Vähemmistönä kinkyskenessä

[Kolumnisti]

Vähemmistönä kinkyskenessä


Niin. Ette te lukijat tyhmiä ole. Kolumnin kysymys on jokseenkin otsikosta pääteltävissä, eli ketkä ovat kinkyskenessä vähemmistönä.

Selasin pinnalla olevat 3 sivua kolumneja nopeasti läpi ja näin mm. seuraavia aiheita:
- perheelliset ja 24/7
- pedofilia
- ammattilaisuus kinkyssä ja seksissä
- dominointi palveluroolina
- polyamoriset, yksisarvisenmetsästäjät, yksisarviset
- seksimagia
- traumat
- erilaiset subit, erilaiset pikkuiset
- sukupuolisuus, feminiinisyys
- kehopositiivisuus ja kehokulttuuri foorumilla
- hengellisyys kinkyssä
- ”kielletyt” fetissit
- introverttius
- peniksen näkyminen bileissä
- ikääntyvät kinkyt
- TRUU
- elämäntapakinkyt, kinkyä harrastavat, kinkyä leikkivät jne.
- salaa kinkyilevät

Meitä on moneen junaan. Todella moneen. Kuka meistä oikeasti on enemmistössä kinkyskenessä? Minä en tiedä.

Monet meistä jakavat sen kokemuksen, että vaniljojen/tavisten/jästien/ihmisten joukossa ei aina tunnu kivalta. Ei voi olla oma itsensä tai pitää jättää jotain kertomatta. Ns. omassa porukassa on luontevampaa, kun saa ihan rauhassa puhua tai olla puhumatta kinkyelämästään ja voi vaikka juoda teetä lateksit päällä aivan huoleti. Se on rentoa elämää se.

Mutta olemmeko me kaikki yhtä lailla kotonamme kinkyskenessä? Kun kolumneja lueskelee, niin tuntuu, että moni kolumnisti pohtii ns. oman ryhmänsä tai oman kinkyyteen liittyvän identiteettinsä asemaa ja oikeutusta. ”Olenko minä oikeanlainen?” tai ”Onko minulla yhtä lailla paikka skenessä kuin muillakin?”. Tai se tuodaan esille muodossa ”Kyllä tämäkin tapa on aivan oikea.”.

Siinä missä olen tottunut näkemään esim. sukupuolivähemmistön tai jonkin uskonnollisen vähemmistön puolustamassa oikeuksiaan,  niin kinkyskenen sisällä tuntuu, että ”kaikki” puolustavat oikeuksiaan ja asemaansa ja kokevat tekevänsä sen vähemmistönäkökulmasta käsin. Minun ei ainakaan ole helppo sanoa, keillä on se kultainen enemmistöasema kinkyskenessä.

Onko skenen ilmapiiri sellainen, että asemaa on puolustettava ja haettava sille oikeutusta tai näkyvyyttä? Mistä tämä on peräisin? Olemmeko niin tottuneita siihen, että olemme vääränlaisia, että sitten skenessäkin tuntuu vääränlaiselta. Vai polkevatko muut ryhmät joitain kinkyryhmiä alas?

Siinä missä esim. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tiedetään kokevan vähemmistöstressiä* tavallista arkista elämää eläessään, jäin pohtimaan sitä, että koetaanko kinkyskenen sisällä vähemmistöstressiä. Tässä on vähän kahdenlaista logiikkaa:

- Onko kinkyskenessä niin paljon erilaisia vähemmistöjä, että vähemmistöstressin kokemista ei vain kykene tapahtumaan?

TAI

- Onko jokaisella lopulta niin uniikkeja mieltymyksiä, että jokainen kinky voi kinkyskenen sisälläkin kokea vähemmistöstressiä?

