Tunnelukoista ja tunteiden tunnistamisesta

[scar]

Aihe on tässä pyörinyt päässä jonkin aikaa.
Sain pontta aloittaa topikin,kun katsoin tämäniltaisen Docventures dokkarin ja sitten kuuntelin panelistien tunnelmia ja ajatuksia. Tänään oli ns. miesten ilta ja dokkari oli vankilasta,jossa toteutettiin tiettyä metodia,jolla saatiin esiin vankien sisimpiä tunteita. Hirveä keissi oli itkeä,se koettiin pelottavana mm.
(Ylen Areenasta on katsottavissa varmaankin aika kauan tämäniltainen jakso)

Oli rankkaa katsottavaa ja itkin myös muiden mukana (tv:n kera).

Olen kokenut hieman vastaavaa helluntaiyhteisöissä,mutta sillä erotuksella,että olin yksin tuskan kanssa ja kukaan ei ottanut mitään raivoa vastaan..tuska kävi lopulta niin suureksi- niiden rankimpien tuntemuksien ja ajatusten kohtaamisessa,että oli pakko luovuttaa ja antaa olla.
No niin,"Missä olet Isä"..

Oli pakko alustaa hieman pidemmin,että varsinaiseen hajatelmaan pääsee:

BDSM on ennen kaikkea kuulemma seksiä,mutta onko siinä muutakin?
Oletteko kokeneet sen kautta pystyneenne tuoda esiin jotain,mitä "normaalisti" kauppareissulla ei ehkä tule esiin?

Esim.piiskaa saadessa jotain aukeaa tai piiskatessa koet jotain mikä avaa tunne-elämää paremmin. Kun mennään vaikka kyyneliin saakka- Tullaan siihen kuuluisaan jälkihoitoon esimerkiksi...

Niin vaikuttava kuin tuo dokkari olikin,en päässyt ajatuksesta  ihmisyys,ei niinkään sukupuolet. Ihan alku jäi näkemättä,niin en tiedä oliko taustalla kristillinen metodi. Juutalaisia,intiaaneja(luonnon uskonnot),muslimeja ja kristittyjä ainakin oli mukana. Täytyy katsoa alusta,mielenkiinnosta.

Voihan olla,ettei tästä kukaan saa tolkkua,mutta ainakin yritys 

[Acanth]

Ihana aloitus! Katsoin myös kyseisen dokumentin ja keskustelun ja se kosketti kyllä. Olen itse joutunut aika paljon näin aikuisiällä availemaan omia tunnelukkoja ja purkamaan sitä käyttäytymismallia missä ei saa näyttää “negatiivisia” tunteita.

Koen itse erityisesti juuri piiskauksen/muun kivun tuottamisen, fyysisen alistamisen, tietyn taistelun ja muut tämän tyyppiset kinkyilyn muodot valtavan vapauttavina. Voin huutaa ja itkeä ja antaa tunteiden tulla todella voimakkainakin ja fyysisinä ja tiedän että se toinen ihminen pystyy ne ottamaan vastaan. Siis silloin kun olen itse alistuvana tai vastaanotan kipua. Usein itselläni sadomasokismiin ei välttämättä liity valta-asetelmaa vaan se on enemmän sellaista erilaisten tuntemuksien ja tunnetilojen yhteistä tutkiskelua. Tämä tunteiden purkautuminen ei usein ole millään tavalla seksuaalista, mutta muuten todella tärkeää, voimaannuttavaa ja ihanaa. Kun sen saa käydä läpi turvallisessa tilanteessa, luotetun ihmisen kanssa ja myöhemmin session jälkeen pääsee syliin 

[Ouroboros]

Ihmisyys, kyllä. Itselleni bdsm on nimenomaan yksi keino käsitellä tunteita ja valtavan tyydyttävää ja helpottavaa nimenomaan emotionaalisesti. Seksuaalisella nautinnolla on osansa, mutta tunnepuolen yhteys toiseen/toisiin on se tärkein.

Kinkyporukoissa tapaa valtavan tiedostavia tyyppejä: tosi moni tunnistaa tunteensa todella hyvin ja tietää, miten lähteä nimenomaan session kautta purkamaan sen hetkisiä pään jumituksia.

Olen joskus pyöritellyt ajatusta domina-palveluista nimenomaan mielenterveyskuntoutujille. Rahoitusta voisi tosin olla melko haastavaa hankkia. Maksulliset dominat (ehkä domitkin, en tiedä, ehkä tässä dokumenttia mukaillen nimenomaan mies saa paitsi luvan, jopa käskyn olla heikko) hoitavat jo nyt huomattavan paljon asiakkaidensa/subiensa psyykeä - osa varmasti tietämättään.

