Baarin kannatusmaksut
Niputan tämän valkoisen, fetisistisen heteromiehen näkövinkkelistä kirjoitetun tekstini pariin kysymykseen kolumnin lukijoille. Millainen teidän kanssafetisistien näkemys on? Kuinka rohkeasti ja ylpeästi olette fetisistejä, vai värittääkö asiaa enemmän syyllisyys? Entä mitä tuumitte te, jotka olette fetisistien nykyisiä ja entisiä kumppaneita? Millaista fetisistin kanssa on elää ja olla?
[Henkilökohtaista ranttausta maailmasta: miksi pariutumisesta ja yhdessäolosta pitää tehdä niin kamalan hankalaa ja miksi sitä pitää analysoida yökaudet; eiks voitais vaan kehitellä yhteyden kokemuksia helpottavia metodeja, sen sijaan että kehitellään syitä miksi ei oikeen vois mennä tonne ja jutella ton kanssa].
Mitä mieltä muut ovat omista kokemuksista? Johtuuko fettarin esineellistävä käytös kiinnostuksen puutteesta vai siitä, että fetissit ajavat liskoaivoilla rationaalisen ajattelun yli?
Vaikuttavaa luettavaa sellaisellekin,jolla ei ole voimakkaita fetissejä.Semmoista tuli mieleen,vähän niinkuin sivuajatuksena,että eikö se ole jo suurta,jos kykenee rakastamaan toista/toisia ihmisiä..ja olemaan rakkauden kohde. Itsellä kun nuo on aika hukassa nykyisin,niin toi pisti silmään ♡
Dominoiva voi määrätä monesta asiasta, mutta ei siitä mistä toinen kiihottuu tai ei kiihotu. --- Ihanne olisi löytää joku, joka jakaa fetissin itsekin siitä nauttien.