Mitä sinulle tarkoittaa dominoiva luonne?

[vila]

Sitten taas tuo mistä aloittaja puhui "luontaisena johtajuutena", kuulostaa mielestäni paljon enemmän karismaattisuudelta kuin dominoivuudelta. Karismaattisuus taasen on oma luontainen ominaisuutensa joissain ihmisissä, ei välttämättä dominoivissa, vaan ylipäätänsä. Karismaattisuus tarkoittaa sitä, että ihmiset pitävät henkilön miellyttävänä ja kokevat luontevaksi luottaa häneen ja ovat valmiita oma-aloitteisesti antamaan valtaa henkilölle. Osa karismaattisista henkilöistä käyttää ominaisuuttaan vastuullisesti, osaa se ahdistaa ja stressaa ja osa taas väärinkäyttää sitä härskisti...

Karismaattisuus on jokseenkin hankala termi, koska sillä on olemassa useita määritelmiä. Yleiskielinen ja tieteellinen määritelmä poikkeavat toisistaan aika lailla. Jos ajatellaan johtamistieteelliseen tutkimuksen kautta niin jos johtajuus perustuu pelkälle karismalle niin se on hyvin todennäköisesti tuhoisaa organisaatiolle, tästä on erittäin paljon näyttöä. Sen vuoksi en itse rinnasta luontaista johtajuutta karismaattisuuteen, vaan luontainen johtajuus on minusta lajitelma luonteenpiirteitä jotka voivat näyttäytyä hyvinä tai huonoina - riippuen luonteen omaajan henkisen kasvun tilasta. Karismaattisuus taas pohjautuu hyvin pitkälle tunteisiin vetoamiseen, joten jos ajatellaan vaikka MBTI-tyypityksiä niin karismaattiset henkilöt vetoavat ensimmäisenä nk. feeling-tyyppisiin henkilöihin. Thinking-tyyppiset ihmiset taas vaativat tosiasiallisia näyttöjä, että kyseinen henkilö on kykenevä toimimaan heidän johtajanaan. "Luontainen johtaja" taas herättää luottamusta paljon laajemmin, koska he elävät johtajuuttaan enemmän teoillaan - jotka ovat kenen tahansa nähtävissä.  Tottakai luontaisella johtajalla on usein myös karismaa mutta se ei ole mitenkään pakollista.

[Mr.Inathu]

Sitten taas tuo mistä aloittaja puhui "luontaisena johtajuutena", kuulostaa mielestäni paljon enemmän karismaattisuudelta kuin dominoivuudelta. Karismaattisuus taasen on oma luontainen ominaisuutensa joissain ihmisissä, ei välttämättä dominoivissa, vaan ylipäätänsä. Karismaattisuus tarkoittaa sitä, että ihmiset pitävät henkilön miellyttävänä ja kokevat luontevaksi luottaa häneen ja ovat valmiita oma-aloitteisesti antamaan valtaa henkilölle. Osa karismaattisista henkilöistä käyttää ominaisuuttaan vastuullisesti, osaa se ahdistaa ja stressaa ja osa taas väärinkäyttää sitä härskisti...

Karismaattisuus on jokseenkin hankala termi, koska sillä on olemassa useita määritelmiä. Yleiskielinen ja tieteellinen määritelmä poikkeavat toisistaan aika lailla. Jos ajatellaan johtamistieteelliseen tutkimuksen kautta niin jos johtajuus perustuu pelkälle karismalle niin se on hyvin todennäköisesti tuhoisaa organisaatiolle, tästä on erittäin paljon näyttöä. Sen vuoksi en itse rinnasta luontaista johtajuutta karismaattisuuteen, vaan luontainen johtajuus on minusta lajitelma luonteenpiirteitä jotka voivat näyttäytyä hyvinä tai huonoina - riippuen luonteen omaajan henkisen kasvun tilasta. Karismaattisuus taas pohjautuu hyvin pitkälle tunteisiin vetoamiseen, joten jos ajatellaan vaikka MBTI-tyypityksiä niin karismaattiset henkilöt vetoavat ensimmäisenä nk. feeling-tyyppisiin henkilöihin. Thinking-tyyppiset ihmiset taas vaativat tosiasiallisia näyttöjä, että kyseinen henkilö on kykenevä toimimaan heidän johtajanaan. "Luontainen johtaja" taas herättää luottamusta paljon laajemmin, koska he elävät johtajuuttaan enemmän teoillaan - jotka ovat kenen tahansa nähtävissä.  Tottakai luontaisella johtajalla on usein myös karismaa mutta se ei ole mitenkään pakollista.

