Avoin suhde, kuinka se saadaan toimimaan?

[AlmostAverageJoe]

Luulisin että vanillasuhteissa suurin osa riidoista ja mielipahasta liittyy juurikin näihin asioihin ja siihen, ettei ilmapiiri ole voin asiasta keskustelulle. Seksuaalisuudesta voi nauttia aivan uudella tavalla, kun ei joudu toimimaan jonain portinvartijana. Se on todella raskasta, jos kumppani hiillostaa jatkuvasti tyylillä ''pidätkö sä jotain toista kuin mua kuumana, varmasti pidät, sä inhoat mua''.

Summa summarum, näkisin että avoimen suhteen hyväksyminen liittyy todella oleellisesti terveeseen itsetuntoon.

Nostan käden ylös virheen merkiksi, eli tunsin pistoksen omassatunnossa, ja myönnän että oon varmasti ollut ajoittain erittäinkin raskas ihminen tän takia - siis lainauksessa boldattujen sanojen, tarkoituksella jätin pois "jatkuvasti". Sanotaan näin, että jos on sattunut jonkinlainen konflikti, niin ehkä on tullut vähän liikaakin pelattua sitä "muut kiinnostaa enemmän, vai?"-korttia. Toki, sen verran koitan itselle antaa tässä myös anteeksi, että tuollaisen reaktion käsittelykin on sikäli ymmärrettävää, mutta tosiaan, joskus on tullut ylireagoitua ja se on sitten vaatinut asian käymistä läpi. Mikä on vähän hanurista, lähinnä siis toiselle osapuolelle.

Ja tarkennan nyt sen verran, että en ole mistään "katse harhailee kassajonossa"-tyylisestä asiasta tällaista reaktiota vetänyt, mutta silti tuon suhteen oli kasvamisen sijaa, ja nyt oon kyllä tiedostanut asian. Tosin tiedostan senkin, että jos joskus vielä avoimessa suhteessa päädyn elämään, niin toinen osapuoli saattaa kokea samalla tavalla ja koen omaksi tehtäväkseni käydä asian läpi niin, ettei tällainen tuntemus "jää päälle".

[Mrs Smut]

Minä aloin miehelleni puhua 11 vuoden monogamian jälkeen suhteen avaamisesta ja siitä se sitten lähti. Ensin oli paljon sääntöjä, mutta sitä mukaa kuin olimme varmempia siitä mikä meille toimii karsiutuivat säännöt. Tänä päivänä olemne polyamorisia. Nyt ainoa varsinainen sääntö liittyy ajankäyttöön.

Jos sopii kysyä, Heippis, ja te muut, jotka olette (pitkästäkin) monogamiasta siirtyneet saman primäärikumppanin kanssa muunlaisiin järjestelyihin ilman että päädyitte eroon - erityisesti minua kiinnostavat "vain" leikkikaverikuviot: Miten olette ottaneet asian puheeksi puolisonne/kumppaninne kanssa? Millaisesta järjestelystä sovitte ja miten homma toimi?

Minun tilanteestani:
Olen ollut mieheni kanssa monogamiasuhteessa (itsestäänselvästi) 20 vuotta, joista aviossa 12. Vasta viimeisen parin vuoden aikana olen päässyt hiljalleen kosketuksiin kinkymmän puoleni kanssa ja tästä onkin muodostunut minulle epäsuhta: mieheni ei ole mitenkään alistumisesta tai kiusatuksi tulemisesta, tai sitomisesta ja kiusaamisesta syttyvää sorttia.
Minä puolestani - alle vuosi sitten switchin itsestäni löytäneenä - kaipaan kovasti myös kanavaa sekä domme- että subipuolteni toteuttamiseksi. Lähinnä etälelukuvioilla olen leikitellyt ajatuksissani, kirjallisena roolipelinä eräänlainen sovellutus on parhaillaan meneillään Atlantin yli.

Ongelmani on, etten alkuunkaan tiedä miten nostaa keskusteluun tällainen radikaali muutos entiseen, etenkin kun olemme molemmat vahvasti pettämistä vastaan ja olleet alusta saakka samaa mieltä siitä, että mieluummin pitää katkaista olemassa oleva parisuhde ja vasta sitten lähteä havittelemaan romanttisia/seksisuhteita muiden kanssa.

Olen tullut sisäisen tutkiskeluni seurauksena siihen tulokseen, että avioliittomme on ainoa parisuhde minulle ja tärkein ihmissuhteeni.
Kuitenkin, sekä subi- että dommetaipumukseni ovat tulleet minussa esiin hyvin varhain, jo ennen esiteinini-ikää. Mieheni kyllä minua kiusaa ajoittain ja sitookin, ja tässä uskon hänen myös olevan entistä avoimempi kokeiluille.

