Mitä syitä SINÄ keksit pelkuruudellesi?

[Kolumnisti]

Mitä syitä SINÄ keksit pelkuruudellesi?

Ajattelin nyt avautua sellaisesta aiheesta kuin ylivarovaisuus. Kinky-urallani on tullut vastaan lukuisia tilanteita, jossa henkilö X tai jopa pervertikkoyhteisön hegemoninen konsensus, on ollut heppoisin perustein sitä mieltä, että jokin toiminta on vaarallista tai täysin sopimatonta. Turvallisuus on toki tärkeää, mutta haluan haastaa ihmisiä miettimään, mikä on oikeastaan järkevää varovaisuutta ja mikä liioittelua. Esimerkiksi se, että näin on aina sanottu, on huono peruste. Joskus viisaat ja kokeneet ihmiset julistivat, ettei uutta taloa voi rakentaa, ennen kuin on varmistettu, ettei paikalla ole maahisia.

Varovaisuus ei aina ole myöskään valttia. Se voi estää kokemasta jotain kaunista. Itsellä parhaat kinky-kokemukset ovatkin monesti liittyneet nimenomaan toimimiseen tietyllä riskillä. Ylivarovaisuus voi joskus turvallisuuden kannalta jopa haitallista.

Voidaan esimerkiksi sanoa, ettei kannata leikkiä tyyppien kanssa, joita ei skenessä tunneta tai joilla ei ole suosittelijoita. Tämä on tietenkin epäoikeudenmukaista uusille eikä oikeastaan takaa mitään. Pitkäänkin piireissä ollut voi pyörittää omia epäeettisiä kuvioitaan. Suosituksen voi saada, jos nyt vain vaikuttaa jostain hyvältä tyypiltä, vaikka ko. henkilö ei olisi edes leikkinyt tämän kanssa. Varoituksia voi tulla jonkin yksittäisen tapahtuman tai kirjoituksen pohjalta, jota kun vähän kaivelee, niin taustalta paljastuu silkka väärinkäsitys ja hätäinen tuomitseminen. Ei ehkä ihme, että useimmiten varoittelijat tuntuvat näin karrikoiden olevan tuorelihasta tykkääviä massuliineja, jotka sitten vakuuttelevat vähintään epäsuorasti OMAA laadukkuuttaan tai sitten parisuhdepvchattutätejä, joilla voi olla pitkä ja intensiivinen, mutta ehkä rajoittunut kokemus kinkyilyn maailmasta ja kova tarve tuomita.

Joskus on kuullut puhuttavan, ettei tuntemattomien kanssa kannata bileissä leikkiä. Kuitenkin bileet ovat juuri paras paikka ottaa tuntumaa toiseen ihmiseen kinkyilyn puitteissa ja testata, miten homma sujuu. Ympärillä on paljon ihmisiä, jotka voivat puuttua asiaan, jos tapahtuu jotain, mitä ei saisi. Mites sitten kahden kesken...?
Sitten on näitä, että ei uskalla mennä bileisiin, kun jos vaikka siellä törmäisi johonkuhun tuttuun. No, mitäs se tuttu siellä tekee? Samalla asialla on kuin sinäkin.

Ajatukset skenen kirjoittamattomista säännöistä ovat joskus suorastaan surkuhupaisia. Eräskin domina haukkui kerran subi-miehiä, kun häneltä ei oltu tultu pyytämään piiskaa bileissä.
Dominoivan ei kuulemma kirjoittamattomien sääntöjen mukaan muka sovi lähestyä subia, koska tämä voi olla varattu. EI SIIS J***LAUTA! Kyllä sitä voi kysyä, onko jonkun sellaisen kanssa, joka voi päättää, saako leikkiä vai ei. Ainoat säännöt ovat ne kulloisenkin tilan kirjoitetut säännöt.
Joskus ”kirjoittamattomat säännöt” haiskahtavat manipulointiyrityksillä. Esim. sub-naisia on peloteltu maineen menetyksellä. Voin sanoa, että en kuitenkaan ole kuullut kenestäkään sub-naisesta niin pahaa ja todistusvoimaisesti, ettenkö ainakin itse olisi valmis kuulemaan hänen omaa versiotaan. Ja käytettykin sub-nainen kelpaa monelle, vaikka jotkut välillä väittävätkin muuta.

