Mitä sinulle tarkoittaa dominoiva luonne?

[Alistavaherra]

Dominoivuus ei ole ottamista. Se on antamista. Se ei myöskään ole pakottamista vaan vapaasta tahdosta asettaudutaan kantamaan vastuu. Domilla itsellään ei ole asemaa, ellei sitä ensin anneta. Dominoivan "voima" on siinä, miten hän kohtelee alistuvaa ja miten alistuva luottaa itsensä Dominoivalle kohdeltavaksi.

Dominoivuus on myös itsensä haavoittuvaksi ja muutokselle alttiiksi asettamista. Jos kuvittelee olevansa "valmis" tai "täydellinen" sellaisenaan, päädytään yleensä toistamaan asioita omasta näkökulmasta eikä tilanteen edellyttämällä tavalla. Jokainen päivä ei ole sama, eikä jokainen alistuva ole samanlainen. Jokaisen uuden ihmisen kohdalla kokeneenkin Domin kokemus on nolla, vaikka olisi minkälaiset lähtökohdat menneestä tai "läpikäytynä".

Dominoivuuteen kuuluu vaikuttaminen. Vaikuttaminen ei synny teoista vaan lähtee Dominoivasta ihmisestä itsestään. Vaikuttaminen on luonnollinen piirre ihmisessä, energia, joka asettaa vastapuolen usein positiivisella tavalla epäkaltevalle alustalle. Epämukavuusalueelle.

[Guide-Master]

Yleisesti sitä että tapahtuu mitä tahansa, niin pysyn rauhallisena, eli oikeastaan sitä että asioiden tekemisellä ei ole mitään kiire tehdä.

[Pip]

Yleisesti sitä että tapahtuu mitä tahansa, niin pysyn rauhallisena, eli oikeastaan sitä että asioiden tekemisellä ei ole mitään kiire tehdä.

Todistan tapahtumaa, että näin mainitsemaasi stooalaisuutta ei ole tapahtunut.

[Sigmamies]

Monen tyyppiset ihmiset voi olla domi oivia luonteeltaan mutta dominoiva ei mielestäni voi alistua.

Paitsi ehkä seksissä jos sattuu siitä nauttiin 

[Guide-Master]

Kuuntelen toisen ehdotuksen, johon kerron miten tuo kiinnostaa toteuttaa, jos tuo ei kelpaa, niin saa keksiä jotain muuta, sillä itse siirryn muihin asioihin jotka itseäni kiinnostaa, eli en juurikaan jaksa aikaani käyttää mihinkään kovin vaikeisiin tapauksiin

[Mies maalta-69]

Käskyvaltaa ja toteuttaa toisen haluja.

[Kaisla]

Dominoiva luonne on mielestäni ennenkaikkea sisäinen arvo - jos et hallitse itseäsi, niin miten helvetissä koet olevasi kykenevä hallitsemaan ketään muuta.

On sekä väkivaltaisessa suhteessa eläviä dominoivia, että alistuvia joista toinen kuvittelee elävänsä jonkinlaisessa dynamiikassa, vaikka kyse on mitä halveksuttavimmasta perheväkivallasta jossa jompikumpi tai kumpikaan ei ole kosketuksissa itseensä, saati toisiinsa.

Ongelma tuleekin siinä, että vaikka ulkoapäin asetelma olisi kuinka läpinäkyvä, niin muutos tilanteeseen voi tulla ainoastaan sisältäpäin. Jos vaikka joskus jonkun kanssa keskustelemalla voisi saada jonkinlaista reflektiota syntymään, niin "dominoivan luonteen" omaavan mahdollisuudet aitoon muutokseen ovat huomattavan vähäiset.

Ehkä siis olisi aika unohtaa koko tämä ajattelu siitä, että joku sisäsyntyisesti "on" jotakin, kun kyse on lopulta siitä että teot määrittelevät ihmisen, eivät ihmisen käsitykset itsestään. Kaikkia se ei tietenkään häiritse, että teot ovat ristiriidassa käsitysten kanssa.