Kyllä, olen samaa mieltä kanssasi tästä. Oma vastaukseni katsoi asiaa näkökulmasta kuka näyttää luontaiselta johtajalta? Jos taas katsotaan asiaa sen puolesta, kuka on osoittautunut luontaiseksi johtajaksi, on toinen asia. Se edellyttää joko pitkää ja syvällistä tarkkailumahdollisuutta tai poikkeuksellista tilannetta, jossa henkilö sekä ottaa vallan että kantaa vastuun JA onnistuu, edes jollain tasolla.

Karismaattinenkin henkilö voi olla olla luontaisesti hyvä johtaja tai olla olematta, mutta se riippuu henkilön muista ominaisuuksista (erityisesti ehkä kyvystä kantaa vastuuta, myös vaikeissa tilanteissa). Mutta siis jos tarkastellaan asiaa sen perusteella, miksi ihmiset luottavat toiseen ihmiseen niin paljon että antavat vallan tälle, tärkeää on huomioida tilanne ja aika, jonka vallan luovuttajat ovat pystyneet tarkkailemaan henkilöä, joka valtaa on ottamassa tai jolle sitä ollaan työntämässä.

Lisäksi jos haluttaisiin pureutua syvemmälle, pitäisi ensin määritellä mitä on johtaminen ja millä mittareilla se voidaan arvioida hyväksi? Esimerkiksi prosessijohtaja, muutosjohtaja ja linjajohtaja ovat väistämätt eri henkilöitä, koska niissä pärjää täysin toisenlaisilla persoonallisuuksilla.

-Mr.I

[vila]

Lisäksi jos haluttaisiin pureutua syvemmälle, pitäisi ensin määritellä mitä on johtaminen ja millä mittareilla se voidaan arvioida hyväksi? Esimerkiksi prosessijohtaja, muutosjohtaja ja linjajohtaja ovat väistämätt eri henkilöitä, koska niissä pärjää täysin toisenlaisilla persoonallisuuksilla.

Ensin meille tulisi riita siitä täytyykö heidän managerin ja leaderin olla eri henkilöitä, vai voidaanko esim. koulutuksen kautta kehittää heikompaa osaluetta.

Hhhmm nyt kun tuli tämä leader ja manager-jaottelu puheeksi niin menin dominoivan luonteen erittelyissä vielä enemmän sekaisin. Nimittäin nuo aikaisemmat määritelmänihän ovat leaderin ominaisuuksia, mutta miksei esim. introvertti dominoiva luonne voisi olla manager-tyyppinen henkilö. (Niille jotka eivät ole johtamisterminologian kanssa tuttuja niin karkeasti sanottuna leadership tarkoittaa ihmisten johtamista ja management asioiden johtamista - jaottelu on oikeasti paljon monimutkaisempi). Jäin myös miettimään sitä, että millainen olisi manager-Dom. Joku "uusien subien kouluttaja", joka menettää kiinnostuksena kun subi on koulutettu toimimaan tavalla x?

[Mr.Inathu]

Hhhmm nyt kun tuli tämä leader ja manager-jaottelu puheeksi niin menin dominoivan luonteen erittelyissä vielä enemmän sekaisin. Nimittäin nuo aikaisemmat määritelmänihän ovat leaderin ominaisuuksia, mutta miksei esim. introvertti dominoiva luonne voisi olla manager-tyyppinen henkilö. (Niille jotka eivät ole johtamisterminologian kanssa tuttuja niin karkeasti sanottuna leadership tarkoittaa ihmisten johtamista ja management asioiden johtamista - jaottelu on oikeasti paljon monimutkaisempi). Jäin myös miettimään sitä, että millainen olisi manager-Dom. Joku "uusien subien kouluttaja", joka menettää kiinnostuksena kun subi on koulutettu toimimaan tavalla x?