[scar]

Minusta tuntuu,että kun sadomasokismi poistu tautiluokituksista,niin on ollut aika tarkkaa toisaalta siinä,että kinkyllä esim vois olla edes jotain tunnelukkoja tai masisoireita- vähän niinku esittääkkin,että nyt on kaikki aina ja ikuisesti reilassa,"hei me lennetään ikuisessa flow'ssa" koska BDSM

[vila]

Minusta tuntuu,että kun sadomasokismi poistu tautiluokituksista,niin on ollut aika tarkkaa toisaalta siinä,että kinkyllä esim vois olla edes jotain tunnelukkoja tai masisoireita- vähän niinku esittääkkin,että nyt on kaikki aina ja ikuisesti reilassa,"hei me lennetään ikuisessa flow'ssa" koska BDSM

Kaikilla ihmisillä on tunnelukkoja. Minä itse ajattelen, että BDSM voi myös tarjota epäterveen tavan avata näitä tunnelukkoja. BDSMn ympärillä pyörii jos jonkinlaista keittiöpsykologia, joka voi olla myös vahingollista. Esim. masentuneen ei kannattaisi hoitaa tilannettaan endorfiinilla vaan ammattilaisten kanssa.

[Nuppu]

Kaikilla ihmisillä on juttunsa, ne voidaan nimetä tunnelukoiksi tai ajatusjumeiksi tai vaikka miksi. Useimmat pärjäävät niiden kanssa ja pystyvät tunnistamaan niitä itsessään. Silloin on helppo välttää omia haitallisia toimintamalleja. Ihmiset käyttävät monenlaista toimintaa ja toimintamalleja voidakseen paremmin ja tunteakseen olonsa hyväksi. Toiminta itsessään voi olla mitä vain, esim. lenkillä käynti. Voi päästää höyryjä ja kasvattaa kuntoa, mutta voi muuttua pakkomielteiseksi ja vahingoittavaksi. Se voi olla hyvää tai huonoa, riippuen siitä miten se tehdään.  BDSM voi olla hyväksi tai huonoksi. Se että tautiluokituksessa ei olla, on ihan hyvä asia mutta ei kai tarkoita että kinkyiltä poistui kaikki huolet samalla? Jännittävästi yhdistetty asiat.

[scar]

Tämä on omalta osaltani semmoista pohdintaa ja hajatelmointia. Ei mitään ehdottomia ja ainoita oikeita totuuksia.
Itsehän olen aseksuaalisuuden osalta vielä "tautinen",masennusta ja työuupumusta on ollut jne.

Mutta otetaan lungisti,kerranhan täällä vain eletään. 

[miki]

Ihana aihe!

Itse koen BDSM:n nykyisin omalla kohdallani nimenomaan sitä kautta että saan toteuttaa ennen "kiellettyjä" asioita itsessäni ja tuoda niitä pintaan. On lupa tuntea ja toteuttaa asioita jotka "normaalissa" yhteiskunnassa ei ole sallittua ja joita sen vuoksi itse pidin sisälläni kätköissä vuosikymmeniä. Ja se että siinä on kumppani kenen kanssa niitä saa toteuttaa on iso osa sitä, jälkihoitoa tietysti unohtamatta kun se on tämän aihepiirin kannalta ehkä se tärkein vaihe. Mulla itsellä oli seksuaalisesti sadistisia ajatuksia pikkupoikana joissa varmasti kyse oli omista patoutumista äiti- tai sisarsuhteisiin liittyen ja kun ei ollut keinoja niitä pienen pojan mielessä ymmärtää tai purkaa tai voinut niitä ulos puhua niin sitten meni ahdistukseksi ja sadistisiksi kuvitelmiksi pään sisällä kuinka "kostan" asioita. Jostain syystä seksuaaliset jutut liitty siihen vaikka olin tyyliin 7 vuotias.

Omalla kohdalla vertaan BDSM sessiota samanlaiseksi kokemukseksi kuin Tantrassa tehdään tunteiden vapauttamiseksi (samanlaisia harjoituksia kuin tuossa vankiladokkarissa, ei ehkä niin fyysistä mutta huutamista, karjumista, itkemistä, kaikenmaailman paskan ulos päästämistä pari- tai ryhmä harjoituksin). BDSM tilanteessa sallin itseni olla raadollinen oma itseni ja henkisesti (ja tietty fyysisestikki  ) alastomampi kuin normi elämässä.

