Kenelle kerron, ja mitä?

[Glori]

Olen kertonut vain yhdelle tuttavapariskunnalle. Oli vaan pakko kertoa ja avautua jollekin. Kaikki uusi sisältä löytynyt täytti pään ja piti päästä keskustelemaan. Heille oli helppo kertoa, koska he ovat avarakatseisia ja suvaitsevaisia. Tiettyyn rajaan asti, tulin huomaamaan. Eivät he tuominneet, mutta olivat ensin huvittuneita ja sitten kiusaantuneita kun tajusivat että olen tosissani.
Muutamia kuukausia sen jälkeen kun olin kertonut he kysyivät "vieläkö sessioin"? Aika suoraan sain kuulla että he pitivät minua hurahtaneena ja että tuon hullutuksen voisi lopettaa. Sen jälkeen rekkauduin ensimmäisen kerran kinkyfoorumiin saadakseni juttuseuraa.
(kumma kyllä, kelpasin aiemmin ja kelpaisin edelleen piristämään heidän avioelämäänsä)

En hirveästi välitä mitä minusta ajatellaan. Olen vain halunnut välttää edellä kuvattuja kiusallisia tilanteita.

Lapseni ovat suvaitsevaisia. Ihminen nähdään ihmisenä eikä (minkään lajin) vähemmistönä. Luulen että heiltä saisin hyväksynnän, jos he joskus kysyvät/päätän heille kertoa. Toivon näin - todella.

[hippolyta]

Itse olen pääosin kaapissa. Kuitenkin kummatkin sisarukseni, yksi työkaverini ja muutama muu ystävä on, kenelle olen kertonut suoraan. Silti, jos minulta kysyy, en lähde asiaa välttämättä peittelemään. On silti muutamia ihmisiä, kenelle ei tulisi mieleen kertoa. Ei siksi, ettäkö häpeäisin sitä mitä olen, vaan siksi että "suojelen" heitä, kun tiedän etteivät he ehkä pystyisi asian kanssa elämään, vaikka kyseessä onkin minun elämäni eikä heidän.

Lapset ovat sen verran pieniä, että vielä heillä ei ole tarvetta tietää mitään. En silti usko, että siitä syntyy ihmeemmin ongelmia, kun kasvavat ja alkavat ymmärtämään. Minulla on aina ollut paljon mustelmia, joiden syntyä en edes aina itsekään tiedä. Ja esimerkiksi viime bileisiin lähtiessä puin pvc-korsetin kotona päälle toisen lapsen vielä ollessa kotona. Kovin tuntui tuo materiaali pikkuneitiä kiinnostavan, mutta eihän tuollainen 1,5-vuotias vielä mitään tajua.

[hiz]

Luulen että olisin avoimempi asiasta jos olisin sinkku, mutta kun olen suhteessa niin kaikki mitä sanon paljastaa epäsuorasti myös mieheni tekemisiä. Siksi pidän tämän puolen itsestäni salassa. Paras ystäväni tietää ehkä jonkin verran mutta ei sen enempää kun minäkään hänen seksielämästä tiedän (=en paljonkaan mitään, enkä haluakaan).

Luonteeltani olen sen verran avoin ja mutkaton että en varsinaisesti mitään halua piilotella tai salatakkaan (no lapsilta kyllä). Ja jos nyt joku ystävä suoraan kysyisi niiin yhtä suoran vastauksen saisi takaisin.

Tämä kuulostaa tutulta, aikaisemmin en oikein kokenut tarvetta salata itsestäni mitään, tarjoilen aika huoletta tarinoita mokistani ja muitakin yksityiskohtia ja mielipiteitä vaikka mistä kenelle tahansa joka vaan jaksaa kuunnella.    Nyt kinkyilyn takia olen joutunut oppimaan pitämään myös salaisuuksia ja välillä venytellä totuutta. Toisaalta niin ne vähät omat pienet salaisuudet mitä "kaapissani" joskus oli, on nyt suurin osa tullut jaettua D:ni kanssa. Joten tavallaan olen kertonut joillekin kaiken ja joillekin en mitään.

