Vähemmistönä kinkyskenessä

[Skadi]

Hyvä aihe ja hyvää pohdintaa!

Varmaan se tosiaan niin on, että kinkyilyn kirjo on niin laaja, että ne "omat tyypit" jotka ymmärtää ja jakaa just ne samat jutut, on aika hankala löytää, ja sit väkisinkin kaikki on vähän ulkopuolisia. Ehkä toiset ryhmät enemmän kuin toiset. Täällä kans yks dominoiva nainen, joka kokee jo sen vähän friikkinä, siis että on dominoiva, varsinkin kun sitä toitotetaan koko ajan, miten dominoivia naisia on niin vähän. Sit ryhmän "D-naiset" sisällä on vielä niin älytön hajonta, että koita siinä sit samaistua ku ei oo mitään sellaista "tyypillinen bdsm - baarin dommekäyttäjä" - dommea edes olemassa. 


Jos hakemalla hakis jotain tiettyjä "isoja" ryhmiä, niin mulla tulee mieleen että subinaiset, D-miehet, ja sit jotku materiaalifettarit, niinku nahka ja kumi. Mut sit jos on D-nainen joka pukeutuu mieluiten ihan normaalista kankaasta valmistettuun pikkumustaan, niin aika vähän tulee vastaan tyyppejä, joista vois ajatella, että hei toi on samanlainen kuin mä! Kaikki saa tykätä mistä tykkää, mut kyllä mullakin usein aika ulkopuolinen olo on. En väheksy kenenkään juttuja, mut en myöskään ymmärrä kaikkia juttuja, eikä kaikki varmasti ymmärrä mun juttuja. Toisaalta se on rikkaus, että meitä on moneen junaan, toisaalta se tuo skeneen varmasti paljon ulkopuolisuuden kokemusta.

[Snadistisadisti]

En tiedä kuinka suuri ryhmä D miehet ovat. Äänekkäitä me toki usein olemme, kuten kunnon urospaviaaneilta voi odottaa. Se varmasti korostaa ryhmän suuruuden vaikutelmaa. Myöskin seuranhaussa meitä on usein paljon.

Itse luen itseni tähän ryhmään, mutta silti vähemmistöön ryhmän sisällä. Koen olevani tuolla ”Mitä jos et olisikaan hiljaa” ketjussa mainittuja HC Master ihmisperseitä, eikä meitä todellakaan ole monta. Kaiken kaikkiaan näissä ympyröissä on puolenkymmentä Masteria, jotka mielessäni niputan samaan lokeroon. Ääripäissä on aina hiljaisempaa, kuin käppyrän keskivaiheilla.

Tämä on tietenkin oma subjektiivinen kokemukseni, eli ehdottoman oikea mielipide.

[heinrich]

No...
Mä oon liikkunu tossa ajatuksessa niin, että aikuiset ihmiset voipi touhuilla keskenään niinkus tykkäävät.
Seuraavilla edellytyksillä:
Se touhu passaa kaikille.
Muksut, ymmärtämättömät ja elukat jätetään rauhaan.
Eli pysytään niiltäosin lakien ja asetusten sisällä.

Toki kaikestahan voi keskustella ja fantasioida.
Sitten kun sitä fantasiaa aletaan siirtää teoksi se onkin tyystin eri juttu.

Juu, tiiän.
Oon ahasmielinen paskiainen 

[Lady Whip]

ÄÄäripäissä on aina hiljaisempaa, kuin käppyrän keskivaiheilla.

Näinhän se on. Samaan ääripääryhmään kuulun minäkin.

Ihminen mitataan niin monella eri tavalla. On Hc-ihmisiä joihin voi luottaa ja sitten niitä joihin ei.
Ei ole oikea kriteeri niputtaa siihen ryhmään jota vihaa jos kemiat ei jostain syystä toimi yhdessä.
Jotain muuta painavampaa täytyy olla taustalla.
Harvemmin tuon esille ketään yksittäistä ihmistä. Nyt täytyy sanoa, Snadia arvostan suuresti.
Kunnioituksen syntyminen on kumma asia.

Ääripäät on aina se joka jakaa ihmiset kahtia. Tykätään ja ei tykätä. Hyvä kun niitä tunteita löytyy, olkoon ne minkä laatuisia tahansa.