Sitten on näitä teknisempiä asioita. Joskus kiersi kuva, jossa kiellettiin piiskaamasta vatsapuolelle. No, monesti minua sinne on piiskattu ja hengissä ja hyvissä voimissa olen, enkä ainoana. Tietenkin on oltava HUOMATTAVASTI varovaisempi voiman ja välineen kanssa. Suolihuuhtelu ennen anaalipenetraatiotakin on tainnut olla yksi vastaava ”välttämätön toimenpide”. No jos paskanokare penetroimisvälineen päässä pelottaa, niin mikäs sinä. Tosin en tiedä auttaako siisteydessä, jos suolenmutkaan huuhtelun seurauksena jäänyt lasti purkautuu hallitsemattomaksi. Niinkin on käynyt. Paljon riippuu myös siitä, millä intensiteetillä toimitaan. Joku käsittää kovan piiskaamisen ihan eri tavalla kuin toinen. Yleensä ihmisillä on palon rajumpi käsitys BDSM:stä, kun mitä se oikeasti on.

Oma lukunsa on ihmisten oma epävarmuus itsestään. Kerran esimerkiksi nainen kiinnostui näkemästään deitti-ilmosta, mutta ajatteli, ettei hänellä olisi mitään annettavaa sen kirjoittaneelle kokeneelle pervolle. Mies taas arveli naista varatuksi, kun profiili ei oikein ollut asian suhteen selkeä ja pelkäsi kyselyn johtavan vonkausvalituksiin, joita saa lukea baarissa jatkuvasti. No tällä tarinalla on onnellinen loppu ja heillä on ollut annettavaa toisillensa, mutta kuinka monta kertaa on vastaavassa tilanteessa käynyt toisin?

Toki kinkyilyn maailmassa tapahtuu aidostikin kamalia asioita. On voitu lukea raiskauksista ja esimerkiksi tapauksesta, jossa polysuhdetta epäillään todelliseksi syyksi työsuhteen purkamiselle koeajalla. Mitä olen kuullut, on myös esim. tuore tapaus, jossa Master välttyi oikeudenkäynniltä ja ehkä väärältä tuomioltakin ihan vain sen ansiosta, että hänellä oli esittää tapahtumien kulusta syyttäjälle kirjalliset todisteet. Skenen Oikeamielisten Suuren Neuvoston, joiden vähän veikkaan yllyttäneen koko juttuun, pannabulla on sitten oma asiansa.

Kuitenkin aina voi tehdä riskianalyysiä ja miettiä, mikä nyt oikeastaan voisi olla pahinta, mitä teosta X seurasi ja kuinka todennäköistä se oikeasti on. Useimmiten lopputulema on, että käytännössä todennäköisin realisoituva riski on yksittäinen huono sessio. Voi jopa joutua sanoman turvasanan, hirveen kauheen kamalaa.

Kaikkia riskejä ei voi myöskään ikinä poistaa, vaikka tekisi mitä ja olisi varovainen. Olipa kerran esimerkiksi nainen, joka on harrastanut blindfold seksiä, eli kumppaneita, joita ei ikinä nähnyt eikä tiennyt, keitä he olivat. Ongelmia ei ollut. Hänet raiskasi omassa kodissaan tuttu henkilö, jota itse ei ollut päästänyt sisään. HC-masokisti miehelle ei tullut ikinä ongelmia sessiosta, sai sitten vakavan vamman, kun kaatui kirjastokäynnillä. Sessiossa joku voi kiihottua yhdestä sanasta, toinen triggeröityä siitä, ilman, että olisi itsekään osannut kumppaniaan varoittaa. Toki on asioita, jotka voivat korottaa riskejä. Jos esim. on yli 50 v. hc-massusetä, joka iskee lukiolaistyttöjä, niin suattaapi olla tosiaan viisasta varata todistusaineistoa siitä, että homma oli konsensuaalista.