[PinkCat]

Kaveripiiri on kaikkien näiden vuosien jälkeen niin "kinkiytynyttä" että joskus ei aina muista ettei kaikki kuitenkaan ole. Mulla on esim töiden kautta iha hyviä ystäviä joiden kanssa vietetään vapaa-aikaakin yhdessä mutta heille en kertoisi mistään seksiasioistani. Esim kotibileiden järkkääminen saattaa olla haasteellista, pitääkö olla kahdet vai yrittää piilottaa kinkyjutut muilta kavereilta jne (puheissa, ei tavaroissa, niitä en pidä esillä koskaan)
Periaatteessa en kuitenkaan kerro vaniljakavereille asioistani jolleivat he suoraan kysy. Jyväskylässä aikanaan asuessani, kai paikka on sen verran pieni että mun tiedettiin pyörivän näissä piireissä ja joskus ihan puolituntemattomat saattoi tulla kysymään neuvoja tai avautumaan jostain kiinnostuksistaan. Se oli sinällään hienoa että pystyin toivottavasti auttamaan ihmisiä eteenpäin haluamallaan tiellä.
Jostain kumman syystä kuitenkin on useammin kun kerran vaniljakaverinkin kanssa jutut kääntynyt kinkyasioihin, ehkä se on jotenkin minussa niin isona asiana että se jollain tapaa näkyy läpi vaikka en tarkoituksella puhuisi mistään.
Tosin nämä kaverit olettaa aina että oon dominoiva

Vanhemmille / sukulaisille en kertoisi missään nimessä. Minun seksuaalisuus ei heille kuulu, enkä mäkään halua tietää heidän tekemisistään.

[Queena]

Jos asiasta kysyttäisiin, vastaisin varmaan jotain että olen kokeillut kaikenlaista ja vaihtelu on mukavaa. En lähtisi sen kummemmin selittelemään kenellekkään.
Jotkut kaverit tietää että on ns. Valtavirrasta poikkeavia mieltymyksiä, mutta en ole avannut asiaa sen enempää.

En oikeastaan usko että ketään kiinnostaa kovin tarkkaan tietääkkään. En minäkään ole kiinnostunut muoden seksiasioista, enkä ymmärrä miksi seksielämästään pitäisi muille kuulutella. Se on kai oleellista että kumppani tietää mitä haluan, ja minä tiedän mitä hän haluaa että homman saa toimimaan.

Kinkykavereita ei juurikaan ole, enkä siis keskustele seksiasioistani syvällisesti kuin kumppanin kanssa. Muuten kun kavereiden kanssa seksi tulee keskusteluun osallistun kyllä ja jutustelen aika yleisellä tasolla asioista.

[Kahlittu]

En kyllä osaa sanoa et kuka frendi tietää ja mitä. Hommaa vielä sotkee se, et uppailen ihan surutta noita samoja kuvia mitä tänne, niin tuonne mun omaa nimeäni kantavaan kuvablogiin.
Kukaan frendi ei oo kyl kyselly mitää,n vaikka noita kuvia on nähnyt. Liekö ne ees älynny mitään

[Smooth]

Minä taas olen huomannut, että en kerro nykypäivänä ulkopuolisille omasta aloitteesta mitään. Jos joku kysy (mutta miksi kysyisi, ulosantini on todella konservatiivista ja pidättyväistä), toki kerron. Eipä ole kukaan pahemmin tullut utelemaan. Jos joku utelee jutun jatkeeksi että mitä teen työkseni, sitten vastaus on "erilaisia terapioita".

Kun nämä isommat elämänmuutokset tulivat kehiin, kerroin kyllä kaikille näille tutuille kenelle näin tarpeelliseksi kertoa. Ystäviä ei ole kun pari, heille ei ollut vaikea kertoa. Mihin se ystävyys siitä katoaisi, mehän ollaan oltu sinut toistemme kanssa kolmisenkymmentä vuotta. Eräs erittäin hyvä tuttu sano, että "sehän on kova ja raadollinen maailma", silloin kyllä keskustelimme tuon maaiman sisällöstä hieman pidempää. Ja hyviä kavereita olemme edelleen.

Omalle siskolle kertominen oli ehkä vaikeinta. Ikäeroa on ja muutakin etäisyyttä. Näemme kerran vuodessa korkeintaan. Mutta mutta, siskoni tutustui antamani nettiossuun ja soitti parin päivän kuluttua ilmoittakseen, että hän on minusta ylpeä kun teen mitä haluan enkä jää miettimään maailman reaktiota. Yhdessä sovitiin kuitenkin, että isälle eikä langolle ei ole tarpeen kertoa. Ei todellakaan.

Eli, en kerro ulkopuolisille oma-aloitteisesti mitään. Ja tutttujen uteiluihin vastaan mahdollisimman asiallisesti. En siis julkipervoile käytännössä laisinkaan. Ja jos ei ole pakollista DC:tä, en yleensä pukeudu bileissäkään kun normi-huoliteltun-aikuisen-naisen-vaatteisiin.