Sellasen oon omalla kohdallani myös huomannut että kun tästä näkövinkkelistä BDSM:ää tarkastelen niin sisältäni on jotain vapautunut ja pois lähtenyt enkä koe enää niin paljon tarvetta sessioinnille. Uskon että olen purkanut BDSMn avulla vuosikymmenien tunnelukkoja ja häpeään liittyviä asioita itsestäni. Eli BDSM on toiminut terapeuttisena asiana mun kohdalla (varsinaista BDSM sessiointia takana vain vuosi, rajua seksiä sitä ennen mutta ei tietoista harjoittamista).

Mikäli sua tunnekäsittely ja -ilmaisu kiinnostaa niin suositteleen tsekkaan Tantran alla meneviä asioita ja workshoppeja kun siellä sitä harjoitellaan tuntemista, sen ilmaisemista, läheisyyttä jne  kontrolloidussa ja turvallisessa ympäristössä hyvien metodien ja vetäjien avustuksella. Tantraohjaajien koulutuksessa on ainakin joissain itseasiassa lyhyt BDSM:ään liittyvä koulutuksen osio mutta yleisesti ehkä nuo Tantra piirit ei BDSM asioihin lämpene, voin olla toki väärässä.. mutta halailu, välittäminen ja rakkaus siellä on läsnä harjoituksienkin ulkopuolella.

Loppuun sellanen huomio vielä että jos mua ahdistaa niin silloin BDSM asiat nousevat mieleen ja niitä haluaisi toteuttaa mutta jos olo on levollinen, rauhallinen ja rakkaudellinen niin silloin nämä asiat ei minussa nouse esiin. Eli tämänkin perusteella voisin sanoa että BDSM on mun osalta tieynlaisten syvien ahdistukseen tai turhautumiseen liittyvien tunteiden purkamista.

Tämä Dom näkövinkkelistä, Sub puolella taitaa olla enemmän sitä vapauden tunteen saamista siitä että on toisen kontrollissa eikä tartte itse miettiä tai välittää tai kelata vaan olla vaan hetkessä kun muuta mahdollisuutta ei ole -> ajatus hiljenee ja keholliset aistimukset tulee tietoisuuteen siinä hetkessä eikä ole tilaa millekkään muulle niin se vapauttaa mielen hiljenemään ja olo vapautuu. Tietyllä tapaa hyvin meditatiivinen tai henkinen kokemus vaikka se haetaan BDSM:ssä jälleen rajuilla keinoin (samoin kuin minun ahdistuksen purku Dom roolissa)

[onez]

Oli kyl hyvä dokkari, suosittelen kaikille.. varsinkin miehille... https://areena.yle.fi/1-4353896
Jälkikeskustelu oli myös hyvä ... https://areena.yle.fi/1-4360911

Henk.koht olen kokenut sessioissa paljon saman tyyppisiä yhteyden luonteja omaan itseen mitä dokkarissa näkyi. Yrttisessioilla yksin on voinut purkaa monia menneisyyden patoumia kun löytyy se yhteys johonkin ikävuoteen ja voi nähdä asiat eri näkökulmasta kun mitä silloin niitä katseli. Samalla on vapautunut paljon pidätettyä itkua ja surua.. ja myös löytynyt rakkautta ja hyväksyntää.

BDSM sessioissa on myös löytynyt samanlaisia yhteyksiä välillä. Esimerkkinä yllättävä raipanisku mikä nosti pintaan 5 vuotiaan lapsen.. joka tietysti purskahti heti itkuun kun se ei oikein ymmärtänyt mitä tapahtuu . Se tapaus ei itsessään purkanut juuri mitään, mutta se herätti tietoisuuden siitä sisäisestä lapsesta, mikä taas on auttanut avaamaan monia solmuja myöhemmin.

[scar]

Onez,hienoa kuulla ♡
Itsellä samankaltainen kokemus,että reaktio yllätti kovasti-en osannut odottaa että itku tuli siinä tilanteessa. Se taisi olla kyllä toisellekin hämmentävää. Ymmärsin että itselle ainakin tärkeää että tuntee toisen hyvin tai ainakin riittävän hyvin ettei tulisi vaivaantumisia puolin ja toisin

[life1000]

Mun mielestä tunnelukkoja avataan terapiassa tai vaikka vertaistuessa. Jotenkin ajattelen, että bdsm ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä hoitavaa. Kuten jo aikaisemmissa kommenteissa kirjoitettiin. Vai pitäisikö ajatella, että kaikki voimaistava edesauttaa tunnelukkojen selvittämisessä? Kyllähän bdsm voi olla voimauttavaa. Itellä lähinnä tunnelukko on tarkoittanut jotain niin vakavaa asiaa, että ei ole kyennyt esimerkiksi ihmisten kanssa tekemisiin jossain mielessä ollenkaan aika ajoin.

