Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?

[Jägermies]

Onko mitään ehdotuksia jos mikä tahansa tekijää koskeva varoitus olisi epäuskottava mutta vaara on todellinen?

[balthazar]

Mä heräsin pitkästä aikaa keskellä yötä muutamaksi tunniksi, ja käytin sen poikkeuksellisesti lukeakseni koko ketjun. Ketju ja sen aihe on puhdasta parhautta, itseasiassa yksi syy miksi foorumilta poistuin enkä ole myöskään koskaan oikein innostunut bileistä, vaikka miiteissä tykkäänkin käydä ja tutustua uusiin ihmisiin. Olen kokenut että tällainen järjestelmällinen hyväksikäyttö (koska sitähän se mielestäni pohjimmiltaan on) kuuluu skeneen, koska se kuuluu myös elämään. Hyväksikäyttäjiä ja -käytettäviä yksinkertaisesti on ehtymätön varanto. Ajattelen myös että koska kaikessa tässä kohkaamisessa keskitytään bdsm:n monimuotoiseen maailmaan, skenen vastuu on suurempi kuin suuren yleisön.

Minusta tässä ketjussa puolin ja toisin rönsyillään vähän sinne sun tänne, kun oma huomioni kiinnittyy mielestäni varsin tärkeään asiaan; kenenkään ei pitäisi joutua kaltoinkohtelun jälkeen joutua tuntemaan olevansa yksin. En kannata sen enempää mustamaalaamista kuin joukkolynkkauksiakaan, mutta en myöskään halua lisätä siihen suureen joukkoon, joka rupeaa joutavalla spekuloinnilla kaivamaan maata vääryyttä kokeneen ihmisen jalkojen alta. Vaatii suurta rohkeutta kertoa kokemastaan vääryydestä. Henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, kuka tai keitä nämä muutamat ihmiset ovat; minun valintani on liittynyt useimmiten siihen, otanko hoitaakseni ihmisen joka on tavalla tai toisella rikottu, ja jätetty ajelehtimaan fiiliksineen.

Lyhykäisyydessään ketjun aiheessa on kaikki olennainen; mitä jos et olisikaan vain hiljaa? On totta, että jos puhut ääneen joko suoraan jostain ihmisestä, tai on enemmän tai vähemmän rivien välistä luettavaa tietoa kenestä on kyse, laitat itsesi alttiiksi kaikelle tälle arvostelulle puolin ja toisin. Annat virtuaaliset kasvot sille, mitä tapahtuu jatkuvasti, mutta josta ei puhuta laisinkaan. Onneksi olemme kuitenkin siinä asemassa, että myös myötätuntoa ja kannustusta nousee kuin itsestään. Ehkä joku joka on kohdannut väärinkäytöksiä, uskaltaa myös kertoa kokemuksistaan ja liittyä joukkoon, jota on entistä hankalampi vaientaa. Jokaisella tulisi olla oikeus kertoa kokemuksestaan turvallisesti, eikös se ole koko tällaisen yhteisön yksi selkeä tavoite?

Lopuksi ajattelin kerätä joitain ketjun tiimoilta nousseita ajatuksia uusille, vasta bdsm:n ihmemaailmaan löytäneille. Kun kaikki vielä tuntuu olevan uutta ja ihmeellistä ja kaikki on kullasta tehty.

- Jos sinua lähestyvällä ihmisellä on tarjota sinulle valmis kuvio johon tulla. Jokaiseen kysymykseen on valmis vastaus ja sinun roolisi on selkeä, kaikki tuntuu täydelliseltä, uudelta ja jännittävältä. Silloin voi huokaista hetkisen ja miettiä, onko tässä kyse siitä, että sinut otetaan vastaan kokonaisena ihmisenä, vai täytätkö vain jonkun toisen runkkufantasiaa? Ei siinä, että runkkufantasioiden täyttämisessä olisi jotain vikaa. Mielestäni se vaatii vain ihmisen kokonaisvaltaisempaa tuntemista ja huomioonottamista, eikä survomista johonkin lokeroon jota fantasian kohde ei itse ole valinnut saati rakentanut.

