Mitä jos et olisikaan vain hiljaa ?Jouduin kaltoinkohtelun uhriksi D/s-suhteessani joitain vuosia sitten.
Eikä tämä kolumni kerro siitä.
Tämä kolumni kertoo siitä mitä tapahtui sen jälkeen.
Väkivalta on toisen alistamista. Se voi olla henkistä tai fyysistä. Henkinen eli psyykkinen väkivalta on muun muassa toisen nimittelemistä, mitätöintiä, uhkailemista, kiristystä, puhelimen tai sähköpostin tutkimista ja muista ihmissuhteista eristämistä.Minä tapaan luottaa siihen että ihmiset muuttuvat. Ajattelen että jokainen tekee virheitä, ja niistä oppii. Luotan maalaisjärkeen ja intuitioon, ja hoen mantran lailla lauseita kuten "yhdelle vaarallinen ei ole toiselle vaarallinen". Ajattelin että vaikka omalla kohdallani kaikki ei olisikaan mennyt hyvin, muiden kohdalla hyvinkin voisi mennä.
Taannoin kuitenkin kuulin että mikään ei ollut muuttunut. Minun jälkeeni tuli vielä muita uhreja. Meitä oli yhteensä jo ainakin kuusi. Kuusi ihmistä, joita maalaisjärki ja intuitio ei pelastanut. Yhdelle vaarallinen oli toiselle vaarallinen. Mieleni risteili erilaisten vaihtoehtojen välillä. "Mitäs minä sanoin" ja "asiahan ei tietenkään minulle kuulu.." fiilisten keskeltä päädyin EVVK- vaihtoehtoon. Välinpitämättömyyteni vaihtui kuitenkin hämmennykseen kun tajusin miten paljon tunnenkaan ihmisiä, jotka ovat scenessä joutuneet konsensuaalisuuden loukkausten, henkisen ja fyysisen väkivallan, ja jopa pahempien asioiden uhreiksi.
Eikä kukaan tiedä siitä. Muutamaa satunnaista ystävää lukuunottamatta. Ja tämä olisi todennäköisesti vain jäävuoren huippu. Ehkä jopa enemmän kuin se mitä tiesin, minua järkytti se mitä en tiennyt. Tiesin jo näin paljon, mutta oikeastaan en tiennyt juuri mitään, koska en edes tuntenut paljoa ihmisiä. Eihän se voinut olla niin että näitä tapauksia olisi vain minun lähipiirissäni. Niitä olisi kaikkialla. Piilossa ja pinnan alla.
Ihmiskunnan historiassa on ollut aika, jolloin kaikki seksuaalinen ahdistelu vaiettiin kuoliaaksi. Eikä siitä ole edes niin kauan aikaa. #MeToo- ilmiö toi valtavirran tietoisuuteen sen miten paljon seksuaalista ahdistelua tapahtuu. Olemme päässeet pitkälle. Vai olemmeko sittenkään ?
#MeToo- ilmiö sai minut tajuamaan sen miten tärkeää on tuoda asioita päivänvaloon, muuttaa näkymätön näkyväksi. Miten mikään ei muutu jos kukaan ei uskalla puhua. Miksi me sitten emme uskalla puhua? Tarvitseeko scene oman #MeToo:n ?
Niinkun kaikissa ikävissä asioissa ja jäälle menemisessä, jonkun on aina oltava ensimmäinen. Se ensimmäinen saa yleensä kakkaa niskaan, tämän tiesin vanhasta kokemuksesta. Olisin voinut kirjoittaa teille fetisseistä (voi pojat, niissä riittääkin kerrottavaa) tai vaikkapa jostain muusta kivasta, viihdyttävästä ja pikkutuhmasta, mutta sen sijaan kirjoitankin tästä.
Ei siksi että erityisesti haluaisin, vaan siksi että tästä tarvitsee puhua.
Henkisen ja fyysisen väkivallan kokeminen aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja masennusta. Pelko voi myös lamauttaa. Väkivallan kohteeksi joutuminen heikentää itseluottamusta. Uhri voi myös ajatella, että väkivalta olisikin perusteltua tai oikein. Näin ei kuitenkaan ikinä ole. Edes provosointi ei oikeuta toista väkivallan käyttöön. Väkivallan kohteeksi joutuminen ei ole uhrin syy. Mitä jos kukaan ei usko minua ?Mitä jos joku uskookin ? Olet silloin ehkä onnistunut pelastamaan yhden uuden ihmisen joutumasta kokemaan saman mitä sinäkin.
