Keskustelun, jutustelun, kommunikaation, ymmärtämisen merkityksistä

[Lady Whip]

Huonompi puoli keskustelun.tarpeessa on se jos itse on itseriittoinen ja käy asiat yksin pään sisällä.
Toinen saattaa tarvita oikeita ääneen lausuttuja sanoja ja juuri tuota vertaistukea.

Yksi tekijä jota joku saattaa pitää hyvänä asiana ja joku huonona... elämää ja suhdetta käsittelevät keskustelut herättävät tunteita ja kiinnittävät meitä siihen toiseen ihmiseen.

[Guide-Master]

Sen verran monesti on käynyt että toinen on suurennellut mitä kestää ja mitä tämä on, että tämä päivänä kerron itse hyvin perusteellisesti mitä mikäkin merkitsee, että ei taas joudu olemaan näiden "väärinymmärettyjen" tarinan kerronnan uhrina.

Sekä oppinut sen että jos aistii sen että toinen ei nauti asiasta, niin lopetan sen tekemisen samantien, sillä miellistelyn kun oppii näkemään, niin paljon vähemmillä ongelmilla selviä.

Eli tällä hetkellä toinen ei pääse edes tekemään mitään, jos ei selviä kahvipöydässä, niin ei pääse edes jatkoon😊

[Powerwindm25]

Kyllä minun mielestäni keskustelulla ja tunnetaidolla on merkitystä suhteessa onnistumisen ja onnellisen kokemusten kokemisessa.
Itse en ole koskaan ollut parisuhteissa mutta keskustelu seuran toteutuessa olen kokenut pääosan niissä kokemuksissa tämän keskustelun ja tunnetaidon puutteen monissa sekä tämän lisäksi paljon riippuu myös omasta asenteesta ja halukkuudesta sekä kypsästä valmiudesta avoimuudelle keskustelussa ja tunne tasoilla. Ihastuksia minua kohtaan on ollut useita mutta ne ovat tulleet hyvin nopeasti kuin yhtä nopeasti kadonneetkin tai ylipäätään loppuneet. Itselläni tuo ihastuminen vaatii hyvin paljon ennen kuin se toden teolla alkaa syntymään syvillä tasoilla. Sen jälkeen yleensä koko ihminenkin seilaa tuulien suuntia kun jokin hänessä vaikutti. Tiedä sitten mikä mutta kaikki jää aina tällaiseen oletukselliseen ja arvoitukselliseen hämärän raja maailmaan josta on mahdoton toisena ihmisenä ymmärtää ilman sanoja ja valaistua tunnetta. Puhu äänellä jonka kuulen on hyvin tunnettu ja hyvin todettu laulu ja laulun sanat oivaltavat hyvin sen kokonaisessa kaaressa merkityksenä.

Itse lähden siitä lähtökohdasta että kaikessa on aina jokin syy joka selittää sen koko kaaren tiedostamattomine ja tiedostettuine vaiheineen. Ilman syytä mikään ei käytännössä olisi koskaan edes olemassa olevaa. Syy on siis lähtökohdalta verraten vaikkapa syntymä. Asia syntyy elämään josta kehittyy kaari vaiheineen. Syy oli tämä alkusysäys alkusyy josta syntymä alkoi.
Onhan ihminenkin syntynyt jostakin luonnollisesta syystä. Ja tämä luonnollinen syy taitaa ollakin seksi ja olen tällä hetkellä tiedostaen luennoimassa kinky fetissi keskuksessa ihanan monimuotoisen perverssin maailmassa. Tuohonkin maailmaan kuuluu väistämättä jotakin tunnetta ja sanoja ja keskustelua. Sanatkin syntyvät koska sille on syynsä ja sekin on luonnollista. Sanoille on suuri merkitys ja erityinen tarve. Koska kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia vaikka olisi maailman älykkäin tai maailman rakastavin tai maailman halutuin tai maailman ainoain oikeain ihminen siinä vieressä jonka oma heila ei luovi sanoja tai tunnetta koettaviksi muodoiksi joista ymmärtää. On vain jäänyt arvoitus kuin puolitiehen kadonnut. Kuin mysteeri.

Mä tarvitsen todella paljon keskustelua ja tunnetta ja avoimuutta niissä sekä rehellisyyttä vaikka se koskisivatkin kipeissä vaiheissa itseäänkin niin silti voisi valita määrätietoisuuden ja rohkeuden heittäytyä omille siiville kannateltavaksi tuon tuulien suuntiin.