Ainoa kaipaamani on saada toteuttaa miespuolisen lelun hallitsemisesta ja kiusaamisesta valtavasti syttyvää puoltani. En koe tämän olevan seksiä vaan jotakin muuta. Kokeneemmat kinkyt kaiketi tietänevät mitä tarkoitan tällä...?

[Lady Whip]

Ihmisen ei tarvitse saada kaikkea mitä haluaa ja minkä luulee tarvitsevansa.
Usein omien ns tarpeiden etsimisillä rikotaan hyvät voimassaolevat suhteet. Rikotaan kumppanin sisin ja samalla itsestä jotain.
Joskus parempi katsoa kauempaa omia halujaan, todeta vain että näin. Ja jättää tilanne siihen.

Aina ihminen kaipaa jotain, johonkin tai jostain pois.
Tänään yhtä lajia. Huomenna toista ja seuraavalla viikolla unohtuu se mitä oli edellisellä viikolla halunnut kun uusi kohde - esine, ihminen, teko - tulee vastaan.

En oikeastaan ymmärrä sitä jos sanotaan, rakastan häntä niin paljon että sen nimissä haluan antaa hänen mennä ja tehdä mitä haluaa.
Koskaan rakkauden kohde ei sano: Kunnioitan ja vastaanotan hänen rakkauden olla käyttämättä oikeutta mennä ja tehdä, vaikka haluaisin.

Sadut ovat sstuja. Niissä tapahtuu mitä tahansa. Oikea elämä on toisenlaista.

[Jersey]

"Mä en oo mustasukkainen
Joka päivä avaan oven sun mennä,
ja se jää auki
Et oltais vapaat tietäen
onnellinen lintu pois ei lennä"

Puhumalla se toimii ja rehellisyydellä. Ei se oo kumppanilta pois, jos toinen käy muidenkin kanssa leikkimässä. Mitä enemmän onnea ja rakkautta, sen parempi. 

Lady Whip:
Ei avoin suhde tarkoita kumppanin ja itsensä rikkomista! Ei se varmasti kaikille sovi, mutta ihan tässä oikeassa elämässä se on monelle ainoa vaihtoehto, jossa saa olla oma itsensä. Ilman päälle liimattuja odotuksia miten muka suhteessa kuuluu elää ja olla. Me ihmiset olemme erilaisia. Jos joku ei sovi itselle, niin se ei tarkoita, että kaikki muut tavat olisi huonoja.

[Heippis]

Jos sopii kysyä, Heippis, ja te muut, jotka olette (pitkästäkin) monogamiasta siirtyneet saman primäärikumppanin kanssa muunlaisiin järjestelyihin ilman että päädyitte eroon - erityisesti minua kiinnostavat "vain" leikkikaverikuviot: Miten olette ottaneet asian puheeksi puolisonne/kumppaninne kanssa? Millaisesta järjestelystä sovitte ja miten homma toimi?

Asian puheeksi ottaminen oli toki erittäin pelottavaa. Aloitin hyvin varovasti kertoa vain omia mietteitäni, jotka pitkälti olivat seuraavat: Koska tämä on se ihminen jonka kanssa haluan elää lopun elämääni, kumpikaan ei halua pettää toista, mutta aivan varmasti elämän varrella vastaan tulee kumminkin puolin ihmisiä jotka kiinnostaa niin onko jotain miten voimme toimia. Ei kuitenkaan ole halua lähteä rikkomaan tätä upeaa suhdetta ihmiseen joka on se "minun ihminen" vain koska joku kiinnostaa tarpeeksi. Eli juuri tämä tilanne josta mainitsit itse:  "mieluummin pitää katkaista olemassa oleva parisuhde ja vasta sitten lähteä havittelemaan romanttisia/seksisuhteita muiden kanssa."

Itse lähdin nimenomaan kyseenalaistamaan tuota ajatusta. Mitä jos siinä täysin turhaan vain satuttaa itseään ja nykyistä kumppania erolla jonkin kuvion takia joka ei sitten toiminutkaan.
Mitä tähän tulee, niin aivan samassa tilanteessa olemme mieheni kanssa:
"Olen tullut sisäisen tutkiskeluni seurauksena siihen tulokseen, että avioliittomme on ainoa parisuhde minulle ja tärkein ihmissuhteeni."

Tämä suhde on ja tulee olemaan se tärkein, jonka ympärille muut asiat rakentuvat.

