Turvallisuuskysymyksistä

[scar]

Aiheesta on käyty aina jotain suoranaista tai sivuavaa keskustelua täällä,mutta en tiedä pitäisikö sitä jotenkin alleviivata vielä erikseen.

Otan nyt esimerkin vaikka omalta kohdalta..

Olen tullut ehkä liian araksi ja jopa hysteeriseksi mitä tulee turvallisuuteen.. Joitakin aikoja sitten,viime vuoden puolella,nettituttavani pyysi mökilleen saunomaan jonnekin päin Suomea,Kehä 3:sen ulkopuolelle kuitenkin ja totesin mielessäni,etten missään nimessä lähtisi,kun ei tunneta riittävästi,ei olla tavattu eikä ole yhteistä historiaa kirjoittelua enempää.

Lisäksi on muita juttuja,jotka menevät tavallaan vähän yli turvallisuushakuisuudessa.
No,tähän on vaikuttanut niin monet asiat,kokemukset lapsuudesta lähtien..luultavasti minusta on tullut liian varovainen ja epäluuloinen plus että mielikuvituslisä. Ihme kyllä yhden hengen möötissä tuli oltua tässä kesällä ja yhdet smurffien hippalot pitkästä aikaa käytyä

Lähinnä siis tarkoitan yksityisempää turvallisuutta,silloin kun ei ole muita tai yhteisöä mukana- tosin sekään ei aina estä kourimista tmv.ilman lupaa jne. Ihan vaikka tavallisessa ravintolaillassa

Millainen suhtautuminen omaan ja muiden turvallisuuteen on mielestänne sopivaa?

Varmaankin on monta mielipidettä ja kokemusta,kuin on foorumilla käyttäjiäkin.
Mielestäni kumminkin ihan tarpeellista pitää esillä jossain muodossa

[Nuppu]

Itse ihmettelen nykyään miten turvattomuuden tunne on lisääntynyt ihmisillä kaikessa. Pelätään toisia ihmisiä ja kaikkea mahdollista. Vaikka esimerkiksi rikostilastojen mukaan taidamme elää turvallisinta aikaa ikinä- vaikkapa henkirikoksen uhriksi joutuminen on aika epätodennäköistä nykyään verrattuna vaikka viimeiseen 50 vuoteen. Itse törmäilen lähinnä mukaviin ihmisiin, joiden kanssa on hyvä olla ja jotka haluavat hyvää toisille. Ja varmaan jonkun mielestä olen riskikäyttäytyjä; ihan tavallisessa ja kinkyelämässä. Olen lähtenyt yksityisasuntoon nettituttavan kanssa, mökkeilemään vain kerran tapaamani ihmisen kanssa, liftannut paljon, kutsunut vieraan ihmisen kotiini  ja sitä rataa. Ikinä ei ole sattunut mitään ikävää. Olen joko tosi onnekas tai sitten ihmiset on vaan mukavia. Toki jos joku on heti tuntunut epämukavalta, on tutustuminen loppunut siihen. Baareissa en käy enkä käytä päihteitä, se taitaa olla helpoin tapa välttää ikävät tilanteet. Suurin osa paskoista jutuista kun tuntuu liittyvän päihteisiin.

Tämä siis oma kokemus. Ei juuri pelota.

[DareDoll]

Kyllä täytyy sanoa että olen muuttunut (liiankin) turvallisuushakuiseksi. En lähde outojen tyyppien mukaan edes auton kyytiin, enkä ekaan tapaamiseen kenenkään asuntoon. Julkiselle paikalle mut ehkä saa, jos jaksaa päivätolkulla houkutella 
Ehkä olen myös (hieman) liian mukavuudenhaluinen nykyään, jaksa turhan päiten aikaani tuhlata 

[Toy]

En tiedä, olenko turvallisuushakuinen. Kai jossain määrin. Enimmäkseen lähinnä elän aika riskitöntä elämää tällaisena kotihiirenä. En pelkää ihmisiä, mutten ole hyväuskoinenkaan.

