Kinkyys asiallisessa valossa, seksuaalivähemmistönä ja valistuksen aiheena

[Dante79]

Kymmenisen vuotta oltuani aktiivinen jäsen Baletissa, voisin sanoa että lukeudun minäkin sellaiseksi ihmiseksi, joka optimistisesti aina on toivonut että Baletin yhdistystoiminta jonain päivänä kasvaisi yhdessähengailu- ja biletyöryhmäyhteisöstä sisältämään sitä Setaa muistuttavaa yhteiskunnallista vaikuttamista. Aina välillä vuosien varrella siitä on tosiaan näkynyt pieniä toivon kipinöitä, yksittäisiä tempauksia siellä täällä, varsinkin silloin kun ydinaktiiveiksi oli yhtäaikaa eksynyt edes pieni kourallinen meitä aktivismihenkisempisiä maailmanpelastajia. Good times.

Jotenkin tuntuu että Baletissa jäsenistö suuremmassa mittakaavassa käytännössä kuitenkin on pohjimmiltaan orientoitunut enempi sellaiseen rentoon yhdessäoloon ja smalltalkkiin. Kaikki vakavampi yhteiskunnallinen vaikuttaminen on ollut enemmistöllä hiukan mukavuusalueen ulkopuolella. Toki ei sitäkään voi yhtään väheksyä. Onhan se vertaistuellisesti suuri juttu kun voi livenä omana itsenään mitään salailematta viettää aikaa toisten kinkyjen kanssa. Se yhteiskunnallinen vaikuttaminen vaan on ollut aina hiukan yksittäisten jäsenten inspiraatiosta riippuvaista, vaikka se periaatteessa agendalla on aina ollutkin. Kun joku jäsen jotaan aktivismihenkistä ja valistuksellisempaa on halunnut toteuttaa, reaktio on aina ollut positiivinen "jee, kiva, upeeta, tee vaan". Ja se on sitten yleensä enemmän tai vähemmän ollut sen jäsenen viitselijäisyydestä kiinni kuinka pitkälle mikäkin hanke on edennyt.

Oman kokemukseni perusteella en usko että Baletissa hallitus on välttämättä oikea taho jonka varaan kannattaa ripustaa toivonsa. Että se yhdistyksen toiminta kasvaisi ja muuttuisi. Että vielä jonain päivänä se maailmanpelastaminen olisi vakavissaan yhdistyksen jokapäiväinen ykkösagenda. Kokouksissa olisi aina esillä aktiivista visiointia julkisuuteen näkyvistä valistuksellisista tempauksista ja lausunnoista mediaan jne. Ehkä jos jonaan vuonna hallitukseen hakeutuu vain aktivismihenkistä väkeä, jotain sellaista voisi tapahtua, mutta aika utopistiselta tuntuisi. Hallitus yleensä nyt on jo muutenkin burnout-tilassa ihan jo kaikenlaisten loputtomien välttämättömien rutiiniyhdistystoimintajuttujen säätämisessä. Mikä on ihan ymmärrettävää, palkatonta vapaaehtoistyötä se kuitenkin on kaiken muun elämän ohella kaikilla.

En kuitenkaan usko että välttämättä tarvitaan mitään uutta etujärjestöä tai kattojärjestöä tai välttämättä edes mitään uutta yhdistysten yhteistyötä, sexpoja tai setoja että saadaan sitä kinkyaktivismia aikaiseksi yhdistyksen sisällä. Tuntuu että tulevaisuus ylipäätänsä nyt Baletissa ainakin alkaa olla menossa siihen suuntaan että jos halutaan minkäänlaista toiminnan kasvua täytyy päästää irti siitä asenteesta että hallitus hoitaa kaiken. Alkaa enempi rivijäsenten jatkossa järjestäytyä työryhmiksi projektien ympärille. Toki hallituksen siunauksella, mutta ilman että se työryhmätyöskentely on hallituksen vastuulla. Esim kaikki ketä kiinnostisi aktivismihenkinen puuhastelu Baletissa tulee mukaan sellaiseen työryhmään joka pitää ihan omat kokoukset ja brainstormailut yhdessä ja työstää niitä valistusmateriaaleja ym projekteja eteenpäin. Innostaa toinen toisiaan siinnä hommassa. Jokin sellainen ainakin minusta tuntuisi lupaavimmalta optiolta.

[rp_]

Kaikki kunnia kaikille niille, jotka edes jotakin yrittävät. Energia ja aika on rajallista. Mutta lähdetäänkö tässä nyt ehkä hieman liikaa matkimaan sitä, mitä muut järjestöt ovat tehneet seksuaalivähemmistöjen kanssa? Siis onko meininki nyt sellainen, että kun hekin ovat saaneet paljon aikaan, niin miksei kinkyt voisi myös onnistua? Näillä asioillahan on paljonkin eroavaisuuksia.

