Avoin suhde, kuinka se saadaan toimimaan?

[Isla]

Koen avoimissa suhteissa helpottavana, ettei kaikkea tarvitse saada samalta luukulta. Minun tarvitse yrittää täyttää kaikkia kumppanini tarpeita / fetissejä, vaan hänellä on täysi vapaus etsiä joku paremmin sopiva niitä toteuttamaan.

Itse en tiedä avoimista suhteista oikeastaan mitään, enkä tiedä tulenko koskaan tietämäänkään, mutta mainitsen vain että myös muissa polyamorisissa suhdemalleissa Vadelman mainitsema sopivien leikkikavereisen löytäminen on mahdollisista. Voi olla että tätä Vadelma muutenkin tarkoitti, mutta mainitsenpa nyt vielä erikseen Välillä törmää ikävästi siihen että polyamoria ja avoin suhde tarkoittaisi automaattisesti yhtä ja samaa asiaa, niin herkästi olen aina mainitsemassa ettei asia ole niin yksiulotteinen

Joo tarkoitin kyllä tuota, mutta taisin muotoilla sen vähän ympäripyöreästi

Ja tuo on tosi totta, puurot ja vellit menee monesti puhujilla sekaisin.

[Alexios]

Vielä niistä puuroista ja velleistä, epäilen kyllä vahvasti, että jo olemassaolevan monosuhteen avaaminen on paljon haastavampaa, kuin suhteen rakentaminen ei-monogamiseksi heti alusta. Ensimmäisessä tapauksessa tavallaan siirretään olemassaolevia rajoja, jolloin suhteen osapuolet saattavat suhtautua siihen eri tavalla, eri tunteilla, varsinkin jos toinen saakin sitten enemmän "toimintaa" kuin toinen. Jälkimmäisessä heti alussa on ymmärrys, ettei olla eksklusiivisia, vaan että kummallakin voi olla (ja mahdollisesti jo onkin) muitakin rakkaita ihmisiä.

[OutoVelho]

No johan nyt. Lausutaan se sama klishee mikä tässä on tullu moneen kertaan varmaan jo sanottua että jokaisella on omat tapansa toteuttaa tätäkin puolta.

Itselläni on muutama perusperiaate, joita yritän inhimillisyyden rajoissa pitää yllä. Avoimuus ihan kaikessa. Olen valmis kertomaan ihan pienetkin yksityiskohdat mitä tulee tehtyä muiden ihmisten kanssa jos kumppani niin haluaa. Ja nimenomaan se miten paljon kerron on siis yhteisesti päätetty sillä kaikkia ihmisiä ei kiinnosta tietää ihan kaikkea. Joillekin riittää suurinpiirteinen 'Olen henkilön x kanssa silloin ja silloin.' Ja kai silläkin on merkitystä mitä avoimelta suhteelta hakee.

Koen avoimissa suhteissa helpottavana, ettei kaikkea tarvitse saada samalta luukulta. Minun tarvitse yrittää täyttää kaikkia kumppanini tarpeita / fetissejä, vaan hänellä on täysi vapaus etsiä joku paremmin sopiva niitä toteuttamaan.

Vadelma tiivisti omaa ajatusmaailmaa tässä myös. En ole koskaan kokenut että yhdeltä ihmiseltä saisin kaikkea mitä haluan/tarvitsen elämääni, enkä myöskään usko että kukaan muu minusta kaikkea haluamaansa saa 100%. Paljon parempi olotila kun ei tarvitse stressata jokaista pientä yksityiskohtaa itsessä tai kumppanissa ja voi elää vaan päivä kerrallaan miettimättä että 'no onko tämä ihminen nyt sitten se jonka kanssa vietän koko loppuelämäni'.

Toki tässäkin on tärkeää että molemmat osapuolet on samoilla linjoilla. Koen itseni aivan liian vapaaksi kissaksi että monogaminen tai edes muuten omistushaluisuuteen/mustasukkaisuuteen taipuva henkilö kanssani olisi onnellinen.

[Selina]

Itse elän avoimessa suhteessa, mikä ei ole polyamorinen. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on yksi primäärisuhde ja sen ulkopuolella leikkikavereita. Kyllä, se avoin keskustelu ja yhteisten pelisääntöjen noudattaminen pitää suhdetta kasassa. Jos jompaan kumpaan näistä tulee lovi, niin itse voin huonosti. Se mitä ne pelisäännöt ovat on jokaisen määriteltävä itse. Niitä sääntöjä on myös hyvä välillä tarkastella ja päivittää, jotta pysytään samalla kartalla.

Avoin suhde ei missään nimessä ole mutkaton tapa elää, mutta olen todennut, että se on kaikesta huolimatta itselle se ainoa sopiva tapa, ainakin tällä hetkellä. Koen välillä todella voimakkaita mustasukkaisuuden tunteita, mutta pohjimmiltani haluan kumppanini olevan onnellinen. Tiedän miten tärkeää vapaus on sekä hänelle, että myös minulle. En voi vaatia toiselta jotain, mitä en olisi itsekään valmis toteuttamaan. Lisäksi tähän maailmaan mahtuu kyllä välittämistä moneen suuntaan.