- Mieti, paljonko ihminen kertoo itsestään. Jos koko viestittelyn sisältö pyörii sinun ympärilläsi, kysy jotain henkilökohtaista, joka ei liity mitenkään bdsm:ään. Vastaus voi kertoa yllättävän paljon. Luota intuitioosi, jos jokin tuntuu olevan pielessä. Kuka tahansa terve ihminen ymmärtää jos jollakulla tulee epäilyksiä ja haluaa hidastaa tahtia. Nopealla tahdilla etenemällä voi toki myös saada huikean hyviä kokemuksia, mutta hyväksikäyttäjät ovat myös erinomaisen oppineita niin intuition hiljaisena pitämisessä, kuin vaientamisessakin. Ihmisen manipulointi ei oikeastaan ole mitään rakettitiedettä, ja siksi tällainen hyväksikäyttäjä jämähtää monesti omaan kaavaansa, eikä kykene kehittymään ja ottamaan vastaan ihmistä kokonaisena.

- Dominoivuus ei mielestäni ole sitä, että kaikki sanellaan sinulle valmiiksi. Minulle dominoivuus tarkoittaa myös avoimuutta, sitä että pystyt kuulemaan toisen ihmisen ja ottamaan hänet huomioon ilman että "arvovaltasi" murenee kuin hiekkalinna. Minulle alistuminen on lahja, joka minulle annetaan. Ja turha tässä on kenenkään älähtää, koska tiedän että on myös sitä hooceedominointia, ja sellaiselle on myös kysyntää. Se mitä tässä yritän sanoa on, että vaikka yksi tapa hypätä skeneen onkin ottaa nenästä kiinni ja hypätä suoraan syvään päähän, niin ajattelisin että ihmisellä on täysi oikeus myös vähän kastaa varovasti varpaita ennenkuin sukeltaa. Jos kuitenkin olet valinnut hypätä suoraan syväykseen:

Tätä en voi korostaa tarpeeksi: vaikka olisit itse sanonut kyllä, vaikka olisit antanut nimellisen suostumuksesi mihin tahansa, jos se sinusta jälkeenpäin tuntuu väärältä tai pahalta, se pitää pystyä kertomaan. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen pystyy ottamaan vastaan myös kritiikkiä ja kantamaan vastuuta siitä, että jokin tuntuukin pahalta tai on mennyt pieleen. Jos vastuuta omasta huonosta olosta sysätään sinulle itsellesi, pitäisi hälytyskellojen pikkuisen pirahtaa.

SUOSTUMUS EI TARKOITA SYYLLISYYTTÄ - Mitä jos et olisikaan vain hiljaa?

[balthazar]

Toisen unettoman yön tuloksena pari ajatusta aiheen tiimoilta lisää...

Miksi kukaan ei puhu asioista suoraan niiden oikeilla nimillä? Mistä kumpuaa pohjaton tarve toisten mielipiteiden mitätöintiin? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa? Minusta on aika selvää, että ihminen joka ei ole tehnyt mitään väärää, ei pelkää myöskään julkista keskustelua tai palautetta. Eikä tässä pidä sekoittaa vääryyttä virheiden tekemiseen. Virheitä sattuu kaikille, taatusti minullekin. Silti en koe tarvetta lähteä pyörittelemään skenaarioita, joissa uhrin asemaa tai kokemusta jotenkin mitätöisin. Päinvastoin, liputan ehdottomasti sen puolesta, että myös huonoja kokemuksia voisi jakaa ilman arvolatautuneisuutta, leimaamista tai sheimaamista. On kerrassaan hyväksyttyä ja suorastaan juhlistettua jakaa onneaan ja onnistumisiaan, mutta epäonnistumisiaan ei niinkään. Koska loppuviimeksihän moni tarina alkaa juuri suurella hehkutuksella, mutta loppua ei kuule kukaan.