Ensimmäinen on se, ettei kinkiys useimmiten* näy makuuhuoneen ulkopuolelle samaan tapaan kuin seksuaalivähemmistöillä. Kinkiyttä ei useinkaan* tiedä sukulaiset, opiskelu-, työ-, ja muut harrastekaverit eikä naapurit (no ehkä joskus). Se ei näy useinkaan* metrossa tai lähijunassa, että toinen tuosta pariskunnasta tykkääkin makuuhuoneessa asiasta X, mutta seksuaalivähemmistöön kuuluva pari useinkin* näkyy ulospäin jos heidät tunnistaa pariksi. Kun näin on, niin kinkyillä ei myöskään useimmiten* ole samanlaista ”kaapista ulostulemisen tarvetta” tai tarvetta hakea hyväksyntää.

Myöskään samanlaista lainsäädännön muutostarvetta ei useinkaan* ole kinkyillä kuin seksuaalivähemmistöillä. Useimmat* kinkyt ovat lainsäädännöllisesti aivan samassa asemassa kuin muutkin, koska saavat pukeutua, mennä naimisiin ja adoptoida kuten muutkin. Mikään poliittinen ryhmä siis ei oikein voi olla puolesta eikä vastaan, joten sitäkään kautta ei voi syntyä samanlaista keskustelua yhteiskunnallisella tasolla. Suomi on lisäksi niin maallistunut yhteiskunta, ettei useimmilla* uskonnollisilla ryhmillä ole mitään sanottavaa kinkyilyyn, eivät ole puolesta eikä vastaan. Kinkyt siis eivät voi tökätä sellaista keskustelulumipalloa vierimään samalla tavalla.

Kinkyt eivät voi (useinkaan*) tehdä mitään tarkkarajaisia ehdotuksia, kuten esimerkiksi avioliittolain kanssa. Ei voida laatia lakialoitetta, jossa sallittaisiin latex-asussa kulkeminen tai bondage makuuhuoneessa. Seksuaalivähemmistöjen osalta lainsäädännön ongelmat koskettivat tai olisivat voineet koskettaa oikeastaan kaikkia niihin kuuluvia, mutta jos kinkyilyn puolella jotakin lainsäädäntötarvetta ilmenee, niin se ei useinkaan* kosketa kuin hyvin pientä porukkaa.

Yhdistyksillä ei varmaankaan ole paljoa rahaa, ainakaan samalla tavalla kuin SETA:lla, jota verovaroin tuetaan. Asian esillä pitäminen vaatisi myös rahaa. Samoin vapaaehtoistyö yhdistyksissä on varmaankin useimmiten* vielä korkeamman kynnyksen takana, kuin mitä on seksuaalivähemmistöillä.

Näistä lähtökohdista voi tosiaan yhdistysväestä tuntua siltä, että tällaisien asioiden ajaminen on jatkuvaa pään hakkaamista seinään niiden osalta, jotka sitä jaksaa yrittää. Tästäkin huolimatta kaikki kunnia heille.

Minulla on myös sellainen kutina, että jos vaikka toimittajat alkaisivat innostua haastattelemaan kinkyväkeä ja juttuja alkaisi ilmestyä, niin ongelmaksi muodostuisi se, että joku ryhmä koko kinkiyden kirjosta jäisi vaille huomiota. Jos jutussa puhutaan D/s-jutuista, niin materiaalifettarit jää vaille huomiota. Tai toisinpäin. Kaikkia tyydyttäviä juttuja kun ei varmasti tule, niin siinä saattaa tulla onnistumisesta huolimatta tekijäporukalle paska fiilis ja toimittajiltakin lopahtaa mielenkiinto.

_{* = Sanaan useimmiten pitää muistaa lisätä, etten tarkoita kaikkia maailman ihmisiä ja kinkyjä ja että siitä herneen sniffaaminen nokkaan on aivan turhaa.}

[Dante79]

Voisin kai tähän ketjuun heittää myös ajatuksiani tuohon, mitä kinkyys pohjimmiltaan on. Onko se vain mieltymys vai osa ihmisen identiteettiä, tekeekö se kinkystä homoseksuaaleihin verrattavan seksuaalivähemmistön vai ei. Tosiaan, jos minulta kysytään, kinkyys on vain mieltymys. Samalla tapaa kun meillä ihmisillä on erivahvuisia mieltymyksiä aivan kaikkien muidenkin elämän osa-alueiden suhteen, ruuan, juomien, musiikin, viihteen, harrastusten, nukkumisasentojen, värien, vaatteiden, ulkonäön, sään, vuodenaikojen, jne jne jne. Mikä toiselle ilahduttaa, ihastuttaa, tuntuu omalta jutulta, on ihaninta ja parasta maailmassa voi olla toiselle epämiellyttävää, iljettävää, vastenmielistä, puistattavaa ja kuvottavaa. Monet mieltymykset pysyvät samoina lapsuudesta asti, osa tulee kuvioihin myöhemmissä vaiheissa, jotkut muuttuvat iän myötä.

