Markkina-arvosta

[Kolumnisti]

Markkina-arvosta


"Siinä seiska jahtaa nyt ysiä."

"Toi ois kiva, mut taidetaan painia eri sarjassa."

"Sulla ois varmaan vientiä, jos laihduttaisit vähän."

"Tällanen saa vaan haaveilla tollasista."

"Kävin mittaamassa markkina-arvoani yöelämässä."

"Netissä vitosen nainen erehtyy helposti luulemaan itseään ysiksi."

Nämä kaikki ovat oikeasti vastaan tulleita lauseita. Osa vaniljaympyröissä, osa tällä foorumilla. Parisuhdemarkkinoilla pätee kysynnän ja tarjonnan lait ja ne ovat jollain tapaa läsnä varmaan jokaisen seuranhakijan ajatuksissa.

Markkina-arvosta puhuminen nostaa usein raivoa. Syystäkin. Ihmiset kun loppujen lopuksi ole kauppatavaraa, eikä kukaan voi oikeastaan tietää millaisia ehtoja itse kukin on asettanut tarjouspyyntöönsä. Keskustelu onkin helposti ulkonäkökeskeistä tai taloudelliseen asemaan liittyvää. Pahimmillaan niin, että naisen tärkein ominaisuus on ulkonäkö ja miehen hänen lompakkonsa.

Vaikka jättäisi tuon pinnallisimman tason omaan arvoonsa, jokainen varmaan mittailee joskus, mihin omat rahkeet voisivat riittää. Rohkeus ei välttämättä riitä lähestyä ihmistä, jonka olettaa saavan paljon parempiakin.

Mutta mitä kinkyys tekeekään markkina-arvoteorioille? Onko olemassa piirteitä, jotka tekevät ihmisestä automaattisesti kiinnostavan ja niiden puute taas sulkee pois kokonaan sen muuten kaikin puolin hyvän vaihtoehdon.

Jos ihminen on kiva, mutta vanilja, hän ei ehkä ole varteenotettava. Toiset kannustavat koulimaan vaniljaa. Toiset kehottavat suoraan tunnustamaan, että juttu ei voi toimia. Usein seuranhakuilmoituksissa törmää siihen, että etsitään vain sukupuolen ja vaikka dominoivuuden perusteella. Saatetaan sanoa, että muuten ei ole väliä millainen olet.

Jos parisuhteen pohjana on vaikka vain valta-asetelmiin liittyvien intressien kohtaaminen, onko suhde kovin vahvalla pohjalla? Mitä jos fetissi johdattaa ihmiset yhteen? Onko suhdetta silloin oikeastaan olemassa, jos sitä ei sidota kumilla tai nahalla? Onko dominoiva nainen epärealistisen onnekkaassa asemassa subitarjokkaiden suhteen? Tilanteessa, jossa alistumishaluiset miehet ryömivät kilpaa hänen jalkojensa juureen vaikka heidän "markkina-arvonsa" olisi näennäisen paljon korkeampi.

Rakkaus ei välttämättä tule panta kaulassa tai korkokengät kopisten. Mitä ihmisen silloin pitäisi fetisseilleen tai mieltymyksilleen tehdä? Onko sinulla olemassa ehtoja, joiden täyttyessä olet valmis joustamaan muista vaatimuksista?

Parinmuodostus on haastava laji. Sekalainen määrä tarpeita ja toiveita ja jotain kemioitakin pitäisi vielä ymmärtää. Osa ei osaa yhtään sanoa, mitä oikeastaan hakee ja toisella on tarkka lista. Kummankin haku voi olla yhtä tuloksetonta. Moni kertoo kumppanin löytyneen, kun on lakannut etsimästä.

Onko kinkyys tai jokin piirre tai taipumus joskus niin voimakas, että se rajaa heti valikoiman aika pieneksi? Voi hyvinkin olla. Siinä kun ei lopulta ole oikeastaan yhtään kyse toisen ihmisen markkina-arvosta, vaan omasta tarpeesta. Tarpeesta toteuttaa itseään ja tulla hyväksytyksi omana itsenään.