[nicolaus]

Ryhmittely, määrittely, jakautuminen alakategorioihin...
Niin mikä on tälle tarve?
En ole vielä kohdannut kahta samanlaista kinkyä, siis mieltymyksistään. Miksi näitä kovin erilaisia ihmisiä pitäisi ryhmitellä?

Eikö riitä, et jakaa kinky kahteen luokkaan:
1. Noitten kanssa haluun temmeltää
2. Noi on ok, muttei mun juttuni

[stoge]

Kyllähän se on stressaavaa, jos omat mieltymyksen aiheet aiheuttavat vaikka tällä foorumilla reaktion "menkää hoitoon", "tuo on sairasta", "ei noin saa tehdä" ja niin edelleen. Nuo kaikki muuten todellisia esimerkkejä täältä foorumilta.
….

Did you hear the one
about me,
giving a shit ?

'Coz if I ever did,
I don't remember it!

Oha se stressaavaa ja kauheeta kiusaamista ku sanotaan hulluks! 
(Oikeestaan aika viihdyttävää!) 

[Tuli]

Kyllähän se on stressaavaa, jos omat mieltymyksen aiheet aiheuttavat vaikka tällä foorumilla reaktion "menkää hoitoon", "tuo on sairasta", "ei noin saa tehdä" ja niin edelleen. Nuo kaikki muuten todellisia esimerkkejä täältä foorumilta.
….

Did you hear the one
about me,
giving a shit ?

'Coz if I ever did,
I don't remember it!

Oha se stressaavaa ja kauheeta kiusaamista ku sanotaan hulluks! 
(Oikeestaan aika viihdyttävää!) 

Joo, toisia se ei haittaa niin paljoa ja toisia enemmän. Me ollaan kaikki erilaisia siinäkin, kuinka paljon sosiaaliset normit ja muiden hyväksyntä meihin vaikuttaa.

[stoge]

Kyllähän se on stressaavaa, jos omat mieltymyksen aiheet aiheuttavat vaikka tällä foorumilla reaktion "menkää hoitoon", "tuo on sairasta", "ei noin saa tehdä" ja niin edelleen. Nuo kaikki muuten todellisia esimerkkejä täältä foorumilta.
….

Did you hear the one
about me,
giving a shit ?

'Coz if I ever did,
I don't remember it!

Oha se stressaavaa ja kauheeta kiusaamista ku sanotaan hulluks! 
(Oikeestaan aika viihdyttävää!) 

Joo, toisia se ei haittaa niin paljoa ja toisia enemmän. Me ollaan kaikki erilaisia siinäkin, kuinka paljon sosiaaliset normit ja muiden hyväksyntä meihin vaikuttaa.

Tottakai.

Toisten arvostelu perustunee, yleistäen, siihen että ei ymmärretä sitä mitä ne toiset tekee.
Itseäni lähinnä ihmetyttää se, miten ihmiset jaksaa olla kiinnostuneita muiden tekemisistä asioissa jotka ei heitä itseänsä mitenkään kosketa.

"Opnions are like assholes…. fuck'em!" 

[Draugo]

En ole enää hetkeen kokenut tätä foorumia kovinkaan mukavaksi, vastaanottavaksi tai hyväksyväksi paikaksi. Nykyään tulee luettua hyvin vähän mitään kirjoituksia täällä koska miksi turhaan kiusata itseään ja seuranhakupaikkanakin aika onneton koska itseään mainostavia mies Domeja on vain niin tuhottomasti että massasta erottuminen on aika toivotonta

[Toy]

Hirveän mielenkiintoinen aloitus. Itse koen, että olen (ollaan) vähemmistössä lähinnä sen puolesta, että ollaan oltu parisuhteessa todella pitkään ja kasvettu kinkyiksi yhdessä ilman yhteisöä ihan viime vuoteen asti. Eli kinkyvuosia on takana vähän häilyvästä lähtöviivasta laskien viidestä kymmeneen, mutta kokemukset lähes kokonaan vain toistemme kanssa.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä ei aiheuta minkäänlaista vähemmistöstressiä, koska ensinnäkin vähemmistö on sellainen, jota ei oikein osaa edes nimetä, ja sellainen, johon ei suhtauduta oikein minkäänlaisella ennakkoluuloisuudella.