Osittain avasimme suhteemme siksi että olen Bi/Pan ja mieheni kanssa en pääse toteuttamaan sitä mitä voisin kokea naisen kanssa.

Alkuun tosiaan oli paljon sääntöjä. Ei tunteit, mielummin yhdenillan juttuja kun suhteita ja vain jos törmää sattumalta kiinnostavaan ihmiseen eli ei "etsitä" seuraa. Mutta tosiaan nämä seikat ajan kanssa karsiutuivat pois.

Kerron mielelläni lisääkin jos kiinnostaa

[Heippis]

Ihmisen ei tarvitse saada kaikkea mitä haluaa ja minkä luulee tarvitsevansa.
Usein omien ns tarpeiden etsimisillä rikotaan hyvät voimassaolevat suhteet. Rikotaan kumppanin sisin ja samalla itsestä jotain.
Joskus parempi katsoa kauempaa omia halujaan, todeta vain että näin. Ja jättää tilanne siihen.

Aina ihminen kaipaa jotain, johonkin tai jostain pois.
Tänään yhtä lajia. Huomenna toista ja seuraavalla viikolla unohtuu se mitä oli edellisellä viikolla halunnut kun uusi kohde - esine, ihminen, teko - tulee vastaan.

En oikeastaan ymmärrä sitä jos sanotaan, rakastan häntä niin paljon että sen nimissä haluan antaa hänen mennä ja tehdä mitä haluaa.
Koskaan rakkauden kohde ei sano: Kunnioitan ja vastaanotan hänen rakkauden olla käyttämättä oikeutta mennä ja tehdä, vaikka haluaisin.

Sadut ovat sstuja. Niissä tapahtuu mitä tahansa. Oikea elämä on toisenlaista.

Tämä on se toinen ääripää. Ja tosiaan avoin suhde ei sovi kaikille, mutta esim omalla kohdalla olemme löytäneet tasapainon. "Sallimme" toisillemme asioita ja vapautta, mutta myös rajoitamme niitä omia vapauksiamme, koska rakastamme toisiamme.

Ja pitää muistaa että myös avoimessa suhteessa voi pettää, rikkoa itseä ja toista, mutta onko se avoimen suhteen vika vai vika siinä että se alkuperäinen ei toimi. Siittä ei löydy kunnioitusta?

[Lady Whip]

Mukavaa kun on erilaisia mielipiteitä. 
Itse edustan melko tiukkaa linjaa jonka ydin on: pyrkiä suojelemaan ihmistä.

Sen minkä kuvittelee nuorena kestävänsä, saattaa vanhempana hajoittaa.
Takaumat, mitä tulikaan tehtyä-ajatelmat ym.

Puhuminen kai se yksi vaihtoehto eikä sekään ole varmaa. Ihminen kun on rakennettu sellaiseksi, että puhuu yhtä, tarkoittaa toista. Luulee tietävänsä. Eikä kuitenkaan
Sekin miten sanojen vastaanottaja ymmärtää mitä on puhuttu.

[Heippis]

Erilaiset mielipiteet on rikkaus, kunhan omaansa ei pidä ainoana oikeana.

Puhumisessa tärkeintä onkin rehellisyys itselle ja kumppan(e)ille. Eihän se muuten ole avointa. Ja varmistaa että toinen ymmärtää sen mitä on tarkoittanut. Monet näistä asioista koskee ihan jokaista ihmisduhdetta ja suhdemuotoa.

[Gitta]

Tuo toisen ymmärryksen varmistaminen on hyvin tärkeää. Se, että molemmat on samalla sivulla asian suhteen.

[Cephrena]

Avoin suhde vaatii hyvin vakaan ja luottamuksellisen parisuhteen jossa kummallakaan ei ole epäilyksiä toisen uskollisuudesta yhteisesti sovittuihin rajoihin. Rajat voivat toki muuttua ajan myötä.

Suhteen toimiminen vaatii paljon yhteistä aikaa ja avointa keskustelua vaikka tuntuisi kaiken olevan hyvin. Toinen voi kuitenkin sisimmässään potea huonoja fiboja. Aikaa vaatii myös suhde/suhteet kodin ulkopuolella. Pitää muistaa että tärkein ihmissuhde saa myös eniten aikaa ja huomiota

[Kakegurui]

Meillä oli pitkä monogaminen suhde joka on nyttemmin avattu enemmän polymuotoon. Itse en olisi asiaa uskaltanut ottaa puheeksi, vaikka se aina välillä kävikin mielessä. Olen tyytyväinen että Herralle tuli samoja ajatuksia ja nosti asian pöydälle. Vuoden verran asiaa pohdittiin yhdessä kunnes  päätimme raottaa suhdetta. Sääntöjä on vain pari joista yksi on se että ei yhden yön juttuja. Helppo sääntö koska kumpikaan ei pidä niistä.

