Hävisin, hävisit

[Najwa]

Itse luen pahimmaksi ghostaamiseksi sen, kun on oltu jo iholla ja sitten juttu loppuu muttei asioita keskustella loppuun. Eipä siinä kadulla moikkailut lämmitä tai facebook kaveruus, kun toinen ghostaa itsensä ulos elämästä selittämättä. Jos ihminen ei kykene puhumaan niin mä en kykene enää arvostamaan tai kunnioittamaan sitä ihmistä.

En voi pakottaa ketään puhumaan kanssani ja hyväksyn sen. Antaa asian olla ja elämä jatkuu kuiteskii nii. Mut kyllä se se henkinen keskisormi näkyy vaikka kuin yrittäis hillitä 

Oma “paha tapani” on taas aikalisän ottaminen. Kun rupeaa tunnepuolella tekemään kipeää ja suusta ei tulisi kuin loukkaavia tai vihaisia sanoja, niin vetäydyn. Ilmoitan kyllä vetäytymisestä tavalla tai toisella. Riippuen tilanteen kovuudesta, niin sitä kestää päivästä muutamaan kuukauteen…. Mutta yleensä olen palannut ja puhunut asioita…jos toinen on siihen vielä kyennyt.

[punasiipi]

Oma “paha tapani” on taas aikalisän ottaminen. Kun rupeaa tunnepuolella tekemään kipeää ja suusta ei tulisi kuin loukkaavia tai vihaisia sanoja, niin vetäydyn. Ilmoitan kyllä vetäytymisestä tavalla tai toisella.

Sama. Mä en oikein kykene konfliktiin. Hiljenen ja vetäydyn. Ootan että paha olo laantuu. (Jatkan sen pelkäämistä että toinen on yhä vihainen). Muttajoo. Emmätiiä. Ehkä jos vastassa on joku aivan supermulkku niin se saattaa ansaitakin ghostauksensa. Se olis sitte sellainen digimaailman vastine luurin korvaanlyömiselle.

[Pip]

En tiedä, kuuluuko tähän osioon, mutta laitan kuitenkin. Asiat, jotka ovat multa kiellettyjä, alkavatkin olemaan sallittuja minun jälkeeni. Sitoutuminen ei ollut mahdollista, joten minun jälkeeni haluttiinkin monosuhteeseen. Lukuisia asioita joita tein, eivät olleet hyväksyttäviä ja nykyään ovatkin kiihottavia. Pyyntöihini ei koskaan suhtauduttu hyväksyvästi ja nykyään ovat arkipäivää. Kommunikointi suhteen loppuessa oli nolla. Ymmärrän kyllä, että ihmisten elämänvaiheet muuttuvat ja varsinkin tällä saralla, mutta näin radikaalisti pyyhitään toinen elämästä pois? Eläköön onnellista elämäänsä, eikä tarvitse tulla häiritsemään mun elämääni niissä piireissä, missä ei aiemmin ole tarvetta ole ollut.

[DareDoll]

Kyllähän sitä tulee ghostattua melkein viikottain. En jaksa viestitellä jälkikäteen ja selitellä, jos käy (melkein aina) niin ettei kemiat ole kahvilassa kohdanneet. Jotkut ovat siitä varmaan herneen vetäneet, mutta minkäs sille teet. En koe olevani tilivelvollinen kaikille minusta kiinnostuneille ihmisille. Joissain tapauksissa on ollut parempi hävitä jonkun exän elämästä kokonaan, vaikka suhde olisi jonkun aikaa kestänytkin. Aina ei vaan voimat voi riittää kuunnella toisen katkeraa tilitystä ja syyllistämistä. Jos homma on ohi, niin sitten se on ohi. Toki myös usein laitan ystävällisen viestin että en koe että haluaisin jatkossa tavata. Se on vaan yleensä johtanut jatkoviestittelyihin, joissa vaaditaan kunnon perusteluja päätökseni syistä. Ei oo sit kiva joutua kertomaan rehellisiä mielipiteitä esim. tyypin olemuksesta, puhetavasta, epävarmuudesta tai jostakin persoonaan liittyvästä seikasta, joka voi olla minulle totaalisen turn-off. Sittenhän se herne vasta syvälle meneekin, joten taidanpa jatkaa välttelykäytöstäni edelleen 

[Macy]

Tulee aikamoinen aasinailta; hämmentää, että miksi termi on juuri 'ghostata'. Koska kummitukset jää todellakin norkoilemaan paikalle, that's the whole point.