Allekirjoitan vahvasti alla olevan:

Mustasukkaisuus ei katoa toivomalla tai haluamalla kamalasti. Sen sijaan kannattaa selvittää, mikä asia sen tuottaa. Syynä voi olla esim. oma epävarmuus tai sitten se, ettei saa omassa suhteessaan niitä asioita, joita suhteelta kaipaa ja tarvitsee. Omista tunteista voi ottaa itse vastuun. Omia epävarmuuksia voi työstää itse. Usein ne eivät edes liity kumppaniin vaan omiin pelkoihin ja menneisyyden tapahtumiin. Kumppanin kanssa keskustella siitä haluaako tämä tukea tätä työtä ja jos haluaa, miten.

[Lady Whip]

Koen avoimissa suhteissa helpottavana, ettei kaikkea tarvitse saada samalta luukulta. Minun tarvitse yrittää täyttää kaikkia kumppanini tarpeita / fetissejä, vaan hänellä on täysi vapaus etsiä joku paremmin sopiva niitä toteuttamaan.

Totta tuokin.
Toisaalta ajattelen myös niin, miksi pitää saada kaikki halunsa ja toiveensa toteutetuksi.

Aiheeseen.. Avoimen suhteen toimivuus. Hajanaisia mielipiteitä...
Kun primäärisuhteessa jompi kumpi alkaa rakentamaan sivusuhdetta omille tarpeilleen, saattaa käydä niinkin, että se primäärikumppani unohdetaan. Uuden suhteen alku on melko tiivistä rakentamisvaihetta viestittelyineen ja tapaamisineen. Mikä Ymmärrettävää. Mutta se tärkein suhde joka katselee vierestä kumppanin loitontumista, varmaan on aika huonot fiilikset.
Kun riittävän kauan aikaa jää huomiotta voi olla vaikea palata enää takaisin siihen tilanteeseen mikä oli ennen kumppanin sivusuhteeseen katoamista.

[Succubus]

Nykyinen, ensimmäinen avoin suhteeni on ollut tähän asti elämäni helpoin, draamattomin ja onnellisin. Olen siinä mielessä parisuhdeanarkisti, etten suostu määrittelemään omia tai muiden suhteita mihinkään lokeroon kuuluvaksi, vaan jokainen suhde - pari- tai moni-, on juuri sitä miksi osapuolet sen määrittää tai kokee. Avoin suhde on vaan kommunikointia helpottava yläkäsite. Olennaista on myös ymmärtää ja hyväksyä että suhteet muovautuvat ja kehittyvät. Välillä voi olla tärkeää keskittyä primäärisuhteeseen (itsellä se, jonka kanssa asun), toisinaan taas aika jakautuu enemmän eri kumppaneiden ja leikkitovereiden välille.

Rehellisyys ja omien voimavarojen tunnistaminen on elintärkeää suhteen kaikille osapuolille. Omat tarpeet, liittyivät ne sitten rakkauteen, seksiin, kommunikointiin tai ihan vaan yhdessäolon eri muotoihin, on tuotava esille välittömästi. Pienemmälle huomiolle jäävät osapuolet tietävät ettei minulla ole heille enempää aikaa (siksi en deittailekaan sinkkuja), mutta sitten kun ollaan yhdessä niin olen täysillä läsnä. Kaikki nämä vaativat kuitenkin jatkuvaa opettelua ja kukaan ei ole "valmis".

Itse koen, että mitä vapaampi olen, sitä kovemmin rakastan. "If you love someone, set them free." Kun on vapaa lähtemään ja vapaa palaamaan, on kaikessa paljon enemmän iloa ja aitoutta. Palaan "ensimmäiseni" luokse tulisesti rakastaen kun olen käynyt seikkailuillani. Ja kun katson toisen naisen työntävän kumppanini kyrpää kurkkuunsa, iloitsen molempien puolesta täydellä sydämellä.

En tuomitse monogamian valitsijoita vaikka itse en siihen tule luultavasti enää kykenemään. Mutta kunhan se vaan on nimenomaan molempien VALINTA.

[Artonomicon]

Olisin kiinnostunut kuulemaan ihmisten mielipiteitä avoimesta suhteesta. Miten se toimii? Mitä pitää välttää ja mitkä käytännöt ovat toimivia?