Väkivallan ja kaltoinkohtelun uhrin vähättely on ikävän yleinen ilmiö, niin scenessä kuin scenen ulkopuolellakin. Kyllä, kaikki eivät välttämättä usko sinua. Joidenkin mielestä olet myös itse syyllinen. Mitäs et sanonut turvasanaa, itsehän pyysit ja mitäs läksit. Uskottavuuttasi koitetaan kaikin keinoin aliarvioida ja vähätellä. Jotkut tekevät sen tarkoituksella vähätelläkseen arvoasi todistajana, ja jotkut ovat muuten vaan hyväuskoisia kaverinsa puolustajia, koska eihän nyt niin mukavat tyypit voisi tehdä pahaa kärpäsellekään.
Oletteko ajatelleet, että jos tekijä ei olisi mukava, niin miten hän edes saisi uusia uhreja ? Tietenkin hän on mukava. Hän on empaattinen ja kuuntelee sinua. Se että tulet kuulluksi, saa sinut luottamaan häneen. Siinä on juuri se syy miksi varoitteluja ei uskota. Se on maalaisjärki ja intuitio. Intuitio sanoo että mukava, kuunteleva ihminen on luotettava. Kaikki menee hyvin, niin kauan kun ei enää menekään. Minulla on mielestäni hyvinkin maalaisjärkeä, ja tietenkin luotan myös intuitiooni. Olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja opiskellut myös psykologiaa, joten pidän itseäni myös hyvänä ihmistuntijana. Silti minä en uskonut varoituksia. Uskoin intuitiooni. Intuitioparkani oli yhtä erehtyväinen kun minä olin ihmisenä.
Kuka kelpaa kertomaan kaltoinkohtelusta ?Jos kerrot itse kaltoinkohtelusta, olet vain katkera, jätetyksi tullut eksä.
Jos joku muu kertoo siitä,hän ei voi olla luotettava, koska ei edes tunne tekijää.
Jos et kerro nimeäsi, olet epäluotettava, samalla kun tekijä saa paistatella anonyymiyden verhossa.
Jos satut olemaan miespuolinen master joka varoittaa, teet sen vain siksi että saisit kaikki subit itsellesi.
Näin siis dissataan ja mitätöidään jokainen mahdollinen varoittelija milloin milläkin verukkeella, jotta saadaan uhrin kertomus vaikuttamaan valheelta. Näillä perustein siis kukaan ei ole tarpeeksi kelpoisa tai luotettava todistajaksi.
Mielenterveyttäsi saatetaan myös epäillä. Kaikki subit ovat hulluja, sinä olet hullu, ja masteri on vain hullun subin uhri. Ja mites ne saalistavat dommet, afrikan nälänhätä ja kiinan ihmisoikeudet. Näillä keinoin huomiota koitetaan siirtää kokemastasi asioista muualle. Joko siksi ettei haluta sinun kertovan tai siksi ettei vain haluta kuunnella.
Et kai vain ollut kännissä ? Ai ai ai, paha virhe. Jos olet ollut humalassa, olet monen mielestä yhtä syyllinen kuin tekijäkin. Entäs onko ollut masennusta tai käyntejä psykologilla ? Ai ai ai, paha virhe. Nyt olet varmastikin mielisairas, ja vain keksit asioita päästäsi. Entäs sanoitko pitäväsi rajuista otteista ? Ai ai ai, paha virhe. Jos sanot pitäväsi hooceesta, turvasanasi voidaan ignoorata samointein. Oikeastaan et edes tarvitse turvasanaa. Eikai vaan ole aiempia traumoja ? Ai ai ai, paha virhe. Traumatisoituneella ei ole oikeutta seksuaalisuuteen, eikä ainakaan oikeutta varoitella kenestäkään. Koska.. niin miksi ? Itselleni on jäänyt pimentoon miksi trauman kokenut olisi epäluotettavampi kuin muut.
Oikeasti, emme ole missään keski-ajalla, vaan myös psyykkisistä ongelmista kärsivällä, humalassa olleella, traumoista kärsineellä tai hardcoren ystävällä on oikeus konsensuaalisuuteen.
