Luottamuksesta

[fen84]

Suhteen loppuminen ei ole luottamuksen pettämistä. Mut silti se voi olla vaikeeta luottaa siihen ettei ihmiset yhtäkkiä sano puff. Se on vähän toinen asia musta. Mulla on varsin vinkeä tausta teemaan liittyen, mikä on hyyyyvin kaukana siitä et suhde yksinkertaisesti päättyis.

Mut noin aiheeseen, mä lähtökohtaisesti luotan ihmisiin, se on se oletusarvo, ja musta se on ihanaa et se on noin. Kuvittelen et se on helpompaa ja kevyempää olla noin.

[lamie]

Suhteen loppuminen ei ole sama kun että luottamus petetään. Jos otan esimerkkinä avioliittoni niin en minä siinä kokenut että luottamus lähti puolisooni, vaan luottamus suhteeseen. Exäni on edelleen elämässäni ja monimutkaisten olosuhteiden pakosta olemme vielä hyvinkin tiiviisti tekemisissä ainakin useita kuukausia. Toivon että hän on senkin jälkeen elämässäni ystävänä.

Minä olen tahallani melko naiivi ja haluan luottaa. Vaaditaan melko paljon että luottamus lähtee ihmiseen, mutta jos se lähtee niin sen uudelleen rakentaminen on vaikeaa. Jos kiltteyttäni hyväksikäytetään, joko tahallaan tai tahattomasti, niin luottamus lähtee ja minun on vaikea olla tekemisissä ihmisen kanssa, vaikka kyseessä olisi ollut tahaton hyväksikäyttö. Tällainenkin tapaus on viime aikoina sattunut ja vaikka tämä henkilö on tavallaan minulle edelleen läheinen ystävä en voi olla juurikaan tekemisissä hänen kanssaan sillä annoin sen hyväksikäytön mennä liian pitkälle ja joudun ottamaan etäisyyttä sillä hän syö minulta energiaa liika.

Mikään näistä esimerkeistäni ei ole kinkypiireistä.

[vila]

Voisiko joku avata tuota luottamuksen menettämistä hieman tarkemmin. Onko ollut kyse ihan annetuista konkreettisista lupauksista tyyliin aika, paikka, toiminta, jotka on rikottu vai puhutaanko enemmän alkaneen tai jatkuneen ihmissuhteen (kinkyllä twistillä tai ilman) päättymisestä? Milloin se luottamus siis oikeasti on menetetty ja miksi?

Itselleni "en luota kehenkään muuhun kuin itseeni" on iskostunut päähän ihan lapsesta saakka.

Ongelma on siinä, että kun ihmiselle kehittyy jonkin tunnelukko (tässä vaikka nyt tämä epäluottamuksen tunnelukko) niin se toistaa itseään aikuisena. Sitä alitajuisesti hankkiutuu seuraan, joka todistaa ettei ihmisiin kannata luottaa. Ainakin näin kävi itselleni. Hankkiuduin alitajuisesti seuraan, jossa minua kohdeltiin huonosti. Ja se seura todisti, että toisilta ei voi odottaa kunnioittavaa ja luottamusta korostavaa käyttäytymistä. Kierre valmis ja ajatusmaailmaksi muotoutui se, että ihmiset ovat ihan paskoja. Parisuhteeni on aina ollut hyvä, mutta ystävyyssuhteissa oli aina paskan lapiointia. Ja koska en katkonut välejä niin annoin ihmisten kohdella minua huonosti. Nykyään olen todella arka muodostamaan ystävyyssuhteita.

Minulla on sama ongelma kuin lamiella. Olen kiltti ja avulias ihminen, joka lähtee toimimaan helposti "energiakaivona". Sitä empatiaa vaan riittää ja silloin kun toinen ihminen ei "omista" omaa elämäänsä niin hän imee muita ihmisiä kuiviin. Sen ei tosiaan tarvitse tarkoittaa tahallista hyväksikäyttöä vaan kyse voi olla ihan siitä, että toinen ihminen inhoaa itseään niin syvästi että kohtelee muita ihmisiä huonosti (sillä miten me kohtelemme muita ihmisiä on AINA linkki siihen miten paljon itseämme arvostamme). Sitten sitä yrittää "parantaa" toista ihmistä, olemalla läsnä ja luottamuksen arvoinen. Eikä se koskaan auta vaan se toinen ihminen vaan ottaa lisää ja lisää - samalla kun kohtelee edelleen minua huonosti.

[Draugo]

Luottamusta on valitettavasti kertynyt elämän aikana kovin vähän. Pyrin siihen että en antaisi sen vaikuttaa mutta aina se ei onnistu vaan luottamuspula vuotaa pintaan.