Onko sinun suhteesi kaatunut kinky-ulottuvuuksien vuoksi? Tarvitseeko kumppanisi olla oikealla tavalla pervo? Oletko joutunut luopumaan osasta itsessäsi, jotta muuten hyvä suhde toimisi?

-lemmikki

[TätiHapan]

Dominoivana naisena seuranhaku on helppoa, jos sen rahaa vain valta-asetelmiin. Sitten jos haluaakin ihan parisuhteen niin sitten asiat on yhtä heikosti kuin vaniljaisena moista etsiessä, ehkä vaikeampaakin.
Markkina-arvo on korkea, jos on valmis pelkkään sessiopohjaiseen suhteeseen. Oman kokemuksen mukaan hyvin harva alistuva mies/alistumisesta kiinnostunut mies on halukas ihan oikeaan parisuhteeseen dominoivan naisen kanssa.
Ja sitten kun onnistut löytämään yksilön joka on moiseen valmis niin eihän hommasta vaan tuu mitään jos persoonat ilman seksuaalisuutta ei toimi yhteen. Tai jos toimiikin, mutta sitten ei ne seksuaaliset halut osu yhteen. Ei semmonenkaan toimi.

Elin aiemmin vaniljasuhteessa pitkään. Monogamisesti vielä. Ja kun vihdoin päätettiin laittaa lusikat jakoon tajusin kuinka rikki mun sielu on, kun toimivan arjen ja yhdessäolon vuoksi olin käytännössä antanut seksuaalisen puoleni pois. Silloin päätin, etten enää ikinä aseta itseäni moiseen tilanteeseen. Ei se ole oikein sille kumppanillekaan.
Nykyinen suhde on oikein hyvä. Subin kanssa parisuhde, jossa saan/voin olla ihan sellainen kuin olen.

[Pulse]

Jaa.. hmm, omalla kohdalla vois todeta että ottamatta kantaa kinkyilyyn ja ”fetisheihin”..  huomasi ”markkina-arvon räjähtävän käsiin 40vee iän kohdalla” - siinä missä 2-3kymppisenä  joskus tuskaili parisuhdeasioissa ”eikä kukaan pyörinyt ympärillä”, oli muutos outo ja häkellyttävä?! Ykskaks naistarjokkaita tuntui olevan jokapuolella..?! Joskus koittanut pohtia omia syitä moiseen.. Vahvin lopputulema oli se että 40-vee vapaa ja lapseton, suht henkisesti ok, kokkaava ja keskusteluun pystyvä virikkeellistä seksiä harrastava alkoi kiinnostamaan ”toiselle kierrokselle” haluavia yh-äitejä, mutta myös 3kymppiset uranaiset näkivät jotain kiehtovaa ”boheemissa” taitelijasielussa joka halusi seksuaalisesti alistaa ja pukea jakkupuvun tilalle vapaa-ajalla ”nuken ja lutkan”. Moni uramies ihmetteli, mistäs toi ”ripakinttuinen eikä yhtään sliipattu mikkihiiri” oikein ilmesty viemään mun naisen!?

[nicolaus]

Ihmisten väliset suhteet on kaupankäyntiä, vaihtotaloutta. Annamme jotain ihmiselle, jolta uskomme vaihdossa saavamme enemmän. Näin se opetettiin keskikoulun psykologian tunnilla.

Ikä ja ulkonäkö voivat olla se mitä ihmisellä on toiselle annettavaa, mutta voiko silloin saada kuin ihmisen, joka haluaa vierelleen näyttävän henkilön?

Onko kuitenkin niin, että seura haussa huomio pitää kiinnittää itseensä eikä toisiin? Mitä minä olen, mitkä ovat vahvuuteni, miten voin olla halutumpi markkinoilla? Ja sitten vaan katsoa kuka ui verkkoon. 

