Kun hyperseksuaalisuus haittaa elämää.

[Ribbonkitty]

Kirjottelen tänne ekaa kertaa, joten en oo ihan varma miten tää homma toimii. Anyhow, koen itseni hyperseksuaaliseksi tai seksiaddiktiksi (mitä sanaa nyt haluaakaan käyttää) ja se on alkanut vaikuttaa elämäni laatuun. Ärsyttävintä koko asiassa on se, ettei kukaan ota asiaa tosissaan, vaan vitsaillaan että sehän on hyvä piirre naisessa. En tiedä mistä tämä seksuaalisuus johtuu, mutta olen yrittänyt päästä siitä eroon eri keinoin, ainoa mikä oikeasti on auttanut olivat masennus lääkkeet, mutta niissä huonot puolet oli suuremmat kuin hyvät. Joskus ihan ahdistaa nämä kompulsiot joista en pääse eroon.
Jos jossain on ketään muuta joka taistelee tälläisen asian kanssa, niin olisi kiva tietää, onko jokin auttanut siihen.

[Snooch86]

Kurjaa kuulla että ihmiset eivät ota tosissaan. Elämän laatuun kun jokin alkaa vaikuttaa, varsinkin jos liikutaan addiktion tasolla, on syytä ottaa yhteyttä ammattilaiseen. Toivottavasti täältä foorumilta löytyy vertaistukea. Seksiin en ole addiktoitunut, vaikka olen helposti addiktoituva persoona. Mutta vaikka kuinka muuten positiivinen asia olisikin kyseessä, niin addiktiota tulisi silti pyrkiä hoitamaan. Sexpo-säätiöltä on ainakin mahdollista saada neuvontaa puhelimitse tai kasvotusten, ja tarpeenvaatiessa heiltä saa ohjausta myös terapian suuntaan.

[Ansku]

Kurja kuulla. Toivon, että tämä ketju lähtee lentoon, koska tiedän, että et ole yksin. Tällä foorumilla asiasta on helpompi puhua, tai ainakin itse olen tutustunut useaampaan asian kanssa tasapainottelevaan.

Jos ei halua julkisesti ruotia aihetta, toivon että saat tukea yksäreillä.

[Anterov]

Tasapainottelu ja taspaino on todella osuva ilmaus. Monen muun asian voi taistellen lopettaa, mutta tässä juurikin se tasapainon löytäminen on tärkeintä.

[momoi36]

Mä koen olevani seksuaalisesti yliaktiivinen... mutta en mä halua päästä siitä ominaisuudesta eroon.  Se on osa mua, se tekee musta tämmöisen ihanan ja eläväisen, töitä oon sen ajatuksen kans tehny että yks ihminen ei voi mua seksuaalisesti tyydyttää, mutta sen asian kun hyväksy niin tuli semmoinen rauha että hei mä voin elää tän jutun kans ja olla joskus onnellinen!

[bikantti]

Tuossahan se avain kai on, että haittaako jokin asia itseä vai ei ja kuinka pahasti. Riippuvuudet voivat kuitenkin viedä esim. perheen, puolison, työn, leivän ja terveyden mukanaan, niin avun hakeminen on viisasta, jos asia itseä jo huolestuttaa.

Vertaistukea saa esim. http://seksiriippuvuus.fi/
Lisäksi minäkin tuota Sexpoa suosittelen ja esim. seksuaaliterapiaa.

Voimia aloittajalle 

[Amnesia]

Itse koen olevani hyvin yliaktiivinen seksuaalisesti, mikä ei oikeastaan ole mielestäni huono piirre, kunhan osaan kontrolloida sitä. Mielenkiintoinen seikka on se, että syön sellaista masennuslääkettä, nimeltä Voxra, joka lisää seksuaalista halukkuutta toisin kuin muut masennuslääkkeet. Ja tosiaankin, ensimmäiset kuukaudet sitä kun söi, niin tuntui että panetti melkein kokoajan. Kävi tuuri lääkkeen kohdalla, ettei vie haluja pois.
Sinänsä seksuaalinen yliaktiivisuus ei ole haitannut elämääni merkitsevästi, ehkä välillä aiheuttaa päänvaivaa.