Toivoisin kovasti, että meitä kinkyjä olisi niin monenlaisia uniikkeja lumihiutaleita, että mahtuisimme samaan helisteltävään lumihilepalloon sopuisasti pyörimään. Ilman sitä vähemmistöstressiä, edes keskenämme.

t. enemmän ja vähemmän vähemmistöihin kuuluva bikantti



*Vähemmistöstressi tarkoittaa fyysisiä ja psyykkisiä stressireaktioita, joita syntyy mm. yhteiskunnan normatiivisista oletuksista seksuaalisuuteen liittyen, erilaisuuden ja toiseuden kokemuksesta, leimautumisen ja syrjityksi tulemisen kokemuksista tai näihin liittyvistä peloista. Kyseessä on yksilön pitkäaikaisesti kokema sosiaalinen ja sisäinen paine vähemmistöryhmään kuulumisen takia.

[Perhonen89]

Hyvä kirjoitus. Kaikki eivät tosiaankaan tunne oloaan kotoisaksi kinkyscenessä. Syitä voi olla monia. Itsekin olen alkanut tuntea sceneä vieraaksi, enkä ole esim kauhean paljon nyt käynyt bileissä tai miiteissä. Itseäni on alkanut häiritä se, että tuntuu, että kelpaan ihmisille vain pervona. Pervoelämästäni ja pervominästäni ollaan kiinnostuneita, mutta ei muun elämän asioista. Ja jos kanssani haluaa olla ystävä, pitää olla valmis tutustumaan myös kinkyilyn ulkopuoliseen minään.

[Tuli]

Kyllähän se on stressaavaa, jos omat mieltymyksen aiheet aiheuttavat vaikka tällä foorumilla reaktion "menkää hoitoon", "tuo on sairasta", "ei noin saa tehdä" ja niin edelleen. Nuo kaikki muuten todellisia esimerkkejä täältä foorumilta.

Siitä, että sinun kinkkisi ei ole minun kinkki k mutta sinun kinkkisi on ok -asiasta pitäisi jaksaa Muistuttaa. Samoin siitä, että jos kohtaa jotain omaan elämään vierasta, kannattaa ensin kysyä lisätietoja eikä suoraan tuomita.

[bikantti]

^ Toisaalta sitten kun uteliaana ihmisenä kysyy itselle vieraammista jutuista, niin saattaa mennä aika hyökkääväksi toiselta taholta, jos et just heti tajua itselle vierasta asiaa. Niin, mikäpä velvollisuus hänellä on minulle mitään selittää... ei mikään. Ja jos niitä kysymyksiä tulee koko ajan tai toistuvasti monilta ihmisiltä, niin tuleehan siinä stressiä ja vitutusta ja halu puolustautua. Kinkyssä on vaan se, että mistäpä ihmeen muualta niitä asioita voi kysyä kuin kanssakinkyltä.

[Rietas Merenneito]

Minusta tuntuu välillä, että "kaikki" muut ovat vapaamielisempiä kuin minä. Ihan kuin olisin (lähtökohtaisesti) monogamistina ja yksityisyyttäni varjelevana kinkynä jotenkin outo. En esimerkiksi koe oikeana jakaa seksielämäni yksityiskohtia miespuolisen kinkykaverini kanssa, ja se on hänestä tosi kummallista.

[Feird]

Dominoivien naisten puutetta valitellaan jatkuvasti joten siinä ainakin yks selkeä vähemmistöryhmä. Sitten on vielä ne joilla on jotain harvinaisempia fetissejä, esim. ulosteleikeistä moni näyttää irtisanoutuvan heti kättelyssä.

[Rietas Merenneito]

Dominoivien naisten puutetta valitellaan jatkuvasti joten siinä ainakin yks selkeä vähemmistöryhmä. Sitten on vielä ne joilla on jotain harvinaisempia fetissejä, esim. ulosteleikeistä moni näyttää irtisanoutuvan heti kättelyssä.

Jos switch-domina lasketaan niin täällä yks!

[Jayteasee]

Tätä itse asiassa jo Bikan kanssa ehdin pyöritellä ennen kolumnin julkaisemista.

Onko skenen sisällä sellaista ryhmäkokemusta, että voitaisiin puhua vähemmistöstressistä? Kuitenkin tuntuu, että vaaditaan jonkinlainen ryhmäkokemus, että syntyisi vähemmistökokemus.