Johan sen totesit, manageri hallitsee ihmisiä ja leader/direktor asioita. Toisaalta samaa voisi katsoa myös johtamistasoilta katsottuna. Leader johtaa strategisella tasolla ts. asettaa tavoitteet ja odottaa että ne toteutetaan, eikä ole kiinnostunut menetelmistä. Manager taasen johtaa taktisella tasolla ja haluaa nimenomaan opastaa kuinka asia tulee tehdä ja odottaa kirjaimellista suoritusta. Olisiko kontrollointi sitten ns. mikromanagerointia

Saman voisi myös viedä muihin hierarkkisiin organisaatioihin kuten armeijoihin, joissa "aliupseeri" roolit ovat olleet johtamassa kenttää jo vuosituhansia, upseerien suunnitellessa isomman tason operaatioita. Miten tuo sitten menee Dominointiin, niin ehkä asiaa on pakko tarkastella luonteen näkökulmasta. Molemmat ovat dominoivia, mutta toinen luonteeltaan enemmän manageri ja toinen leaderi. Eivät siis eri arvoisia, vain erilaisia

Subin taas pitäisi valita noista omaan luonteeseensa paremmin sopiva, joko manageroiva tai johtava. Jokainen vois sitten miettiä, kumpi sopii toimintatavoiltaa paremmin omaan luonteeseen

-Mr.I

[Ms. M]

Tuli vain mieleen tämä ikuinen "Boss versus Leader" - asetelma tästä keskustelusta. Ja sitten tuli mieleen tämä: https://www.boredpanda.com/office-cartoons-differences-boss-vs-leader-healthy-society/?utm_source=google&utm_medium=organic&utm_campaign=organic

[rp_]

Hhhmm nyt kun tuli tämä leader ja manager-jaottelu puheeksi niin menin dominoivan luonteen erittelyissä vielä enemmän sekaisin. Nimittäin nuo aikaisemmat määritelmänihän ovat leaderin ominaisuuksia, mutta miksei esim. introvertti dominoiva luonne voisi olla manager-tyyppinen henkilö. (Niille jotka eivät ole johtamisterminologian kanssa tuttuja niin karkeasti sanottuna leadership tarkoittaa ihmisten johtamista ja management asioiden johtamista - jaottelu on oikeasti paljon monimutkaisempi). Jäin myös miettimään sitä, että millainen olisi manager-Dom. Joku "uusien subien kouluttaja", joka menettää kiinnostuksena kun subi on koulutettu toimimaan tavalla x?

Johan sen totesit, manageri hallitsee ihmisiä ja leader/direktor asioita. Toisaalta samaa voisi katsoa myös johtamistasoilta katsottuna. Leader johtaa strategisella tasolla ts. asettaa tavoitteet ja odottaa että ne toteutetaan, eikä ole kiinnostunut menetelmistä. Manager taasen johtaa taktisella tasolla ja haluaa nimenomaan opastaa kuinka asia tulee tehdä ja odottaa kirjaimellista suoritusta. Olisiko kontrollointi sitten ns. mikromanagerointia

Saman voisi myös viedä muihin hierarkkisiin organisaatioihin kuten armeijoihin, joissa "aliupseeri" roolit ovat olleet johtamassa kenttää jo vuosituhansia, upseerien suunnitellessa isomman tason operaatioita. Miten tuo sitten menee Dominointiin, niin ehkä asiaa on pakko tarkastella luonteen näkökulmasta. Molemmat ovat dominoivia, mutta toinen luonteeltaan enemmän manageri ja toinen leaderi. Eivät siis eri arvoisia, vain erilaisia

Subin taas pitäisi valita noista omaan luonteeseensa paremmin sopiva, joko manageroiva tai johtava. Jokainen vois sitten miettiä, kumpi sopii toimintatavoiltaa paremmin omaan luonteeseen

-Mr.I

Syvälliset keskustelut, I like. Kun esitit tuon sotilasvertauksen, niin tätähän on hauska pyöritellä sotataidon termein: Sotataito olisi dominointitaito, sotastrategia olisi dominointistrategia, operaatiotaito olisi sessiointitaito, taistelutaktiikka olisi sessiointitaktiikka ja taistelutekniikka taas olisi sessiointitekniikka. Tässä tietenkin ongelmana on vertauksen mielettömyys, verrata nyt suurilla massoilla vihollisen tuhoamista siihen, että kaksi henkilöä nauttii toistensa kanssa. (No joo, jonkun tosin brätin kanssa sessio voisikin olla aikamoista taistelua ja toisaalta, komppaniallinen subeja olisi aika mielenkiintoinen fantasia, hah hah.)