On selvää se että osa ihmisistä on estyneitä avoimuudelle keskustelulle ja tunteille. Estyneisyydelle on monia yksilöllisiä syitä joita on mahdoton toisen tietää. Estyneisyys kertoo jostakin alkusyystä joka on saanut tällaisen tilan ihmisessä aikaiseksi. Se alkusyy löytyy aina menneisyydestä. Tulevaisuudesta se ei voi löytyä koska emme ole sitä aikaa vielä eläneet. Siksi menneisyys onkin merkitykseltään hyvin tärkeä pohtimisen keskustelussa koska siinä on selvitystyö. Estyneisyys on toisaalta kuin tunne lukko joka menee lukkoon automaationa kun jokin tilanteessa oleva vaikuttava tekijä on lähestymässä lähelle tätä oven lukkoa jonne ei voi mennä vieraat eikä joissakin tapauksissa myöskään läheisemmät ihmiset. Tässä tilassa alkaa olla oireita jostakin alkusyystä. Mutta tämä alkusyy on joutunut lukkojen taakse. Koska tämän oven laittoi lukkoon nimeltään pelko. Pelko on kuin virta jonka voima vaikuttaa raskaalta lamauttavalta murskaavalta äärettömän synkältä mustalta painostavalta kaihoisuudelta loputtomalta kärsimykseltä liikaa vaativalta toisin sanoen. Siksi koska se vaatii kykyä kestää tämä virran ylitys ja se on tehtävä täysin yksin. Nämä ovat vertauskuvallisia mielikuvia. Miksi tämä pelon virta pitää ylittäen voittaa? Pohdin siksi että lopulta voimme tietää oman alkusyymme voimme kohdata samalla oman pelkomme jonka kontroloivassa hallinnassa siihen asti olimme. Samalla voitamme sen pelkomme ja voitamme itsemne kokonaisuutena persoonassamme. Saamme rakkauden. Armollisuuden itseemme. Ja sen tunteemme jonka voi kokea itsessään äärettömän suurina ja rajattomina vaikutuksina ja estottomina eksoottisina viilleinä liikutuksina ja koskettavina onnellisuuksina. Se on persoonan oma paratiisi koska tämä persoona sinne päästessään on täysin onnellinen. Hän on vapautunut pelostaan alkusyystään. Tämä on tiedostettua.

Mutta alkuperäiseen asian varteen takas tullen.. keskustelu ja tunne kokeminen voi tehdä kyllä niin hyvää todellisuudessa johon et tarvitse muuta kuin itsesi. Se riittää niin hyvin siihen tilanteeseen. Ei tarvita mielestäni mitään uskontoja ei päihteitä eikä välttämättä psykologiaa eikä sosiaalista mediaa. Tarvitset vain itsesi ja oman päätöksen heittäytyä aluksi sinun oman virran vietäväksi ja kuvittele olevasi kuin lohi joka ui vimmatusti vastavirtaan. Lohellakin on syynsä. Se tahtoo päästä kutema bileisiin. lopulta se pääsikin sinne yläjuoksulle kun suorastaan hyppäsi ohi metsän suurpedon mesikämmenen hampaiden ohi syvältä virrasta jonka voiman kanssa sisarellisesti mittelöin vuosia.
Vertauskuvallista luovuutta runoutta. Lohikin kohtasi ja voitti oman pelkonsa. On todellisuutta se että mesikämmen saa joidenkin kohdalla oman herkkunsa jossa jonkun lohen kohtalo samassa on. Se on luonnonkierto kulkua. Se tulee luonnon omista lajeista. Minäkin olen täällä osana sitä luontoa.

Kirjoitukseni on tällä sivustolla totuttua hieman erilaisempi pohdin.
Pilkut ja pisteet olen unohtanut huonommin tiedostettuna puolitiehen. Koska jätin ne sinne lohipalleroille ylävirroille. Ehkä mesikämmen tulee sitten pierun kanssa mulle myöhemmin perässä kertomaan sinne mun telttaan että mihin ne hemmetin pilkut ja pisteet laitettais. Ja mitä sanoja ja tunteita saisi olla.

Vertauskuvissa on aistittavissa itseironiaa..