Ikävä ilmiö on myös että uhrit poistuvat itse scenestä, joko häpeän tai uhkailun takia, tai muuten vaan haluavat rauhassa nuolla haavojaan. Tekijä tietää tämän, ja silloin on helppo huudella että ei ole mitään tehnyt, koska ei ole ketään kertomassa. Ei ole todistajia, niin ei ole tekojakaan. En minä näitä pakenevia ihmisiä syytä. Pakeneminen ja vaikeneminen on itselle se kaikkein helpoin ratkaisu. Eikä ketään pitäisi painostaa kertomaan, jos ei itse halua. Vaikeneminen on sinulle helppoa, mutta joku muu saattaa kantaa seuraukset.
Miten sitten nämä valkoritarit/portinvartijat/keksi itse joku kiva sheimaava sana ?Miksi masterit sitten varoittavat muista mastereista ? Niin, kuka korjaakaan kaltoinkohteluiden jäljet.. juuri ne muut masterit. Joten on luonnollista että he varoittavat, koska heille on yleensä luottamuksella kerrottu edellisen suhteen asioita. He saattavat olla ainoa henkilö maailmassa jolta kaltoinkohdeltu subi saa tukea ja turvaa. Ainoa kenelle voi kertoa. Ainoa kuka kuuntelee. Näillä ihmisillä saattaa myös olla sen verran munaa, että he uskaltavat kyseenalaistaa asioita mitä uhri itse ei uskalla.
Traumatisoituneen ihmisen hoivaaminen ei ole niin hauskaa, että sitä viitsisi pelkästä mahdollisesta palkkioksi tulevasta pillusta tehdä. Väkivaltaa kokeneen ihmisen lohduttaminen on raskasta myös lohduttajalle itselleen. Se lohduttava kuunteleva henkilö näkee sen totuuden mitä tekijä ei itse enää ole näkemässä. Olen itsekin joskus (=useita kertoja) päätynyt trauman kokeneen ihmisen kuuntelijaksi. Kyllä, minua suoraan sanoen vitutti, etenkin kun kuulin sen klassisen "ethän kerro kelleen" jolloin tiesin että tekijä saisi jatkaa rauhassa tekojaan.
Monesti kun väkivallantekijä satuttaa kerran, hän katuu tekoaan, vannoo kenties rakkauttaan ja lupaa, ettei niin enää ikinä tapahdu. Näin voi joskus ollakin, mutta jos näin tapahtuu jälleen, ollaan väkivallan kehässä. Se merkitsee sitä, että suhteessa vuorottelevat hyvät hetket sekä väkivallan hetket. Hyvät hetket voivat saada uhrin uskomaan, että suhde on siinä pysymisen arvoinen. Kierre syvenee.Väkivallan uhri voi alkaa miellyttämään kumppaniaan tai toimimaan niin, ettei tämä suuttuisi. Voi tuntua siltä, ettei uskalla enää olla oma itsensä tai on varottava kaikkea, mitä sanoo tai tekee, jotta toinen ei hermostu. Tämä voi tapahtua huomaamattakin.Mitä jos joudun kostotoimien kohteeksi ?Kaltoinkohtelua kokenut joutuu joskus kokemaan pelottelua ja uhkailua että olisi hiljaa. Hänen on oltava hiljaa, jotta tekijä saisi kerättyä uusia uhreja.
Jos sinulle kostetaan, se kertoo enemmän tekijästä kuin sinusta. Jos alistut pelkäämään, olet uhri vielä suhteen loppumisen jälkeenkin.
Kertominen on tärkeää, koska vain sillä voimme muuttaa asioita. Yhteisön jäseninä ajattelen että meillä on myös velvollisuuksia yhteisöä kohtaan. Tehtävämme ei ole kieltää kaikkea sormea heristäen, tai estää ihmisiä tekemästä itsenäisiä valintoja. Saati dissata kaikkia jotka eivät pelaa meidän omilla säännöillämme. Mutta tehtävämme on varoittaa niistä jotka eivät pelaa yhtään kenenkään säännöillä.