Enemmänkin nämä taitavat olla henkilökohtaisia kokemuksia. Perhosen pontti siitä, että pelkästään pervous kiinnostaa eikä muu elämä... no, sekään ei ole ihan omituinen asia. Se on paljolti tietysti kai kiinni myös siitä, mitä itsestään kertoo ja näyttää. Toisekseen täällä ollaan täyttämässä yhtä tiettyä tyhjiötä elämässä. Etsimme itsellemme sopivaa pervovastakappaletta. Miltä lähtökohdin on taas oma lukunsa.

Täällä näkee sitä, että tietynlaista juttua sorsitaan enemmän kuin jotain muuta. Ajatellaan nyt vaikka 24/7-DS-porukkaa, joka tuntuu saavan paskaa niskaan tavalla tai toisella. Muodostavatko he siltikään yhdessä ryhmää, vaikka heillä onkin jotain yhteistä? Mielessäni pyörii vertailukohtana koko ajan vaikkapa mustien asema Amerikassa. Mustat kokoontuvat ryhmään pohtimaan, miten parantaisivat asemaansa yhteiskunnassa. Onko 24/7-DS-tyypeillä samanlaisia ryhmäkokoontumisia, joissa parantaisivat asemaansa skenessä?

Pidän itse myös hämmentävänä sitä, miten paljon täällä tapahtuu tuomitsemista ja hoitoon toivottamiasta. Unohdetaan, että meillä kaikilla on omat taipumuksemme, joiden takia emme koe sopivamme mukaan tuohon tavisporukkaan tai sitten hengaamaan tietynlaisen ihmisen kanssa.  Oikeasti... aina puhutaan esimerkiksi BDSM:n pelisäännöistä ja oikeasta tavasta harrastaa tai elää sitä. On SSC:tä ja RACK:ia ja ties mitä. Siltikin... jos aletaan koota ylesipäteviä sääntöjä BDSM:n toteuttamiseen, siitä tuskin saadaan edes lentolehtisen verran tekstiä. Erilaisten fetissien ja kinkkien kuvaamiseen olkoon vaikka sitten ikioma sanakirjansa. Sitten yksilölliset ihmissuhteet...

Harhailen hieman. Sori.

Veikkaisin, että seksuaalisuus on niin paljon henkilökohtainen asia, että ryhmäytymistä ei helposti tapahdu edes tällaisessa vahvasti seksuaalisuuteen kytköksissä olevassa yhteydessä. Oma vääränlaisuuden tunne ja kokemus eivät aina varsinaisesti helpota sitä avautumista muutenkaan. Sitä on sitten vääränlainen ja turhautunut muiden vääränlaisten joukossa.

Toiset ilmaisevat turhautumisensa kärkevämmin kuin toiset, kun tiettyä toistuvaa vääränlaista kokemusta alkaa olla kurkkua myöten täynnä. Siinä he sitten yhdessä haukkuvat tietyn vääränlaisuuden ja nauravat tälle, ja paikalla oleva tietty - ehkä hiljaisempi - vääränlainen kokee, että okei, eipä kannattanut tulla tännekään etsimään oikeanlaisuutta. Siltikään en oikein koe, että kyse on vähemmistöstressistä.

[Armand]

Olen enimmäkseen kulkenut läpi elämäni vaniliinien seurassa, jotkut ihmiset tietävät todellisen suuntaukseni ja mieltymykseni piiskan antamiseen ja vastaanottamiseen, mutta luonnollisestikaan en ole kaikille sitä sanonut. En isommin välitä siitä mitä he ajattelevat, mutta kyllähän tosinaan joidenkin kavereiden lausahdukset saavat tuntemaan itsensä hyvin ulkopuoliseksi. Esim. yksi ystävättäreni sanoi vähän aikaa sitten että oot hyvän näköinen ja hyvällä luonteella varustettu ja moni hänen sinkku naiskaveri varmaan lähtisi mukaasi mutta olet täysin viallinen yksilö enkä voi sua suositella kenellekkään ja hän epäili että elän loppuelämäni ehkä yksin kun menin eroamaan kaltaisestani naisesta. No kiva et kaveri moista laukoo päästään vaikkakin pistin sen muutaman siiderin piikkiin.