Mutta kokonaisuutta lyhyesti todeten: päästääkseen estävästä pelkonsa alkusyystään on mentävä kohti sitä.

Hauskaa pitkää kuumaa kesää.

[Morticia]

Juuri tässä 23v kestäneen "minähän en puhu" suhteen lopettaneena täytyy sanoa että toista kertaa en taida pistää hynttyitä yhteen tai edes ruveta seksisuhteeseen samantyyppisen ihmisen kanssa.

Onhan se toki todella suloista ajatella että symbioottisessa parisuhteessa ihmiset jotenkin intuitiivisesti tietävät mitä toinen haluu ja ajattelee tai tarvitsee. Tuossa arvailussa mennään kyllä yleensä todella lujaa metsään. Puhumattakaan siitä jos suhteessa meinataan harrastaa muutakin kuin rutinoitua lauantaiseksiä sälkkärit edessä pimeessä peiton alla...Ei siinä on lauantaiseksi ihan kivaa...

[Brak]

Onhan se toki todella suloista ajatella että symbioottisessa parisuhteessa ihmiset jotenkin intuitiivisesti tietävät mitä toinen haluu ja ajattelee tai tarvitsee.

Omaan sulkeutumiseeni ainakin vaikuttaa pelko, koska olen kokenut, että ihmiset eivät viime kädessä toivo kommunikaatiota vaan omiin tunteisiinsa sopivia vastauksia ja kommentteja. Kun joutuu pelkäämään, että itsensä avaaminen johtaa tuomitsemiseen tai voimakkaaseen kielteiseen tunnereaktioon, tuntuu järkevämmältä vaieta.

Taitavat myös monet pariterapeutit ohjeistaa, että avioliitossa on syytä oppia olemaan hiljaa. On valittava sopiva tyyli, mutta myös asiat, joista puhuu. Holtiton avoimuus ja rehellisyys eivät aina kanna.

Minä myös epäilen, ovatko kaikki avoimeksi ja kommunikoiviksi itsensä kokevat ihmiset oikeasti avoimia. Avoimuus mitataan vasta, kun kommunikaatio ei osu valmiina mielessä olevaan sapluunaan. Kun kumppanin kokemus tekee itselle pahimmillaan henkistä väkivaltaa, niin vasta silloin mitataan todellisuudessa kyky sopeutua erilaisuuteen eli kumppanin todellisuuteen, joka mahdollisesti sotii omaa todellisuutta vastaan ja rikkoo sitä.

Kommunikaatio on vaikeaa, koska onnistuneeseen kommunikaatioon kuuluvat myös salailu ja viisas vaikeneminen ja pienet valheet, joilla muokataan todellisuutta kumppanille helpommin nieltäväksi. Konfliktin voi aiheuttaa huono valehtelemisen taito. 

[Morticia]

Minun kohdalla vaikeneminen asiasta kuin asiasta oli äärimmäinen keino käyttää henkistä väkivaltaa. Varsinkin kun olin tehnyt "väärin". Tämä myös ns jälkikäteen. Mitään ei selvitetty tai sovittu tai käyty läpi. Oletettiin vaan että kyllä toinen tietää. Ja nyt kun ollaan erottu sama jatkuu. Jätetään vastaamatta esim. asunnon myyntiä tai lasten asioita koskeviin kysymyksiin. Ei edes vastata lasten viesteihin tai puheluihin jne.

[Dante79]

Olen huomannut että ihmisillä on tapana usein olla romanttisessa, seksuaalisessa ja parisuhde mielessä kiinnostuneita ihmisistä jotka tuntuvat olevan samanlaisista taustoista kun itse on. Eli että molemmilla on selkärangassaan opittu samantyylinen parisuhdekulttuuri minkä on omaksunut niiltä aikuisilta jotka olivat meistä vastuussa kun oltiin itse vielä kakaroita.

Tuntuu että usein kommunikaatio-ongelmat ja muutkin parisuhdeongelmat ovat pohjimmiltaanän niinkuin uudelleenluotua draamaa minkä molemmat ovat kokeneet lapsuudessaan sivullisina. Se vaan tuntuu olevan osa sitä kulttuuria mikä selkärangassa asti tuntuu siltä että näin se kuuluukin mennä. Vaikka kuinka haluaisi että ei menisi.

Ainakin itsellä on auttanut välttämään kaikenlaisia huonoja ja turhauttavia ihmissuhteita kun on tiedostanut tuon ilmiön. 