On totta, että kahden (tai useamman) tilanteessa olleen kokemus tilanteesta voi olla hyvin erilainen, mutta miksi huonosta kokemuksesta ei saisi kertoa, niillä sanoin jotka itselle tuntuvat luontevalta? Voiko jonkun itsetunto olla niin hauras tai kilven kiillottamisen tarve niin kova, ettei puolikasta poikkeavaa sanaa saa esittää julkisesti? Ainut motiivi, jonka tällaiselle käytökselle keksin on se, että odotettavissa olevan negatiivisen palautteen määrä saattaisi romahduttaa joko julkisen kuvan, tai käsityksen itsestään. Miksei molemmat. Toki se vaikeuttaisi myös uuden seuran saantia, mikä olisi taatusti muuta sanktiointia kovempi huolenaihe, jos linjasto tyrehtyy. Toisaalta kun kunnia menee, niin maine kasvaa...

Asioista suoraan puhumisella on sellainen taipumus, että tilastot eivät valehtele. Kaikkein erinomaisimmat, kokeneimmat ja parhaimmat dominoivat tuntuvat tietävän sen parhaiten itse, mutta julkista kaikua ei juurikaan ole, edes hyvässä. Vaikka toinen on suuruudessaan parempaa kuin valmiiksi viipaloitu leipä. Jos asioista puhuttaisiin suoraan niiden oikeilla nimillä, niin kylläpä sieltä jyvät ja akanat eriytyisi kummastakin leiristä.

Eikä tälläkään asialla oikeastaan ole merkitystä muiden, kuin niiden kohdalla joita kiinnostaa loputon uuden seuran haaliminen. Ehkäpä siinäkin joku ajatuksen puolikas on.


Uusille minulla on jälleen ihan helppo ja yksinkertainen ohje, jota ei ole vaikea noudattaa ja joka pitäisi olla helppo ymmärtää; älä koskaan allekirjoita mitään "orjasopimuksia" tai vastaavia dokumentteja ihmisen kanssa, jota et jo pidemmältä ajalta hyvin tunne. Tällaisen lappusen ainoa funktio on toimia syytteen nostamista vaikeuttavana tekijänä silloin, kun jokin meneekin pieleen tai jo alkuperäisenä tarkoituksena on mennä rajojen yli rytisten ja vaikeuttaa turvasanan käyttämistä. Mitään juridista kantavuutta tällaisella humpuukilappusella ei ole; mikään sopimus ei oikeuta tekemään toiselle väkivaltaa, mutta painaa mieltä yllättävän paljon huonon kokemuksen jälkeen kun yrittää kasata itsetuntonsa ja rohkeutensa rippeitä ja miettii, uskaltaako asiasta kenellekään, saati viranomaisille puhua. Toki muitakin keinoja alistuvan rajojen venyttämiseen ja rikkomiseen tähtäävään manipulaatioon on, mutta mikäli dominoiva ei suostu ilman sopimusta sessioimaan, voi hiljaa mielessään miettiä mitä seuraamuksia tällaisen sopimuksen allekirjoittamisella voi olla. Kyllä ihminen joka on rehellinen ja aito, luottaa myös alistuvaansa ja pystyy sessioimaan ilman sopimuksia josta ei ole mitään hyötyä alistuvalle, mutta korvaamaton hyöty dominoivalle.

Sen sijaan sopimus voi olla hyvinkin kiihottava ja kaunis osa yhteistä leikkiä, kun suhde on jo sen verran syvä että sopimus on suhdetta lujittava ja enemmän symbolinen, kuin manipuloiva.

Vaan niinhän se aina menee. Hyvät ja kauniit asiat pilataan käyttämällä niitä hyväkseen ja väärin. Sellaista se vain on.

[Snadistisadisti]

Orjasopimuksista en tiedä mitään, en ole aiheeseen perehtynyt. Sen sijaan edellytän kyllä subeilta ns. ”Loukatun suostumuksen” antamista jälkeenpäin todennettavissa olevassa muodossa. Se sisältää ne asiat ja rajat joiden sisällä sessiointi tapahtuu ja joista poikkeaminen rikkoo subin oikeuksia.

