elämän varrella suhteessa itseen tai yhteiskuntaan, jos ovat! Se olisi huikeaa.

Olen mies. Aikuisiällä olen aina tuntenut olevani sellainen. Siksi puheet oletetusta miehuudestani ovat lähinnä hyvinvointiani laskevat.

Pulssini nousee, kun joku henkilö tai (jokin ryhmää) omii määritykset itselleen. Puhekielen yleistykset siitä, että "miehet ovat sellaiset ja naiset ovat tuollaiset" yleensä ahdistavat.

En oikein osa käsittää, että luonne tai harrastukset vaikuttaisivat sukupuoleen.

Itse olen lähtökohtaisesti harmoniaan pyrkivä (varsinkin kasvokkain), minkä stereotyyppisesti liitetään naisiin. Harrastuksina on ollut mm. omien runokirjojen julkaisu, paritanssia, sisustamista sekä vaikkapa puutarhassa ruusujen kirvoilta suojelemista. Stereotyyppisesti ei kai niin miehisiä harrastuksia, mutta koen edelleen olevani mies ja tyytyväinen siihen. Kunhan kukaan ei ala minulle selittämään, millainen on se mystinen "oikea" mies.

Pari lastakin on siitetty, mutta se tekee minusta ensisijaisesti isän, eikä miehen. IMHO.

[Adrenalynnie]

Lapseni menee yläasteelle syksyllä ja nyt siellä järjestettiin infotilaisuus vanhemmille eri opiskelu painotuksiin hakemisesta. Minusta oli mukava huomata että siellä puhuttiin tyttö/ poikaoletetusta.

Miksihän ei puhuta pelkästään oppilaista?

Vanhemmat kyseli esim että missä suhteessa tyttöjä ja poikia hakee eri painotuksiin opiskeleen ja missä suhteessa niitä on luokissa ym. Ja siinä sitten sanoivat tyttö ja poikaoletetuista. Ja tämäkin vissiin sen takia että oppilaat itse huomauttavat opettajia ettei ne voi puhua pojista ja tytöistä.

Okei - jännää, että tällainen lähestymistapa kiinnostaa vanhempia, ei tullut mieleeni.

Minusta tuntu että monet vanhemmat oli hämmentyneitä kun opettajat alko puhumaan tyttö ja poikaoletetuista. Tai sit olivat hämmentyneitä siitä et oppilaat itse on siitä huomauttanut opettajia.. En tiä.

Tarkoitin, että mikä niissä suhdeluvuissa on kiinnostavaa
Se puolestaan kuulostaa kivalta, että nuoret opastivat vanhempiaan.

[piNaNas]

Jos tästä syntyy keskustelua niin toivottavasti cissukupuoliset voivat myös kertoa subjektiivisista sukupuolikokemuksistaan, ja siitä miten ne ovat muuttuneet elämän varrella suhteessa itseen tai yhteiskuntaan, jos ovat! Se olisi huikeaa.

Olen mies. Aikuisiällä olen aina tuntenut olevani sellainen. Siksi puheet oletetusta miehuudestani ovat lähinnä hyvinvointiani laskevat.

Pulssini nousee, kun joku henkilö tai (jokin ryhmää) omii määritykset itselleen. Puhekielen yleistykset siitä, että "miehet ovat sellaiset ja naiset ovat tuollaiset" yleensä ahdistavat.

Mun oma kokemus on myös että sillon kun puhutaan oletuksia kenen tahansa yksilön sukupuolesta (sex ja/tai gender) niin se on yleensä aika ahdistavaa. Mua itseäni ainakin ahdistaa aina kun joku muu yrittää määritellä jotain ominaisuuttani minulta kysymättä. (Trans-ihmisenä kohtaan tätä päivittäin.)

Siksi silloin kun puhutaan _yleisellä_tasolla_ on ihan viisasta käyttää sanoja poika- tai tyttöoletettu (tai mies- tai naisoletettu) in case jostain syystä sukupuoli-jaoista on jostain syystä mielekästä puhua. Tälläinen puhe ei kohdistu kehenkään yksilöön henkilökohtaisesti, eikä pyri määrittelemään ketään. Se myös avaa tilaa sille, että vaikka ulkonäkösi/sotusi perusteella sukupuolesta voidaan tehdä päätelmiä, ne saattavat olla myös virheellisiä.