Se mikä asiassa pelotti ja pelottaa edelleen on se että vanha stressin täyttämä ympäristö häviää uudelle ja ihanalle stressittömälle ympäristölle. Kuka nyt ei haluaisi olla mieluummin stressittömässä paikassa. Siinä tapauksessa toisen osapuolen stressitaso nousee ihan kohtuuttomasti samalla kun toisella laskee. Asiahan ratkaistaan sillä että sitten stressittömämpi yrittää auttaa toista osapuolta stressin vähennyksessä. Pahin virhe olisi viettää aina vain enemmän ja enemmän aikaa uudessa ympäristössä laiminlyöden vanhan. Se tosin on lähinnä kauhukuvien maalailua. Jos suhde on kunnossa sellaista tilannetta ei pääse edes syntymään. Meillä ei käytännössä sitä pelkoa ole, mutta tietenkin asia kummittelee välillä takaraivossa kun oma stressi lyö naaman litteäksi.

Pari virhettä on tullut tässä matkanvarrella tehtyä. Olisi pitänyt lukea ehkä enemmän millaisia virheitä muut on tehnyt, jos olisi vaikka välttänyt osan. Joistain asioista olisi pitänyt keskustella hypoteettisesti enemmän. Jossain kohtaa asiat etenivät turhan nopeasti, vaikka järjen tasolla kaikki oli selvää mitä tulee tapahtumaan. Henkinen puoli oli silti liian hämillään. Suurin virhe oli pari henkisesti rankempaa sessiota joiden droppi iski ihan väärään aikaan ja aiheutti ahdistuksen yhdistettynä liian nopeaan etenemiseen. Siitä seurasi sitten ennätyspitkä jälkihoito ja usean viikon sessiokielto minulle. Nyt ahdistus on hetken aikaa jo ollut pois ja odotan innolla seuraavaa omaa sessiota.

Vaikka jotkin asiat olisi voinut mennä toisin, olen silti tyytyväinen nykytilanteeseen. Monogamiseen tuskin olemme enään siirtymässä kun nykytilanne on jo tuonut mukanaan niin paljon positiivista, myös meidän väliseen suhteeseen. Ja onhan ne omat fetissitkin asian tiimoilta heitellyt vettä myllyyn kunnolla 


S

[Oranssilyhty]

Monin tavoin kommunikointi ja asioiden varmistaminen, että on samalla kartalla eikä oleta mitään vaikka asioista joskus olisi vaikeaa puhua. Sen verran tullut opittua omista virheistä.

[latexbun]

En omaa valmiita ratkaisuja jokaiselle toimivan avoimen suhteen osalta, mutta voin kertoa esimerkkejä siitä, kuinka suhteesta saadaan toimimaton avoin suhde.

- Kerro kaikille paitsi kumppanillesi, että elät avoimessa suhteessa.

- Jos kumppanisi on nainen ja bi, salli hänelle suhteet naisten kanssa vain silloin, kun olet itse mukana seksuaalisessa toiminnassa. Treffeille ei kannata vaivautua, tutustuminen on merkityksetöntä, koska suhteen naisosapuoli hoitaa paitsi tutustumisen, myös turhan lätinän kuten jälkihoidon sekä muun jäkätyksen.

- Mikäli kyllästyt kumppaniisi, voit kyllä hakea seuraa kertomatta siitä hänelle, sillä ethän voi pettää ollessasi avoimessa suhteessa. Olkoonkin, ettei kumppanisi vieläkään tiedä siitä.

- Olet dominoiva osapuoli, mutta et ole viime aikoina halunnut dominoida kumppaniasi. Suutu, koska kumppanisi haluaa tutustua johonkuhun toiseen dominoivaan mieheen. Se olet sinä joka dominoi, sitten vaikka ensi vuoden syyskuussa.

- Jos milloinkaan eroatte, muista kertoa kaikille että suhteenne oli kyllä avoin.

[isabella]

Puhumalla. Avoin suhde voi olla juuri sellainen kuin osapuolet itse haluavat sen olevan kunhan he siitä keskenään sopivat.