[Ms. M]

Mä olen hävinnyt ihmisiltä ja minun elämästäni on hävitty.

Itse olen suhteen jälkeen hävinnyt yleensä sen takia, etten halua edes koettaa "jatkaa ystävinä", jos toinen osapuoli ei selkeästi ilmaise samaa halua. Toki tähän on poikkeuksia, mutta yleensä ovat spesiaalimpia tapauksia. En häviä, ollakseni ilkeä. Häviän, koska haluan tehdä asiasta helpon itselleni. Minä kun kiinnyn kaikissa suhteissa, ja kun suhde on ohi, teen surutyötä. Se on helpompaa, kun häviää toiselta.

Suhteen aikana en häviä. Asiat haluan selvittää puhumalla. Ristiriitatilanteissa on pakko puhua, muuten minulla katkeaa pinna.

Minulta on hävitty lukuisia kertoja, enkä jaksa asiasta olla katkera. Ymmärrän.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että suhteen aikana tehdään katoamistemppuja ilman selityksiä. Ja sitten tullaan takaisin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oletetaan, että kaikki jatkuu kuten ennenkin. Oh, HELL NO. Jos yhtäkkiä vain lopettaa useammaksi viikoksi yhteydenpidon ilman syytä, niin voi olla varma, että kun minuun sen jälkeen yhteyden ottaa, on vastaus ns. JÄÄTÄVÄ. Olen kokenut parissa suhteessa tuollaista käytöstä ja oppinut, että se kielii vain epärehellisyydestä. Sitä tuntee olonsa itsestäänselvyydeksi ja se on yksi kauheimpia tunnetiloja ikinä.

[Sigmamies]

Nuorena poikana tuli kadottua panokaverilta kun suunnitteli esittelevänsä mut kavereilleen toyboynä.
Leluiltani en katoa mistään hinnasta enkä entisiltäkään katoa vaikkei koskaan enää ees nähtäis 

[Coach]

Tulee aikamoinen aasinailta; hämmentää, että miksi termi on juuri 'ghostata'. Koska kummitukset jää todellakin norkoilemaan paikalle, that's the whole point.

Eikös se mene niin päin, että jättäjä ghostaa jätetyn, jolloin jätetty on se aave jättäjälle. Eli olet kuin aave, joka ei saa yhteyttä siihen joka sinut jätti. Näin mä sen käsitän...

[mauje]

Eikös ole sanonta "katosi kuin aave" ? Eli ilmestyy ja katoaa kuin... no, aave. Tätä vasten termissä ei minusta ole juuri ihmettelemistä.

[Armand]

No useimmilla kummituksilla on varmaan kummitteluunsa syy, mutta tosiaankin ns. tosimaailman kummitus on hankala karkotettava, kun puolestaan nettikummitus katoaa kuin pieru Saharaan. Termi ei ehkä suomen kieleen sovi ihan sellaisenaan, enempi kyseessä ulkomaan eläviltä tullut käsite.

[misuli_n]

Mietin, että joskus on parempi poistaa ihminen elämästään,
tai hävitä toisen elämästä.

Minun kohdalla oli kysymys ystävyydestä.
Luottamus särkyi.

[Mr.Black]

Kaikki on niin pinnallista paskaa nykyään ja parisuhteista on tullut kertakäyttö kamaa. Somessa ollaan koko ajan ja siellä päivitetään iloisia hymykuvia monesti viikossa joiden tarkoitus on yrittää pönkittää heikkoa itsetuntoa.