Strategian tasolla yksittäisessä sessiossa on kyllä mahdoton liikkua. Ei ainakaan tule nyt mitään sellaista mieleen. Strategisia tavoitteita voi toki asettaa, itselle ja subille. Helpoiten tämä varmasti onnistuu saman leikkikaverin kanssa, kun sessioita on useita. Strateginen tavoite subin tapauksessa voisi olla vaikka sellainen, että jos subilla on joku ajatus, mistä tykkäsi, mutta ei uskalla heittäytyä siihen. Jos jotain tällaista on tavoitteena, niin joku strategia pitää luoda sen toteuttamiseksi (tai kokeilemiseksi).

Operaatiotaitoa (sessiointitaitoa) voisi verrata sitten siihen, että mitenkä tätä strategista tavoitetta voi sitten yrittää saavuttaa taktiikan keinoin, kuten vaikka em. esimerkin ”hivuttaminen” pikkuhiljaa sessioihin. Sessiointitaktiikkaa taas harvemmin edes käsitellään, mutta minulle ainakin taktinen taso on hyvinkin tärkeä, paljon tärkeämpi kuin sessiotekniikka, jossa D/s-keskustelu usein pyörii.

Jos vielä jatketaan armeijavertauksia, niin varusmiespalveluksessa huomasi kyllä ketkä omista alikersanteista oli niitä huonoimpia. Juuri se ryhmä ei toiminut, jonka johdossa oli joku nipottaja, räyhäämällä ja vittuilemalla yrittävä alikersantti. Melkein aina arvasi, että sellaisen ryhmä pärjäsi omasta joukkueesta huonoiten. Nekin oli parempia alikessuja, jotka oli hiljaisia luonteeltaan. Parhaimpia oli ne, jotka olivat rauhallisia, vaativat ja käskivät sen minkä piti, mutta muuten eivät päsmäröineet. Niille antoi mielellään ne vaativimmat jutut tehtäväksi, kun piti kuitenkin kokonaisuudessaan omaa joukkuetta ajatella.

Jotenkin olen kallistunut sille kannalle, että ehkä nämä luontaisesti enemmän dominantit sopisi sitten paremmin 24/7-suhteisiin, missä subi haluaa alistua kokonaisvaltaisemmin. Siinä on ikään kuin vastaparit toisilleen, koska subilla on jatkuvasti päällä alistuvuus ja D:llä sitten luontaisesti se dominanttipuolensa. Vastaavalla tavalla sitten vaan joitakin johtajakykyjä omaavat D:t ja pelkästään sessioissa alistuvat subit saattaa löytää paremmin yhteisen sävelen, niin sessiossa kuin sen ulkopuolellakin, kun kummatkin vain vaihtaa aivojensa asennon sessiomoodiin.

[RautaWaara]

Mielenkiintoista pohdintaa...

Yksi näkökulma tuli vielä mieleeni ihan yleisistä perustason johtamiskoulutuksista kun tuossa pohdittiin johtamista ja dominointia eli käsite johtamistyyli. Johtamiseen kuuluu se, että kykenee valitsemaan johtamansa asian eteenpäinvientiin vuorovaikutuksessa jokaiseen tilanteeseen ja johdettavaan sopivimman johtamistyylin. Esimerkiksi suorien alaisten (direct reports) kanssa tunnistaa jokaisen osalta mikä on johdettavan tarve miten haluaa itseään johdettavan. Erittäin hyvä yksinkertainen kysymys mitä harvemmin ehkä johtaja suoraan kysymyksenä kysyy on "miten haluaisit itseäsi johdettavan?". Tuo voi kuitenkin avata ihan uuden väylän tutustua vielä syvemmin toisiinsa vuorovaikutuksessa. Toinen voi kaivata ohjaavampaa johtajuutta, toinen taas vapautta itsenäisesti toimia tavoitteiden saavuttamiseksi, hyvä johtaja tunnistaa nämä tarpeet ja johtaa jokaista siten kun johdettava haluaa itseään johdettavan.