-baltsu

[toysnstuff]

Dominoiva luonne ihmisten välisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rinnastuu narsismin eriasteisesta häiriöstä kärsivään luonteeseen - voimakkaimmillaan luonnehäiriöön. Ihminen haluaa vaikuttaa toisiin, hallita, kontrolloida ja manipuloida tunteakseen itsensä joksikin muuksi, kuin mitä sisimmässään kokee olevansa. Tällainen henkilö ei ymmärrä, miten erilaisessa maailmassa hän elää muihin verrattuna. Kun ihmisen itsensä todentaminen tapahtuu sosiaalisten suhteiden kautta, dominoivan luonteen omaava ei yksinkertaisesti kykene siihen, mitä muiden keskuudessa kutsutaan erillisyydeksi, tasa-arvoksi ja toisen kunnioittamiseksi.

Seksuaalisuuden saralla tällä voi leikkiä vaikka juuri noin, kuin GoodLife kirjoitti:

Jos laitan profiiliin, että "dom", niin se tarkoittaa dominointia seksijutuissa. Ei sitä, että haluaisin dominoida muita ihmisiä muuten. Eikä se seksissäkään kiinnosta, jos ei toinen halua olla se sub.

Mä oon ajatellut, että tuo dom-puoli on mulle luonteva koska siinä on jotain primitiivistä, ei siksi että olisin "dominoiva luonne". Eikä mun primitiivinen puoli sovi subeiluun, joten ei ole mitenkään näköpiirissä että musta tulis joku switch tms.

---

Dominoiva luonne tarkoittaa mun näkemyksen mukaan sitä, että haluaa määräillä toisia. Mä saan nautintoa dominoinnista jos tiedän että toinen henkilö saa siitä nautintoa subina.

Mitä selkeämmin on oppinut huomaamaan ja ymmärtämään joidenkin ihmisten taipumuksia pyrkiä manipuloimaan ja kontrolloimaan muita osana oman elämänsä pikkuruisia valtatrippeilyjä, sitä suuremmin on alkanut säälimään tähän olemassaolon tapaan jumiutuneita yksilöitä. Seksin puolella samaisia leikkejä, siten että molemmat osapuolet tiedostavat pelin hengen ja nauttivat siitä "as if"-tapaan, toivoisi puolestaan useammallekin ei-dominoivalle ja ei-alistuvalle ihmiselle. Jos BDSM:stä tulisi osa seksuaalikasvatusta, sen tulisi pitää juuri tämä leikkisyys tietoisena komponenttina mukanaan.

[Pekksi]

Itse olen arkielämässä ollut sekä alistuva että dominoiva. Nuorempana enemmän alistuva, kun taas noustuani hierarkiassa vuosikymmenten ajan nykyisin melkein aina dominoiva. Myös perhedynamiikka tukee tätä. Vaimoni on määrätietoinen isoissa linjoissa, kun taas päivittäisessä toiminnassa, kun jonkun pitää ottaa aloite ja vastuu, se olen poikkeuksetta minä. Seksissä olen myös huomannut, että minulle sopii paremmin dominoiva rooli. En koe minkäänlaista halua olla objekti. Tämä on varmaan myös muuttunut vuosien myötä.  Ennen minulle sopi paremmin se, että nainen oli aktiivinen vaniljaseksissä.
Tämä mielestäni kertoo siitä, ettei välttämättä ole syntymässä välttämättä määrätty sitä roolia. Joillekin varmaan kyllä.

Tyypillinen esimerkki oli armeijassa, kun piti purkaa iso teltta ison leirin lopuksi umpiväsyneenä. 10 miestä ei kukin oikein tiennyt, kuka tekee mitä vaikka periaatteessa kaikki osasi purkaa sen. Vaikka olin silloin enemmänkin vetäytyvä persoona ja aika ahdistunut, astuin esiin ja otin johtajan roolin ja määräsin kaikki toimimaan siten, että teltta tuli nopeasti purettua. Se herätti minussa ajatuksen, että dominoivuus voi olla rooli, joka otetaan käyttöön tarvittaessa. Mietin tätä usein ja työelämässä myöhemmin harjoitin usein dominointia ottamalla tietyn roolin, mikä sopii opetusalalle. Huomasin, että ihmiset kunnioittivat sitä ja kaipasivat sitä.

