Baarin kannatusmaksut
Kieltämättä tärkeä aihe ja jännä kolumni, jossa mielestäni koottiin paljon aikaisempia keskusteluja yhteen. Otsikko Mitä jos et olisikaan vain hiljaa? nosti odotukseni, mutta en kuitenkaan löytänyt vastausta tähän kysymykseen. Tosin voihan olla ettei se ollut tarkoituskaan. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin, sillä aihe on tärkeä, odotin vaan jotain toimintaohjetta tai -tapaa. Toki keskustelu aina auttaa, melkein asiaa kun asiaan.Yst. Terv.Karwis
Ei sillä, etteikö varmasti olis sellaisia henkilöitä, miehiä ja naisia, subeja ja dominoivia, joista murhetta varmasti tulee jos niitten kanssa alkaa aikaansa viettää, mutta eiköhän ne ole vähemmistönä täälläkin, aivan samoin kuin vaniljaisemmassa maailmassa.IKRM
Itseä aina eniten näissä varoitusjutuissa ihmetyttää että miten paljon aikaa joillakin tuntuu olevan käyttää tämän asian pohtimiseen...Enkä edelleenkään jaksa uskoa, että yhdestäkään Masterista tai Herrasta olis kenellekään terapeutiksi tai parantajaksi, vaikka täälläkin muutamat väittävät terapeuttisia sessioita vetävänsä.
Lainaus käyttäjältä: vila - 05.08.2018, 15:39Vierastan suomalaisessa kinkyskenessä yhtä asiaa todella paljon. Vaniljamaailmassa ihmiset ovat suhteellisen tarkkoja siitä millaisten ihmisten kanssa viettävät aikaansa ja keitä päästävät tuttavapiiriinsä, mutta kinkymaailmassa tämä kaikki tuntuu heittävän ihan häränpyllyä - ja sitten päädytään juuri näihin tilanteisiin. Jos vaniljakaverisi eksä syyttää häntä lähisuhdeväkivallasta (ja tiedät kaverisi olevan vähän "hankala" tai kännissä aggressiivinen) niin kuittaatko kyseisen eksän jutut "katkeruudeksi"? Haluatko olla lähisuhdeväkivaltaan syyllistyneen ihmisen kaveri? Suurin osa sanoo, että no ei todellakaan. Miksei tämä sitten toimi kinkymaailmassa? Miksi näillä känniääliöillä ja epämääräistä mainetta kasvattaneilla ihmisilla on edelleen ihailijoita ja paikka skenessä? Mitä se kertoo esim. D-henkilöstä joka kaveeraa julkisesti sellaisen D-henkilön kanssa, josta lukuisat eksät ja entiset subit kertovat "jänniä juttuja"? Kun juttuja alkaa kertyä niin niissä on yleensä jotain perää. Kun sessio jatkuu turvasanan sanomisen jälkeen niin kyseessä on raiskaus. Kuinka moni hengailee vaniljamaailmassa raiskaajien kanssa? Ihan oikeasti kuinka moni ottaa ihan varauksetta kaveripiiriinsä ihmisen, josta liikkuu huhuja raiskauksesta? Huhuilla ei ole välttämättä mitään totuuspohjaa, mutta miksi kinkymaailmassa se pohjaoletus on että ne ovat paskapuhetta - kun taas vaniljamaailmassa annetaan epäilyksellekin mahdollisuus? Kuinka moni oikeasti pyörii vaniljamaailmassa känniääliöiden, misogynistien, "mä määrään teitä kaikkia koska olen JOHTAJA"-vouhottajia, minäminä-prinsessojen, päihdeongelmaisten, rikollisten ja raiskaajien kanssa? Tekeekö poikkeava seksuaalisuus sen, että sitten hyväksytään ihmisiltä sellainen käytös jota ei todellakaan hyväksyttäisi vaniljamaailmassa? Vai elänkö minä oikeasti omassa kivassa kuplassani, jossa ihmiset kohtelevat toisiaan ihmisinä?Selkääntaputtelusta ja symbioosissa elämisestä tässä lienee usein kyse. Tässäkin yhteisössä on henkilöitä, jotka edistävät omaa agendaansa toisten kustannuksella ja antavat itsestään tarkoituksellisesti suorastaan valheellisen kuvan kanssakinkyille. Se agenda saattaa olla vain nuoren seurustelukumppanin saaminen, tai toive yleisestä ihailusta ja arvostuksesta. Valtaisa status on kaiken keskiössä, kun ihmisessä itsessään on sen mentävä reikä. Vaikka keisarilla ei ole vaatteita, sitä ei kannata sanoa ääneen, ellei halua koko hovin katsovan sanojaa kieroon.Hankalaa, ikävää ja muille ongelmia aiheuttavaa henkilöä siedetään ja hänen toimistaan usein vaietaan, sillä hänen seuransa hyödyttää jotakuta joko suoraan tai välillisesti. Ilmaisu jota olen usein kuullut käytettävän