Riskien ja sen kanssa, että joskus ne voivat realisoitua, kannattaa vain oppia elämään. Voi olla esimerkiksi varsin mahdotonta järjestää bile-toimintaa ilman sitä mahdollisuutta, että joku käyttäytyy asiattomasti. Mitkään säännöt siinä eivät auta, jos ihminen ei niistä piittaa tai ei muista. Viimeksi mainitun mahdollisuus kasvaa aina sitä mukaan, mitä enemmän määräyksiä kehitetään ja sitten ovat väärinkäsitysten mahdollisuudet. Pitikö sitä toisten sessioidessa seistä nyt kahden vai 1,5m päässä ja haetaanko mittanauha? Vaikutuksen tunnelmaan voi arvata. Yleensä järjen käytöllä pääsee pitkälle, samoin lähdekritiikillä. Päihteet taas ovat tehokkain järjenkäytön ehkäisin.

Lopuksi painotetaan nyt vielä, että en kehota ihmisiä nakkaamaan vesilintua kaikilla varovaisuussäännöillä. En ota tämän kolumnin perusteella vastuuta yhdestäkään paskasta tapahtumasta tai väärästä valinnasta. Jokaisella on omanlaisensa tilanteet, rajoitteet ja toiveet. Kuitenkin kun kinkyilyssä tulee eteen mahdollisuuksia ja epäilyttää, niin kannattaa miettiä, mitä oikein pelkäät ja muistaa, että harkitun riskin ottaminen joskus kannattaa.

Stylos,
jonka pitäisi kehittää, jotain nasevaa tähän loppuun, mutta ei jaksa

[Luminukke]

Oma pelkuruuteni/ylivarovaisuuteni on rakentunut koko elämän mitalta, kun on useamman kerran tullut tavalla kuin toisella hyväksikäytetyksi siihen pisteeseen asti että ihmiset ovat vieneet minulta halun elää. 100% ei uskalla enää luottaa kehenkään, pelkään liikaa. Onneksi selvisin 2v prosessin ja pääsin terapiaan, ehkä vielä joskus kykenen kokemaan kaikki kinkyt fantasiani mitä minulla on, mutta mitä minun on mahdotonta tällä hetkellä toteuttaa.
Sitä, korjaantuuko kyynisyyteni ja ihmisvihani enää koskaan, on vaikea ennustaa, mutta ehkä sieltä joskus vielä tulee se hetki kun uskaltaa antaa jollekin luvan tulla tarpeeksi lähelle.

[Kahlitsija]

Kiitos äärimmäisen hyvästä kolumnista. Veit jalat suustani.

[telle]

Kiitokset täältäkin 

[Galesi]

Joskus on kuullut puhuttavan, ettei tuntemattomien kanssa kannata bileissä leikkiä. Kuitenkin bileet ovat juuri paras paikka ottaa tuntumaa toiseen ihmiseen kinkyilyn puitteissa ja testata, miten homma sujuu. Ympärillä on paljon ihmisiä, jotka voivat puuttua asiaan, jos tapahtuu jotain, mitä ei saisi. Mites sitten kahden kesken...?
Sitten on näitä, että ei uskalla mennä bileisiin, kun jos vaikka siellä törmäisi johonkuhun tuttuun. No, mitäs se tuttu siellä tekee? Samalla asialla on kuin sinäkin.