Täällä puolestaan voin avoimesti kertoa omista jutuistani ilman että joku laukoo edellisen esimerkin kaltaisia lausahduksia ja ne harvat kinkyt joita oon elämäni aikana nähnyt ja joiden kanssa olen ollut intiimeissä väleissä ovat olleet vapauttavaa seuraa ja ei ole tarvinnut mietiskellä että mistä voi puhua ja mistä ei. Tosin olen sen huomannut että monellakin kinkyllä, jopa sellaisella joka ei suoraan määrittele itseään on suuri tarve jaotella itsensä teoriatasolla niin monimutkaiseksi olennoksi että tunnen hiukan ahdistuvani sitä kuunnellessa. Oon itse simppeli kaveri ja en koe tarvetta hifistellä, vaan toimin siten miten toimin. Jos tuntuu siltä että haluun piiskaa annan kumppanini niin tehdä ja homma toimii myös toisinkin päin luonnollisesti sen hetkisiä tuntemuksia noudattaen. Toisinaan tunnen olevani liian yksinkertainen kinkyksi, pitäsi opetelle leikkimään isiä, eläintä, kakaraa tai pukeutua pokemonasuun jotta olisin ns aito. Mutta ei se tunnu vain luonnolliselta ja miksi pitäisi yrittää olla muuta kuin on. Eli olen yksinkertainen switch joka pitää tietyistä jutuista mutta ei pahemmin roolileiki tai asufettaroi. Pidän myös naisista jotka ovat myös henkiseltä tasolta aikuisia ja tasavertaisia itseni kanssa.


Eli kyllä sitä tietynlaista painetta voi tulla kummankin jengin suunnalta. Mutta mielestäni näistä jutuista on helpompi keskustella toisten kinkyjen kanssa ja sit vanilijajengin kaa voi muutoin hengata ja kaveerata ja nauttia elämästään. Mutta vaikka niitä kolhuja tulisikin niin positiivisuus ja elämästä nauttiminen ovat avainasemassa ja jokainen päivä on arvokas, jopa ne paskat päivät.


Jeah, rauhaa ja rakkautta ja kaikkea muuta kulttia kinkysiskoni ja veljeni ja muut.

[scar]

Jos tutustuu uusiin ihmisiin,onko pakko kommunikoida vain heidän seksuaalisuutensa kanssa..

Eikö jokainen ole yksi kokonaisuus joka muodostuu erilaisista osista
Sen verran vanilija olen että ekana tutustuminen ihan "normitavan"kautta..ei se että onko joku dom,switsi,pikkunen..en halua niitä esiteltävän ensimmäisenä minulle enkä itse esitelmöi vaikka tissejä ensimmäisenä.. tai siis lyhyesti että seksuaalisuus ei ole se eka esittelyssä oleva asia.

Pätkii päässä ja se näkyy ilmaisussa 

[vila]

Mietin tässä vähemmistökysymyksessä sitä, että onko kyse lopulta siitä että kinkyys ei ole oikeasti kovinkaan yhdistävä tekijä. Seksuaaliset toiminnot saattavat olla samanlaisia, mutta niitä tehdään erisyistä. Esim. mies voi pukea naisten alushousut jalkaansa koska hänellä on fetissi niihin alusvaatteisiin, mutta toinen laittaa siksi koska D haluaa nöyryyttää häntä. Kaksi eri asiaa, mutta sama toiminto. Heillä ei välttämättä sitten olekaan mitään yhteistä. Ihan samalla tavalla jos mietitään työpaikkaa - saatetaan tehdä ihan samaa työtä, mutta ei olla yhtään samanhenkisiä ja -oloisia ihmisiä.