Joskus teininä tuli kyllä tehtyä oikein oppikirjan mukainen virhe ja lähdettyä muutamaa vuotta vanhemman tuoreen tuttavuuden kämpille. Ei tosin iltamyöhällä eikä humalassa. Noh, ihmistuntemus vissiin ihan kohdillaan sikäli, että seurauksena oli pitkä ystävyyssuhde ja lyhyt seurustelusuhde. Ei ollut psykopaattiraiskaajamurhaaja.

Skenessä on vähän paha sanoa, kun ollaan oikeastaan aina pariskuntana liikenteessä, joten riskit on aika pienet. En silti lähtisi touhuamaan kenenkään sellaisen kanssa, joka on esimerkiksi enemmän huolissaan Domeihin mahdollisesti kohdistuvista vääristä syytöksiä kuin subien rajojen rikkomisesta ja muusta häirinnästä ja hyväksikäytöstä.

[scar]

Tämähän siinä justiin on,että pitäisi jokin tasapaino löytää: Kaikki eivät ole niitä kivoja ja vaarattomia ihmisiä,mutta ei myöskään näitä "gladiaattoripaloittelumurhaajia"..Enemmistö kai ihan järjissään.

Sen ole huomannut,että yksikin erittäin haitallisesti käyttäytyvä voi murentaa luottamusta, epäluulo lisääntyy ja laajenee-saati sitten jos on tavannut monta.

Mutta jos on iso ja reipas,oppii pikkuhiljaa ottamaan opikseen järkevästi.

Valitettavasti aikoinaan joutui jo pienen oman pennun ohjeistaa,ettei ihan kaikkiin voi ekaluokan tiellä luottaa,pieni varovaisuus ihan hyvästä kun siellä kulkee selässään yhtä iso reppu kuin itse on

[FinnDom]

Itsellä on ollut uskomaton tuuri, ettei mitään ole sattunut, kun ajattelee, miten holtittomasti nuoruudessani käyttäydyin. Varsinaisia bdsm-kokemuksia minulla ei silloin ollut, mutta kyllä sitä tuli lähdettyä vieraan miehen mukaan, johon oli juuri baarissa/discossa tavannut.
Nyt kun etsiskelen toppia, joka sitoisi ja rääkkäisi minua, niin kyllähän siinä on aika avuttomassa asemassa, jos toinen ei kunnioitakaan sovittuja rajoja. Voinko luottaa ihmistuntemukseeni tarpeeksi saattaakseni itseni avuttomaan tilaan? Toisaalta jollen koskaan uskalla, en mitään myöskään saavuta. 

[scar]

Nyt kun etsiskelen toppia, joka sitoisi ja rääkkäisi minua, niin kyllähän siinä on aika avuttomassa asemassa, jos toinen ei kunnioitakaan sovittuja rajoja. Voinko luottaa ihmistuntemukseeni tarpeeksi saattaakseni itseni avuttomaan tilaan? Toisaalta jollen koskaan uskalla, en mitään myöskään saavuta.

Tässä se rohkeus ja luottamuskerroin kasvaakin,mikä tietty on useimmille täällä ihan itsestäänselvää-vai onko riittävästi?
Mitkä on niitä välineitä ja keinoja käytännössä,onko ystäviä,jotka opastaa tai antaa vinkkiä? Tarvitaanko sellaisia?
Olen tässä ajatellut ihan yleisellä tasolla myös turvallisuutta,kun ei se vaara ehkä yhtään enemmän piile kinkyssä kuviossa kuin muuallakaan,tilastollisesti? Tai voiko edes tutkia niitä jotenkin erilaisena

Väkivalta ja kiusaaminen ja sen ehkäiseminen,eri keinot ja jopa  erikseen kehitetyt ohjelmat ovat arkipäivää- tarvitaanko erikseen kinkyjen menetelmiä ja ohjelmia- Enpä osaa sanoa-

Hienoahan se olisi jos maalaisjärki ja ihmistuntemus riittäisi 

[Nuppu]

Eiköhän kaikki ole ensisijaisesti ihmisiä ja sitten vasta kinkyjä tai muuta. Pitää vaan olla ihmisiä toisilleen.