Ajatukset skenen kirjoittamattomista säännöistä ovat joskus suorastaan surkuhupaisia. Eräskin domina haukkui kerran subi-miehiä, kun häneltä ei oltu tultu pyytämään piiskaa bileissä.
Dominoivan ei kuulemma kirjoittamattomien sääntöjen mukaan muka sovi lähestyä subia, koska tämä voi olla varattu. EI SIIS J***LAUTA! Kyllä sitä voi kysyä, onko jonkun sellaisen kanssa, joka voi päättää, saako leikkiä vai ei.

Kyllä mun mielestä tossa on ihan pointtia, että tuntemattoman kanssa ei kannata lähteä leikkimään, oli se sitten bileissä, sienessä tai jomman kumman kotona. Toki se voi myös olla osalle juuri se juju siinä leikissä. Mutta noin yleisesti ottaen se, että toisen ihmisen kanssa on kommunikoi yleensä takaa paremmin sitä yhteisen kemian löytymistä kuin se, että vain hypätään perse edellä leikkimään. Turvallisuuspuolen suhteen tuskin tarvitsee olla julkisessa tilassa ihan hirveän varovainen, mutta toisaalta tuo taannoinen blondien ja pulsen tapaus osoitti sen, että julkisessakin paikassa voi tapahtua ikäviä asioita ja toinen osapuoli ei edes ymmärrä toimineensa väärin.

Tuo sääntöpykälä on kyllä tyhmä. Toki, jos joku on selvästi varattu (pannoitettu, kulkee toisen perässä yms.) niin eipä silloin kenenkään satunnaisen välttämättä tarvitse mennä kyselemään josko saisi piiskata. Noin muuten taas on aika hupaisaa, että sitä varatulta kysymistä kunnioitetaan niin paljon, että ei voi kysyä sitten keneltäkään. Eikö tuo ole vain kohteliaisuus kaikkia osapuolia kohtaan, jos joku vahingossa kysyy varatulta subilta, että voisiko tätä vähän kurmottaa? Tosiaan harva on kuitenkaan niin keskustelutaidoton, että ei osaisi tuossa tilanteessa ilmaista olevansa jo varattu toisaalle. No harm done, ja eteenpäin.
 
Tuota voi myös katsoa siltä kantilta, että monesta subista voi tuntua tosi ahdistavalta mennä kysymään dominoivilta piiskaa. Vonkaavat subipojut pyytämässä asioita on kuitenkin tavallaan yksi stereotypia ja kuinka moni haluaa olla se tyyppi, joka käy kyselemässä koko paikan dommet läpi piiskan/huomion toivossa? Kun se voi olla jo iso kynnys pyytää edes tutuilta dommeilta moista huomiota, jos sattuu törmäämään bileissä moisiin.
Ohjenuorakin yleensä uusille subimiehille on, että älä vonkaa, ole oma itsesti yms. Niin kuinka todennäköistä on, että tämmöinen ihan uusi subipoju uskaltaa sitten mennä pyytämään piiskaa joltain, jonka näkee "skeneveteraanina"?

[Colestramus]

Itse olen joskus turhankin varovainen ja ajattelen ehkä liikaa "worst case skenaarioita", tämähän toki sitten realisoituu toimimattomuutena sekä sessioiden vähentymisenä, tai sillä että en uskalla ehdottaa sitä mitä oikeasti haluan.

Mitä taas tulee tuntemattomien kanssa sessiointiin, siinä ymmärrän varovaisuuden hyvin.
Kuitenkin, jostakin sen kokemattoman on pakko saada ensimmäiset kokemuksensa. Minä olin vielä tuntematon aikaisemmalle subilleni, kun ekan kerran sessioimme. Nykyisen subini kanssa ensimmäiset sessiot alkoivat vasta parin kuukauden tuntemisen jälkeen.

Varovaisuus on hyvästä, mutta vaikka pahoja asioita tapahtuukin, niin pelossa ei kannata elää.