Tuntuu siltä, että tuo identiteetillinen ja seksuaalienemmistöllinen-vähemmistöllinen ajattelu, olenko vai enkö ole syntynyt tällaisena, olenko vai enkö ole osa jotain tiettyä ihmisryhmää kun olen tällainen, on enempi sellaista "lähdetään taistelemaan vihollisen kanssa vihollisen aseilla" -vastareaktiota. Niin heteroudessa ja homoudessa, kuin vaniljaisuudessa ja kinkyydessä. Koska ensin joku on ihmiskunnan historiassa osannut olla niin pöljä että on keksinyt ajatella nyt vaikka ne homoseksuaaliset ja kinkyt mieltymykset mielenterveyshäiriöiksi, ja siten tieteellisesti ajateltavissa sairauksiksi. Eli on menty jo alusta asti täysin metsään kun on ajateltu että ongelma on niissä enemmistöstä poikkeavissa yksilöissä miksi he syrjäytyvät yhteiskunnassa valtaväestön ulkopuolelle eivätkä sopeudu joukkoon. Eikä niin kuin asia on oikeasti aina ollut että se on ollut yhteiskunta joka on ollut se sairas ja mielenterveyshäiriöinen osapuoli ja ne yksilöt ovat aina olleet ihan ok.

Eli se tietynlainen projekti yrittää löytää perusteluja miksi marginaalisempien mieltymysten ihmiset ovat ihan yhtä samanarvoisen terveitä ja normaaleja kuin vaniljaheteroenemistö, tulee siitä, että lähtee mukaan siihen väittelyyn missä se juntimman pään vaniljahetero on määritellyt korkeimmalle korokkeelle omat mieltymyksensä ja miten hänen elämäntapansa on ainoa synnynnäisesti luonnollinen, moraalisesti puhtoinen, terve ja normaali. Kaikki muut elämäntavat ovat pelkällä olemassaolollaan rikollisen epämoraalista, sairasta, kuvottavaa ja iljettävää. Jos siihen asemasotimiseen lähtee mukaan, voitto tuntuisi olevan se että saisi todistettua tälle juntille miten kinkyys on yhtä synnynnäisen luonnollista, arvokasta, tervettä ja normaalia kuin hänen vaniljaheterous. Eli silleen propagandaa toista propagandaa vastaan, vaikka kyse on kummallakin osapuolella vaan täysin neutraaleista mieltymyksistä ja koko vastakkainasettelu on absurdin turhaa. Ja tuossahan sitä aletaan sitten kokea ongelmalliseksi että entäs ne kinkyt joilla mieltymykset ovat muuttuneet vuosien varrella ja ne joilla se on vaan sitä maustetta elämässä.

Ehkä jotenkin hedelmällisempää olisi vaan ajatella kuinka absurdi maailma olisi jos samanlaisella latauksella yhteiskunnassa koettaisiin sairaaksi ja epäilyttäviksi ihminen jonka lempiväri on ollut vaikka oranssi lapsuudesta asti, tai joka on alkanut tykkäämään oranssista aikuisempana, kun on nähnyt kivan oranssin takin kaupassa ja ajatellut kokeilla sitä. Mutta niin, aktivismia ja valistusta tarvitaan että mieltymysperusteilla ei ketään syrjittäisi ja voidaan tulevaisuudessa yhtä avoimesti kaikki elää seksuaalisten mieltymystemme kanssa kuin lempivärimieltymystemme. Se tässä kaikessa kaiketi voisi olla se mihin pyritään.

[rp_]

… uusien infot ennen bileiltoja…
… Esim TAFFin päivätoiminta…
… TAFF:n päiväohjelmajutut…
… Tämä koko kinkyskenehän perustuu…
… vuonna kaksipäiväinen TAFF…
… Ovatko kinkybileet edelleen…

Aivan. Bileet, bileet ja bileet. Skene, skene ja skene. Tässä on yksi ongelma, että kinkiys nähdään ylipäätään aivan liikaa skenen kautta. Tämän huomaa aivan selvästi, kun katsoo asiaa täältä skenekuplan ulkopuolelta.

Jos te haluatte tavoitella suuria massoja, niin se ei onnistu sillä, että skeneväki tekee skenebileistä skeneväellä parempia. Suurille massoille on aivan yhdentekevää, oliko TAFF:ssa päiväohjelmana Y vai X tai oliko skenejuhlat yksi- vai kaksipäiväiset.

Suurille massoille ei tämän vuoksi kannata alkaa kinkiyden esittelemistä sillä, että kerrotaan millaisia ovat skeneväen skenebileet. Tämä virhe tapahtuu, jos kinkyily nähdään liikaa skeneilynä, jolloin sorrutaan esittelemään skeneily kinkyilynä.

Täällä foorumilla näkee monta kertaa sellaisen episodin, jossa joku aukaisee suunsa uutena. Seuraava kommentti onkin sitten se, että tule mukaan bileisiin ja tutustu miitti-ihmisiin. Eli hyppää mukaan skeneen ja tutustu jo skenessä käyviin ihmisiin. Ja sitten mietitään, kuinka uuden olisi mahdollisimman helppoa tulla bileisiin eli hypätä siihen skeneen.