kinky-yhteisössä, on "pyrkyri." Uusi tulokas yhteisössä voi kuulemma olla pyrkyri, mikäli hänestä on näytillä kauniita kuvia. Pyrkyri voi olla aktiivinen tutustuja miiteissä, tai on muutoin esillä. Pyrkyri hakeutuu suosittuun seuraan (mitä se sitten ikinä onkaan). Kuulostaa uskomattomalta, mutta hämmentävää kyllä, tällainen puhe ei ole harvinaista kuultavaa. Mitä muuta tällainen nimittely on, kuin toisen alistamista ja samalla itsensä nostamista "pyrkyrin" yläpuolelle? Ja kuinka terve on yhteisö, jossa joku leimataan pyrkyriksi, kun joku toinen nostetaan jumalasta seuraavaksi? Vanhoja tekijöitä kumarrellaan kilpaa, vaikka aina siihen ei olisi vähäisintä syytäkään. Mutta kun kaikki muutkin.Kyllä, yhteisö on laaja (pieni, mutta moninainen), eivätkä kaikki syyllisty edellä mainitun kaltaiseen ihmisten jaotteluun. Onni on löytää hyvä ja turvallinen oma piiri, jossa saa puhua ilman leimautumisen pelkoa kaikesta ja jossa saat hyväksyntää, sekä itse annat sitä vastavuoroisesti.Lopuksi; ei se parhain lähde, mutta pohdittavaa kuitenkin: https://www.psychologytoday.com/intl/blog/communication-success/201707/6-common-traits-narcissists-and-gaslighters "Gaslighting is a form of persistent manipulation and brainwashing that causes the victim to doubt her or himself, and to ultimately lose one’s own sense of perception, identity, and self-worth. A gaslighter’s statements and accusations are often based on deliberate falsehoods and calculated marginalization. The term gaslighting is derived from the 1944 film Gaslight, where a husband tries to convince his wife that she’s insane by causing her to question herself and her reality."
Vierastan suomalaisessa kinkyskenessä yhtä asiaa todella paljon. Vaniljamaailmassa ihmiset ovat suhteellisen tarkkoja siitä millaisten ihmisten kanssa viettävät aikaansa ja keitä päästävät tuttavapiiriinsä, mutta kinkymaailmassa tämä kaikki tuntuu heittävän ihan häränpyllyä - ja sitten päädytään juuri näihin tilanteisiin. Jos vaniljakaverisi eksä syyttää häntä lähisuhdeväkivallasta (ja tiedät kaverisi olevan vähän "hankala" tai kännissä aggressiivinen) niin kuittaatko kyseisen eksän jutut "katkeruudeksi"? Haluatko olla lähisuhdeväkivaltaan syyllistyneen ihmisen kaveri? Suurin osa sanoo, että no ei todellakaan. Miksei tämä sitten toimi kinkymaailmassa? Miksi näillä känniääliöillä ja epämääräistä mainetta kasvattaneilla ihmisilla on edelleen ihailijoita ja paikka skenessä? Mitä se kertoo esim. D-henkilöstä joka kaveeraa julkisesti sellaisen D-henkilön kanssa, josta lukuisat eksät ja entiset subit kertovat "jänniä juttuja"? Kun juttuja alkaa kertyä niin niissä on yleensä jotain perää. Kun sessio jatkuu turvasanan sanomisen jälkeen niin kyseessä on raiskaus. Kuinka moni hengailee vaniljamaailmassa raiskaajien kanssa? Ihan oikeasti kuinka moni ottaa ihan varauksetta kaveripiiriinsä ihmisen, josta liikkuu huhuja raiskauksesta? Huhuilla ei ole välttämättä mitään totuuspohjaa, mutta miksi kinkymaailmassa se pohjaoletus on että ne ovat paskapuhetta - kun taas vaniljamaailmassa annetaan epäilyksellekin mahdollisuus? Kuinka moni oikeasti pyörii vaniljamaailmassa känniääliöiden, misogynistien, "mä määrään teitä kaikkia koska olen JOHTAJA"-vouhottajia, minäminä-prinsessojen, päihdeongelmaisten, rikollisten ja raiskaajien kanssa? Tekeekö poikkeava seksuaalisuus sen, että sitten hyväksytään ihmisiltä sellainen käytös jota ei todellakaan hyväksyttäisi vaniljamaailmassa? Vai elänkö minä oikeasti omassa kivassa kuplassani, jossa ihmiset kohtelevat toisiaan ihmisinä?
Voi olla ettei asia kiinnostaisi jos pyörisi vain omassa pikku piirissään ja voisi olla onnellisen tietämätön kaikesta.
Paljon ajatuksia.. kahta murhaajaa olen ollut aikoinaan lehtiartikkeliin vankilassa kuvaamassa, mutta molemmat olivat harmikseni ”ressukoita taviksia”..