[Lunttu]

Samoilla linjoilla Nupun kanssa, ei juuri pelota, en ole turvallisuusasioissa saanut siipeeni vaikka toisten silmissä riskejä en välttelekään.
Oon joutunut aika varhaisessa iässä pitään itse huolen itsestäni ja mulla on varsin harjaantunut silmä ihmisiin, hyvä ihmistuntija ja voin luottaa intuitiooni toisten suhteen. Good vibes don't lie, näin mulla. Tiedostan toki myös mahdolliset riskit ja monesti mietin myös pahimmat mahdolliset skenaariot sekä käyn läpi mielessäni miten sitten toimisin, ennakointi on parasta riskien minimointia, esim. kertoa aina jollekin kolmannelle taholle missä menee jos tähän liittyy riskejä ja jotain tietoja joilla päästä jäljille jos ei enää kuuluisi mitään tms. On ok luottaa lähtökohtaisesti, mutta aina on hyvä miettiä myös sitä että kaikilla ei ole vain hyviä aikeita toisia kohtaan.

[Apollyon]

Tässä ollaan mielenkiintoisten kysymysten äärellä.

Toisaalta on totta, että elämme historiallisesti poikkeuksellisen turvallisia aikoja oikeastaan mittarilla kuin mittarilla. Väkivaltarikollisuus on erittäin vähäistä, seksuaalirikosten lukumäärän kasvu selittyy (käsittääkseni) lähinnä madaltuneella ilmoituskynnyksellä, sairaudet ja elinolojen vaarallisuus alkavat olla mennyttä maailmaa.

Mutta silti ihmisiä pelottaa enemmän kuin ennen. Miksi ihmeessä? Olemmeko vain riskitietoisempia vai onko pelkomme jo pelkkää paranoiaa?

Itse näkisin taustalla olevan sekä riskitietoisuuden kasvun, että yhteiskunnan fragmentaatio. Yhä enemmän ja enemmän elämme digikuplissamme, tuntematta ketään niistä ihmisistä, jotka asuvat ympärillämme. On vaikea kokea oloaan turvalliseksi jos ei tunnista niitä naamoja, jotka rapussa kävelevät vastaan. Toisaalta muutokset ajatusmaailmassa nähdäkseni heijastelevat myös yhteiskunnallista muutosta: emme enää elä samassa syrjäisessä nurkassa jollainen Suomi oli vielä kolmekymmentä vuotta sitten. Kulttuurimme on avoimemmin moninainen ja se on osaltaan omiaan lisäämään epävarmuutta ja pelkoja vaikka ympäristömme ovatkin turvallisempia kuin ennen.

--

Mites sitten tämä meidän pervojen skenemme?

Kai tämä on enimmäkseen aika turvallinen, tai ainakaan niistä väärinkäytöksistä ei juurikaan kuulu. Tosin olen ollut täällä pyörimässä vasta vajaan vuoden, ja kulisseissa kuuluvat kuiskaukset alkavat vasta kantautua korviini. En sanoisi, että varovaisuus tai turvallisten toimitapojen korostaminen olisi turhaa, sillä turvallisen ympäristön tunnusmerkkeihin kuuluu nähdäkseni ennaltaehkäisy paljon tärkeämmässä roolissa kuin jälkihoito.