Tarkat sopimukset siitä mitä halutaan suhteen olevan ja mitä se käytännössä tarkoittaa ja ei tarkoita. Voi laatia myös epätarkemman sopimuksen, mutta toisen erilainen tulkinta harmittaa varmasti kovasti jossain kohtaa. Jos tuntuu, että suhde lähtee kulkemaan sujuvasti, niin sopimuksia voi tarkastella uudestaan myöhemmin ja muuttaa niiden sisältöä. Jos on vaikka aluksi sovittu "saa harrastaa intiimiä toimintaa muiden kanssa keskiviikkoisin klo 19-21 välisenä aikana ja muita paitsi minua ei saa nuolla korvasta", niin se voi muuntautua muotoon "saa sopia vapaasti milloin näkee muita, kunhan muistaa käyttää järkeä ja osoittaa riittävästi välittämistä toista kohtaan."

Sopimuksia laatiessa on hyvä pitää mielessä mistä syystä niitä laaditaan. Kuinka vahvasti tunnet tarvitsevasi sopimusta, että toisia ei saa nuolla korvasta ja miksi? Jotta tuntisit olevasi erityinen, koska kumppanisi nuolee ainoastaan sinua korvasta? Voisiko keskustella lisää siitä miten toinen voisi osoittaa sinulle olevasi erityinen ilman tuollaista sopimusta vai onko se ainoa keino?

En laittaisi sopimukseen kohtia, jotka kieltävät tuntemasta tai kertomasta hankalista oloista kumppanille. Kaikki tunteet saa ja on hyvä kokea. Läheisen tuki ja välittäminen on todella tärkeää. Jos tuen sijasta saakin osakseen "lakkaa itkemästä - mehän sovittiin, että muiden kanssa saa olla intiimisti", niin se ei lohduta, vaan satuttaa. Kyllä, noin sovittiin, mutta ei sovittu mitään siitä, miltä sen pitäisi tuntua, koska sellaista on mahdoton sopia.

Tuollainen vastaus on enemmänkin merkki siitä, että toinen ei kestä pahaa oloasi ja menee puolustuskannalle. Tunteita kuuntelevan henkilön on hyvä yrittää pitää mielessä, että hän ei ole välttämättä toiminut mitenkään huonosti, vaikka toisella onkin paha olla. Paha olo menee todennäköisesti ajan kanssa pois, kun huomaa, että toinen käyttäytyy sua kohtaan samalla tavalla kuin ennen suhteen avaamistakin ja on siinä yhä ja välittää. Välittämisen ja suhteen jatkuvuudesta ei voi silti koskaan mennä takuuseen. Ehkä kaikki hajoaakin. Ei sitä voi tietää. Yllättäviä asioita tapahtuu, mutta niitä voi tapahtua ilman avointa suhdettakin.

Yleinen sopimuskohta avoimissa suhteissa on, että saa olla intiimiä muiden kanssa, mutta ei saa tulla tunteita toista kohtaan ja on erilaisia vaihtoehtoja miten tuollaisessa tapauksessa toimitaan. Jotkut sopivat, että silloin lopetetaan heti kaikki yhteydenpito ihmiseen, jota kohtaan tuli tunteita. Se on varmasti nopea ja toimiva keino varmistella, että suhteellenne ei tapahdu mitään pahaa. Miinuksena on, että se on julmaa ja satuttavaa, varsinkin kun miettii mitä pahaa välittämisen tunteissa oikeasti on? Ei mitään. Paitsi silloin kun niiden pohjalta aletaan käyttäytyä sopimusten vastaisesti tai muuten huonosti. "Myin meidän auton, että sain lainattua X:lle rahaa." Oma käytös on jotain, mihin voi kapasiteettinsa sisällä oppia vaikuttamaan. Kun on toisen kanssa, niin hänestä ei oikeasti välttämättä edes huomaa, että hänellä on tunteita kolmatta kohtaan. Ja oloa helpottaakseen voi halutessaan sopia, että ei harrasteta minkäänlaista kolmannen osapuolen kehumista tai ylistämistä. Kannattaa pitää mielessä myös, että toista todennäköisesti sattuu, jos menet ilosta hihkuen kotiin treffien jälkeen, kun hän on siellä tosi kurjissa oloissa, joten on hyvä mennä hieman tunnustellen ja yrittää löytää empatiaa hänen oloaan kohtaan. Kannattaa miettiä tosi tarkkaan, mitä sopii tämän tunneasian suhteen. Itse en hyväksyisi ollenkaan sopimusta, jossa on tällainen kohta, mutta avoimet suhteet eivät olekaan mun juttu, vaan pitäydyn soolopolyamorian ja suhdeanarkismin puolella.