Mutta.. Eikö tämä ole yksilön eikä yhteisön ongelma ?Niin kauan kun sallimme tälläisen käytöksen, se on yhteisön ongelma. Sen sijaan että miettisimme miten tekijän tulevia tekoja voisi estää, suuntaamme mielenkiintomme uhrin syyllistämiseen. Oliko raiskatulla liian lyhyt hame, ja miksei subi vain poistunut tilanteesta tai miksei sanonut turvasanaa. Miksei raiskattu kieltänyt raiskaamasta. Onko uhri elänyt tarpeeksi nuhteettomasti että voisimme uskoa häntä. Keskitymme lillukanvarsiin ja turhaan semantiikkaan. Tekee mieli jälkeenpäin neuvoa uhria, että mikset tehnyt niin tai näin, sen sijaan että kysyisimme tekijän motiiveja. Haluamme uskoa että uhri on jotenkin myötävaikuttanut tilanteeseen, kiinnostumatta juurikaan siitä miten tekijän kanssa tulisi toimia. Olemme huolissamme perusteettomasta varoittelusta, sen sijaan että ottaisimme vakavasti edes perusteltuja varoituksia. Kun kuulet jonkun kertovan kaltoinkohtelusta, mieti että juuri sinä voisit olla siinä hänen tilallaan.
Kaikki kaltoinkohtelut eivät ole sellaisia kerrasta poikki- turvasanan ignooraamisia, väkivallan tekoja tai muuten vain yksittäisiä ylilyöntejä sessiossa. Pahimmillaan uhriin käytetään henkistä väkivaltaa, joka jatkuu kuukausia tai jopa vuosia. Ulkopuolisille kaikki näyttäytyy täydellisenä Ds-suhteena. Uhria saatetaan kuitenkin eristää läheisistään ja yhteisöstä, häntä saatetaan uhkailla tai hänen saatetaan antaa ymmärtää että kaikki on hänen syytään. Tämä muistuttaa hyvin paljon perinteistä vaniljojen kokemaa lähisuhdeväkivaltaa. Yhteisössämme tämä saatetaan naamioida kuulumaan Ds:ään. Tälläisistä suhteista on hyvin vaikea päästä eroon, koska tekijä ei ole mikään random pahis joka hyökkää pusikosta, vaan luotettu kumppani, joka tavallansa ehkä myös jopa rakastaa sinua, vaikka kohtelee sinua kaltoin. Näistä tapauksista on myös hyvin vaikea kertoa ulkopuolisille, koska uhrilla ei välttämättä ole mitään väkivallan merkkejä kehollaan, eihän hän välttämättä ole edes joutunut kokemaan fyysistä väkivaltaa.
https://www.naistenlinja.fi/tietoa-vakivallasta/vakivallan-muodot/henkinen-vakivalta/Yhteisömme suojelee kaltoinkohtelijoita. Olemme tehneet anonyymiteetin säilyttämisestä niin tärkeän arvon, ettemme uskalla tunnustaa tai nimetä heitä. Tämä antaa tekijöille tilan jatkaa rauhassa toimintaansa. Haluamme kovasti olla kiva ja konsensuaalinen yhteisö, ja ulkomaailmallekin annammekin iloisesti kuvaa että kinkyscenessä ei ole väkivaltaa ja kaikki mitä tapahtuu on täysin konsensuaalista. Samalla paheksumme 50shades leffan epäkonsensuaalisia kohtauksia, taputtelemme toisiamme selkään että onneksi meillä scenessä ei ole tuollaista. Eikö tosiaan ? Samalla suljemme tehokkaasti silmämme, ja olemme ottamatta vastuuta mistään yhteisön sisällä. Olemme siis aika munattomia kun yhteisön sisällä tapahtuu jotain.
Hiljaisuus on hiljaista hyväksyntää.
Älä ole uhri. Ole selviytyjä.
Lisää ajateltavaa :
https://www.dailydot.com/irl/kink-bdsm-consent-problem/Disclaimer : Kyllä, tiedän hyvin että myös naiset, ja myös subinaiset, syyllistyvät muiden kaltoinkohteluun ja henkiseen ja jopa fyysiseen väkivaltaan, eikä se ole sukupuolesta riippuvainen juttu. Kirjoitan luonnollisesti vain asioista joista itselläni on kokemusta. Vaikka puhun kolumnissa mastereista ja subeista ja cis-näkökulmasta, samat neuvot pätevät kaikkiin sukupuoliin ja rooleihin. Kirjoitan aitoa tekstiä, enkä näin ollen kirjoita sellaisesta mistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta.
Jos haluat keskittyä misogyniaan, tai mikäli haluat vähätellä tai syyllistää uhreja, tai muuten olla vaan mulkku, neuvon sinua päinvastoin kun kolumnissani. Mitä jos vain olisit hiljaa.
-MissMaryLainaukset: Mielenterveyden Keskusliitto