Olisi paljon tärkeämpää korostaa turvallista tapaa tehdä ja toimia, esimerkiksi keräämällä aloittelijan tietopaketti jossa käydään läpi nämä perusjutut (ei heti syvään päähän, tapaa ensin julkisella paikalla, jne.) kuin korostaa ihmisten hyvyyttä tai omaa luotettavuuttaan. Itsekin olen sellainen ihmispositiivinen tyyppi, että uskon muista ihmisistä ennenkaikkea hyvää, mutta tiedostan myös, että usko ei ole tiedon väärti, eikä korjaamalla vahinkoja saada yhtä hyvää jälkeä kuin ehkäisemällä niitä. Jos skenen turvallisuus perustuu siihen, että uskotaan ihmisistä hyvää niin samalla tulemme luoneeksi kulttuuria, jossa toimijat joita esimerkiksi subin rajat eivät oikeasti kiinnosta saavat paremmat toimintaedellytykset ihan vaan siksi, että vahinko pääsee tapahtumaan kun subit eivät tajua olla tarpeeksi varovaisia. On myös ihan eri asia lähteä kahvittelemaan ja sessioimaan jonkun kanssa kun on kokemusta siitä, miltä kiva pervodynamiikka tuntuu ja milloin mennään riskirajoille kuin tulla uutena skeneen ilman, että oma kokemuspohja kertoo millaiselta sen Unelmien Deen pitäisi tuntua ihmisenä.

Omien (välillä terävienkin) kannanottojeni taustalla on ensisijaiseti halu luoda skeneä, jossa väärinkäytöksiä ei pääsisi tapahtumaan ja ainakin niiden esiintuomiselle olisi mahdollisimman alhainen kynnys. Nähdäkseni turvallisen ympäristön luomisen kannalta tärkeää on avoimen keskustelukulttuurin ylläpitäminen ja toisaalta taas tiedon jakaminen siitä, miten bee dee äs ämmää harjoitetaan SSC-tyyliin. Tähän pyrkimistä nähdäkseni hankaloittaa se, että osa porukasta on valmiita puolustamaan väärinkäytöksistä tunnettuja tyyppejä sen savuverhon turvin, jonka esimerkiksi baarin käytännöt mahdollistavat (käytännössä kukaan ei sano avoimesti mitään pahaa kenestäkään). Niinpä siis sanoisinkin suurimman ongelman skenen turvallisuuden osalta olevan puhumattomuuden kulttuuri. Onneksi se on kuitenkin, ilmeisesti, aika vähäinen ongelma.

Yksi parhaita juttuja koko skenenssä ovat mielestäni miitit, jotka ainakin Jyväskylässä ovat leppoisia ja tarjoavat hyvän keinon tutustua kinkyskeneen ilman, että siihen liittyy mitään D/s-innuendoja tai sosiaalista painetta tehdä mitään kenenkään kanssa. Uusille naamoille suosittelisin itse ainakin miittejä aika varauksetta, koska niissä käymällä koko BDSM aiheena muuttuu paljon tavallisemmaksi ja sitä kautta myös ehkä tulisi välttäneksi riskialtista käytöstä.

Apollyon

[scar]

Apollyon mainitsee tuossa yllä mm. PUHUMATTOMUUDEN KULTTUURIN
Näinä aikoina se tuntuu,some jne.melkeinpä mahdottomalta,ettei puhuttaisi riittävästi (kirjoitettaisi)..
Toisaalta säännöt,yksityisyys ja laki voi tulla vastaan..

Jos jossain yhteisössä on ihminen,jonka on kerrottu olevan vaarallinen,monien taholta,mielestäni hänestä tulisi varoittaa ainakin yksityisesti..tähän ei taida olla mahdollista kehittää mitään ns.yleistä ja julkisempaa reittiä,tapaa.

Sekin on koettu,että kiusattu muokataan kiusaajaksi ja jotenkin nyt ollut hieman ilmassa sitäkin täällä,että joka haluaa varoittaa ja olla varovainen,onkin itse se kiusanhenki ja väkivaltainen..että mitenkä..(?)

Olen aivan omakohtaisesti joutunut puuttua koulukiusaamiseen,kun sen viimein tajusin. Neuvotteluja kyllä,mutta vain yksivaihtoehto: Kiusaaminen lopetetaan.