Tasa-arvoisessa perhe-elämässä sitä voi olla vaikea tuoda uutena asiana seksiin, mutta olen tehnyt sen eteen paljon töitä, ja olen huomannut, että se kelpaa vaimolle. Välillä hänellä on vaikeuksi sen kanssa, sillä pitkän ajan suhteemme alussa hän oli sängyssä hyvin aloitekykyinen. BDSM:ssä hän on kuitenkin ehdottomasti sub. Tässä hänellä oli ristiriita, jonka olen ratkaissut omaksi edukseni. Tämä vaatii keskustelua ja pitkää sulattelua eikä ole ollut vaimolle helppoa. Minä olen kokenut sen hyvin vapauttavaksi ja meidän suhdetta parantavaksi.

[777]

Luonne tarkoittaa jotain mikä on luontevaa ja tulee luonnostaan.

Siitä lähtien ku löytänyt joskus teininä rankemman pornon on ollut itsestään selvää että olen dominoiva ja haluan dominoida ja saanut kiksini siitä että pääsisin tekee niitä juttuja ja niiden katsomisesta. Osa minun ydintäni eikä sitä oo tarvinnut koskaan miettiä hetkeäkään. Eikä kumppaneidenkaan kanssa ole sellaisesta tarvinnut keskustella. Asia on ollut sanattomasti jo itsestäänselvää. Ainoa mitä tätä kirjoittaessa asian tiimoilta mietin on että kirjoitetaanko itsestäänselvä yhteen vai erikseen. Kummallakin tavalla on näköjään kieliopillisesti oikein.

[turhis]

Mielestäni dominoiva luonne eroaa ei-dominoivasta ehkä siinä, että dominoiva myös haluaa dominoida.

Itseäni on kuvattu esim. työhön liittyvässä profiloinnissa adjektiiveilla vaativa, uhitteleva, itsenäinen, päämäärätietoinen, vaikeasti johdettava, ottaa riskejä ja vastuuta.

En silti pidä itseäni dominoivana ollenkaan. Ennemmin kuvaisin mutkia oikoen olevani vähän hankala tyyppi Dominoivaksi kokemani ihmisen kohdalla aivan tahtoonsa taivuteltava ja ennemmin ajattelen olevani reppana, hienosteleva naapurintyttö, kuin kovinkaan vahvaksi ja vastuulliseksi ihmiseksi. Eli siinä lienee se ero, että haluaako taivutella vai ei, pitääkö siitä. Vai tapahtuuko se vähän vahingossa ja esimerkiksi oman asemansa antamalla mahdollisuudella, viitaten esim. työelämään.

[Pekksi]

Mielestäni dominoiva luonne eroaa ei-dominoivasta ehkä siinä, että dominoiva myös haluaa dominoida.

Itseäni on kuvattu esim. työhön liittyvässä profiloinnissa adjektiiveilla vaativa, uhitteleva, itsenäinen, päämäärätietoinen, vaikeasti johdettava, ottaa riskejä ja vastuuta.

En silti pidä itseäni dominoivana ollenkaan. Ennemmin kuvaisin mutkia oikoen olevani vähän hankala tyyppi Dominoivaksi kokemani ihmisen kohdalla aivan tahtoonsa taivuteltava ja ennemmin ajattelen olevani reppana, hienosteleva naapurintyttö, kuin kovinkaan vahvaksi ja vastuulliseksi ihmiseksi. Eli siinä lienee se ero, että haluaako taivutella vai ei, pitääkö siitä. Vai tapahtuuko se vähän vahingossa ja esimerkiksi oman asemansa antamalla mahdollisuudella, viitaten esim. työelämään.