[Ms. M]

Hirveän mielenkiintoinen aloitus. Itse koen, että olen (ollaan) vähemmistössä lähinnä sen puolesta, että ollaan oltu parisuhteessa todella pitkään ja kasvettu kinkyiksi yhdessä ilman yhteisöä ihan viime vuoteen asti. Eli kinkyvuosia on takana vähän häilyvästä lähtöviivasta laskien viidestä kymmeneen, mutta kokemukset lähes kokonaan vain toistemme kanssa.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä ei aiheuta minkäänlaista vähemmistöstressiä, koska ensinnäkin vähemmistö on sellainen, jota ei oikein osaa edes nimetä, ja sellainen, johon ei suhtauduta oikein minkäänlaisella ennakkoluuloisuudella.

Toy, teidän kaltaisia on aika paljon, ette minusta ole vähemmistöä. 

Itse koen jotenkin olevani vähemmistössä, koska kiihotun ennen kaikkea mielen alueella tapahtuvasta pervoilusta. Se, että minut saa käymään kierroksilla vaatii mieleni tuntemista. Minut saa laukeamaankin vain taidokkaasti puhuen.

En niin kovasti välitä kaikenmaailman härveleistä ja hilavitkuttimista, vaan enemmän kaipaan yhteyttä toiseen. Yhteyden jälkeen tulee toiminta.

Lisäksi, minussa on Elukkaa, sadistia ja masokistia, sekä köysipupua. En koe olevani pätkääkään pikkuinen ja vähenevissä määrin olen alistuva.

Nykyinen kinky skene näyttäytyy minulle suuriltaosin pinnallisuutta ja D/s:ää korostavana, jossa myös pikkuiset ja heidän Daddynsä/Mommynsä ovat isona osana. Eräänlainen murros tapahtunut sen jälkeen, kun 6 vuotta sitten kurkistin ulos kaapista.

[Retsam]

heh,tuolla tämän palstan ulkopuolella on todellakin elämää ja kyllä sieltä aina silloin tällöin löytää myös todellisia hiomattomia timantteja.
kesä kului rattoisasti eikä siis ihan ilman daami(en) seuraa, paha vain yksikään ei ollut täältä bongattu.


[Admin] Yksilöiviä tuntomerkkejä poistettu.

[Virgo]

Itse subina koen olevani useinkin se outolintu, koska en ole mikään kipulutka, vaan lähinnä kipu on alistamisen väline omalla kohdallani, ei niinkään itse tarkoitus.
Masokismiin taipuvainen sub on kuitenkin lähes aina se "parempi" ilmeisestikin

[Raduni]

Itse voisin sanoa olevani mieltymysteni kanssa marginaalissa, ja jos esimerkiksi baarissa edes sanallakaan sivutaan itseäni kiinnostavia aihepiirejä niin tyypillisesti konteksti on se, että niille joko naureskellaan tai niistä sanoudutaan irti (en minä vaan ikinä semmoista! hard limits ja top 5 -inhokit!). Koska ne seksuaaliset mieltymykset ovat minun nähdäkseni koko kinkytouhun keskiössä, niin välillä tulee kyllä vähän mietittyä että paljonko lisäarvoa tämä yhteisöllinen puoli loppujen lopuksi antaa kinkyilyyni. Saanko minä tästä irti jotain sellaista irti mitä en saisi yhtä lailla vaikka frisbeegolfista tai geokätköilystä?

Tää on vähän sellainen ärsyttävä yhteisö, jossa mä jossain määrin tunnen olevani kotonani ja toisaalta en ollenkaan. Sellainen neljä oikein lotossa, että ärsyttävän kaukana täydellisestä mutta toisaalta niin hyvä ettei oikein voi valittaakaan.

[Powerwindm25]

Tuossa kirjoituksessa on hyviä pohdintoja ja itsekin on tullut niitä pohdittua.

Olen omissa pohdinnoissani tullut siihen tulokseen että vähemmistöstressin syy lähtisi siitä ettei se saa ympärillään olevasta ympäristöstä oikeaa tai riittävää arvostavaa lämpöistä tunnustusta tai tunnistamista. Tunnistamisella viittaan siihen että miten ympäristö on lopulta kyennyt näkemään kuulemaan tuntemaan huomioimaan tämän vähemmistö yksilön todelliset tarpeet toiveet haaveet. Tästä voisi olla pohjimmiltaan kysymys.