Arvon D ihmiset. Jos potentiaalinen leikkikaveri ei ole valmis suostumustaan kirjallisesti antamaan, kannattaa lopettaa siihen. Olette vaaravyöhykkeellä. Mikään perse ei ole sen riskin arvoinen.

[Saeroe]

Arvon D ihmiset. Jos potentiaalinen leikkikaveri ei ole valmis suostumustaan kirjallisesti antamaan, kannattaa lopettaa siihen. Olette vaaravyöhykkeellä. Mikään perse ei ole sen riskin arvoinen.

Kirjoitatko ihan tosissasi? Mitä kuvittelet kirjallisella suostumuksella voittavasi? Kirjallinen suostumus ei ole yhtään sen pitävämpi, kuin suullinenkaan, ja mahdollistaa edelleen reaaliaikaisen mielen muuttamisen (=kieltäytymisen). Kiellon jälkeen kirjallinen suostumus on mitätön. Sisällöstä riippuen kirjallinen suostumus ei välttämättä voikaan olla validi, mikäli puhutaan esimerkiksi satuttamiseen liittyvistä jutuista. Ei kannata tuudittautua kirjallisen muodon suomaan "turvaan", se on illuusio. Vastuu ei katoa mihinkään.

[Kinkykundi]

Arvon D ihmiset. Jos potentiaalinen leikkikaveri ei ole valmis suostumustaan kirjallisesti antamaan, kannattaa lopettaa siihen. Olette vaaravyöhykkeellä. Mikään perse ei ole sen riskin arvoinen.

Kirjoitatko ihan tosissasi? Mitä kuvittelet kirjallisella suostumuksella voittavasi? Kirjallinen suostumus ei ole yhtään sen pitävämpi, kuin suullinenkaan, ja mahdollistaa edelleen reaaliaikaisen mielen muuttamisen (=kieltäytymisen). Kiellon jälkeen kirjallinen suostumus on mitätön. Sisällöstä riippuen kirjallinen suostumus ei välttämättä voikaan olla validi, mikäli puhutaan esimerkiksi satuttamiseen liittyvistä jutuista. Ei kannata tuudittautua kirjallisen muodon suomaan "turvaan", se on illuusio. Vastuu ei katoa mihinkään.

Ei se vastuuta vähennä (toki näitä kirjallisia orjasopimuksia pidän itsekin hieman erikoisena), mutta jos vaikka oikeudessa joutuu asioita ratkomaan, niin on ainakin millä näyttää mitä kaikkea on tullut sovittua. Jälkeenpäin hankala väittää ettei halunnutkaan piiskaa tai anaaliseksiä jos sellaisesta on etukäteen sovittu - sana sanaa vastaan tilannetta ei pääse syntymään niiltä osin mitä on sovittu.

[Snadistisadisti]

Olen ehdottomasti tosissani. Syyt Kinkykundi tiivistikin olennaiselta osin. Kuinka voi todistaa, että joku oikeasti halusi saada perseensä mustelmille tai nyrkin pilluunsa, jos on sana sanaa vastaan? Ei mitenkään. Tilanne on D:n näkökulmasta täysin erilainen, kun on kirjallisesti osoittanut suostuvansa leikkiin yhdessä sovituissa rajoissa ja yhdessä sovituin turvarajoin.

[Snadistisadisti]

Mitä taas satuttamiseen tulee, loukatun suostumus on todellakin olemassa.

Sitä voi olla vaikeaa uskoa, mutta syyttäjä ei raahaa käräjille esim. nyrkkeilijöitä, jotka syyllistyvät suorastaan ketjussa pahoinpitelyihin, joskus jopa törkeisiin pahoinpitelyihin. Ei lävistäjiäkään raahata raastupaan, vaikka tunkevat neuloja ja piikkejä milloin mihinkin, tai jopa leikkelevät kieliä tai kikkeleitä. Miksi? Koska tekemisen kohteet ovat antaneet asiassa loukatun suostumuksen, eli luvan tehdä itselleen asioita, jotka olisivat muutoin lain edessä kiellettyjä.