Rehellisyys on ihan ehdoton. Ei jätetä oleellisia asioita kertomatta ja määritellään tarkasti mikä on oleellista. Jos on sovittu don't ask don't tell -järjestelystä, niin pidetään myös siitä kiinni eikä altisteta toista asioille, joita hän ei halua kuulla. Ja kun kerrotaan asioista, joihin liittyy myös toisen yksityisyys, niin on hyvä miettiä omien arvojen pohjalta paljonko sellaisista asioista on hyväksyttävää paljastaa jollekin. Yksityisasioiden vastuuton jakaminen voi olla todella satuttavaa monelle, kun siihen yhdistetään yksi tai useampia mustasukkaisia henkilöitä. Onko hyvinvoinnille välttämätöntä saada tietää yksityiskohtia siitä mitä toinen on tehnyt kolmannen kanssa? Miksi? Usein epävarmuus ja mielikuvitus luovat epärealistisia mielikuvia ja haluaa päästä kosketuksiin totuuden kanssa. "Tottakai sillä on paljon kivempaa intiimiä muiden kanssa kuin mun" ja haluaa varmistusta sille, ettei asia ole näin. Tässä kohtaa tulee kyllä ongelma, jos asia on oikeasti näin. Voi tulla hankalia tunteita kestettäväksi. Tärkeää on kuitenkin, että vaikka toisella olisikin kivaa muiden kanssa, niin hän välittää sinusta silti yhtä paljon ja olet hänelle tärkeä. (Tätäkään en voi luvata, koska tässä asiat voivat mennä toisen osalta pieleen. On hyväksyttävä mahdollisuus, että hän onkin oikeasti sitä mieltä, että hänellä on kivempaa sen toisen kanssa, eikä halua enää olla sun kanssa. Tuollainen ei ole vastuullista avointa suhteilua, mutta tunteillekaan ei toisaalta voi mitään. Ihmiset ovat loppujenlopuksi arvaamattomia.)

Tuossa aiemmin tuli hyvä pointti NRE-oloista. Kummankin on hyvä tiedostaa, että ne ovat todellisuutta ja aiheuttavat hurjia juttuja aivoissa ja että niiden pohjalta toimiessa on syytä olla hyvin, hyvin kriittinen. En suosittele esimerkiksi yhteen muuttamista uuden henkilön kanssa viikon mittaisen tutustumisen jälkeen. Isoja päätöksiä tehdessä on hyvä aina odottaa, että NRE-olot laantuvat. Siihen voi mennä ihmisistä riippuen vuosiakin.

Jos tietää, että saattaa tulla mitä tahansa vahvoja tunteita, kun kumppanilla on jotain muuta, niin siihen kannattaa varautua keinoilla, jotka toimivat itselle hyvin. Järjestää itselle jotain kivaa ja mahdollisesti jopa harhauttavaa toimintaa siihen kohtaan. Jos haluaa päästä tunteiden käsittelyssä eteenpäin, niin mielestäni jatkuvasti ei silti kannata olla harhauttamassa, ellei harhautus sitten ole ainoa keino kestää todella vahvaa tunnetta ja harrastaa sitten käsittelyä, kun tunnemyrsky on hieman laantunut. Järjestää itselle treffit jonkun muun tai itsensä kanssa, hyvän ystävän seuraa kasvotusten tai jollain muulla tapaa, mielekästä muuta puuhaa. Voi tosiaan lukea vaikka tuota jo mainittua Kahta kauniimmin-kirjaa, josta löytyy kattavasti tietoa eri suhdemuodoista ja mustasukkaisuuden käsittelystäkin. Englanniksi myös Opening up kertoo suhteen avaamisesta.

On mahdollisesti myös hyvä sopia mitä tehdään, jos tuntuu, että asiat alkavat mennä päin helvettiä ja kaikki aika ja resurssit menevät vaikeiden olojen käsittelyyn tai riitelemiseen. Että jatketaanko vain muiden kanssa olemista vai vähennetäänkö sitä vai otetaanko ihan kokonaan taukoa muista jutuista.

Tärkeimmät pointit tiivistettynä: selkeät sopimukset, rehellisyys, avoin kommunikointi, kaikkien osapuolten kunnioittaminen, toisen olojen hyväksyminen ja tarpeiden huomiointi, välittämisen osoittaminen, riittävä kontrollin tunteen säilyttäminen eri keinoilla.

[Colestramus]

Meinasin tähän myöhemmin isoa elämänkertaa ja lorua heittää, mutta aikalailla kaikki olennainen jo sanottu. Yhden asian sanon mikä huumassa helposti voi jäädä huomiotta, on se että vähän miettii sitä milloin kannattaa ulkopuolisten kanssa leikkiä ja milloin ei.

Meillä esim. Ei sinänsä ole mitään sitä vastaan, jos on ulkopuolisia kumppaneita silloin tällöin molemmilla, oli se sitten vaniljaa tai Bdsm hommia, mutta ajoitus on hyvä pitää mielessä. Jos on pari viikkoa odoteltu sitä että tapaa sen oman kullan taas vihdoin, niin ei ehkä kannata juuri päivää ennen käydä leikkimässä muiden kanssa, vaikka lupa olisikin (ja mehän ei olla sovittu että ei saisi, tarkoitan tällä nyt enemmän tilannetajua, koska ihmisiä tässä kuitenkin ollaan, eikä robotteja joissa on on/off kytkin tunteille). Helposti tulee sellainen olo että "no et nyt sitä yhtä iltaa sitten malttanut odottaa". En tiedä onko ilmiselvää tämmöinen, mutta alkuhuumassa varsinkin voi olla että ei sitä edes kunnolla ajattele kun on lupa seikkailla.

