Keskustelun, jutustelun, kommunikaation, ymmärtämisen merkityksistä

[scar]

Haulla tuli tämmöstä sanalla keskustelu..hoh
https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=search2

Paljon te yleeensä juttelette ja miten tarkkaan,uusien tai vanhojen kumppaneiden kanssa,mistä tahansa siis?

Onko joskus jäänyt jotain ns.hampaankoloon? 

Tai onko puhetta ja muuta mölinää ynnä ulinaa ihan liikaa-

Itse olen oppinut,vanhoillis-kinkähtävästi,ettei kommunikoinnissa saa olla suuria säröjä eikä siinä voi olla mitenkään,jos on onnellinen ja on rahaa... =D


[Admin]Otsikkoa muokattu mobiilinäkymän toimivuuden vuoksi

[vila]

Jutellaan paljon aina kun ollaan samassa tilassa. Kaikesta mahdollisesta. Kun minulla jää jotain hampaankoloon niin makustelen sitä pari päivää ja puhun sitten, Masterilla ei jää mitään hampaankoloon kun hän ilmaisee ärtymyksensä aina heti.

[Rietas Merenneito]

Juttelemme paljon ja kaikesta, mahdollisimman avoimesti.

[kuunlilja74]

Ei jutella.
Ainakaan mitään syvällistä.
Keskusteleminen on ihan yliarvostettua.   

Mutta vakavasti, mä olen tosi huono keskustelemaan ja puhumaan tunteista ja mieltä vaivaavista asioista.
Käperryn itseeni.
Ne pitää vähän osata onkia musta esiin.
Pyörittelen niitä asioita sitten omassa päässäni itsekseni,ei hyvä sekään.

Oikeastaan mun puhuminen riippuu kumppanista.
Jos toinen puhuu ja kuuntelee ja kyselee niin silloin puhuminen on helppoa mullekkin, mutta jos toinen on samanlainen jäärä niin  silloin ollaan 

Joo, ja on sinne päähän jäänyt puhumattomia asioita pyörimään paljonkin kun toisestakaan ei saa mitään irti.
Siitä vetää sitten omat johtopäätökset.

[Kinkykundi]

Itse pyrin juttelemaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monesta asiasta. Tosi huono juttu jos kommunikaatio ei toimi.

[bikantti]

Paljon te yleeensä juttelette ja miten tarkkaan,uusien tai vanhojen kumppaneiden kanssa,mistä tahansa siis?

Onko joskus jäänyt jotain ns.hampaankoloon? 

Tai onko puhetta ja muuta mölinää ynnä ulinaa ihan liikaa-

Itse olen oppinut,vanhoillis-kinkähtävästi,ettei kommunikoinnissa saa olla suuria säröjä eikä siinä voi olla mitenkään,jos on onnellinen ja on rahaa... =D

Tulee juteltua sen verran mitä tarvitsee TAI sitten enempi, jos huvittaa muuten vaan  Jos tulee juteltua enempi ja se ei enää huvita tai viihdytä, niin silloin on kyllä jo merkki yhteensopimattomuudesta. Eli kyllä, keskustelua voi olla liikaakin.

Hampaankoloon jää pieniä asioita välillä ja ne jutellaan. Jos jää isompia asioita ja juttelu ei auta, niin sitten kannattaa vaan jatkaa ajoissa matkaa.

[kissa]

Me puhutaan paljon ja kaikesta: lapsuuden traumoista seksifantasioiden kautta Neuvostoliiton hajoamisen vaikutuksesta 90-luvun lamaan ja mielisairauksien historiasta koiran koulutuksen kautta terrorismin syntyyn vaikuttaviin asioihin. You name it 

[scar]

Me puhutaan paljon ja kaikesta: lapsuuden traumoista seksifantasioiden kautta Neuvostoliiton hajoamisen vaikutuksesta 90-luvun lamaan ja mielisairauksien historiasta koiran koulutuksen kautta terrorismin syntyyn vaikuttaviin asioihin. You name it 

Kuulostaa kerrassaan ilahduttavalta 

Suomipeikkojen kun usein mainitaan olevan melkoisia mörököllejä,ja "hidas puhe,kankea mieli".
Sitten jos pitäisi olla ykskaks sanaseppo ja puheparkettien partaveitsi..puhuttaen myös telepaatikko ;-D

Silti,jatkuvasti kaikissa piireissä tulee esiin se Puhuminen..