Tuossa on ihan perustasolla kyse kyvystä lukea ja ymmärtää toisia ihmisiä. Vuorovaikutustaidoista.
Narsistisella luonteella ei tuohon välttämättä ole kärsivällisyyttä eikä narsistinen johtajuus monesti myöskään johda asioita hyvään suuntaan, ellei johdettavat nyt satu ihan ilman johtajaakin olemaan loistavia tyyppejä jotka ihan ilman kyseistä johtajaakin saa tavoiteltavat asiat aikaiseksi

 

[Hirvaz]

Mielenkiintoinen aloitus ja hyviä lausahduksia.

Itse ennen kaikkea tarkastelisin ympäristöä, ihmisten käsitykset ja kuvaukset itseistään ovat mitä ovat. Olen niitä tyyppejä joiden yhteenvetorepliikkiä keskustelun päätteeksi odotetaan töissä ja jotka jäbäpossella liikuttaessa lopulta kertovat mihin mennään ja mitä tehdään. Aina ollut näin. Liidaan bändit, vedän pelit, en komentelemalla vaan huumorilla ja argumenteilla.

Luonnetta? Roolia? Kohtalo? Luonteeseen liittynee ja luonteesta kertonee selkeimmin sillointällöisissä tilanteissa joissa sarvia kalistellaan. En kerta kaikkiaan sovi tottelemaan myöskään; jos esihenkilö tai toimeksiantaja ei osaa perustella kantaansa, poistun.

Toisinaan vitun rasittavaakin - miettikää nyt ihan vittu itse! -, ja koska olen aika äkkiväärä ja mielialoiltani ailahteleva enkä totisesti kaihda konfliktia, olen kieltäytynyt esihenkilöpesteistä - vaikka varmasti osaisin tehdä paljon hyviä ratkaisuja ja esim. uudistuksia, turhan moni tulisi kärsimään ihan vain koska eivät kestäisi rehellisyyttä, miten rakentavasti sen ikinä paketoisikaan.

Toivottavasti ei koskaan päädy tilanteeseen jossa täytyisi oikeasti kantaa vastuu vaikkapa taistelutilanteessa toistenkin hengestä ja terveydestä, vielä merkityksellisemmistä strategisista päämääristä nyt puhumattakaan. Kukaan ei voi tehdä aina parhaita ratkaisuja, ja parhaillakin on hintansa.

No, ei kai tästä mikään itsereflailu- ja fiilispuurolanka ollut tarkoitus tulla, mutta tulee mitä tulee.


  * )

[No5]

Toisinaan vitun rasittavaakin - miettikää nyt ihan vittu itse! -, ja koska olen aika äkkiväärä ja mielialoiltani ailahteleva enkä totisesti kaihda konfliktia, olen kieltäytynyt esihenkilöpesteistä - vaikka varmasti osaisin tehdä paljon hyviä ratkaisuja ja esim. uudistuksia, turhan moni tulisi kärsimään ihan vain koska eivät kestäisi rehellisyyttä, miten rakentavasti sen ikinä paketoisikaan.




  * )

Parhaat fiilikset saa siitä kun esimiesasemassa ei kunnioita auktoriteetteja, eli pystyy pistämään johtajille/omistajille jauhot suuhun. Ei ole tullut potkuja vieläkään vaikka sitä odotankin Miksiköhän ei?

[No5]

Toisinaan vitun rasittavaakin - miettikää nyt ihan vittu itse! -, ja koska olen aika äkkiväärä ja mielialoiltani ailahteleva enkä totisesti kaihda konfliktia, olen kieltäytynyt esihenkilöpesteistä - vaikka varmasti osaisin tehdä paljon hyviä ratkaisuja ja esim. uudistuksia, turhan moni tulisi kärsimään ihan vain koska eivät kestäisi rehellisyyttä, miten rakentavasti sen ikinä paketoisikaan.