[Lily]

Succubus kertoi kuin omia ajatuksiani. Olen useammassakin kohtaa täysin samaa mieltä.
Itse siirryin huomaamattani primäärisuhteeseen,tähän selkeästi parhaimpaan suhteeseen elämäni aikana. Tämä ei suinkaan ole tarkoitus vähentää arvoa tai vähätellä aiempia suhteitani. Kaikille on oma aikansa ja paikkansa, ja nyt on se vaihe jota haluan jatkaa lopun elämääni.
Elämässäni on nainen jonka eteen (ja erittäin mielelläni myös taakse) olen valmis tekemään kaikkeni, vastoinkäymiset hoidetaan yhdessä, ja asioista puhutaan, kunnes suu on jo niin kuiva ettei sanat enää kulje
Rakastan kumppaniani yhtä paljon kuin itseäni, hyväksyn hänen virheensä, hänkin hyväksyy minun virheeni
Se että minulla on leikkikavereita ei ole häneltä pois, päinvastoin. Välillä arjessa aika ei meinaa riittää, silloin on priorisoitava, ja kumppani menee edelle (itsestäänselvyys).
Jos jokin asia askarruttaa, tai painaa mieltä, jopa mustasukkaisuuden pienimuotoinen esiin astuminen, kaikesta voi ja pitää puhua. Mielestäni avoin suhde perustuu luottamukseen ja yhteisymmärrykseen.

Tähän suhteeseen hypätessäni, keskustelimme pelisäännöt, ja niitä olemme päivittäneet matkan varrella, ja tulemme varmasti päivittämäänkin tarvittaessa lisää.

Itsellä tärkein ”sääntö” on että leikkikaverini tietävät/tuntevat kumppanini, tulevat toimeen, ja tietävät ”paikkansa”. Tämä lisää omalta osaltaan myös primäärikumppanin luottamusta suhteessa.
Tämä oli muutamalle ylitsepääsemätön asia suhteeseen mennessämme, josta johtuen muutama suhde kariutui. Tämä on ikävää, itse päättelen että jos leikkikaveri ei hyväksy IRL suhdetta ja sen sääntöjä, hän olettaa olevansa ”se ykkönen”, josta tulisi ennemmin tai myöhemmin ongelmia.

Toinen sääntö on että luottamus toimii, ja asioissa ollaan reaaliajassa avoimia. Koska on olemassa ihmisiä jotka yrittävät testauttaa esim subin luotettavuutta  omalla halullaan olla salaa tekemisissä, on hyvin tärkeää että tällaiset kitketään välittömästi pois elämästä.
Meillä avoin suhde tarkoittaa sitä etten tee kumppanini selän takana asioita, ja luotan täysin ettei hänkään tee, miksi kukaan tekisi niin?

Vielä Lady Whipin mietintään siitä että primäärisuhteessa sen ”ulkopuolisen” saattaa olla vaikea alkuvaiheen tiivistä suhteen rakennusta seurata sivusta, tähän voin puolin ja toisin samaistua. Silloin avainasemassa on ”statukseton” keskustelu asiasta.
Dominoivakin voi tuntea jääneensä syrjäytetyksi, ja ajattelisin että keskustelu siitä voisi herättää ja ravistella toista osapuolta punnitsemaan prioriteettejaan ja lojaaliuttaan primääriään kohtaan.

Rakkaus ja hyväksyntä ovat asioita joita kaikki tavoittelevat, olemalla liian tiukasti ehdoton, saattaa missata paljon hyvää

”Rakastan täysillä ja tykkään lopun edestä”
Onnellinen
Lily

[sandman74]

Omakohtaisesti ajatus vapaista suhteista (ja polyamoriasta yleensäkin) on pyörinyt päässä vuosikausia ja historiasta löytyy opiskeluajoilta muutama hassu huonosti päättynyt yrityskin. Näin jälkikäteen on pakko myöntää, että suurin osa noista huonoista kokemuksista johtui enemmän omista ylisuurista toiveistani, vääristyneistä kuvitelmistani ja kyvyttömyydestäni kommunikoida itselleni tärkeiden ihmisten kanssa asioista niiden oikeilla nimillä. Näiden suhteiden jälkeen vietetty aika perinteisessä pitkässä avioliitossa ei valitettavasti opettanut juurikaan muuta kuin piilottamaan omat todelliset tunteensa itseltäni ja sulkemaan silmäni omilta tarpeiltani. Jotenkin silti se sama ajatus on aina ollut läsnä, unelma rehellisestä molempien osapuolten tarpeet hyväksyvästä ja huomioivasta suhteesta, jossa molemmilla on tilaa kasvaa, muuttua ja etsiä itseään. Sellainen olisi juuri sellaista kumppanuutta, jossa voisi tuntea itsensä turvalliseksi, rakastetuksi, vahvaksi ja vapaaksi samalla tiedostaen elämänsä tärkeimmän ja luotettavimman ihmisen olevan vierelläsi iloitsemassa myötäkäymisistä ja tukemassa vastoinkäymisissäsi. Suhde jossa kaikki yhdessä ja erikseen koetut kokemukset voisivat syventää yhteistä rakkautta ja ystävyyttä jaettujen tunteiden ja tarinoiden kautta.