Minulla oli ensin monta vuotta monosuhde mieheni kanssa. Sitten seurasi muutaman vuoden swingers-vaihe, joka oli ihan hauska mutta ei oikein koskaan tuntunut omalta jutulta. 9 vuoden yhdessäolon jälkeen päätimme avata suhteemme ja katsoa mihin se johtaa. Aika nopeasti se johti täyteen polyyteen, jota olemme nyt elelleet 10 vuotta. Oma suhteeni on siinä mielessä edelleen varsinaisen polyyden lisäksi myös avoin eli kahden vakikumppanin lisäksi harrastan vaihdellen mutta melko säännöllisesti seksiä myös muiden kanssa. Ajankäyttöä toki pitää miettiä ja monen ihmisen aikataulujen yhteensovittaminen vaatii joskus vähän luovimista.

Mitään sääntöjä siitä mitä ja kenen kanssa saa tehdä ei ole. Minun ainoa vaatimukseni on, että muista jutuista pitää kertoa minulle ainakin jälkikäteen. Toki kaikkia osapuolia kunnioittaen, kenenkään privaattiasioita ei kerrota ilman lupaa. Mutta jos joku läheiseni on harrastanut seksiä jonkun kanssa, haluan kuulla siitä häneltä itseltään enkä juoruna kylillä Mustasukkaisuutta tähän ei liity ja useimmiten sekä minä että kumppanini olemme vilpittömän iloisia siitä että oma rakas saa seksiä/pervoilua/hellyyttä/rakkautta joltakulta muulta.

[AlmostAverageJoe]

En omaa valmiita ratkaisuja jokaiselle toimivan avoimen suhteen osalta, mutta voin kertoa esimerkkejä siitä, kuinka suhteesta saadaan toimimaton avoin suhde.

- Kerro kaikille paitsi kumppanillesi, että elät avoimessa suhteessa.

- Jos kumppanisi on nainen ja bi, salli hänelle suhteet naisten kanssa vain silloin, kun olet itse mukana seksuaalisessa toiminnassa. Treffeille ei kannata vaivautua, tutustuminen on merkityksetöntä, koska suhteen naisosapuoli hoitaa paitsi tutustumisen, myös turhan lätinän kuten jälkihoidon sekä muun jäkätyksen.

- Mikäli kyllästyt kumppaniisi, voit kyllä hakea seuraa kertomatta siitä hänelle, sillä ethän voi pettää ollessasi avoimessa suhteessa. Olkoonkin, ettei kumppanisi vieläkään tiedä siitä.

- Olet dominoiva osapuoli, mutta et ole viime aikoina halunnut dominoida kumppaniasi. Suutu, koska kumppanisi haluaa tutustua johonkuhun toiseen dominoivaan mieheen. Se olet sinä joka dominoi, sitten vaikka ensi vuoden syyskuussa.

- Jos milloinkaan eroatte, muista kertoa kaikille että suhteenne oli kyllä avoin.

Naurahdin näille. Listasta puuttuu "vaadi toista noudattamaan sovittuja sääntöjä, mutta älä noudata niitä itse". Hyvä listaus.

"Puhumalla. Avoin suhde voi olla juuri sellainen kuin osapuolet itse haluavat sen olevan kunhan he siitä keskenään sopivat."

Samaa mieltä. Puhuminen, kommunikaatio ja tosiaan täällä aiemmin mainittu "samalla sivulla oleminen" taitaa olla ne tärkeimmät asiat. Ajoittain avoimesta suhteesta keskustellessa on tullut törmättyä kummalliseen ajatukseen siitä, että säännöt on jotenkin kahlitsevia, hankalia tai ahdistavia, mutta mä veikkaan että se johtuu siitä, että sana "säännöt" jo itsessään omaa voimakkaan sävyn: säännöthän on vain kahden ihmisen yhdessä sopimia rajoja, joiden mukaan pelatessa kaikilla on hyvä mieli. Jos jokin sääntö ahdistaa, niin sen esiinnostaminen on mun mielestä sen vastuulla, jota tämä sääntö ahdistaa.

"Sallimme" toisillemme asioita ja vapautta, mutta myös rajoitamme niitä omia vapauksiamme, koska rakastamme toisiamme.

Ja pitää muistaa että myös avoimessa suhteessa voi pettää, rikkoa itseä ja toista, mutta onko se avoimen suhteen vika vai vika siinä että se alkuperäinen ei toimi. Siittä ei löydy kunnioitusta?

Lihavoitu osa on hyvin sanottu - vapaus ja vastuu, välittämistä voi osoittaa paljon rajoittamalla omaa tekemistä ja pelaamalla sovittujen sääntöjen mukaan, sekä miettimällä että miltä mikäkin valinta toisesta saattaisi tuntua, vaikka se olisi sääntöjen puitteissa.