[vila]

Pelkuruus on aika vahva sana, koska ihmisillä voi olla väistämistoiminnalleen monenlaisia syitä. Eikä kenelläkään oikeastaan ole mitään velvollisuutta selitellä kellekään miksei halua harrastaa seksuaalista toimintaa henkilön X kanssa. Minusta olisi aika konsensuaalisuuden vastaista alkaa vaatia ihmisiltä perusteluja mikseivät halua harrastaa seksuaalista toimintaa jonkun kanssa. Itselleni ainakin seksuaalinen toiminta on hyvin intiimi kommunikaation muoto, jonka harrastaminen tuntemattomien tuntuisi lähinnä henkiseltä väkivallalta.

Kenenkään ei ole pakko harrastaa seksiä kenenkään kanssa ja toisen ihmisen saa torjua ihan mitä tahansa syystä.

Mistä sen voi tietää puuttuvatko ulkopuoliset ihmiset tilanteeseen jos on tarvetta? Ihmisiä on monenlaisia ja toiset ihmiset olettavat, että "kyllä joku minut pelastaa". Itse taas kuulun ihan toiseen äärilaitaan enkä ikinä odota muilta ihmisiltä apua - ja keskimäärin hyvin harva ihminen on edes halukas auttamaan muita ihmisiä oman maineensa uhalla. Esim. bileissä kuinka moni oikeasti uskaltaa puuttua outoon tilanteeseen kun kuitenkin ohje on, että "älä häiritse toisten sessiota". En usko olevani ainoa, joka ajattelee näin.

Minä uskoisin, että kaiken välttämiskäyttäytymisen taustalla on itsesuojeluvaisto. Ihmisillä on erilaisia luonteita ja erilaisia taustoja, osa väistämiskäyttäytymistä on peräisi tunnelukoista, osa kokemuksesta ja loput järjestä.


-
Mietin sitä, että kun aika usein täällä valitetaan siitä että bileissä ei tiedä saako pannotettua henkilöä edes katsoa päin. Jotkut kuitenkin pitävät pantoja vaikkei heillä omistajia olekaan niin olisiko sellainen toimiva ratkaisu että old school-prosenttijengi sitten kantaisi jotain omaa symbolia? Ihan vain kohteliaisuudesta toisia kohtaan niin ihmiset uskaltaisit lähestyä pannoitettuja henkilöitä eikä kenenkään tarvitsisi loukkaantua.

[Alexios]

Mietin sitä, että kun aika usein täällä valitetaan siitä että bileissä ei tiedä saako pannotettua henkilöä edes katsoa päin.

Toi on minusta hämmentävää. Jos joku ihminen on bileissä, niin miksei sille voisi mennä puhumaan (olettaen, ettet tiedä jo valmiiksi sen mahdollisen d/s-suhteen muodon)? Jos sille ei saa puhua niin se pitää viestiä jotenkin selkeämmin. Tietty jos kaksi ihmistä selkeästi ovat pariskunta niin silloin voi olla kohteliaampaa puhutella molempia eikä ignorata yhtä täysin.

[kuunlilja74]

Mitä syitä SINÄ keksit pelkuruudellesi?



Oma lukunsa on ihmisten oma epävarmuus itsestään. Kerran esimerkiksi nainen kiinnostui näkemästään deitti-ilmosta, mutta ajatteli, ettei hänellä olisi mitään annettavaa sen kirjoittaneelle kokeneelle pervolle.


Stylos,
jonka pitäisi kehittää, jotain nasevaa tähän loppuun, mutta ei jaksa

Tähän ajatukseen mä aina sorrun ja varmuuden vuoksi jätän vastaamatta.

[vila]

Mietin sitä, että kun aika usein täällä valitetaan siitä että bileissä ei tiedä saako pannotettua henkilöä edes katsoa päin.