[Lady Whip]

Tuntuu että usein kommunikaatio-ongelmat ja muutkin parisuhdeongelmat ovat pohjimmiltaanän niinkuin uudelleenluotua draamaa minkä molemmat ovat kokeneet lapsuudessaan sivullisina. Se vaan tuntuu olevan osa sitä kulttuuria mikä selkärangassa asti tuntuu siltä että näin se kuuluukin mennä. Vaikka kuinka haluaisi että ei menisi.

Useamman viikon miettinyt ajatusmallia alistumisesta jossa samanlainen rakenne kuin ylläolevassa lainauksessa.
Tarve alistumiseen saattaa olla tarve ikäänkuin elää uudelleen lapsuudessa koettua alistumista eli ns perhehelvettiä.
Ihminen menee vaistomaisesti siihen vanhaan tuttuun elämisen malliin koska on helpompi liukua samaan kuin alkaa vastustamaan.
Esim jos lapsuuden perheessä isä on ollut despootti kiusaaja joka alistanut koko perheen lapsia myöten valtansa alle. Se tunne säilyy jossain selkärangassa vahvana ja siksi tuntuu luonnolliselta ottaa aikuisena alistuvan osan. Koska se on tuttua.

Mietin onko tuollaisella taustalla olevat subit riski johonkin kuin tietoisesti valittu subiuden osa jossa menneisyys ei vaikuta valintoihin.

[vila]

Tuntuu että usein kommunikaatio-ongelmat ja muutkin parisuhdeongelmat ovat pohjimmiltaanän niinkuin uudelleenluotua draamaa minkä molemmat ovat kokeneet lapsuudessaan sivullisina. Se vaan tuntuu olevan osa sitä kulttuuria mikä selkärangassa asti tuntuu siltä että näin se kuuluukin mennä. Vaikka kuinka haluaisi että ei menisi.

Useamman viikon miettinyt ajatusmallia alistumisesta jossa samanlainen rakenne kuin ylläolevassa lainauksessa.
Tarve alistumiseen saattaa olla tarve ikäänkuin elää uudelleen lapsuudessa koettua alistumista eli ns perhehelvettiä.
Ihminen menee vaistomaisesti siihen vanhaan tuttuun elämisen malliin koska on helpompi liukua samaan kuin alkaa vastustamaan.
Esim jos lapsuuden perheessä isä on ollut despootti kiusaaja joka alistanut koko perheen lapsia myöten valtansa alle. Se tunne säilyy jossain selkärangassa vahvana ja siksi tuntuu luonnolliselta ottaa aikuisena alistuvan osan. Koska se on tuttua.

Mietin onko tuollaisella taustalla olevat subit riski johonkin kuin tietoisesti valittu subiuden osa jossa menneisyys ei vaikuta valintoihin.

Minä taas ajattelen, että traumaattinen lapsuus saa ihmisen aikuisena etsimään turvaa. Turvallisuus on ennustettavaa käyttäytymistä ja vakautta. Tähän voi liittyä esimerkiksi sadistien viehätys "jos hän pystyy satuttamaa rakasta ihmistä  niin hän pystyy myös puolustamaan minua ulkopuolisilta". Sama toimii tietysti väkivaltarikollisten viehätyksen selityksenä. Tietysti paska lapsuus myös aiheuttaa itsetunnottomuutta eikä ihminen koe ansaitsevansa parempaa. Sellainen sopii  ikävästi BDSM:n kanssa jos alistuva oikeasti kokee, ettei hän ansaitse kunnioitusta ja uskottele itselleen syntyneensä syömään D:n kakkaa (sori koprofiilit).

Mietin myös sitä, että perhehevetissä kasvaneet ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia. Ihan tutkitustikin lapset omaavat erilaisia rooleja. Dominointi voi yhtä lailla olla lapsuuden käsittelyä tai jopa välttelyä. Dominoidessa saa olla vahva kaikkivaltias ja vihata heikkoutta - ja heikkouden vihaaminen on yllättävän yleistä ihmisillä jotka ovat lapsuudessaan kohdanneet ikäviä asioita. "Vihaan kynnysmattoja" on yleinen teema tälläkin palstalla.

[stoge]

...Mietin myös sitä, että perhehevetissä kasvaneet ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia...