Tuollaisella kasvaa skenekupla, mutta suurimmalle osalle potentiaalisista kinkyistä ajatus bileisiin lähtemisestä on yhtä hölmö kuin kehottaisi seksiä harrastamattomalle ihmiselle orgioihin menemistä. Kun puhutaan suurista massoista, niin suurin osa kinkyistä ja potentiaalisista kinkyistä ei tule koskaan hyppäämään skeneen mukaan, käymään yksissäkään bileissä/miiteissä eikä edes kirjaudu tänne.

Jos suurille massoille pitää tiedottaa kinkyilystä, niin sitten pitää tiedottaa todellakin kinkyilystä eikä skeneilystä.

[Nuppu]

Tavoitteena lieneekin suurille massoille tiedottaminen. Mutta että olisi jotain tiedotettavaa, pitää tuottaa tietoa jota levittää. Yleensä se tapahtuu aktiivien ja asiasta innostuneiden toimesta. Se askel on nyt nähdäkseni menossa.

[vila]

Mikä on suurille massoille tiedottamisen tarkoitus? Houkutella lisää ihmisiä kinkybileisiin? Valistaa teinejä, etteivät ole sairaita? Saada joku yhteiskunnallinen hyväksyntä - mille yhteiskunnallinen hyväksyntä? Saada asiantuntija-leima niche-aiheesta?

Jotenkin kun miettii niin nykypäivänä kinkyinformaatio on saatavilla esim. Baari on kohtuullisen helppo löytää. Ne ajat jolloin ihmisten väistellä seksirikollisia nyysseissä tai ujostella Kinkybarissa ovat ohi. Nykyään lähinnä pitäisi tuottaa informaatiota ja laittaa se jakoon - vaikka tänne. Itse näkisin suurempia massoja tärkeämmäksi rakentaa skeneä ihan sisältä päin, tarjota skenen sisällä ihmisille turvallisuustietoa ja yhteisöllisyyttä. Ymmärrän kyllä, että toisille on hyvin tärkeää saada suurten massojen ymmärrystä - ja ehkä taistella joku taistelu. Mutta itselleni se ei ole tärkeää. Esimerkiksi kun mennään valmistamaan vaikkapa seksuaaliterapeutteja kinkyjutuista niin hyödyttääkö se toisia kinkyjä? Varsin vähän, koska suurin osa meistä ei koskaan hakeudu seksuaaliterapiaan. Suurin osa ei osallistu luennoille vaan ensimmäisenä etsivät tietoa netistä.

[Nuppu]

En oikein osaa nähdä kinkyjä pääasiallisena valistuksen kohteena. Itse mietin valistusta nuorille ja vanhemmillekin ihmisille, joille omat fantasiat ja seksuaalisuuden "erilaisuus" tuottaa häpeää ja ongelmia. Siinä mielessä näen asiallisen, helposti saatavilla olevan ja asiallista tietoa tarjoavan tiedon tärkeäksi. Aika pitkällä ollaan jo silloin kun ihminen tulee tälle sivustolle. Ja netissä olevaan tietoon ei aina kannata luottaa  Jos itse olisin nuorena etsinyt tietoa netistä keskustelufoorumilta, olisin varmaan lopettanut kaiken seksuaalisen toiminnan. Toisaalta ihan v..tun sama ketä informaatio hyödyttää, tieto auttaa aina. Ja ne ihmiset jotka kohtaavat ihmisiä hädässä; seksuaaliterapeutit, terapeutit, kouluterkkarit ym. ovat kai tärkeä kohderyhmä. Itse en taistelua kaipaa, en tarvitse vertaistukea tai muutakaan tukea elämääni.

[Pip]

mutta suurimmalle osalle potentiaalisista kinkyistä ajatus bileisiin lähtemisestä on yhtä hölmö kuin kehottaisi seksiä harrastamattomalle ihmiselle orgioihin menemistä.

Takerrun tietoisesti nyt vain tähän lauseenosaan: Suurin osa potentiaalisista kinkyistä mieltää kinkyyden liittyvän jotenkin seksiin, eikö totta? Bileet ja miitit eivät ole mitään orgioita (ainakaan ravintoloissa järjestettävät, yksityisistä en osaa sanoa), joten eikö ole helpompaa kutsua ihmistä tutustumaan ihmisiin? Tietysti introvertit kaihtavat näitä tilanteita ja miettivät omat lähestymistapansa, mutta oletan edelleenkin, ettei suurin osa potentiaalisista kinkyistä kuulu tähän porukkaan. Verkostoituminen on se, miksi ainakin itse uusille ihmisille ehdotan miiteissä, tai bileissä käymistä. Tai sitten jonkun turvalliseksi tuntemakseen kanssa kahvilla. Tällä ajattelen, että voisi kokea sen saman tunteen, kuin niin moni on kokenut tullessaan miittiin: " Ei vittu, noihan on ihan tavallisia ihmisiä, eikä mitään hirviöitä." Samaistuminen ihmisiin, on se minun tarkoitukseni aina.