Miten tämä liittyy katoamiseen?! Ei oikeastaan mitenkään... mutta tuli vain mieleen kun toistakymmentä vuotta mukana kulkenut puoliso katosi yllättäen elämästä mitään selittämättä.

[Purppuratar]

Onhan tämä käsittämätön ilmiö

Mielestäni ihan jokaisen AIKUISEN ihmisen pitäisi opetella ilmaisemaan itseään edes sen verran, ettei tarvitsisi noita kummallisia katoamistemppuja tehdä...Kyllähän asiat pitää käsitellä! (jos puhuminen on niin hemmetin vaikeaa, niin EDES viesti tai kirje jossa avata omia ajatuksiaan jos ei muuhun pysty) Täytyy ARVOSTAA sen verran muita ihmisiä ettei jätä heitä epätietoisuuteen. Jokainen ansaitsee totuuden, ketään ei pidä kohdella kuin roskaa joka vain heitetään menemään....

[Marau]

On myös omakohtaista kokemusta kuinka helvetillinen paskamyrsky siitä saattaa tulla niskaan, kun päätät lopettaa suhteen ja sen toiselle kertoo. Siitä tosin on jo aikaa enemmän kuin yhden avioliiton ajan kun näin on käynyt, joten haavat siitä parantunut. Mutta aina sitä "tää oli nyt tässä hei" ei osata ottaa yhtä reilusti vastaan. Siinä sitä tuntee itsensä huipputyypiksi, kun saa kuulla miten paska tyyppi on, kun kehtaa toisen jättää.

Tämän pelossa / välttämiseksi (sen korkean todennäköisyyden vuoksi) ghostaamista usein perustellaan. Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Jos ei miellytä, muttei tahdo loukata, niin voihan sitä harkita vaikka sanovansa sitten osan totuudesta.

Se osatotuuskin voi loukata ja todennäköisesti loukkaakin sitä ihmistyyppiä, joka ei kestä torjuntaa tai jätetyksi tulemista. Sanot niin tai näin tai et sano mitään, niin toinen loukkaantuu kuitenkin.

Olen hävinnyt ja minulta on hävitty. Mielestäni ei ole mitään velvollisuutta selitellä kirjoittelukaverille miksei nyt enää huvitakaan jatkaa tutustumista. Omalla kohdallani syy on ollut se, etteivät intressit tai ajatusmaailmat kohdanneet riittävästi.

Koetun kemian kanssakin voi olla niin, että toisen mielestä sitä on ja toisen mielestä ei.

Joskus ne iholle asti päässeet suhteetkin kuihtuvat itsestään, kun kumpikaan ei jostain syystä ota yhteyttä vaan odottaa sitä että toinen ottaisi. Kun aikaa kuluu tarpeeksi, ei enää kehdata ottaakaan yhteyttä 

Olisi hyvä muistaa, että useimmilla ihmisillä on muitakin asioita meneillään elämässä kuin uuden kinky-/pari-/kaverisuhteen luominen.

[FTL]

Siitä, kun jouduin ensimmäistä kertaa ghostatuksi taitaa olla lähes kymmenen vuotta. Pohdin tuolloin, että miksi olen niin arvoton ihminen, ettei minulle jakseta edes vastata. Nykyisellä nettideittailun aikakaudella olen tähän osittain turtunut, esimerkiksi eräänä viikonloppuna minut ghostattiin peräti kolmesti ilman mitään selittävää tekijää. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että ihmisillä on oikeus tulla kohdelluksi kunnoituksella sen sijaan, että kohdeltaisiin kuin tyhjää ilmaa. Pahinta mahdollista kidutusta on se, että lähettää ihastukselle viestin ja jää odottamaan vastausta jota ei koskaan tule. Siinä on viikon verran aivan tulisilla hiilillä.

Sen toki ymmärrän, että ihmiset katoavat jos toinen osapuoli ei kerta kaikkiaan ota torjunnasta opikseen. Sekin vaatii tosin kuitenkin sen alkuperäisen torjuntaviestin.