Monessa työssä täytyy olla dominoiva ja siitä voi oppia tykkäämään. Sanoisin, että itselleni kävi näin. Huomasin olevani ihan hyvä dominoimaan muita ihmisiä, ja opin sen taidon. Sitä voi soveltaa sitten muualla.

[hwyl]

Minusta ehkä tietty vakaus ja vastuullisuus, tiedän missä menen ja mitä haluan mutta olen samalla hyvin suojeleva, paternaalinen...

[Lanius_x]

Alistuminen on kärsimyksen sietämistä. Dominoiva luonne tarkoittaa sellaista, joka saa toiset suostumaan asioihin, joihin he eivät ilman kyseisen henkilön läsnäoloa suostuisi tai joita he eivät ilman häntä keksisi haluta. Taipumusta johtaa muita ja tilannetta. Alistuva luonne puolestaan tarkoittaa taipumusta tehdä asioita, joita ei oikeasti halua, muiden miellyttämiseksi painostuksen tai manipulaation alaisena.

Dominoivuus on siis taitoa suostutella, taivutella, johdatella tai pakottaa muita suostumaan. Tahdon rikkomista. Tyyli on vapaa ja riippuu tilanteesta.

Pelkkä halu johtaa muita ei siis riitä, täytyy olla myös keinot. Ihminen voi haluta olla dominoiva olematta dominoiva ja toisaalta ihminen, joka osaa dominoida muita, ei välttämättä halua tehdä niin. On oltava sekä halu että keinot, jotta joku on mielestäni dominoiva. Dominoiva ihminen kertoo tahtonsa selkeästi ja tarkasti ja muut tahtovat spontaanisti totella häntä. Hän on assertiivinen.

Toki valtaan liittyy myös vastuuta, kuten täällä on mainittu. Mutta ihminen voi olla dominoiva ja hallita muita olematta vastuullinen, suojeleva tai vakaa. Dominoivuus on eri asia kuin hyvä johtaminen. Samoin alistuvuus on eri asia kuin johdetuksi tuleminen.

Esimerkiksi jos henkilö on tarpeeksi taitava manipuloimaan tai muut tarpeeksi naiiveja, he eivät välttämättä huomaa hänen olevan huono johtaja ja huonokin johtaja voi hetkellisesti päästä dominoimaan kaikkein naiivimpia ja alistuvimpia yksilöitä. Toisaalta kuka tahansa antaa toisen johtaa itseään esimerkiksi hätätilanteessa, jos toinen oikeasti tietää paremmin. Esimerkiksi onnettomuuspaikalla ihmiset tottelevat ensihoitoa, vaikka eivät olisi ihmisinä alistuvia.

Itsekäs ja taitamaton johtaminen on sosiaalisesti kallista, koska ennen pitkää se huomataan. Se toimii vain, jos löytää aina uusia ja uusia naiiveja johdettavia. Sitä pidetään kusipäisenä, koska lauma ei luota epäoikeudenmukaiseen johtajaan, joka ajattelee vain itseään. Ihmiset haluavat johtajan, joka tietää heitä paremmin, mitä kannattaa tehdä. Ihmiset eivät alistu mielellään itseään taitamattomamman johdettaviksi. Johtaminen onkin oikeastaan kykyä vakuuttaa muut siitä, että pystyy olemaan vallassa.

Johtajaksi muodostuu siis usein käytännössä sellainen, jonka kykyyn johtaa oikeudenmukaisesti ja ryhmän edun mukaisesti muut luottavat. Johtajuus on siis luottamusasema, jonka voi menettää vallankaappauksella. Itsekäs johtaja on ryhmälle vaarallinen ja siksi ihmisillä on laumaeläiminä synnynnäinen vastenmielisyys huonoja johtajia kohtaan. Dominoivuus ilman kykyä ja taitoa johtaa ei ole pidetty piirre, vaan vihattu.