Vaikka haluaisi vain satunnaista seksiä tai seksisuhteita (eikä rakkautta) nykyisen suhteen rinnalle, kannattaa lukea joku hyvä polyamoriaa käsittelevä kirja. Kahta kauniimmin (more than two) on julkaistu suomeksi, joten se voi olla hyvä tapa aloittaa.

Näin muutaman vilkaisun jälkeen on pakko suositella yo. kirjailijaa ja resursseja, joita löytyy tuolta kirjan nimen mukaisen nettiportaalin takaa. Muiden kokemuksista, onnistumisista ja epäonnistumisista on aina terveellistä ammentaa keinoja omaan elämään eikä (suhde)psykologian laajempikaan tunteminen ole missään suhteessa yhtään haitallista. Mielestäni ihan samat mekanismit toimivat myös perinteisemmissä suhteissa ja olen nähnyt useammankin sellaisen ajautuneen umpikujaan koska niissä on useinkin molemminpuolisesti unohdettu kuunnella, antaa tilaa tuntea ja ilmaista itseään.

Mustasukkaisuus ei katoa toivomalla tai haluamalla kamalasti. Sen sijaan kannattaa selvittää, mikä asia sen tuottaa. Syynä voi olla esim. oma epävarmuus tai sitten se, ettei saa omassa suhteessaan niitä asioita, joita suhteelta kaipaa ja tarvitsee. Omista tunteista voi ottaa itse vastuun. Omia epävarmuuksia voi työstää itse. Usein ne eivät edes liity kumppaniin vaan omiin pelkoihin ja menneisyyden tapahtumiin. Kumppanin kanssa keskustella siitä haluaako tämä tukea tätä työtä ja jos haluaa, miten.

Omien epävarmuuksien työstäminen voi todellakin käydä raskaaksi myös suhteen toiselle osapuolelle, varsinkin jos epävarmuutta tunteva ei osaa nähdä selvästi itsekään niitä epävarmuuden todellisia syitä. Itse toivon, että kun sellainen tilanne tulee omassa suhteessani vastaan, kykenen osoittamaan haluni tukea rakastani ja myös pystyn sen tekemään. Lopulta parisuhde on aina merkinnyt minulle kaiken jakamista, niin hyvässä kuin pahassakin ja tuntisin surkeasti epäonnistuneeni, jollen kykene nousemaan omasta pienisieluisuudestani silloin kun elämäni tärkein ihminen tarvitsee minua.

"A new light is warm
Shining down on you after the storm
Don't mourn what is gone, greet the dawn
And I will be standing by your side
Together we'll face the turning tide"
- Poets of the Fall - Dawn

Rakkaus ja hyväksyntä ovat asioita joita kaikki tavoittelevat, olemalla liian tiukasti ehdoton, saattaa missata paljon hyvää

”Rakastan täysillä ja tykkään lopun edestä”
Onnellinen
Lily

Näihin sanoihin tiivistyy paljon elämän varrella kerättyä viisautta. Miten paljon helpompaakaan olisikaan ollut, jos olisi aina osannut muistaa tuon perusajatuksen ja olisi osannut välttää typeriä virheitä ihmisten kanssa joiden suhteen on kompuroinut elämänsä aikana. <3

[Ukko85]