Toi on minusta hämmentävää. Jos joku ihminen on bileissä, niin miksei sille voisi mennä puhumaan (olettaen, ettet tiedä jo valmiiksi sen mahdollisen d/s-suhteen muodon)? Jos sille ei saa puhua niin se pitää viestiä jotenkin selkeämmin. Tietty jos kaksi ihmistä selkeästi ovat pariskunta niin silloin voi olla kohteliaampaa puhutella molempia eikä ignorata yhtä täysin.

No siis jos ajatellaan ihan normaaleja käytöstapoja niin kyllä sitä pariskunnan molemmille jäsenille puhutaan. Ei ole mitenkään kohteliasta ignorata toinen osapuoli. Minulle on muodostunut bileistä sellainen fiilis, että ne ovat joillekin yleiset seksijuhlat joissa pitäisi saada piiskata ja panna kaikkia - ja jos joku ei olekaan saatavilla niin "kauhee pihtari-pelkuri".

[Adrenalynnie]

^ vila, peruskinkybileet ei ole orgiatyyppiset - päinvastoin. Suurin osa ihmisistä keskittyy lähinnä seurustelemaan keskenään ja/tai nauttimaan virvokkei

Club X on testaamatta, saattaa olla rennompi meno siellä?

[vila]

^ vila, peruskinkybileet ei ole orgiatyyppiset - päinvastoin. Suurin osa ihmisistä keskittyy lähinnä seurustelemaan keskenään ja/tai nauttimaan virvokkei

Club X on testaamatta, saattaa olla rennompi meno siellä?

Joo siis minulla on se kuva, että 99% bileihmisistä on siellä vaan tapaamassa kavereita ja pitämässä hauskaa. Siksi en tajuakaan mistä tämä "voiko tuolle pannoitetulle edes puhua"-angsti on edes peräisin. Ihan kuin toisille ihmisille puhumisen pitäisi automaattisesti johtaa seksuaaliseen toimintaa. Ja mitä vaikeaa on sanoa, että "sun täytyy kysyä mun D:lta eka".

[TätiHapan]

Minulla ei kai ole mitään tämmösiä juttuja. Ne asiat mitä pelkään, pelkään oikeasti, ei niille ole tekosyitä.

Mutta jos tää menee ny sen miettimiseen kelle saa bileissä ja kelle ei ni ollaan heikoilla jäillä. Jokaisellehan saa puhua, mikäli on sovittu ettei esim. joku pannoitettu saa puhua niin hän tuskin puhuu takaisin. Ja onhan noita subeja vailla omistajaa ja silti käyskentelevät panta kaulassa. Se ny mitään sais rajata pois.

Täten siis voin sanoa, että jos muhun tai mun pannoitettuun subiin törmää niin meille molemmille saa puhua, ihan suotavaa käytöstä on se sosiaalisissa tilanteissa.

[Adrenalynnie]

^ vila, peruskinkybileet ei ole orgiatyyppiset - päinvastoin. Suurin osa ihmisistä keskittyy lähinnä seurustelemaan keskenään ja/tai nauttimaan virvokkei

Club X on testaamatta, saattaa olla rennompi meno siellä?

Joo siis minulla on se kuva, että 99% bileihmisistä on siellä vaan tapaamassa kavereiden ja pitämässä hauskaa. Siksi en tajuakaan mistä tämä "voiko tuolla pannoitetulle edes puhua"-angsti on edes peräisin. Ihan kuin toisille ihmisille puhumisen pitäisi automaattisesti johtaa seksuaaliseen toimintaa. Ja mikä vaikeaa siinä on sanoa, että "sun täytyy kysyä mun D:lta eka".

Totta, mä uskon että ihan noviisit ja bileissä ekakertalaisetkin selviytyvät erilaisista sosiaalisen kanssakäymisen tilanteista kinkybileissä ihan vain noudattamalla kohteliasta käytöstä ja tutustumalla järjestävän tahon sääntöihin (noudattaen niitäkin tietysti). Eihän kukaan järkevä tunkeudu vaniljamaailmassakaan esim. intensiivisesti toistensa seurassa olevan parin seuraan. Tilannetajua. En usko että edes vähälukuinen ja sukupuuttoon katoamassa oleva vanhanliiton väkikään loukkaantuu kohteliaasta lähestymisestä, vaikka olisikin varatuista/omistetuista kyse.