“These children that come at you with knives --they are your children.
 You taught them. I didn't teach them.
 I just tried to help them stand up.”

― Charles Manson

[scar]

Minun kohdalla vaikeneminen asiasta kuin asiasta oli äärimmäinen keino käyttää henkistä väkivaltaa. Varsinkin kun olin tehnyt "väärin". Tämä myös ns jälkikäteen. Mitään ei selvitetty tai sovittu tai käyty läpi. Oletettiin vaan että kyllä toinen tietää. Ja nyt kun ollaan erottu sama jatkuu. Jätetään vastaamatta esim. asunnon myyntiä tai lasten asioita koskeviin kysymyksiin. Ei edes vastata lasten viesteihin tai puheluihin jne.

Tuo on kyllä karmeaa. Ainahan ei ole tosiaankaan helppoa puhua varsinkaan tunteista,mutta hiljaisuus vallan välineenä,jaiks.

Myönnän etten jaksa enää sellaista "pelaamista" 

[Albertica]

Keskustelemme paljon, aivan laidasta laitaan. Molempien päihin mahtuu tosin niin paljon tavaraa, ettei kaikkea aina saa sanotuksi. 

Mutta, kommunikointi on kuitenkin kaiken a ja o. Itselläni on vieläkin ajoittain haasteita ilmaista omista tuntemuksista ja osasta ajatuksista. Kovaa harjoitustyötä olen kuitenkin senkin eteen tehnyt.

Tiettyjä malleja on kyllä vaikea purkaa näin aikuisena, mitä on lapsena ja teininä oppinut. Onneksi ei kuitenkaan mahdotonta.

[napakettu]

Puhumattomuus voi olla keino rangaista toista, sulkea pois omien ajatustensa piiristä.

Surullista kyllä, se on samaan aikaan eristysselli itselle. Ajatus ja tunne monistuu, vääristyy, peilautuu. Tuoreita tunkkaisia tulkintoja, rivien välien merkityksiä, syytöksiä, loukkauksia, piilotettuja suruja.

Todellisuutta heijastavan kaleidoskoopin kiteiset pyörteet keräävät painetta, joka sihisten töhrii graffiteilla mielen maiseman. Ummehtunut vihamielisyys, etäinen korrektius kuin lamauttava sumu. Sielun saumoihin sattuu ja ympäristöön pirskahtelee syövyttävää raivoa.

Ajatuttelun, kokemuksen ja tunteen jako ja vaihto on tärkeintä mitä voi suhteessa olla. Keskusteluyhteys on happi, joka ruokkii liekkiä. Hyvä ja arvokaskin suhde kituu ja näivettyy, kun yhteys ei toimi. Yhteinen nauru töksähtää tuhahdukseksi. Sähköinen kosketus sihahtaa mykäksi oikosuluksi. Samalla myötätunto, läheisyys, arvostus, hyväksyntä ja ties mikä ihmiset yhteen sitova liima kitkerästi haihtuu ja pölyksi hapertuu.

Puhuminen, ajatusten muodon sanoiksi pakottaminen, selkeyttää ajattelua, luo ja ylläpitää yhteyttä, ymmärrystä toisesta ja itsestä.

Ajatustenluku on oletettua harvinaisempi taito. Älä oleta. Puhu.

[fen84]

Ilman toimivaa kommunikaatiota ei oo yhtään mitään. Mulle on tärkeetä saada ja pystyä ilmaisemaan omat ajatukseni ja mietintäni. Ja vastaavasti koen saavani kaikkein eniten toiselta silloin kun keskustellaan oikeita asioita ja sellaista mistä harvemmille puhutaan.

[Ramington]

Itse aika vähän kommunikoin tuttujen kanssa, kuten esim. serkkujen ja henkilöiden kanssa jotka tunnen. Erityisesti mitään omia mielenkiinnon kohteita tai muuta yksityisempää en heille jostain syystä halua jakaa. Se johtuu juuri vissiin tästä palautteen pelosta, mikä mainittiin ketjun alussa.

Sitten kun taas olen hyvien ystävieni kanssa tai seurueessa, kenen kanssa tunnen oloni mukavaksi, kommunikoin enemmän ja myös avoimmin jutuistani. Heidän seurassaan otan mieluumin palautteen vastaan vaikka se olisikin negatiivista, koska se tulee sellaisilta henkilöiltä joiden sanoja arvostan.