[Isrika]

Kapakoissa nainen kun nainen on kuumaa kamaa. Jos nainen menee sanomaan miehelle, että lähdetään panemaan, niin hän saa kyllä miehen mukaansa. Samalla tavalla naisten markkina-arvo on korkea täällä, kinkyys ei sitä muuta. Dominoivuus tuo toki ihan oman sfäärinsä asiaan naisten kohdalla, enkä usko, että missään muualla tai muussa yhteydessä naisen markkina-arvo olisi yhtä kova kuin dominoivalla naisella kinkyskenessä.
Suhdemuodostus ei suoranaisesti ole kuitenkaan kiinni markkina-arvosta, jos ei mennä pelkästään pinnallisena molemmin puolin.

Mutta miten itselleni on käynyt? Mutkat suoriksi: Luulin olevani jotain mitä en ollut, mutta kun tyyppi oli tarjolla ja seksiä teki mieli, niin koitetaan. Seksi nyt vain sattui olemaan niin hyvää, että sitä piti saada lisää. Siitä alkoi vuosia kestänyt seksisuhde. Tuona aikana opin tuntemaan itseni paremmin ja löysin uusia puolia itsestäni.
Alkoi tuntua, että vaniljamaailmassa markkina-arvoni lähti jopa nousuun. Ehkä itsevarmuuteni kasvoi, kannoin itseni eri tavalla tai se tuli ilmi, etten todellakaan ollut haku päällä, olin ns. vaikeampi saalis. Tarjokkaita ihan suhteisiin asti alkoi tulla tyrkylle, mutta he olivat monogamisia ja itse en aikonut lopettaa elämäni parasta seksiä, niin eivät ne mihinkään johtaneet. Eikä ehkä omat intressinikään riittäneet, eivät olleet sellaisia miehiä, jotka olisivat pystyneet täyttämään minun tarpeitani ja/tai halujani muutenkaan.
Ja hyvä niin, koska nyt tuo markkina-arvoni nostattaja elää saman katon alla kanssani.
Fetissi oli yhdessä vaiheessa hyvin voimakkaasti kantava voima. Siinä vaan alkoi myös tunteet kehittyä kun paljon vietti aikaa yhdessä, joskus jopa vaatteet päällä. Oli sitä kemiaa ja yhteneväisyyksiä muutenkin kuin sängyssä. Jossain vaiheessa yksilö alkoi merkitä enemmän kuin toiminta.

Onko sinun suhteesi kaatunut kinky-ulottuvuuksien vuoksi? Tarvitseeko kumppanisi olla oikealla tavalla pervo? Oletko joutunut luopumaan osasta itsessäsi, jotta muuten hyvä suhde toimisi?

Kyllä, "väärät suhteet" ovat kaatuneet kinky-ulottuvuuksien vuoksi. Kyllä, kumppanin tarvitsee olla oikealla tavalla pervo ja seksuaalisesti avoin, yleispervo.
Ei, en ole joutunut luopumaan osasta itseäni. Olen joutunut kasvamaan ihmisenä, jotta muuten hyvä suhde olisi entistä parempi.

Olen joutunut miettimään, että mitä itselläni on tarjottavana, jota on muuten oikeasti aika helvetin paljon.  Vastaavasti saan myös ihan yhtä paljon, ehkä jopa enemmän. On sitten suhteesa tai sinkku, pitää olla valmis myös näkemään omat virheensä ja ongelmansa, ei vain sen toisen. 

[stoge]

Torilla, markkinoilla, telkkarissa tai seuranhaussa tuote myydään kohottamalla sen haluttavuus, markkina-arvo, mahdollisimman ylös.
Jos myyntiä ei synny eikä tuotetta voi vaihtaa, vaihdetaan kohderyhmää, markkina-aluetta tai alennetaan hintaa.
Hyvin brändätyn tuotteen myynnin ei tarvitse olla enää niin agressiivistä, vaan brändiä täytyy ainoastaan pitää yllä.

Helpoin myytävä tuote on se jolle on jo kysyntää. Joskus on mahdollista luoda kysyntää tuotteen perusteelta.

Perseenallisuus on se minkä ihmisessä näkee ensin, persoonallisuuden vasta sen jälkeen.
Perseenallisuuden miellyttävyys helpottaa persoonasta kiinnostumista.
Persoonan ollessa perseestä, perseenallisuus menettää lopulta merkityksensä.

