Baarin kannatusmaksut
Itse tykkään käyttää termiä yhdessä sovitut raamit joiden sisällä saa toimia vapaasti.
Riikka Suominen kirjoitti Helsingin Sanomissa avoimista suhteista, ja oikeastaan siitä asiasta, jonka moni tuntuu kokevan uhkana: ihastumisesta toiseen. Tekstissä oli kyllä mainio ajatus siitä, että ihastuminenhan on vain ihastumista - siitä ei automaattisesti seuraa mitään dramaattista, vaan tunne voi laimentua ajan myötä.Itse olen hyvinkin samoilla linjoilla: jos toiseen ihastumista pidetään jonakin maailmankaatavana asiana, niin siitä tulee myös sellainen, kun toinen sitten myöntää ihastuneensa toiseen - vaikka oikeasti se "olen ihastunut toiseen" voi olla lähinnä merkki avoimuudesta, ja ihastuminen voi loppua ihan hetkessä. Ihastuminen on kuitenkin aika sympaattista, söpöä ja viatonta.Lyhyesti: outoa ajatella, että toiseen ihastuminen tuntuu olevan se suurin uhkakuva ja synti, mihin avoimessa suhteessa voi syyllistä - kun kuitenkin toiseen ihastuminen on vain tapahtuma, sen sijaan esim. yhteisten pelisääntöjen rikkominen taas on ihan aktiivista tekemistä ja ainakin omissa kirjoissa aikalailla isompi rike.
Ja pitäkää maalaisjärki avoimessa suhteessa mukana. Vain koska on sovittu että voi käydä vieraissa välillä, ei tarkoita sitä että aina kannattaa tehdä niin."mummoni kuoli, olen surullinen""aa, ompa ikävää. Anyways, mäpä lähden tästä treffeille tinder panon kanssa"*ihmettele myöhemmin miksi kumppaniasi vituttaa*"no mutta mehän sovittiin että avoin suhde"Ei, en liioittele. Ihmiset on oikeasti ihan vitun tyhmiä eläimiä välillä.Terveisin Colestramus, avoimessa suhteessa mutta maalaisjärjellä.