Onko jollakin ryhmällä huonompi asema skenessä? Riippuu siitä mitä se skene nyt sitten on ja onko sillä merkitystä? Skene näyttäytyy ulkopuolisesta laumalta bileitä joissa soitetaan mölymusiikkia, miittejä baareissa joiden peruskohderyhmään en kuuluisi, jatkuvaa seuranhakua, juoruilua, muutamien yksilöiden harjoittamaa psykoterroria ja etupäässä ihan mukava keskustelufoorumi. Kuinka tärkeää onko kuulua sellaiseen skeneen? Joillekin ihmisille se on suunnattoman tärkeää, ja silloin heidän varmasti kannattaa etsiä keinoja joilla voivat itse kokea olevansa osa enemmistöä. Omalta kohdaltani riittää se, etten saa banneja tältä foorumilta Muut skenen toiminnot eivät tällä hetkellä vaikuta niin kiinnostavilta.

Itse olen kokenut vaniljasyistä vähemmistöstressiä, usein. Se johtuu siitä, että minun on pakko toimia tässä yhteiskunnassa ja sietää enemmistön taholta käytöstä jonka koen toisinaan hyvinkin loukkaavaksi. Jopa tällä foorumilla olen tullut loukatuksi vähemmistöön kuulumisen vuoksi, mutta en voinut asiasta raportoida koska halusin suojella yksityisyyttäni. Enkä luota siihen, että ylläpito olisi puuttunut asiaan. Kinkymaailmassa taas ei ole pakko toimia. Ei tarvitse todistaa kenellekään mitään, ellei halua. Ei ole mitään enemmistöä jos ei ole enemmistön valtaa. Jokainen voi ihan itse valita millaiseen ryhmittymään haluaa kuulua. Skenen sisällä varmasti on enemmistöjä ja vähemmistöjä, mutta jokainen voi itse valita haluaako olla osa skeneä. Monille vähemmistöille on omat skenensä.

[lemmikki]

Aika moni eksyy tällaiselle sivustolle löytääkseen ihmisiä, joiden kanssa puhuu samaa kieltä, yhteisön, jossa voi olla oma itsensä tai seuraa, joka vastaa omia taipumuksia. Toiset haluavat puhua omista kokemuksistaan tai mielihaluistaan. Toiset lukea ja inspiroitua. Exhibbailla, jakaa ja avautua tai vain seurata hiljaa taustalta.

On valitettavaa, että joissain kohdin tänne on pesiytynyt jotain koulukiusaamista muistuttavaa nokkimista. Ihmiset, jotka ovat kokeneet ulkopuolisuuden tai viallisuuden tuntemuksia.. Ovat ehkä tulleet tuomituksi tai ainakin tuominneet itse itsensä. Sen sijaan, että he ymmärtäisivät erilaisuutta sen kaikissa muodoissa, he pistävät vahingon kiertämään. Lyttäävät niitä, jotka ovat eri tavalla poikkeavia, kuin he itse.

Onneksi täällä on valtavasti fiksua porukkaa. Silti yksi mätämuna tai suusta päästetty sammakko voi pilata tehokkaasti päivän.

Mä en tiedä kuulunko vähemmistöön. Ehkä mulla ei ole tarvetta saada hyväksyntää niin voimakkaasti, koska olen itse aika sinut asian kanssa ja voin jättää ymmärtämättömien aivopierut lopulta omaan arvoonsa. Ei mun tarvitse olla samanlainen, kuin kaikki muut. Ei se täällä tai missään muualla ole edes mahdollista.

Kuitenkin se, että asioista keskusteltaisiin sheimaamatta ja ihminen voisi olla täällä oma itsensä kaikkine vinoumineen, ilman aggressiivisia hyökkäyksiä niitä kohtaan, ei pitäisi olla liikaa vaadittu.

Mä vastaan mielelläni, jos joku asiallisesti kysyy. Saatan haastaa, jos joku ilman parempaa tietoa kyseenalaistaa tai esittää väitteitä, jotka ovat mielestäni kovin mustavalkoisia. Tämänkin joku voi tulkita tietty hyökkäykseksi. Eri mieltä oleminen on taitolaji. Erilaisuuden hyväksyminen on sitä myös.

Mä oon outo. Tiedän sen sanomattakin. Mut viihdyn tällaisena. Asian hyväksymistä on helpottanut se, että olen mm. täällä törmännyt samalla tavalla outoihin. Toivottavasti yhä useampi saisi samanlaisia kokemuksia, tylyttämisen sijaan.

