Taidan olla vähemmistöä (tai muut vain pitävät fiksusti suunsa supussa), kun pidän naisen riittävän nuorta ikää tärkeänä osana seksuaalisuhteiden mielekkyyttä. Mulla on the Juttu kauniiseen naisen ihoon, jossa ei ole vielä niitä pluskolmenkympin ikääntymisen merkkejä. Tiedän mistä tuo on tullut - se alkoi kun olin noin 28-vuotias - ja tähän asti ei ole ollut erityistä syytä pyrkiä millään tapaa kumoamaan sitä. Haluaisin ainakin uskoa, että asia ratkeaa pienimuotoisella psyykkisellä työskentelyllä sen myötä, kun pidempiaikaisen seksikumppanin ihossa alkaa näkyä muistumia tuosta ilmiöstä. Jos näin ei käy, niin sitten joudun joko oikeasti paneutumaan asiaan ja selvittämään sen läpikotaisin, tai kirottuna kohtalonani on etsiä aina uusia alta kolmekymppisiä nuoria kauniita naisia.
Pahemminkin voisi asiat olla tässä maailmassa ja elämässä.
Sen verran mitä ketjua lueskelin, niin huomasin usein mainittavan vanhempien miesten taholta kuinka kypsempi nainen - esim. 35+ - on henkisesti tyydyttävämpää sessiointiseuraa. Tuostahan en tiedä sitten mitään. Mutta tätä nuorempien naisten kanssa olen huomannut saman, mitä joku tuossa jo mainitsikin: siinä saattaa joutua rooliin, mikä on vähän tylsä pidemmän päälle. Miellän sen jonkinlaiseksi fantasia-automaatin asemaksi. Mukaan voi kuulua, että pitäisi täyttää odotukset siitä ideaalista, mikä nuoremman naisen mielessä on hänen ihanne(dominoivasta)miehestä. Silloin ei jää tilaa olla myös ihminen. Periaatteessa niin kauan, kuin suhde on sessiointiin keskittynyttä ja molemminpuolista 'fantasioiden toteuttamista', ei minua haittaa olla kokemusten antajana. Toinen antaa siinä samalla minulle mukavia elämyksiä, kun tehdään asioita ja toinen kantaa oman osuutensa. Hän odottaa multa juttuja ja itse pyydän (ja sovitusti 'otan') häneltä asioita. Mutta sitten, kun mukana on muutakin kuin sessiotapaamisia, eli aletaan toivoa (varsin tyypilliseen ja inhimillisesti ymmärrettävään tapaan) että se domimies tarjoaa myös henkistä ja emotionaalista tukea sekä kannattelua muuhunkin kuin sessiointiin liittyvissä asioissa, homma menee kyseenalaiselle puolelle. Saatetaan siis puhua rakastumisesta. Jos domina haluaa olla tuossa roolissa ilman, että tuo omaa inhimillisyyttään aidosti esille, kuvio on vielä ok. Tällöin voi olla ikään kuin roolissa - jonkinlaisen emotionaalisen etäisyyden turvin - ja suhde voi tuntua oikein sopivalta. Omat tunteet ja kipupisteet pysyvät turvallisesti piilossa, vain toinen on se joka todella paljastaa itsensä.
Tässä kohtaa se elämänkokemus ja (psyko)emotionaalinen kypsyys sekä kypsymättömyys alkaa näyttää rajansa. Jos domin rooli on naisen mielessä olla jonkinlaisen ideaalikuvan ilmentymä ja siinä samalla tämän tulisi täyttää ja tyydyttää niitä lapsuuden ja nuoruuden toteutumattomia tarpeita ja unelmia, mitä ihmissuhteista läpi elämän pyritään ammentamaan, kuvio alkaa käydä hieman ahtaaksi. Edelleen, jos dom pysyy epäinhimillisessä roolissaan ja etäällä omasta itsestään, tämäkin kuvio voi olla vielä ok. Mutta sen hintana on yksipuolisuus: vain nainen saa tilaisuuden kokea ja kasvaa inhimillisyydessään.
Näin ei ole jokaisen nuoren naisen kohdalla. Samalla voi todeta, ettei valitettavasti ikä tuo vanhemmille naisille (eikä miehille, sen puoleen) automaattisesti parempia edellytyksiä ja valmiuksia henkiseen, psyykkiseen ja emotionaaliseen kypsyneisyyteen. Sosiaaliset taidot yleensä hioutuvat, jolloin näitä edellä mainittuja ominaisuuksia voi varsin tehokkaasti näytellä itselle ja muille, mutta raaputuspinnan alta löytyy aina jotain muuta kuin, mitä toivoi siellä olevan.
Tiedä sitten onko omat kokemukset ja havainnot seurausta siitä, että seksuaalisesti halukkaat "nuoremmat naiset" ovat olleet alkujaankin enemmistöstä poikkeava joukko, jolloin nämä tulkinnat on seurausta ns. kontaminoidusta otannasta. Ties vaikka pitkäkestoisiin suhteisiin kiinnittyneet nuoret naiset, jotka eivät havittele itseään 10-15 vuotta vanhemman miehen seksuaalissävytteistä huomiota, eivät vastaisi tuota kuvaa jonka esitin. Ehkä heillä on omat ominaispiirteensä. Tai ehkä seksin (ja/tai huomion)nälkäiset naiset ovat kategorisesti taipuvaisempia tarvitsemaan yksiulotteista/idealisoitua miestä omien tunnistamattomien tarpeidensa täyttämiseen - korvaamaan jotain, mistä on jääty vaille tai paikkaamaan vaikkapa vanhempien avioerosta syntynyttä traumaa.
Ikä ei tosiaan tee ketään valmiiksi, mutta ajan kuluminen antaa mahdollisuuden käsitellä itseään ja menneisyyttään. Näyttää vähän siltä, että molempia ei voi saada - sekä nuorta ihoa että vanhaksi kasvanutta mieltä. Tai sitten ne nuoruudestaan lähtien kypsät ja tasapainoiset sielut ovat jossain aivan muualla, kuin ruoskituttamassa itseään tämän vanhemman miehen käsittelyssä