[Senshi]

Muutamia kommentteja joihinkin kirjoitettuihin asioihin omasta näkökulmastani:

Intimiteetin suojelu on todellakin yksi tärkeä seikka. Sellaisen kinkyn, joka ei halua asialle kohdallaan huomiota, tulisi saada olla rauhassa ilman huomiota. Mutta edelleen intimiteettiään suojaava henkilökin voi kaivata ymmärrystä, hyväksyntää ja valistusta.

Selvityksen alla on sekin, koetaanko kinkyyden nostamista suurempaan valistukseen ja tarkasteluun tarpeellisena vai ei. Eli onko aihe parempi vain kaapissa olevana, vai onko sitä ok raottaa kaapista. Ymmärrän hyvin sen eron, että kinky ei toteuta suuntautumistaan kadulla ja torilla siinä, missä HLBTIQ-ihmiset olemalla mahdollisesti avoimesti keskenään.

Schizoidin viesteihin liittyen:
- Turun Baletin toiminta lienee keskittynyt pääasiassa bileisiin ja hengailuun, mutta on agendassa ollut toki huomioitavan arvoisesti valistamista ja tietynlaisia tuen suuntaan meneviä juttuja. Mutta resurssit ratkaisevat. Pieni ydinporukka, kuormitettu hallitus, vapaaehtoisuus, palkaton työ, muu elämä... Ymmärrän hyvin, että kaikkeen ei ole aikaa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen vaatisi todella ison satsauksen. Menemättä liikaa vain yhden yhdistyksen toimintaan sanoisin, että nykyisellään pienet kinky-yhdistykset eivät kykene vaikuttamaan yhteiskunnallisesti. Siksi esitin vaihtoehtoina, että yhdistysten tulisi tehdä tällaisissa aiheissa voimakasta yhteistyötä tai saada mukaan taho, jota jo tunnustetaan valtakunnallisesti.
- Jostain tulisi kuitenkin lähteä liikkeelle. Tässä näin ratkaisuna aloittaa omasta yhdistyksestäni. Toki avasin jo ääntäni muuallekin, mutta en vielä virallisemmin. Ehkä hoidankin asiaa yksityishenkilönä ja koitan "lobata" asiaani yksi yhdistys kerrallaan? (ml SETA ja SEXPO). Lienee kuitenkin helpompaa saada osapuolia juttelemaan, jos alkuun edes joku taho osoittaa kiinnostuksensa. Mitä on jo tapahtunut (SEXPO).
- Rivijäsenten aktivointi on varmasti ongelma. Moni tyytyy siihen, että nauttii tapahtumista maksavana asiakkaana ja se riittää. Talkooväkeä ei helpolla saada nykyään mukaan. Järjestäytymisen suhteen onkin selvitettävänä se, kiinnostaako tällainen yhteiskunnallinen vaikuttaminen yhdistysten jäseniä ja saisiko se heitä aktivoitumaan. Jos ei, niin aihe ei liene suurimmalle osalle minkäänlainen ongelma ja järjestäytyneisyys jää pieneksi.
- Työryhmä ei olisi minusta ollenkaan huono ajatus. Aivoriihi niistä henkilöistä, joita aihe kiinnostaa ja jotka olisivat valmiita selvittämään ja ajamaan asioita. Tämän voisi ottaa myös esille yhtenä vaihtoehtona.
- Se että määritelläänkö kinkyys identiteettiasiaksi vai mieltymykseksi lienee henkilöistä riippuvaa. Kuka sen saisi määritellä yleisellä tasolla? Edelleenkin olen sitä mieltä, että jokainen kinky ei "vain mielly" johonkin hänelle tärkeään juttuun. Jokin fetissi tai D/s -tarve voi lähteä selittämättömästi jo hyvin nuoresta alkaen. On ollut artikkeleita, joissa joku ihminen on jopa rakastunut objektiin (RealDoll tai jopa Eiffelin torni). Tällä perusteella voisi ihminen myös "vain mieltyä" jonkun sukupuolen rakastamiseen.
- Ymmärrän jotenkin tuon enemmistö-vähemmistö -asian esittelyn. Konkreettisesti elämme kuitenkin juuri tällaisessa maailmassa. Kun joku valtavirran "normaali vaniljahetero" alkaa dissaamaan, kiusaamaan ja levittämään juoruja kinkystä, minulle on oikeastaan ihan sama, millainen mahdollinen väittely asiasta tulisi. Minä vaadin siihen tilanteeseen nollatoleranssia kiusaamiseen, syrjintään yms. Katson, että kyseeseen voisi tulla yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasia.