[Armand]

Jos tutustuu uusiin ihmisiin,onko pakko kommunikoida vain heidän seksuaalisuutensa kanssa..

Eikö jokainen ole yksi kokonaisuus joka muodostuu erilaisista osista
Sen verran vanilija olen että ekana tutustuminen ihan "normitavan"kautta..ei se että onko joku dom,switsi,pikkunen..en halua niitä esiteltävän ensimmäisenä minulle enkä itse esitelmöi vaikka tissejä ensimmäisenä.. tai siis lyhyesti että seksuaalisuus ei ole se eka esittelyssä oleva asia.

Pätkii päässä ja se näkyy ilmaisussa 

Erittäin hyvin sanottu, ihmisistä voi viehättyä muullakin tavoin. Joku vaan on hyvä tyyppi ja tuut toimeen hänen kanssaan vaikka seksuaalisuutenne olisi täysin toisenlainen. Vaikka täällä toki on myös parinmuodostushalukkuutta muun tutustumisen lisäksi ei oo pakko tosiaankaan jauhaa pelkästä sessioinnista ja mieltymyksistä. Ihmiset ovat moniulotteisempia olentoja ja seksuaalisuus on vain yksi kulma. Toki on hyvä selvittää potentiaalisen kumppanin kanssa kohtaavatko mieltymykset missä määrin, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on myös muutoin jutella ja tutustua itseensä persoonaan. Toki tällaisella foorumilla se bdsm on koko ajan läsnä ja uskon että joillekkin se voi olla ainoa paikka jossa purkaa omaa sieluaan, varsinkin yksinäisille, syrjäseuduilla asuville ja ryhmissä viihtymättömille kinkyille.

[kissa]

Mä yritän elää niinkuin saarnaan: Kaikki, mitä yksi tai useampi aikuinen ihminen vapaaehtoisesti tekee, on ok. Suosittelen muillekin.

Olen myös utelias. Haluan ymmärtää itselleni outoja juttuja. Keskusteleminen ja tyhmienkin kysymysten esittäminen on mun mielestä ihan hyvä tapa oppia erilaisista tavoista elää ja toteuttaa seksuaalisuutta. Toivon, että niitä tyhmiä kysymyksiä ei pidetä hyökkäyksensä toisten elämäntapaa vastaan. Keskustelu on kuitenkin ainoa tapa oppia ymmärtämään itselleen vierasta!

[TätiHapan]

Kyllä mie koen olevani vähemmistöä. Se, että olen dominoiva nainen ei itsessään merkitse niin mitään sen osalta. Mutta kun jossain määrin kaipaa kuitenkin ryhmäytymistä tai yhteenkuuluvutta/hengenheimolaisuutta niin en voi sanoa, että sellaista olisin täällä vielä yhdenkään dominoivan kanssa kokenut. Ja tämä taas ei tarkoita vielä niin mitään, en ihan mahdottoman paljoa ole sosialisoitunutkaan, kun pitää oikeasti valita mihin omat vähät energiansa sijoittaa.
Mutta tosiaan kun mun tapaan toimia ei kuulu korkkarit, pvc:t, rajut meikit, kivun tuotto, pissaleikit jne niin kyllä sitä kokee olevansa jotain ihan muuta kuin dominalta odotetaan. Loppujen lopuksi muiden odotuksilla ei ole mitään merkitystä, osaan ihan itse muodottaa käsityksen itsestäni dominana ja ihmisenä ja niiden yhdistelmänä.

Mutta joo, täällä tuntuu aika pitkälti tutustuminen menevän seksuaalisuus edellä. Ja se ei osaa itseäni viihdyttää tai edes kiinnostuttaa. Seksuaalisuus kun on osa ihmisyyttä, mutta mua kiinnostaa mitä se ihmisyys on ilman sitä seksuaalisuutta. Vähän semmosta "avaa sun sielus ensin niin voidaan sen jälkeen jutella muusta vähäpätöisemmästä".