Peter Gayn kirjoittama perusteellinen Sigmund Freudin elämäkerta ilmestyi 1988 englanniksi nimellä
Freud: A Life for Our Time ja Mirja Rutasen suomennos
Freud kaksi vuotta myöhemmin. Kuten alkuteoksen nimi kertoo, kyseessä on henkilökuvan ohella, ja paikoin sen ohikin, nimenomaan ajankuva.
Tämän foorumin osallistujissa tuskin on ketään, jolla ei olisi jonkinlaista käsitystä Sigismund Schlomo Freudista (1856 - 1939). Rohkenen uskoa, että Gayn teos täydentää ja haastaa tuota käsitystä. Vuonna 2015 kuollut Peter Gay (alkuperäiseltä sukunimeltään muuten Fröhlich, iloinen) oli saksalaissyntyinen aatehistorioitsija, joka toimi professorina Yalen yliopistossa ja tutki Freudia viimeistään 1970-luvun lopulta lähtien.
Teos jakautuu kolmeen osaan:
- Perustan luominen 1856-1905
- Edelleen kehittelyä 1902-1915
- Tarkistuksia 1915-1939
Jäsennyksestä näkee tärkeysjärjestyksen: kokonaisuutta kuljettaa psykoanalyysi, ratsu, jota Freud kokee ratsastajana kasvattaa, kannustaa ja hillitä sekä ennen kaikkea ymmärtää.
On ylivoimainen tehtävä yrittää mitenkään tiivistää, saatikka yleisesti kommentoida 979-sivuista järkälettä. Itse nautin lukemisesta suurimman osan aikaa, vain satunnaisesti jokin Itävallan ja Saksan aateilmaston erittely tai psykoanalyytikoiden verkoston jäsenten välinen intrigi pitkästytti.
Ottamatta kantaa itse psykoanalyysiin, jonka varhaisempia vaiheita ja vastaanottoa kirja esittelee laajasti, itselleni siitä hahmottuu keskeisinä oivalluksina (1) psykoanalyytikoiden yhteisön kehittyminen muutaman uteliaan paikallisesta piiristä (kokoontui Freudin kotona Berggasse 19:ssä, Wienin Alsergrundissa) kansainväliseksi, ajoittain sangen riitaisaksi verkostoksi ja (2) Freudin oma ristiriitainen asemansa rakentaminen ja siihen olennaisesti kuulunut toistuva lähentyminen yhä uusiin tutkijoihin, ensin ohjaajiin ja vertaisiin, myöhemmin seuraajiin. Kerta toisensa jälkeen suhde näihin miehiin syvenee intohimoksi yhteisen asian nimissä ja päättyy lopulta katkeraan eroon.
Jotta ei syntyisi vaikutelmaa, että Gayn "Freud" on kuiva ja akateeminen, jaan seuraavassa joitakin hekottelun aiheita. Kun Freudista on kyse, ne kertovat tietysti ennen kaikkea lukijasta:
- Freudin käsitys naisista oli merkillisen kaksijakoinen, kuten ilmenee esimerkiksi seuraavasta tiivistyksestä: "Hänen aikuiselämänsä ainoa suuri rakkaus, joka alkoi, kun hän puolivälissä kolmattakymmentään rakastui intohimoisesti Martha Bernaysiin, koetteli häntä rajusti tuoden esiin hänen omistamisenhalunsa ja herättäen hänessä irrationaalisia mustasukkaisuuden puuskia. Hänen kälynsä, Minna Bernays, joka liittyi Freudin perheeseen vuoden 1895 lopulla, oli hänen arvostamansa kumppani keskusteluissa, kävelyretkillä, matkoilla. Freud saattoi kyllä sanoi Fliessille, että naiset eivät koskaan olleet korvanneet hänelle miespuolista ystävää, mutta hän oli silminnähden herkkä naisten vaikutukselle." (s. 613)
- Kun Freud listaa vuonna 1907 kustantajansa pyynnöstä itselleen merkittäviä kirjailijoita, lista alkaa: Gottfried Keller, Conrad Meyer, Anatole France ja jatkuu: Thomas Macaulay, Dmitri Merežkovski, "Multatuli", Theodor Gomperz ja Mark Twain. Gay selventää, että herra "Multatuli" on oikealta nimeltään Eduard Douves Dekker eikä kutsumanimeä mitenkään selitetä. (s. 215)
- Berliiniläinen Otto Adler (eri henkilö kuin Freudille jonkin aikaa hyvin tärkeä Alfred Adler) tutki naisten frigiditeettiä esittäen kirjassaan 15 tapauskuvausta: kymmenen oli tutkimuksissa osoittanut merkkejä kiihottumisesta ja kaksi saanut orgasmin Adlerin ponnisteluiden tuloksena tutkimuspöydällä. (s. 636)
- Luvussa Nainen, tuntematon maanosa tuodaan esille Freudin turhautuminen vaikeaan tutkimuskohteeseensa. Sen tiivistää tunnettu huokaisu: Was will das Weib? (s. 611)
Suosittelen ehdottomasti tutustumista Gayn teokseen. Jollei ole niin paljon masokisti (ks. sivut 185, 192, 262 ja 359), että aikoo sitkeästi kahlata sen läpi, kannattaa poimia rusinat pullasta sisällysluettelon ja ennen kaikkea hakemiston avulla. Hakemistosta löytyvät tietysti myös Freudin tunnetuimmat analyysitapaukset kuten Dora, Rottamies, Susimies ja Pikku Hans.
Sivustoa kannattaa