Olen sitten miettinyt, että onko hyperseksuaalisuus/ yliaktiivinen seksuaalisuus rinnastettettavissa aseksuaalisuuteen, joka olisi tavallaan vastakohta. Ja kun seksuaalisesta suuntautumisesta puhutaan spektrinä, varmaan seksuaalisuuden voimakkuudestakin voisi puhua spektrinä. Aseksuaalisuudesta kuitenkin puhutaan paljon enemmän kuin hyperseksuaalisuudesta. Ja hyperseksuaalisuuteen voi liittyä nimenomaan addiktoituminen, josta ei hirveästi puhuta eikä välttämättä tiedosteta.

[roshi]

Tasapainottelu ja taspaino on todella osuva ilmaus. Monen muun asian voi taistellen lopettaa, mutta tässä juurikin se tasapainon löytäminen on tärkeintä.

Samaa mieltä. Alkoholin tai tupakan lopettaminen on omalla tavallaan yksinkertaisempaa, kuin esim. liian syömisen tai seksuaalisuuden. Jos seksuaalisuus on olennainen osa itseä, on siitäkin hankalaa hankkiutua kokonaan eroon, ja se ei välttämättä olisi edes haluttu lopputulos.

Kaikissa riippuvuuksissa on hyvin samankaltaisia taustamekanismeja, mutta eri riippuvuuksien kanssa tullaan erilailla toimeen. Aina on oleellista ymmärtää mistä riippuvuus johtuu: kuinka paljon seksuaalisuuden tapauksessa vaikuttaa luontaisesti hormonit ja kuinka paljon oma toiminta sekä yksinkertaisesti mihin oman mielenkiinnon kohdistaa. Riippuvuudella monesti myös hoidetaan jotain muuta asiaa joka elämässä on pielessä, eikä monesti vaikkapa alkoholismi ole perimmäinen syy vaan seurausta jostakin muusta.

[Brak]

Riippuvuudella monesti myös hoidetaan jotain muuta asiaa joka elämässä on pielessä

Someriippuvuudesta kärsii valtava osa kansasta. Monet eivät enää edes piilottele asiaa mitenkään. Ylen toimittajat kertovat avoimesti radiossa, että kyky keskittyä ja vaikkapa lukea kirjaa on romahtanut, koska kännykkä vie voiton ja roikottaa ihmistä itsessään. Se keskeyttää pitkäkestoiset toiminnat ja keskeytyksen jälkeen pitää otteessaan.

Luulen että seksiriippuvuus lievässä muodossaan on ihan samankaltainen ilmiö kuin someriippuvuus. Se on jollain tavoin helppo tapa hakea itselleen ärsykkeitä, jotka keskeyttävät tylsyyden.

Jos tahtoo eroon some- tai seksiriippuvuudesta, pitäisi elämään löytää asioita, jotka tarjoavat suurempaa mielihyvää.

[Tupelo]

Minä luokittelen itseni seksiaddiktiksi. Olen aina ollut ns. yliseksuaalinen ihminen. Jossain kohtaa ylittyi kuitenkin raja ja seksistä alkoi koitumaan ongelmia elämääni. Ongelmat rikkoivat etenkin henkistä puolta aika lailla. Minulle koitui myös taloudellisia ja fyysisiä haittoja. Kielsin pitkään ongelmat ja aloin esimerkiksi kutsumaan omaa moraalisesti arveluttavaa ja toisia ihmisiä vahingoittavaa käytöstäni uudeksi moraaliksi, joka antoi hedonismin nimissä minulle mahdollisuuden toimia niin kuin halusin välittämättä muista ihmisistä tai seurauksista. Yksi selkeä merkki addiktiosta oli myös se, että minulle ei riittänyt enää mikään vaan janosin koko ajan enemmän seksiä ja erilaisia kokeiluja yrittäen löytää tyydytystä, mitä en voinut enää löytää.