  * )

Parhaat fiilikset saa siitä kun esimiesasemassa ei kunnioita auktoriteetteja, eli pystyy pistämään johtajille/omistajille jauhot suuhun. Ei ole tullut potkuja vieläkään vaikka sitä odotankin Miksiköhän ei?

No siksi kun;"Antaa sen hölmön luulla että se pyörittää koko palettia. On tuottavin silloin kun on hyvällä päällä ja uhmakas."

[Pulse]

Dominoivuus terminä ja ajatuksena on käytännössä "tyhjä sivu".. Ajateltu dominoivuus katoaa sillä sekunnilla kun/jos kukaan ei halua toimia sen dominoivan ehdoilla, totella käskyä, halua toimia tai toteuttaa jonkun muun visiota omansa ylitse..
Dominoiva luonne elää vain silloin kun joku haluaa palvella, toteuttaa jonkun toisen päämääriä.. Mielenkiintoisempi kysymys on: miksi ja kuinka jostakin ihmisestä tulee "dominoiva".. Mutta tuleeko ihmisestä joka ei missään olosuhteissa kykene alistumaan toisen tahtoon/näkemykseen, dominoiva..?! Myös arjessa dominoivuus annetaan, sitä ei voi toiselta ottaa..
Länsimainen maailmankäsitys harmittavasti nojaa faktaan: taho jolla on rahaa saa valtaa jolla voi dominoida mitä tahansa ympäristöä..mutta vaaditaanko moiseen "dominoivaa luonnetta"?!  Filologisesti taipuisin ajatukseen: sellaista kuin dominoiva luonne, ei ole olemassakaan..

[Wonderchild]

Vila,olit ihan oikeessa aikanaan 
Nykyjohtaminen on usein alistamista jolla ei saa aikaan tuottavuutta eikä sitoutuneita työntekijöitä.

Vähän niinku subinki saa alistamalla totteleen mutta dominoimalla oikein subin saa haluaan tekeen kaikkensa ja entistä paremmin ja ihan niin pitkään kun haluaa .

Tässä on mielestäni asiallisia pointteja, jotka pätevät käsittääkseni myös hyvään johtajuuteen. Tämän foorumin teemoihin liittyen en itsekään ihannoi alistamista vaan oikeanlaista, määrätietoista kommunikaatiota ja enemmänkin alistumisen vastaanottamista. Tällaisen suuremman kokonaisuuden ja asetelman sisällä voi olla ajoittain molemmille osapuolille antoisaa toteuttaa alistamista hyvinkin puristisesti.

[Cephrena]

 - Dominoiva luonne on aktiivinen, ei passiivinen.
 - Dominoiva luonne kertoo mielipiteensä, ei ole hiljaa hyväksyvä
 - Dominoiva luonne on yleensä se joka kantaa vastuun asioista
 - Dominoiva luonne on mielipiteissään vahva
 - Dominoiva luonne on tahdossa voimakas
 - Dominoiva luonne on kriisissä rauhallinen

 Ja toki paljon muuta. Mutta tuosta lähtökohtaisesti.
 

Nämä kohdat kuvaavat minua arjessa. Olen johtaja niin työssä kuin harrastuksessa.  Seksuaalisesti olen kuitenkin täysin sub.

[Anonyymialistuja]

Itsevarma, tuo mielipiteensä esille kainoilematta, tekee päätöksiä ja seisoo niiden takana.

[piNaNas]

Suoraan otsikkoon olisin heti vastannut, että dominoiva luonne ei tarkoita yhtään mitään. Vaikka tiedänkin, että esim kinkypiireissä tähän nojataan ja identifioidutaan - sekin on ihan hyvä jos se itsestä oikealta tuntuu.

Luettuani ketjun huomaan, että aiheen ympärillä on käyty todella kiinnostavaa keskustelua! Kiitos siitä - ehkä palaan vielä, kunhan ajatukseni jotenkin muotoutuvat selkeämmiksi
Loppukaneettina tässä kohtaa, että Pulse sanoi aika hyvin sen, mitä asiasta itsekin ajattelen.