"Pillua löytää tunnissa, ihmistä ei välttämättä koskaan"

[Lady Whip]

"Pillua löytää tunnissa, ihmistä ei välttämättä koskaan"

Erittäin hyvin sanottu.

Jos naisilla on kovan luokan markkina-arvoa joko pillun takia tai Dominoivuuden vuoksi, eikö näitä ominaisuuksia haluavat voi kohottaa omaa markkina-arvoaan ja haluttavuuttaan.

Uskon moneen kolahtavan se mitä stogen sanoma lainaus.
Etsitään ensin sitä ihmistä ja emotionaalista yhteyttä.

[Pulse]

"Pillua löytää tunnissa, ihmistä ei välttämättä koskaan"

Erittäin hyvin sanottu.

Tää on mielenkiintosta.. on kundei jotka sitä löytää ja sit oli meitä jotka löys vaan ne ihmiset, mutt ei se muna meiltä ikinä kelvannu 2-3kymppisenä.. Olit joko se kasvoton-panomies-hoito, tai maailman paras ystävä jonka kanssa suhde oli täysin platoninen.... ” me sit jeesattiin ne böönät yli näistä -stoge- seteistä... saamatta edes sitä säälipildeä 😋”

[stoge]

"Pillua löytää tunnissa, ihmistä ei välttämättä koskaan"

Erittäin hyvin sanottu.

Tää on mielenkiintosta.. on kundei jotka sitä löytää ja sit oli meitä jotka löys vaan ne ihmiset, mutt ei se muna meiltä ikinä kelvannu 2-3kymppisenä.. Olit joko se kasvoton-panomies-hoito, tai maailman paras ystävä jonka kanssa suhde oli täysin platoninen.... ” me sit jeesattiin ne böönät yli näistä -stoge- seteistä... saamatta edes sitä säälipildeä 😋”

Oon omalta osaltani tosi pahoillani, sori! 

Ja jos vakavammin :

Mä vaihtasin 99% mun seksikokemuksista HETI 10% tunnekokemuksiin.

 

[Ms. M]

Mä en koskaan ole käsittänyt tätä markkina-arvo asiaa. En tiedä omaani, enkä näe muiden yllä jotain numeroa leijumassa. Kai jotenkin liian kiinnostunut olen itse ihmisestä.

Luultavasti en enää ikinä rakastu, niin kovasti on tullut turpaan sen psykoosin kohdalla. Mutta kumppanuus olis jees.

Ps. Varattujen markkina-arvo perustunee siihen, että jotkut haluu sen mitä toisella on.

[Ansku]

Jahas. Stoge tyhjäs taas pajatson. Ei sitten mitään. Mä voinkin mennä chattiin pöljäämään.

[raafael-k]

Itseä alkaa heti masentaa kun kuulenkin termin markkina-arvo ihmissuhteista puhuttaessa. Tulee vaan väkisin mieleen ikävän oloiset ihmiset sekä yhteiskunta jossa pitää kilpailla joka ikisestä asiasta.

[Jägermies]

Jotta markkina-alueen vaihdolla on merkitystä pitää ehkä mennä ulkomaille asti. Jos erottuu joukosta niin sillä on tietysti merkitystä.
Itsellä on kuulemma käynyt paremmin flaksi ulkomaan reissussa muiden mukana olleiden mukaan vaikken itse sitä ehkä tiedostanut .

[telle]

Itseä alkaa heti masentaa kun kuulenkin termin markkina-arvo ihmissuhteista puhuttaessa. Tulee vaan väkisin mieleen ikävän oloiset ihmiset sekä yhteiskunta jossa pitää kilpailla joka ikisestä asiasta.

Täysin samaa mieltä.

[Raduni]

Minusta tässä markkina-arvojutussa oleellisinta on ehkä löytää se oma markkinasegmenttinsä. Markkina-arvon voi toki nähdä yhtenä pään yllä leijuvana globaalina haluttavuusnumerona, mutta yhtä lailla sen voi purkaa vaikkapa viideksi tai kymmeneksi erilliseksi attribuutiksi, joilla voi paikoittain olla hyvinkin erilainen kysyntä.