Siistiä huomata, että muilla on samanlaisia fiiliksiä aiheeseen liittyen. Me nykyisen vaimon kanssa sovittiin jo seurustelun alussa, että ei anneta minkään yhden illan seikkailujen pilata meidän juttua. Pelkkä vapauden olemassaolo helpotti suhteen ylläpitämistä.
Nyt vuosien hiljaiselon jälkeen olemme molemmat taas aktivoituneet parisuhteen ulkopuolisten juttujen kanssa. Tässä vaiheessa tosin molemmat kasvaneet sen verran, että yhdenillanjutut eivät innosta. Kaikki on kivempaa sellaisen kanssa, jonka oikeasti tuntee.
Aluksi ainakin minua vaivasi eniten epäsuhta seuratarjonnan määrässä. Myös järkeillen irrationaaliset mustasukkaisuuden tunteet olivat saada koko homman jäihin. Omasta mielestäni tärkeintä avoimen suhteen, niin kuin kaikkien muidenkin suhteiden ylläpidossa, on molemminpuolinen rehellinen tunteistaan puhuminen ja kommunikointi ylipäänsä. Jo pelkästään vaimon valmius lopettaa koko avoimuus sai olon helpottumaan. Lopulta tuon epäsuhta-asiankin järkeilin siten, että vaikka ei Tinderissä tule kymmeniä mätsejä päivässä, niin ei se naisillakaan helppoa ole sieltä satojen tykkääjien seasta seuloa niitä kelpoisia yksilöitä.
Toinen asia, mikä ainakin itsellä oli iso kynnys, oli itsetunto. Vuosia saman kumppanin kanssa synnyttää helposti epävarmuutta itsestään ulkopuolisten silmissä. Vaikka niitä kehuja saakin omalta puolisolta, jännittää silti mitä muut ovat mieltä.
Nyt ensimmäisen parisuhteen ulkopuolisen seikkailun jälkeem itsetunto aivan mainiossa mallissa. Ja tieto siitä, että kysyntää on miehillekin helpottaa.
Ja ne säännöt voivat olla ihan hyvä asia. Eikä saa unohtaa niiden kolmansien osapuolienkaan oikeuksia ja tunteita.

[sulkaluva]

Avoimen suhteen uhrina voin vastata vaan omasta puolestani, mutta tässä suurinpiirteistä listaa mun käyttämistä säännöistä (jotka olivat loppupeleissä liian mutkikkaita noudatettaviksi)
- Kaikesta on sovittava etukäteen. Kenen kanssa on ja mitä tekee. Sovittua pidemmälle ei mennä, eikä toisen ole pakko antaa lupaa jos sille on hyvä syy. Esim uuden tuttavuuden kanssa raja voi mennä pussailussa ja vaatteiden päältä hiplaamisessa.
-Kummankaan ystäviä tai tuttuja ei vedetä kuvioihin mukaan eikä avoimesta suhteesta mainosteta oman markkina-arvon korottamiseksi. Kolmannet pyörät täytyy tehdä sataprosenttisen tietoisiksi, että pelehtivät varatun kanssa.
-Jos jotakin tapahtuu ilman lupaa, siitä ei kerrota jälkeenpäin. Jos tuntee syyllisyyttä hetken huumasta, hyvä. Kadu ja käytä syyllisyys hyväksi ollaksesi parempi kumppani. Avoimesta suhteesta huolimatta pettäminen on juttu, eikä sitä ole pakko antaa anteeksi (varsinkaan jos kyseessä on täysin harkitsematon humalatoilailu)
-Seksi yms muiden kanssa on pelkkää seksiä. Ei tunteita. Toiset naiset tai miehet eivät saa viedä aikaa parisuhteelta tai riistää siitä mitään.
-ehkäisy on pakollista tautien takia, riippumatta onko toinen kuinka testeissä käyvä tai muuta ehkäisyä käyttävä. Kondomi on pakollinen, piste.
- Jos kumppani haluaa tietää jotakin tästä kyseisestä aktiviteetista, hän saa kysyä ja hänelle vastataan rehellisesti. Eli minä voin pyytää poikaystävääni näyttämään seksikumppaninsa kuvan ja hänen täytyy tehdä se.

Nää toimi meillä yli vuoden, suhde muuttui suljetuksi minusta riippumattomista syistä, minun halustani, kun toinen ei enää noudattanut sääntöjä ehkäisystä ja luvan kysymisestä. (entinen suhteeni siis, ei nykyinen)

[Heippis]

Kuten monet todenneetkin selkeät säännöt/raamit, luottamus ja AVOIN kommunikaatio. On hyvä ymmärtää että kaikki tunteet on sallittuja, mutta etenkin ne negatiiviset on hyvä puhua läpi ja miettiä mistä tulevat.

Minä aloin miehelleni puhua 11 vuoden monogamian jälkeen suhteen avaamisesta ja siitä se sitten lähti. Ensin oli paljon sääntöjä, mutta sitä mukaa kuin olimme varmempia siitä mikä meille toimii karsiutuivat säännöt. Tänä päivänä olemne polyamorisia. Nyt ainoa varsinainen sääntö liittyy ajankäyttöön.

Josta päästäänkin siihen tärkeään seikkaan. Kalenteri on avointen suhteiden ja etenkin polyamorian vihollinen. Se kannattaa tiedostaa heti alkuunsa.

[AlmostAverageJoe]

Kuten monet todenneetkin selkeät säännöt/raamit, luottamus ja AVOIN kommunikaatio.

Nämä juuri.

Luottamus toki ansaitaan, tai se syntyy ja sitä ylläpidetään, ainakin omasta mielestä. Itse näen asian myös niin, että avoin kommunikaatio ja sääntöjen noudattaminen kertoo enemmänkin kunnioituksesta kumppania kohtaan: monogaamisissa suhteissakin tulee hetkiä, jolloin mitataan sitä, että miettiikö henkilö itseään ja omaa etuaan, vai myös kumppaniaan: joskus se "oikea" tai sopimuksen mukainen ratkaisu kun on itselle huomattavan epäedullinen, mutta valitsemalla sen sovitun-mutta-itselle-epäedullisen vaihtoehdon osoittaa kunnioitusta toista kohtaan. Sanoisin että avoimissa suhteissa näitä tulee useammin eteen, ihan siksi, että on enemmän vapauksia mutta myös enemmän velvollisuuksia.