[pikkusisko]

Olen ehdottomasti tosissani. Syyt Kinkykundi tiivistikin olennaiselta osin. Kuinka voi todistaa, että joku oikeasti halusi saada perseensä mustelmille tai nyrkin pilluunsa, jos on sana sanaa vastaan? Ei mitenkään. Tilanne on D:n näkökulmasta täysin erilainen, kun on kirjallisesti osoittanut suostuvansa leikkiin yhdessä sovituissa rajoissa ja yhdessä sovituin turvarajoin.

Eipä ole koskaan tullu tarvista kummankaan osapuolen todistaa mitään, kun on alun alkaen toimittu eettisesti molemmat.

[Jägermies]

Oli juridinen arvo mikä tahansa niin joku lista olisi hyvä tehdä siitä mitä jollekulle on ok ja mikä ei ole jo ihan väärinkäsitysten välttämiseksi.

[balthazar]

Orjasopimuksista en tiedä mitään, en ole aiheeseen perehtynyt. Sen sijaan edellytän kyllä subeilta ns. ”Loukatun suostumuksen” antamista jälkeenpäin todennettavissa olevassa muodossa. Se sisältää ne asiat ja rajat joiden sisällä sessiointi tapahtuu ja joista poikkeaminen rikkoo subin oikeuksia.

Arvon D ihmiset. Jos potentiaalinen leikkikaveri ei ole valmis suostumustaan kirjallisesti antamaan, kannattaa lopettaa siihen. Olette vaaravyöhykkeellä. Mikään perse ei ole sen riskin arvoinen.

Kaunis ajatus, että siinä huolehdittaisiin alistuvan oikeuksista. Vaan itsepä sanoitit hienosti että mikä siinä sitten kuitenkin on lopulta olennaista; kunhan persettä saa.

Mitä taas satuttamiseen tulee, loukatun suostumus on todellakin olemassa.

Sitä voi olla vaikeaa uskoa, mutta syyttäjä ei raahaa käräjille esim. nyrkkeilijöitä, jotka syyllistyvät suorastaan ketjussa pahoinpitelyihin, joskus jopa törkeisiin pahoinpitelyihin. Ei lävistäjiäkään raahata raastupaan, vaikka tunkevat neuloja ja piikkejä milloin mihinkin, tai jopa leikkelevät kieliä tai kikkeleitä. Miksi? Koska tekemisen kohteet ovat antaneet asiassa loukatun suostumuksen, eli luvan tehdä itselleen asioita, jotka olisivat muutoin lain edessä kiellettyjä.

Ainut syy "loukatun suostumuksen" allekirjoittamiseen on se, että jo lähtökohtaisesti aiotaan mennä rajojen yli, tai vähintäänkin olla välittämättä dominoivan vastuusta alistuvan hyvinvoinnista. Ei kukaan ole niin puusilmä että ei näe milloin jokin on liikaa, mutta siitä ei tarvitse välittää kun on paperilla se, että kaikki on käyty läpi huolellisesti etukäteen. Vaikka kokemus olisikin huono, niin voi aina vedota siihen että "et käyttänyt turvasanaa" ja "hupsistakeikkaa, no vahinkoja sattuu".

Ei kuitenkaan vaadi mitään mestarillisia manipulaatiotaitoja kirjoittaa sopimus sellaiseen muotoon, että vaikka sopimuksen kirjainta ei rikota niin silti poljetaan alistuvan oikeuksia.

Sen sijaan jos on yhtään mielenkiintoa alistuvan hyvinvoinnista huolehtimiseen, niin kyllä todella graaviakin väkivaltaa pystyy toteuttamaan eettisesti oikein, niin että kumpikin saa haluamansa. Tähän etiikkaan kuuluu olennaisesti se, että ristiriitatilanteessa kumpikin on yhtä vahvoilla. Silloin vain joutuu kohtaamaan ihmisen aidosti ja tarkastelemaan omaakin toimintaansa, eikä vain kuittaamaan kaikkea sillä että asioista oli sovittu.