rpmn:
- Ei näy useimmiten makuuhuoneen ulkopuolelle, seksin kannalta. Tietyt asiat kinkyydestä voivat kuitenkin olla aistittavissa arkisissakin tilanteissa. Tulisiko kinkyn aina varoa sitä, ettei hänen käytöksestään, pukeutumisestaan tai puheistaan pääse lipsumaan, että hän onkin kinky?
- Sukulaiset, kaverit yms eivät useimmiten tiedä kinkyn suuntausta. Entä sitten, jos saavatkin tietää jotain kautta? (tähän aiheeseen on mm kirjoitettu kirja, joka löytyy minulla hyllystä - asia ei ole välttämättä helppo kinkylle itselleen tai hänen läheisilleen)
- Kaikki kinkyt eivät koe tarvetta tulla kaapista. Jotkut kuitenkin kokevat haluavansa aiheelle ymmärrystä, että jos kinkyys tuleekin heidän kohdallaan ilmi, niin se ei sitten olisi sellainen mörkö, mitä se voisi pahimmillaan ihmisille olla.
- On mielestäni väärin dissata kinkyjä HLBTIQ:n kustannuksella. Voiko joku hyväksyntää hakeva ihminen sanoa toiselle, ettei hän voi hakea hyväksyntää?
- Lainsäädännöllisesti kinkyillä ei liene tosiaan isompia kiemuroita. Silti haluaisin varmistua, että kinkyys ei ole myöskään aihe, jolla jotakuta voidaan katsoa negatiivisessa valossa.
- Uskonnollisesti kinky voi kokea samat paineet, kuin muutkin ihmiset. Kinkyys on siitä ovela, että niin hetero, kuin HLBTIQ-ihmiset, voivat olla kinkyjä. Lisäksi voisin uskoa, että hartaimmat ihmiset eivät kovin helposti anna hyväksyntää kinkyydelle, koska kokevat sen vain irstaana seksinä, eivätkä ymmärrä mahdollista identiteettiin liittyvää osaa.
- Lainsäädäntötarpeet voivat koskea vain pientä porukkaa, mutta siinä on jo mielestäni tarpeeksi asian tarkasteluun, jos aihetta löytyy.
- Se että mikä kinkyyden osa-alue saisi eniten huomiota, olisi valistuksen tehtävä. Tehtävä olisi, että ketään ei unohdettaisi. Valistuksen kautta nimenomaan avattaisiin, että kinkyys ei ole vain BDSM, jota opitaan Fifty Shades of Greystä.
- Kyllä, nyky-yhdistyksillä ei ole niin paljon resursseja, että maailma muuttuisi. Jostain voi silti aloittaa. Jos jokin asia ottaa kipinää ja saa porukkaa taakseen, voi joku isompikin taho kiinnostua asiasta. Siitä voi poikia jotain. Aseksuaalit pääsivät SETA:n agendalistalle. Kuulin, että sen takana oli hyvä ja pitkäjänteinen asian ajaminen sekä järjestäytyminen.
- Skene on ollut hyvä paikka aiheeseen tutustumiseen niille, jotka kokevat voivansa tutustua aiheeseen juuri sitä kautta. Toki kaikki eivät skeneen uskalla tai halua lähteä. Siinä olen hieman samalla kannalla, että skene on se oma skene, ei mikään avoimempi ja valtakunnallisempi juttu. Tosin miten on mahtanut olla silloin, kun homoseksuaalisuus on ollut kriminalisoitua? Olisiko silloinkin ollut omat skenet? Nyt ajatuksena olisikin, että skene saa edelleen olla skene, mutta koitetaan löytää sitä kanavaa, josta voisi tehdä yhteiskunnallista vaikuttamista. Löytyykö se skenen sisältä, ulkoa, vähän molemmista...? Vai löytyykö ollenkaan?

vila:
- Olen jo tietääkseni esitellyt asiaa ketjussa sen verran, ettei tarvitse kysyä, mikä tässä on tarkoitus.
- Kuten olen todennut, tämä aihe ei ole kaikille tärkeä. Mutta osalle on. Kinkyt ovat tässä kahtiajakautuneita: Osa haluaa, että aiheelle löytyy tukea ja valistusta. Osa ei koe tarvetta.
- Seksuaaliterapeuttien (ja muiden ammattilaisten ja ehkä maallikoidenkin) valistaminen on tärkeää. Se hyödyttää todellakin kaikkia kinkyjä, koska ymmärrys lisääntyy aihetta kohtaan. Suurin osa ei ehkä hakeudu terapiaan, mutta se joka hakeutuu - onko hän vähäpätöisempi? Ansaitseeko hän ymmärtämättömyyttä ja huonompaa asemaa?
- Edelleenkin olen aiemmin maininnut, että kyllä, moni etsii asioita netistä. Mutta ehkä joku muukin kanava voisi olla aiheellinen, kuin foorumit, joissa et tiedä, keiden kanssa kirjoitat.

Pipillä oli hyvä kommentti. Itse ainakin koin aikanaan jo pelkän vertaistuen tärkeänä seikkana. Toivon, että tämä asia pysyy jatkossakin kinky-yhdistysten agendassa vahvasti mukana.

Kiitos JodieJo:lle linkeistä ja vinkeistä. Pitää perehtyä juttuihin, kun on hyvä hetki lueskella rauhassa ja täytyy koittaa bongata, jos tulee jotain luennointeja tms.

[telle]

Voisit vaikka tarkistaa miten yliopistot ovat aiheeseen liittyneet väitöskirjojen ja luentojen avulla.