[Azzurro68]

Luottamusta on valitettavasti kertynyt elämän aikana kovin vähän. Pyrin siihen että en antaisi sen vaikuttaa mutta aina se ei onnistu vaan luottamuspula vuotaa pintaan.

Täällähän puhutaan mun lempiaiheista. Luottamus ja lojaliteetti.

Pahin mitä voi sattua on luottamuksen menettäminen vanhempiin. Itse opin jo tosi nuorena varomaan puheita, koska luottamuksellisetkaan keskustelut eivät pysyneet kahdenkeskisinä. En ole tyhmä, vaan huomasin nopeasti milloin asioista oli puhuttu sisaruksille. Hmm... miten tuo ja tuo voi tietää tämän asian.

Mulla on ollut myös hyvää tuuria,  koska lapsuuden ja nuoruuden kaverit olivat hyvin luotettavia. Ikäviä asioita ei vuodettu ulospäin ja itse sain tietää myös monia luottamuksellisia asioita. Olen hyvin tarkka siitä, että en vuoda itselleni luottamuksella kerrottuja tietoja ja olen varma, että läheisimmät kaverit pitävät asiat omana tietona.

Kouluaikoina tiesin eräästä varttuneemmasta kurssikaveristani, että hän on istunut vuosia vankilassa talousrikoksista. Hän pystyi luottamaan siihen, että en vuotanut tätä tietoa muille. Luulen, että koulun henkilökuntakaan ei tiennyt asiasta.

Siihen aikaan ei vielä ollut internettiä, josta saattoi tsekata toisten ihmisten taustoja.

Nykyisin luotan töissä kahteen työkaveriin enemmän kuin muihin. Pitkäaikainen ystävyys ja voin olla aina 100% varma, että hän pitää mun puolia kaikissa tilanteissa. Samoin hän pystyy luottamaan, että luottamukselliset keskustelut pysyvät vain meidän välisenä.

Erikoisinta on, että toinen on yli 10 vuotta nuorempi ja toinen puolestaan 10 v. vanhempi. Lojaliteetti ja luottamus eivät katso suokupuolta eikä ikää ja tässäkin luotan täysin intuitioon.

Mitä tulee luottamukseen niin sen voi vain kerran menettää. Itse en helpolla unohda.

Kinkypiireissä luottamuksella on sitten aivan eri painoarvo.

[DareDoll]

Anteeksiantohan ei tarkoita sitä, että voisit korjata välit ja kaikki jatkuisi niin kuin ennenkin.

Itse luotan niin harvoihin ihmisiin, että jos heistä joku pettäisi luottamukseni niin voisin antaa sen ehkä anteeksi mutta se ei ikinä paikkaisi välejä. Koko ihmissuhde pitäisi rakentaa alusta ja se muodostuisi toisenlaiseksi. Se olisi aika raskasta kun samalla pitäisi käsitellä luottamuksen rikkomisen auttama ahdistus. Luulisin, että se on aika monella muullakin ihmisellä näin. Ja jos suhde on alunperin rakentunut vain tiettyjen asioiden ympärille niin sitten pitää lähteä etsimään onko muita asioita, joiden ympärille se voisi muodostua.

Tää on just se.

[Morgul]

Minusta on tärkeää, että halutaan tiedostaa toisten osapuolten motiivit silloin kun he pettävät luottamuksen. Siis silloin kun pöly on vähän laskeutunut räjähdyksen jäljiltä ja shokki on ohi.
Melko harva on tieten tahtoen paha. Siten oppii itsekin jotain tärkeää.

[Gynther]

Luottamus,
sitä ei voi antaa,
se ansaitaan.

Jos vaalit sitä,
se kasvaa.

Se on kallio,
mille rakentaa.
Ja se on aarteistasi arvokkain.

Tiedät miten se pidetään hengissä,
ja tiedät miten se tapetaan.

Mutta muista luottamus elää vain kerran,
kuoltuaan se on ikuisesti poissa.

[scar]

Olen kait sitten niin helvetin paljon ollut sairauksien ja patologian kanssa tekemisissä,etten osaa enää olla hirvittävän suoraviivainen ja tuostapoikki ynnä pinoon. Tämä työssä,mutta myös lähimmissä ihmisissä.
 Mä voin antaa anteeksi sen,että toinen ei voi mitään sairaudelleen- voin olla se joka olen-

En kuitenkaan pysty romanttisseksuaalisiin suhteisiin ihmisten kanssa,jotka on hirvittävän rikki ja sairaita- että tässä kai mun julmuuteni tulee esiin.