Ai niin, paitsi jos tosiaan se mitä haetaan on se, että mennään yli rajojen ja että kunhan persettä saa. Silloin kannattaa kirjoitella lappusia.

[Saeroe]

Koska tekemisen kohteet ovat antaneet asiassa loukatun suostumuksen, eli luvan tehdä itselleen asioita, jotka olisivat muutoin lain edessä kiellettyjä.

Joo, loukatun suostumus - voimassa niin kauan, kun molemmat osapuolet ovat aidosti sitä mieltä, että kysymys on todellakin loukatun suostumuksesta. Mutta mitäs sitten, kun s ilmoittaa, joko toisiin aatoksiin tullessaan kostaakseen tai ihan aiheellisesti ylitettyäsi rajan, että tämä oli pahoinpitely (tai muu rikos), ja minut pakotettiin allekirjoittamaan suostumus (=ei pätevä). Olet taas lähtötilanteessa, sana sanaa vastaan. Tahtoo siis sanoa, että kirjallinen suostumus muodostaan huolimatta ei tuo yhtään sen enempää turvaa, sillä se on kumottavissa monilla, yksinkertaisilla vasta-argumenteilla. On siis syytä sessioida siihen malliin, että jälkikäteen ei tarvitse pohtia pieleen menneitä leikkejä ja sitä, oliko suostumusta olemassa vai ei, taikka missä muodossa se oli annettu.

Kuulostaa lähinnä siltä, että suostumus ollaan ottamassa kirjallisena turvatakseen oma mahdollisuus vallan väärinkäyttöön, vastuun pakoiluun ja käsien pesemiseen ristiriitatilanteessa. Ei hyvä.

[pikkusisko]

^ Just det.

Kyllä näissä keskusteluissa öykkäröivät alleviivaavat itse hienosti sen, keiden kanssa ei ainakaan kannata toimia.

[Pip]

Kuulostaa lähinnä siltä, että suostumus ollaan ottamassa kirjallisena turvatakseen oma mahdollisuus vallan väärinkäyttöön, vastuun pakoiluun ja käsien pesemiseen ristiriitatilanteessa. Ei hyvä.

Nyt täytyy sanoa, että vaikka en snadistia tunnekaan, paitsi yhden tapaamisen verran, niin sen verran täyspäisestä tyypiltä vaikuttaa, joka tekee omia asioitaan ja vain suojatakseen jälkikäteen tulevia negatiivisia ajatuksia kokijan osalta.

[stoge]

Loukatun suostumus vaatii sen, että etukäteen on nimenomaan osapuolille selvitetty mitä tulee tapahtumaan, ns. pelin säännöt.
Jos näistä sovituista asioista poiketaan, ei suostumus ole voimassa.
Myös urheilulajeissa on oltu rosiksessa siitä, että päteekö loukatun suostumus, jos pelin sääntöjä on rikottu.

Toisin sanoen, loukatun suostumus ei suojaa miltään "väärin teolta" jotka rikkovat alkuperäistä suostumusta.
Mahdolliset rikokset tai vastaavat, sitten, jos sinne mennään, on toki, niinkuin kaikki syytökset, osoitettava tosiksi rosiksessa oli joku sopimus olemassa tai ei.

Loukatun suostumuksen raja menee osapuilleen jossain lievän pahoinpitelyn kohdalla. Törkeä pahoinpitely ei mee sen piiriin.

Nää muistinvarasta jostain vuodelta kivi.

Sinälläänhän tollanen sopimus voi olla hyvä jos halutaan joku yksiselitteinen selonteko siitä, mikä on ok, ennen kuin mitään tehdään.
Tää siis koskien kaikkia osapuolia.  Itse en tollasia oo koskaan harrastanu.