Toki nyt olen lukenut ja kuunnellut joitain bdsm-tyyppien tarinoita, niin usealla on ollut esimerkiksi turvaton lapsuus tai vastaavasti lapsuuden kodissa on voinut olla liian tarkatkin säännöt. Sillä voi selittää tarvetta bdsm-juttuihin, kuten esimerkiksi  rajojen rikkomiseen, kontrollointiin ja rooleihin seksissä. Kuitenkaan kaikki, joilla on ollut vaikea lapsuus, eivät tarvitse bdsm:ää nauttiakseen seksistä. Hmm...voiko tästä sittenkään vetää johtopäätöksiä. Oon just tätä miettinyt.

Lisäksi tuli mieleen, että siinä Taorminon The ultimate guide to bdsm -oppaassa joku niistä kirjoittajista kertoi auttaneensa ihmisiä. Se oli siinä "mindfuck" -luvussa, jossa trauman läpikäyminen toteutetun seksileikin tms. kautta vapautti uhrin painajaisista. Mielenkiintoista.

[LoD]

Mulle kinky-matkani on ollut kasvun ja kehityksen tie. Ja kyllä sielä on varsin monia tunnelukkoja purettu matkan varrella. Onneksi on oppaana ihminen joka toetää mitä tekee ja ei pelästy sitä että esim orgasmin hetkellä aukesikin joku pato ja sitä itkua vain tuli. Kun sain vain soperrettua vastaukseksi ”ei” kysymykseen sattuiko fyysisesti, niin sitten oli vain tiukkaan puristava syli jossa itkun sai antaa tulla. Tuolla jossain ketjussa mainitsin aikaisemmasta vaikeudesta saada orgasmi. Sekin oli jokusen tunnelukon takana. Mutta nyt kun on lukot auki, ei tarvita kuin lupa niin laukean.

[Najwa]

Tiian ja Jounin BDSM- aapista lainaten: “BDSM-polulla kulkeminen on parhaimmillaan kiehtova, loputon matka itseen”.


Olin omasta mielestäni käsitellyt kaikki mahdolliset mielen möykyt, niin yksin kuin ammattilaisen kanssa, ennen kuin tutustuin BDSM:ään. Täällä sitä pääsikin takaisin sorvin ääreen käsittelemään niin vanhoja kuin uusia asioita.

Koen ettei tunnelukkoja pääse karkuun BDSM:n parissa - ainakaan jos haluaa nauttia. Varmasti voi olla käsittelemättäkin, mutta kasvaako sitten riski satuttaa itseään tai muita.

On aika eri asia käyttää BDSM:ää terapiana kuin käsitellä asioita, jotka nousevat pinnalle, koska tekee BDSM-juttuja. Se, että käsittelee asioita ei tarkoita, että BDSM olisi terapiaa sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kun taas siirrytään masennuksen tai muiden mielenterveysongelmien pariin niin viimeistään silloin ammattilaisten apu on suotavaa.

LoDia myötäillen... Kun ymmärtää itseään paremmin ja käsittelee kaikenlaisia hassuja, kipeitä, mustan puhuvia tai kutkuttavan ihania juttuja, niin kummasti kyky nauttia omasta kehostaan kasvaa. Silleen vaikka käskemällä 

[scar]

Mulla on vaikeuksia tuossa 'matkalla itseen" ja että olisin kaiken keskiössä-"minä,minulle,minun,minusta,minun ajatukseni,minun tunteeni,minun haluni,minä sitä,mulle tätä-"

Ehkä se  kun on näin kauan elänyt,omaan sisimpäänsä nähnyt,tehnyt itseanalyysejä,kääntänyt ja vääntänyt,pohtinut,pohtinut,kamppaillut,taistellut,
tasapainoillut,sekoillut yms. Ei enää niin ole kiinnostusta alkaa tuota kaikkea alusta..

Matka itseen,oi kunpa se olisi kaksisuuntainen tie-
Mutta ehkä ihmisen keskustelee ennenkaikkea itsen kanssa,vaikka olisi kumppanin/kumppaneiden kanssa.
Oppii itsestään aina uutta,jos siis se ITSE on se pointti kaikessa-

   Tiian ja Jounin BDSM- aapista lainaten: “BDSM-polulla kulkeminen on parhaimmillaan kiehtova, loputon matka itseen”.
 

[Najwa]

Mulla on vaikeuksia tuossa 'matkalla itseen" ja että olisin kaiken keskiössä-"minä,minulle,minun,minusta,minun ajatukseni,minun tunteeni,minun haluni,minä sitä,mulle tätä-"

Niin tai sitten sen voisi ajatella niin, että kun ihminen on sinut itsensä kanssa niin hänestä (minusta) on enemmän muille, varsinkin läheisille