Itse pidän hyvinkin todellisena mahdollisuutena tuon vähemmistöstressin kokemuksena.
Vaikka olemme nyt täällä kaikki yhdessä paikassa joka on valtavirrassa vähemmistönä mutta kun mennään vertauskuvallisesti luonnehtien mikroskannaukseen eli tarkempaan tarkasteluun lähietäisyydessä niin voi todella huomata sen miten erilaiset lopulta ollaan. mutta samassa tilanteessa siinä että meillä monella taitaa olla ja onkin yhteistä se että meiltä löytyy toteutumattomia unelmia tarpeita haaveita toiveita mitä ikinä ne ovatkaan niin ne vasta ovatkin hyvin yksilöllisiä ja erilaisia sekä toisiin ihmisiin ajatellen (epäidenttisiä) ja siksi olemme tai voimme luulla tai olettaa helposti että siihen toiveiden ja tarpeiden täyttäjäksi voisi löytyä ns täydellinen kumppani oli suhde muoto mikä tahansa kyseessä. Ehkä siksi olemme kärsimättömiä joissain kohtaa tai joissain vaiheissa.
Siis että me yksilö tasolla voimme todella olla kokemassa konkreettista vähemmistöstressiä joka ei tunnu suurimmalta osalta kivalta tai harmoniselta ollenkaan.
On selvää että kaikki haluaa jotakin mutta miten se voisi toteutua? Ikuisuudelta ja hermoa rienaava tila tai kupla jossa olisi mutta haluaisi pois.
Onko toisaalta kysymys siitä että mitä olisimme siis valmiita antamaan toisen ihmisen tarpeita tunnistamisessa ja sen haaveen merkityksen arvon tunnustettaessa jossa sitä arvostetaan riittävällä lämmöllä?.
Minullakin on tässä samassa ollut usein pieleen menneitä tilanteita koska olen itse ymmärtänyt todella hämäläisesti eli huomattavan jälkijunassa koska tilanne meni jo aikoja sitten. Sekös se sitten rienaa hermo lohkoa. Eli ymmärtää sen että olisi tietenkin pitänyt tajuta jotain ihan toisella tavalla ja tunnistaa se oikeassa merkityksessä eikä jäädä huitomaan omien kärpästen kanssa pää raivoten.

Oma järki tai ajattelu on mäkäräisparvi tyynillä kauniilla kesäisellä säällä kun olet juuri saanut hyvän asennon hyvässä paikassa ja rakastunut hetkeesi niin pahuuskin muistuttaa aina jollain omasta olemassa olemisestaan että älä nauti liian kylläiseksi itseäsi. Voiko sellainen olla muka vaarallista ??

Voiko ajatella näin että tarpeet toiveet haaveet ovat niin yksilölliset ja epäidenttisiä josta seurautuu seurauksessa toinen tila jossa nämä ihmisten tarpeet toiveet haaveet eivät kohtaakaan juuri sen erilaisuuden ja epäidenttisyyden tilansa tai piirteensä vuoksi. Ja tätä tilaa voisi vertauskuvallisesti verrata vaikka magneetteihin kuutioina jos yrität niitä magneetti kuutioita laittaa vääriltä puolilta yhteen niin aina ne hylkivät yhä uudestaan toisiaan niin onko tämä sama tilanne ihmisten tarpeiden toiveiden haaveiden suhteen että ne hylkivät toisiaan koska menevät voimiensa ja himojensa ja tarpeidensa vaikutustenvallassa mutta joutuvat toisilleen hylkäys reaktioon vastaanottamisessa koska jokin siinä menee väärin tai väärässä järjestyksessä ajallisessa näkulmasta katsoen.

Ei olemassa yhtä ainoaa selittävää syytä kaikelle vaan kaikessa on oma syynsä mutta miten sen osaisimme riittävän ajoissa itsessämme tunnistaa niin ettemme pilaa mahdollisuuttamme niin tai näin puolitiehen.

Tällaisia pohdintoja mukaan joukkoon.