[Perhonen89]

Itse olen säästynyt lopulta pahoilta asioilta mitä tulee seuranhakuun, mutta olen silti varovainen. Tapaan aluksi uuden ihmisen julkisella paikalla, enkä suostu sessioimaan heti uuden ja tuntemattoman ihmisen kanssa. Maailma on ehkä turvallinen nykyään, mutta kaikenlaista hiihtäjää kuitenkin mahtuu mukaan ja siksi pieni varovaisuus aina kannattaa.

[Apollyon]

Puhumattomuuden kulttuurilla viittaan siis siihen, että väärinkäytösten julkituominen skenessä on harvinaista siitä huolimatta että niitä tapahtuu. Niistä kuulee joko valtavan tonginnan jälkeen tai sitten kulisseissa vihjailuna.

Tämä on toki ymmärrettävää. Monesti loukattu haluaa vetäytyä ja kätkeä tapahtuneen, enkä lainkaan ihmettele kun ottaa huomioon mihin sävyyn näistä puhuminen on teilattu (vaadittu todistusaineistoa, leimattu huhupuheiksi, noitavainoksi tai katkeruudeksi erotilanteessa). Tämä puolestaan ylläpitää nähdäkseni sitä kulttuuria, jossa truumäästerit perseilee ja sitten huutavat noitavainoksi asioista puhumisen.

Puhumattomuuden kulttuuria ylläpidetään aktiivisesti sotkemalla asiakeskustelu väärinkäytöksistä. Se ei tarkoita sitä ettei puhuta ylipäätään, se tarkoittaa sitä, että puhutaan vaan kivoista jutuista.

Apollyon

[Von]

Puhumattomuuden kulttuurilla viittaan siis siihen, että väärinkäytösten julkituominen skenessä on harvinaista siitä huolimatta että niitä tapahtuu.
Niistä kuulee joko valtavan tonginnan jälkeen tai sitten kulisseissa vihjailuna.

Ainakin tällä foorumilla ongelmana ei niinkään ole ollut puheen määrä kuin laatu. Joka hypoteettisia, tulevia uhreja puolustaakseen hyökkää ystävineen olemassaolevan ihmisen kimppuun, ei ole hyvien puolella.

[Apollyon]

Puhumattomuuden kulttuurilla viittaan siis siihen, että väärinkäytösten julkituominen skenessä on harvinaista siitä huolimatta että niitä tapahtuu.
Niistä kuulee joko valtavan tonginnan jälkeen tai sitten kulisseissa vihjailuna.

Ainakin tällä foorumilla ongelmana ei niinkään ole ollut puheen määrä kuin laatu. Joka hypoteettisia, tulevia uhreja puolustaakseen hyökkää ystävineen olemassaolevan ihmisen kimppuun, ei ole hyvien puolella.

Aika voimakasta termistöä käytät, tässähän ollaan ihan hyvyyden ja pahuuden akseleilla liikkeellä!

Or not.

Nähdäkseni melko vähän on ollut suoria henkilökohtaisia hyökkäyksiä ja eikö se ole jotenkin luonnollista, että useampi ihminen avaa sanaisen arkkunsa jos huolenilmauksiin suhtaudutaan olankohautuksella. Jos jättää vastaamatta suoriin kysymyksiin jotka koskevat turvallisuutta niin on vähän hoopoa syyttää muita hyökkäyksestä kun yhä useampi vaatii vastauksia.

Jos katsot esimerkiksi omaa viestintääsi foorumilla, on muiden syyttely henkilökohtaisista hyökkäyksistä vähän paksua. Vai onko hyvää ihmisyyttä esim. trollata muiden seuranhakuilmoituksia? Se kommentti toki poistettiin, joka oli hyvä asia.

Samaten oli hyvä asia siirtää off topic-ketjuun sen yhden tapahtuman ruodinta, se ei johtanut mihinkään ja osaltaan nostaa esiin kulttuurin ongelmia.

Mites, Von, mitkä asiat sinusta ovat tärkeimpiä skenen turvallisuuden kannalta?