Avoimessa suhteessa tai polykuvioissa on omasta mielestä jännittävä ja kiintoista dynamiikka, tai jonkinlainen "tunne" - monogamia ei ole itsessään huonompi ratkaisu, ja voisin hyvinkin elää monogamisessa parisuhteessa, mutta avoimessa suhteessa ehkä tuntee olonsa vähän halutummaksi ja rakastetummaksi, jos toinen aidosti panostaa siihen, että parisuhteen dynamiikka toimii ja molemmilla on siinä hyvä olla. Tosin, vaikka tällaista on hankala mitata, niin avoimessa suhteessa se pettäminenkin tuntuu ehkä vielä piirun verran pahemmalta, koska on jo antanut toiselle tiettyjä vapauksia, ja oikeastaan se "suhteen avaaminen" on jo indikaatio siitä, että kaiken tulisi perustua avoimeen kommunikaatioon, mutta silti ratkaisu on tietoinen sääntöjen noudattamatta jättäminen. Voisi sanoa, että ne tunnetilojen ääripäät on vähän vahvemmat - tai sitten se on vain jokin masokistinen minä, joka nauttii siitä pienestä riskistä ja vaarasta, jonka avoin suhde tuo tullessaan.

Kuitenkin: monogamia on oikein hyvä parisuhdemuoto, ja itse koen, että avoin suhde on enemmänkin kiinni olosuhteista ja kumppanista, ei itseisarvo. Ja avoimessa suhteessa se tärkein tekijä on se, että se oma primäärikumppani on se, joka tulee "joka asiassa" ensimmäisenä, ja jonka kohdalla ei pitäisi olla kauhean montaa kysymystä siitä, että miettiikö omaa vai yhteistä etua.

[kujisa]

Minä olen aiemmin yrittänyt olla avoimessa suhteessa tuloksetta. Nykyisen kanssa suhde ei ole avoin, mutta tuntuu silti että tämän kanssa järjestely voisi toimia todella hyvin.

Voisin sanoa, että omalla kohdallani on tapahtunut tietynlainen seksuaalinen avautuminen. Avoimen suhteen kohdalla jankataan aina siitä, että toisen rakastaminen ei ole mistään rakkausvarastosta pois ja sitä rataa, mutta tuon tyylinen vakuuttelu ei kuitenkaan pääse sinne tunnetasolle. Jokainen voi järjellään ajatella, ettei oman puolison kiinnostus ole mikään tietty määrä, joka jakautuu sitten jollakin prosenttimäärällä. Kuitenkin se tunne siitä, kun puoliso onkin kokenut jonkun toisen ihmisen kiihottavaksi, voi mennä täysin järjen yli.

Nyt olen saanut paljon konkreettisemmin siitä ajatuksesta kiinni, että meidän suhteessa on kyse niin paljon muustakin kuin seksistä ja ihastuksista. Ajattelen asiaa niin, että jos mieheni pitäisi jotakin toista naista kuumana ja haluaisi harrastaa tämän kanssa seksiä, se olisi minulle ihan ok (ja jopa kiihottavaa), koska tiedän, että hänen persoonansa salaisimmat sopukat aukenevat kuitenkin vain minulle. He voivat nauttia toisistaan eroottisesti, mutta se olen kuitenkin minä, joka tuntee hänet tuon maailman ulkopuolella. Pelot siitä, että tulisi jätetyksi jonkun seksikkäämmän tyypin takia, ovat mielestäni aika absurdeja, tai itse ainakaan en voisi kuvitella olevani tiiviissä suhteessa ainoastaan seksin vuoksi. Meidän henkinen yhteys on sen verran ainutlaatuinen, että haluan ainakin uskoa, ettei sitä tulisi heitettyä mäkeen vain jonkun hyvän panon takia. Ja toisaalta jos näin on, niin ehkä niin on parempi.

Luulisin että vanillasuhteissa suurin osa riidoista ja mielipahasta liittyy juurikin näihin asioihin ja siihen, ettei ilmapiiri ole voin asiasta keskustelulle. Seksuaalisuudesta voi nauttia aivan uudella tavalla, kun ei joudu toimimaan jonain portinvartijana. Se on todella raskasta, jos kumppani hiillostaa jatkuvasti tyylillä ''pidätkö sä jotain toista kuin mua kuumana, varmasti pidät, sä inhoat mua''.

Summa summarum, näkisin että avoimen suhteen hyväksyminen liittyy todella oleellisesti terveeseen itsetuntoon.