[D79Mies]

Mietin, että kirjoitanko tähän mitään, mutta menköön nyt...

Itse olen kokemusteni myötä (se elämäm koulu) oppinut kysymään itseltäni valinnanhetkillä, että harmittaako tästä jättäytyminen minua vielä kiikkustuolissakin. Se on kuulkaas toiminut yllättävän hyvin. Joskus on hirvittänyt, mutta toisinaan on parempi epäonnistua kuin katua loppuelämän.

Foorumia jokunen vuosi lukeneena olen käsitänyt yhtenä pelottavimmista asioita olevan lähtemistä tuntemattoman luokse.

Olen kai stereotyypillisesti niitä epätyypillisiä miehiä, jotka eivät pane kaikkea vastaan tulevaa. Päinvastoin, olen jopa kehittänyt tästä itselleni eräänlaisen romanttisen fantasian muodon: joskus on parempi päättää tilanne hallittuun hyvästelyyn ja kuvitella tarinalle kaunis loppu. Siispä annan ihmisten virrata laiturilta viimeiseen yöbussiin, pussaten viimeisten sekuntien asti ja heilutan kuskille, jotta ottaisi daamin jo suljettujen ovien sisään. Nämä ovat oikein kauniita tarinoita, joille yhteisenä piirteenä on, etten ole nähnyt yhtäkään hyvästeltyä naista enää koskaan. On eri tarina, olisiko heistä ollut elämäni naisiksi.

Tätä kirjoitellessani tajuan, ettei aikuiselämässäni ollut ainuttakaan yli kuukauden suhdetta, mikäli toinen ei olisi ollut jakamassa kanssani peittoa heti ensimmäisestä tapaamisesta.

Nyttemmin ex-vaimoni löytyi bussilaiturilta ja kymmenen vuoden parisuhde siitäkin saatiin, kun otti tuntemattoman yöllä kotiinsa. Eikä siihen sisältynyt edes ehtoja seksiin. Vain yhteinen peitto, mikä takasi seuraavien vuosien aikana kahden yhteisen lapsen.

Yksi elämäni ainutlaatuisimmista ekoista tapaamisista tapahtui, kun yhden maratonpuhelun jälkeen sovimme tulevani Erään naisen luokse. Erikoista siinä oli se, että lähdin taksilla yöllä neljän maissa naapurikaupunkiin näkemättä toista koskaan aikaisemmin. Tämän lisäksi sovimme hänen jättävän pihan ovensa lukitsematta ja nukahtavan. Voitte kuvitella ne fiilikset, kun saapuu yöllä taksilla tuntemattomalle asuinalueelle, etsii vierasta, puhelimella kuvailtua ovea ja... kokeilee sitä. Siinä sitten kävelee itselle uudessa ympäristössä etsien makuuhuonetta, hahmottaen peiton alta näkyvät, valokuvassa nähdyt hiukset. Vaatteet pois ja saman peiton alle, syleilen heräten.
Tuota suhdetta kesti sitten kokonaiset kolme kuukautta ja siinä kynttilää poltettiin varmuuden vuoksi molemmasta päästä.

Opetus: Rohkia ruokans saa, kehno nälkään kuolee.

Ymmärrän, että lähestymistapani karsii osan ihmisistä elämästäni, mutta sen hinnan olen valmis maksamaan. Tämän lisäksi väitän, että edellä kuvailemani rohkeat naiset ovat saaneet omansa, korkoineen.

Ja vastauksena otsikolle: olen keksinyt säännön, ettei toisten lemmikeille puhuta.