Itse en ole tuon "ansainta"-periaatteen ystävä. Lähtökohta on luotto.

Se joka ei ikinä ole pettänyt lupausta,antanut viikkorahaa vitosen kympin sijaan esim. voi ilmota ittensä vaikka yksärillä- tai voin mennä sitten julkiseen häpeäpaaluun nolattavaksi,kun olen rikkonut itse mm.viikkorahahommaa-

Olen tehnyt virheitä ->pettänyt luottamuksen-> toivoton tapaus-> vähintään yhteisöllinen rangaistus tai kidutus,kun ei kuitenkaan parane virheellisyydestään 

[Gynther]

Usko ihmisen hyvyyteen ja vilpittömyyteen on tietysti lähtökohta mistä lähdetään liikkelle.
Eli niinkuin itsekkin sanoit niin lähtökohta on luotto.

Mutta se ei tarkoita sitä, että toinen olisi luottamuksen arvoinen.
Ensikohtaamisesta alkaa se luottamuksen ansainta.
Jo ulkoinen olemus ja ulosanti luo meille kuvaa toisen luotettavuudesta.
Sitten teot, tavat ja muiden antama tieto, joko kasvattaa tai heikentää tätä luottamusta.
Luottamuksen kasvaessa uskallamme sitten luottaa toiseen myös isommissa asioissa.

Ja kun toinen pettää luottamuksesi, niin se on siinä.
Anteeksi voi antaa ja oman hyvinvoinnin kannalta pitääkin antaa, ettei asiat jää kalvamaan sisintään.
Anteeksianto ei kumminkaan tarkoita sitä että hyväksyisi toisen teot.

Luottamusta voidaan myös yrittää korjata, mutta jokainen tietää ettei täydellistä luottamusta enää synny.
On myös tilanteita, joissa täytyy silti yrittää toimia yhdessä, mutta toimintaa tulee aina varjostamaan epäluottamus ja terve varovaisuus.

Olen itsekkin pohtinut mikä saa ihmisen pettämään tai toimimaan vilpillisesti. Selityksiä löytyy paljon mutta silti asia on jäänyt minulle mysteeriksi. Olen tullut siihen tulokseen että osa ihmisistä vain on valehtelijoita ja pettäjiä.
On naivia uskoa että valehtelija ei valehtelisi tarpeen tullen. Siihen on syy että sanomme valehtelijaa valehtelijaksi ja pettäjää pettäjäksi.
Iihminen voi tietysti muuttua ja parantaa tapojaan, mutta pelkät lupaukset ei sitä todista.
Kerran sinut pettänyt ihminen voi tehdä vaikka mitä ihmetekoja, niin silti sinun sisimmässäsi on tieto kerran menetetystä luottamuksesta. Asian vakavuuteen tietysti vaikuttaa se, miten kipeää luottamuksen pettäminen teki.

Mitä virheisiin tulee, niin ihminen on keskeneräinen koko matkansa ja virheitä tulee tehtyä. Se on elämää ja virheitä täytyykin tehdä.
Virheistä voi ottaa opiksi tai niitä voi toistaa aina uudestaan, se on valinta tahtävä.

Virheiden tekemisessä piilee myös mahdollisuus kasvattaa luottamusta.
Jos otetaan tuo sinun esim. viikkorahasta.
Olet luvannut antaa viikkorahaa 10€, mutta jostain syystä et voi niin tehdä ja annatkin vain 5€.
Jos jätät vitosen lapsellesi ilman mitään selitystä, miksi hän sai vain puolet lupaamastasi summasta, niin silloin luottamuksesi kärsii.
Mutta jos kerrot lapsellesi ennen rahan antamista, ettet voi pitää lupaustasi ja voit antaa vain 5€.
Olet pahoillasi tilanteesta, kerrot syyn tilanteeseen ja lupaat korjaat tilanteen heti kun se on mahdollista.
Silloin lapsesi oppii ettei asiat mene aina niinkuin on suunniteltu, mutta hän voi luottaa sinuun että kerrot siitä hänelle ja pyrit korjamaan tilanteen.

[Kore]

Liian pitkä liitto ihmisen kanssa, joka koki tarpeelliseksi murentaa itsetunnon olemattomiin ja saada sillä paikattua omaa heikkouttaan ja nostettua omaa valta-asemaansa melkein sai menettämään luottamuksen ihan kaikkiin ihmisiin. Eron jälkeen kova työ itseni kanssa sai ymmärtämään, etten halua olla se kyyninen, katkera bitch, joka menettää elämästä sen parhaan annin, ympärillä olevat ihmiset. Nykyään ehkä liiankin sinisilmäisesti luotan ja pidän lähtökohtana sitä, että toinen puhuu totta ja on sitä, mitä sanoo olevansa. Intuitio on toiminut melko hyvin. Vaikka joskus menee pieleen ja takkiin tulee niin että kolisee, elämä on silti parempaa näin.