Kun havahduin addiktioni todellisuuteen, lähdin etsimään netistä löytyisikö sieltä jotain apua. Kävin läpi erinäisiä asiaan liittyviä sivustoja (mm. SAA:n sivut) ja tajusin, että minun piti saada puhua tästä ongelmasta jollekin, ja että minun piti oppia tunnistamaan ne omat rajani, jolloin seksuaalinen käyttäytymiseni meni ikään kuin sairastamisen puolelle. Olin käynyt aiemmin terapiassa ja tunnistin elämässäni ne ongelmat, joita tällä kertaa seksiin liittyvällä addiktiivisella käyttäytymisellä yritin paikata.

Onneksi minulla on lähellä ihmisiä joille pystyin puhumaan ongelmistani ja sitä kautta saamaan helpotusta olooni ja asioita jäsentymään paremmin mielessäni. En pystynyt olemaan myöskään enää epärehellinen itselleni addiktion suhteen, kun olin siitä avoimesti ulos päin puhunut. Hankalampaa onkin ollut sitten löytää rajat, joiden avulla tasapainotella seksikäyttäytymisen suhteen. Tällaiset on hankalia addiktioita, jotka liittyvät suoraan ihmisen luontaisiin tarpeisiin. Viime vuosina olenkin saanut edelleen välillä kompuroida seksiaddiktioni kanssa, johon oma yliseksuaalisuuteni vaan ajoittain tuntuu kallistuvan, vaikka olen tehnyt töitä asian eteen. Ajan kanssa olen oppinut kuitenkin koko ajan paremmin tunnistamaan näitä rajojani kokemusten kautta ja impulsiivisemmat jaksot ovat vähentyneet. Olen myös oppinut hyväksymään addiktioni ja sen että välillä homma menee impulsiivisemmaksi ja kaipaan  seksiä jatkuvasti, koska se ei tyydytä tarpeitani kuin pieneksi hetkeksi, ja koska minulla on meneillään edelleen prosessi oman mieleni kanssa, johon myös seksiaddiktion käsittely ja syvempi ymmärtäminen kuuluvat. Ehkä se on ikuisuusprojekti, ehkä ei.

[Ansku]

^ upea teksti. Kiitos kun jaoit. Voimia!

[scar]

.

[Raduni]

En tiedä pitäisikö minun lukea itseni hyperseksuaaliseksi, koska ajatuksen tasolla ja esim. internet-käyttäytymiseltäni liikun (ehkä häiritsevänkin) paljon seksuaalisuuden ympärillä, mutta sitten taas konkreettisesti mitään seksuaalista kanssakäymistä harrastan melko satunnaisesti. Toisin sanoen, olen vähän tällainen seksin harrastaja:



Koska tuo ei kuitenkaan oikein realisoidu minkäänlaisiksi ongelmiksi, niin en nähnyt että asialle pitäisi tehdä kovin paljoa. Masturboinnin totesin jossain vaiheessa ajankäytöllisessä mielessä vähän hyödyttömäksi puuhaksi ja sitä olen pyrkinyt tästä syystä vähentämään.

[Albertica]

Kiitos kun uskallat puhua täällä asiasta! Kiitos myös Tupelon tekstille, kun jaoit tarinasi. Teitte molemmat tärkeän teon, kun nostatte asian pöydälle.

[Injustice]

15 vuotiaasta asti olen päivittäin miettinyt seksiä ja kärsinyt siitä ihan helvetisti. Monta hyvää suhdetta mennyt ohi ja helvetin monta sydäntä on särjetty mitä tietysti häpeää suunnattomasti. Just tuo että ihmiset sanoo sen olevan hyvä asia niin väitän että mieli muuttuis jos eläis päivääkään tätä elämää. Noh... ehkä sitten kun aika jättää niin saa hetken ajan levätä