[Anonyymi sissy]

Ilman puhetta, ei ole kommunikointia, ilman kommunikointia ei synny yhteisymmärrystä. Puhumisen tärkeyttä ja asioidenjakamisen tärkeyttä puhumalla ei voine kyllin korostaa. Enkä tarkoita vain niitä ikäviä asioita, vaan ihan arkisia pikkujuttujakin. Jostain syystä itselleni tuntuu tulevan vastaan suhderintamalla vain näitä puhumaan kykenemättömiä, itseään introventeiksi korostavia naisia. Jos toinen on "suppu" hommasta ei kyllä tule pidemmänpäälle mitään. Puheliaampi ja avoimempi persoona joutuu perustamaan kaiken tietonsa ja olettamuksensa vain arvailuun..ja se taas voi mennä helposti metsään. Ei kiitos sitä enää!

Olenkin aika vahvasti sitä mieltä, että väite Suomalainen mies ei puhu..ei pidä alkuunkaan paikaansa. Persoona kysymys se on paljolti. Nainen ei osaa puhua sen paremmin kuin mieskään. Tai sitten puhuu yhtä vähän

Yksi puhumisen suurimpia esteitä lienee, meidän oma kykymme ottaa vastaan annettua palautetta. Liian helposti toisen sanoma koetaan moiteena, vaikka sen sanoman voisi yhtähyvin ottaa rakentavana.

[scar]

Yksi puhumisen suurimpia esteitä lienee, meidän oma kykymme ottaa vastaan annettua palautetta.

 Liian helposti toisen sanoma koetaan moiteena, vaikka sen sanoman voisi yhtähyvin ottaa rakentavana.

Eimen 

Tämä tuntuu korostuvan näin someaikana eritoten. Jos vaikka verkon jossain paikassa tehdään bänksit/avoerot,kaverit saavat sen lukea tai jopa suurempi yleisö. Helppoudesta onkin tullut turkasen hankalaa/ ällistyttävää,hirvittävää yms.

Jos kyseessä sitten live kuitenkin,face to face on ehkä simppelimpää lopulta..
Mie en tiiä  ;-D

[Sir_Jake]

Luulenpa, että Anonyymi sissy laittoi asian aika hyvin pakettiin. Ei tuohon ole lisättävää🤔

[Wasabi]

Meillä avoin ja rehellinen keskustelu on ollut yksi suhteen tärkeimmistä rakennuspalikoista ihan alusta lähtien. Daddy on ensimmäinen ihminen joka tietää musta asioita joita en kertoisi/ ole kertonut kenellekään muulle, sama myös toisin päin. Avoimuuden myötä meidän välinen luottamus on kasvanut nykyisiin mittoihinsa, ja vaikkei mikään suhde ole täydellinen, niin koen olevani hyvin onnellinen siitä miten me osaamme hoitaa vaikeatkin asiat keskustelemalla. Jos päivän aikana on kertynyt jotain hampaan koloon, niin illalla kyllä langoitetaan kolot kunnolla. Daddy ei koskaan päästä mua nukkumaan jos vaikutan että jotain on mielen päällä. (Daddy on hurjan hyvä lukemaan mun mielialaa) Venyköön sitten vaikka nukkumaanmenoajat, mutta asiat puhutaan auki.

[Salix]

Kyllä mulla ainakin mielenkiinto lopahtaa vaikka toinen olisi kuinka hyvä pano tai riemukas rääkättävä, jos ei keskustelu suju, kanna ja solju...

[scar]

Kyllä mulla ainakin mielenkiinto lopahtaa vaikka toinen olisi kuinka hyvä pano tai riemukas rääkättävä, jos ei keskustelu suju, kanna ja solju...

Olen huomannut vuosikymmenten saatossa,että joidenkin ihmisten kanssa juttu kulkee lähes vaivattomasti ja puhutaan jopa päälle,siis kumpi ehtii vetästä henkeä ja jatkaa,toisten kanssa asia lopsahtaa parin minuutin päästä,joidenkin kanssa ei tunnu olevan mitään yhteistä,ja monia eri variaatioita. Itse olen luopunut ns.väkisin yrittämisestä,olkoonkin,että vieläkin olen jollain lailla "wide open".

Muutoin kannattaisi ehkä mennä jojoon tai yrittää muuttaa metsään,omavaraistalouteen,olla jotenkin kaikesta riippumaton elämäntapaintiaani..heitäkin on tosin ja päähineen nosto siitä 

[lamie]

Meillä puhutaan harvinaisen paljon ja ihan kaikesta. On ollut todella tuskaista oppia kertomaan asioita jotka todennäköisesti jollain tavalla satuttavat toista, mutta senkin olen opetellut. Helpompaa on kertoa omista noloimmista ajatuksista ja niistäkin on selvitty. Ilman kommunikaatiota ei ole suhdetta, ainakaan minulla. Toivon että olen oppinut etten ikinä enää suostu suhteeseen jossa ei puhuta asioista.