Joku kysyi, miten sen luottamuksen menettää. Ei kovin herkästi, mutta kun niin käy, sitä on kyllä todella vaikea korjata, jos se on edes mahdollista. Anteeksi voi saada, jos oikeasti pyytää ja katuu, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki palaisi ennalleen, vaan että asiaa ei enempää vatvota eikä turhaan nosteta esille, ja annetaan mahdollisuus yrittää palauttaa menetetty luottamus. Onnistuuko se, se on sitten aina oma tarinansa. Konkreettisesti esimerkkinä vaikkapa se, että toinen vannoo rakastavansa ja huolehtivansa vaikka mitä tapahtuisi mutta sitten kun yllättäen tuleekin hetki, jolloin eniten tarvitsisi tukea, toinen katoaakin täysin ja palaa vasta kun tilanne on ohi. Tai valehtelee ihan pienistä, typeristäkin asioista, jotka sinänsä yksittäisinä olisivat aivan mitättömiä, mutta toistuvana saa väkisinkin miettimään, onko rehellinen missään. Sairaalloinen mustasukkaisuus on sekin ihan oma alueensa.

[scar]

Mukavaa lukea viestejänne,kiitti. Tai onko vähän kömpelösti sanottu,että "mukavaa",kun aihe on jokseenkin vakava.
Itse tosiaan olen elänyt "sinkkuna" vuosikymmeniä,muutamia yrityksiä ollut,mutta omaan mahdottomuuteensa kaatunut. Paljon pahaa,vähemmän hyvää,mutta oppia ikä kaikki.

Yksinvanhemmuus on ollut ehdottomin ja raain koulu- Olisi ollut upeeta voida sanoa olleensa täydellinen äiti,mutta ei millään ilveellä pysty.
Mutta nyt voi katsella ja ihmetellä,että jotain meni sittenkin oikein,teini-iänkin painimatseista huolimatta ♡

[Lady Whip]

Olen tullut siihen tulokseen että osa ihmisistä vain on valehtelijoita ja pettäjiä.
On naivia uskoa että valehtelija ei valehtelisi tarpeen tullen. Siihen on syy että sanomme valehtelijaa valehtelijaksi ja pettäjää pettäjäksi.

Pettäjistä en tiedä enempää. Niitä on, näin olen kuullut.
Valehtelemisesta, siitä oppinut paljon miettimällä ja kuuntelemalla ihmisten historiaa.
Yksi valehtelemisen laji on itsesuojelua. Ihminenhän pyrkii saamaan hyväksyntää ja pidettynä olemista.
Jos historia ja lapsuus on ollut ankara tuomitseva. Silloin turvaudutaan kaunisteltuun totuuteen ja valehteluun koska ei uskalleta puhua totta.
Valehtelusta pois auttaa hyväksyvät ihmissuhteet.

Valehtelevan ihmisen seura on sikäli hankalaa, saattaa itsekin menettää suhteellisuudentajun oikean ja väärän väliseen eroon. Joutuu tavallaan enemmän puolustamaan itselleen omaa totuutta.
Vaikka kuinka haluasi ymmärtää niin valehtelevan ihmisen seura syö energiaa.
Vilpittömyys on voimavara. Naiviuuteen asti. Sillä suojelee itseään.

[Perhonen89]

Ehkä juuri tuollaisten miesten takia viihdyn hyvin sinkkuna. En kaipaa yhtään kusipäistä miestä elämääni. Ja näitä tuntuu kyllä riittävän, sekä vaniljoissa että kinkyissä..

[scar]

Mulla ei ollut tarkoitus esittää epäilyjä kenenkään kokemuksista eikä varsinkaan ihmisten kokemuksista ja tilanteista,joista en tiedä yhtään mitään.
Ihan oikeasti miettinyt,että perseilyä esiintyy ihan liikaa ja mistä se johtuu.
En itekään usko voivani vaikuttaa siihen,mutta hyvä ehkä puhua ulos,kuin hautoa mielessään.

Osaisiko joku sanoa,miksi toiset pelaa ihmisillä enemmän kuin toiset? Voi olla monta syytä..tekis mieli heittää vähän huumoria sekaan,mutta ehkei kannata.
Olen siis itsekin tavannut niitä keille vedätys on elämäntapana..