[vila]

Senshi: Tarkoituksena ei ollut vähätellä sitä mitä sinä teet. Sehän on vain hienoa, että teet sitä mitä itse koet tärkeäksi.

[JodieJo]

Voisit vaikka tarkistaa miten yliopistot ovat aiheeseen liittyneet väitöskirjojen ja luentojen avulla.

Joo, siis mun lisäks Suomessa J Tuomas Harviainen ja Niklas Nordling ainakin on tutkineet kinkyä. Jenkeissä aihetta tutkitaan enemmän. Mulla on myös ollut aikomuksena tehdä omalle nettisivulle listaus kinkyyn liittyvistä julkaisuista, koska näitä aina kysellään, ja mä olen itse huono muistamaan nimiä. Eli ehkä saan sen aikaan ja voin vaikka linkata sit tänne.

Akateemisella tutkimuksella vaan on se paha taipumus, että se jää sinne akateemisen skenen sisälle ja lähinnä muitten tutkijoitten ihmeteltäväksi.

[telle]

Minun käsittääkseni nuo ovat juurikin sen tyyppisiä asioita joiden perään tässä huudellaan. Yhteistyössä yhdistysten kanssa tehtyjä. Pointti on edelleenkin se, että iso osa yhdistysten tekemästä työstä ei välttämättä ole nähtävissä täällä Baarissa saati löydettävissä pintaraapaisulla nykypäivästä.

Vanhana aktiivina koen jopa loukkaavaksi syytökset pelkästä bileitten järjestämisestä. Nykypäivän edes teoreettiseen kinkymyönteisempään yhteiskunnalliseen suhtautumiseen pääseminen on vaatinut hyvinkin paljon työtä.

[Dante79]

- Työryhmä ei olisi minusta ollenkaan huono ajatus. Aivoriihi niistä henkilöistä, joita aihe kiinnostaa ja jotka olisivat valmiita selvittämään ja ajamaan asioita. Tämän voisi ottaa myös esille yhtenä vaihtoehtona.

Kiva kun luit kirjoittelujani. Juuh, vaikkapa TuSetan toimiston olohuone saattaisi toimia hyvänä tapaamispaikkana jos Turussa tuota kokeiltaisiin jos saataisiin jonkinlaisia kinkyaktivismiaivoriihityöryhmämiittitoimintaa heräteltyä. Ainakin minun hallitusaikoinani Baletilla oli avain sinne.

[Dante79]

- Se että määritelläänkö kinkyys identiteettiasiaksi vai mieltymykseksi lienee henkilöistä riippuvaa. Kuka sen saisi määritellä yleisellä tasolla? Edelleenkin olen sitä mieltä, että jokainen kinky ei "vain mielly" johonkin hänelle tärkeään juttuun. Jokin fetissi tai D/s -tarve voi lähteä selittämättömästi jo hyvin nuoresta alkaen. On ollut artikkeleita, joissa joku ihminen on jopa rakastunut objektiin (RealDoll tai jopa Eiffelin torni). Tällä perusteella voisi ihminen myös "vain mieltyä" jonkun sukupuolen rakastamiseen.
- Ymmärrän jotenkin tuon enemmistö-vähemmistö -asian esittelyn. Konkreettisesti elämme kuitenkin juuri tällaisessa maailmassa. Kun joku valtavirran "normaali vaniljahetero" alkaa dissaamaan, kiusaamaan ja levittämään juoruja kinkystä, minulle on oikeastaan ihan sama, millainen mahdollinen väittely asiasta tulisi. Minä vaadin siihen tilanteeseen nollatoleranssia kiusaamiseen, syrjintään yms. Katson, että kyseeseen voisi tulla yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasia.

Jatkaakseni hiukan tl;dr hengessä ajatuksia kinkyydestä, kinkyyteen liittyvästä valistustyöstä, Eiffelin torneista, kinkyyden määritelmästä ja siitä mihin mahdollisesti kaikella pyritään. Positiivistahan aina on kaikenlainen yhteisöllisyyden kehittäminen ja se että vertaustuellisesti asioista voi puhua ja kokemuksistaan voi puhua. Verkostoidutaan keskenämme ja tunnetaan toisiamme kasvotusten. Kerrotaan tarinoitamme. Ja mitä enemmän kaikki safe-sane-consensual ja turvasana-käsitteet on itsestäänselvyyksiä, workshoppaillaan ja opetellaan perusteita yhdessä, sitä vähemmän (ainakin toivoisi että) kinkyjen välillä tapahtuu sisäisesti paskoja kokemuksia ja jos asiat ei ihan mene taiteen sääntöjen mukaan, olisi kaikilla ihmisiä elämässään joille voi avautua näistäkin jutuista jos on tarvetta ja saada vertaistukea. Tässä yhdistykset ja nettifoorumit ovat ihan miälettömän tärkeitä ja ansioituneita.

Toisaalta sensuuntaisessa aktivismissa kun tavoitteena on parantaa kinkyjen kohtelua yhteiskunnassa, saattaa samalla onnistua vahvistamaan tietynlaisia ongelmallisuuksia. Eli jos nyt vaikka ongelma on tämä että kinkyjä pidetään outona ihmisryhmänä josta on kaikenlaisia vääristyneitä stereotypioita liikkeella. Ja asenneilmapiiri on että meidän pitäisi hävetä itseämme ja meitä saa syrjiä, kiusata ja kikatella meidän kustannuksella. Tähän toki tarvitaan sitä nollatoleranssia. Ja jos vaikkapa lähdetään parantamaan tilannetta tekemällä sitä yleissivistävää aktivismia ulospäin jossa luodaan positiivista propagandaa kinkyistä, helpostilähestyttäviä iloisia ja turvallisen miellyttäviä mielikuvia ja määritellään mitä tarkalleen mikäkin kinkyilyn osa-alue on ja mitä se ei ole. Mitä tiettyjen kinkyjen päänsisällä liikkuu ja mitä ei ja miten kinkyt ovat samalla tapaa syntyneet sellaisiksi kuin vaniljat vaniljoiksi. Tehdään kinkyt arkisemman tutuiksi vääntelemällä positiivisia rautalankamalleja meistä, negatiivisia vastaan joita siellä valtavirrassa pyörii. What could go wrong.

Sitä vaan olen miettinyt että sellaisella kenties polarisoidaan ja kärjistetään vastakkainasetteluilmapiiriä. Kasvatetaan termien jähmeyttä, lokeroisuutta ja latautuneisuutta, että saataisiin näkymätön näkyville ja ennakkoluuloja karsittua. Mutta mitä latautuneempia ne ihmisten niputukset, määritelmät ja termit alkaa olla, sitä enemmän painetta tulee kinkyille esiintyä positiivisen stereotyypin näköisenä. Sitä enemmän niillä yksilöllisillä kinkyillä alkaa kenties tulla identiteettikriisiongelmia. Yksilönä ihmiset miettii olenko sittenkään oikeasti sellainen, kuulunko tähän joukkoon, jos ne ajattelee että kinkyys on seksuaalista mutta minulla se ei suoranaisesti ole seksuaalista, tai jos ne vaan korostaa niitä D/s:iä ja shibarejaan mutta minulla tää kinkyys liittyy vaan siihen Eiffelin torniin, hyväksytäänkö minut, entä jos se on minulle vaan kivaa seksileikkiä jota ilmankin voisin elää, ja jos ne sanoo ettei kinkyys liity mielenterveysongelmiin mutta minulla se oikeastaan aika vahvasti liittyy, voinko ajatella itseäni kinkynä, otetaanko minut vastaan skenessä tai yhdistyksissä tai missään, täytyykö minun jotenkin todistaa olevani yksi teistä, haluanko edes että minut assosioidaan tämän ryhmän kanssa, kun en nyt ihan vastaa mitään näitä kenenkään rautalankamalleja, jne.

Eli helposti saatetaan mennä askel taaksepäin samalla kun mennään askel eteenpäin. Ajatukseni on vaan että on minusta tärkeää muistaa ainakin siellä yksilötasolla, ja muutenkin, että kaikki mahdolliset negatiiviset ja positiiviset latautuneisuudet kaikissa ihmisten niputuksissa ovat propagandaa. Ja ihmisten määrittelyt lokeroihin aina korkeintaan löyhästi suuntaa-antavia, kun ollaan kaikki kuitenkin ihan vaan uniikkeja yksilöitä joilla on omanlaisemme ainutlaatuinen osittain muuttuva ja osittain pysyvä sekalaisen sekava omituinen kasa ominaisuuksia, piirteitä, tarpeita ja mieltymyksiä kaiken mahdollisen suhteen. Eli kinkyys ei sinänsä ole mitään muuta kuin joku epämääräinen määritelmä toinen toisiinsa liittymättömiä piirteitä ihmisissä minkä valtavirta on määritellyt negatiivisessa mielessä tietyllä tapaa omituisen epänormaaliksi.

Jos sitä jotain visiota tulevaisuuden utopiasta miettii että mihin yhteiskunnallisella valistusaktivismilla, miten ikinä sitä sitten toteutetaankin, voitaisiin loppujenlopuksi pyrkiä, että sen alle mahtuu kaikki mahdolliset kinkyt, niin se voisi juurikin olla tuommoinen maailma jossa kaikenlainen kinkyys olisi jonain päivänä yhtä vähän latautunut asia kuin jonkun lempiruoka tai lempiväri. Eikä enää olisi kenelläkään fiilis että täytyy suojella anonymiteettiään sen takia. Ja kinkyyksille ylipäätänsä kävisi vähän samalla tavoin kuin vaikkapa masturboinnille joka sekin oli aikoinaan ihmiskunnan historiassa assosioitu kaikenlaisiin sairauksiin ja hirviän paheellisen häpeällistä ja turmelevan syntistä olevinaan ja nykyjään koetaan täysin normaalina ja terveenä käytöksenä, joka ei herätä oikein mitään latautunutta reaktiota kenelläkään.