[Nuppuorja]

Muistan kun nuorena aloitin seksielämän ja se meni heti kinkyilyn puolelle  Silloin jaoin enemmän asioita kavereiden kesken ja kerroin että harrastan seksiä poikaystävän kanssa- kaikki varmaan kuvitteli "normiseksiä" kun en itsekään tajunnut ettei piiskaaminen ja tukasta repiminen jne. välttämättä kuulu kaikkien seksiin. Mutta sen enempää yksityiskohtia en kertonut silloinkaan, nykyään olen vielä yksityisempi.

[switcher]

Mulla on ainoastaan vissiin pari  ihmistä jotka tietää millaisista jutuista pidän sen takia et toisen kanssa olen näitä kokeillut ja toiseen sit taas tutustunut näillä sivustoilla:) joo no muuten minun kavereilla on aika vähäinen tietämys mun mieltymyksistä et ainoastaan nyt parina viikonloppuna olen sit intoutunut paljastamaan itsestäni vähän enemmän et olen vähän vihjannut jotain tämän suuntaista harmittaa vaan ettei ole ihmisiä joiden kanssa voisi näistä jutella ja vaihtaa kokemuksi sen takia olen näillä sivustoilla alkanut pyörimään:D en vaan oikein usko et mun kaverit olisi kauhean avoimia asialle kun täällä päin tunnutaan olevan aika ahdasmielisiä:( olisi se kiva täällä päin juttelemaan ihmisten kanssa asiasta jos olisi jotain kiinostuneita:) ehkä pitää teettää paita missä lukee että olen kinky ,niin jos joku tunnistaisi sanan ja tulisi jutustelemaan:D ehkä haluaisin sit olla julki kinky kun tahtoisin kavereidenkin sen tietävän:D

[switcher]

kyllä sitä minusta voisi erittäin hyvin  kertoa kavereille ainakin sen verran et jos niitä kiinnostaa tietää  niin kyllä ne sit utelee lisää mut ei kai kaikki halua kumminkaan saada esim minusta mielikuvaa koko vartalo kumi puvussa et jätän itse jotain kumminki arvailun varaan:D

[amadare]

Kaverit tietää etten ole ihan "normaali lapsi". Jotkut tietää vähemmän jotkut enemmän.

Kävin kerran "deiteille" erään ruotsalaisen herrasmiehen kanssa ja kämppikset olivat hyvin kiinnostuneita miten deitit meni.. saivat sitten kuulla enemmän kuin oikeasti halusivat. Olin itse niiiiin innoissani ja onnellinen ja tuntui kuin olisin löytänyt uuden uskonnon joten oli vaikeaa pitää suu kiinni.

[isabella]

Olen puoliksi kaapissa. Muutama hyvä vaniljaystävä tietää että olen pervo, eivät kauheasti yksityiskohtia kuitenkaan. Jos jotakin sattuisi kantautumaan muiden ystävien/tuttujen korviin, en usko että olisin moksiskaan. Ja jos joku kysyisi suoraan niin varmasti kertoisin. En kuitenkaan tunne mitään erityistä halua ruveta seksielämääni ja mieltymyksiäni selvittelemään ihmisille ja päällepäin esim. pukeutumisessa pervous ei minusta mitenkään näy. Kotona köydet ja piiskat on kaapissa visusti piilossa jos tulee vieraita  Työkuvioissa on aikalailla välttämätöntä että pysyn kaapissa mutta eipä töissä tiedetä muutenkaan mitään yksityiselämästäni.

[klipklop]

Todennäköisesti kaveripiirissäni ovat aikalailla perillä millaisista jutuista seksuaaliset kiksini saan, vaikken ole sen kummemmin mieltymyksiäni kaikelle kansalle julistanutkaan - mitä nyt puolileikilläni bileissä laukonut vastineena iänikuisille Jallu-vitseille jne. Itse en ole kokenut tarvetta "tulla kaapista ulos" sen kummemmin, enkä todellakaan halua työyhteisöni saati sukulaisteni tietävän seksielämästäni, kun en haluaisi edes vaniljanakaan.

Kinkkiseksi asian on tehnyt lähinnä seuran hakeminen ja seurustelusuhteet, joissa toisen osapuolen mieltymykset eivät ole olleet vielä selvillä... siinä on aina oma jännitysmomenttinsa, kuinka toinen suhtautuu. Oikeastaan nämä kinkyfoorumit ovat ainoa seuranhakupaikka, missä oikeasti uskaltaa hakea seurustelukumppania täysin avoimin ovin.

[Boogey]

Oikeastaan nämä kinkyfoorumit ovat ainoa seuranhakupaikka, missä oikeasti uskaltaa hakea seurustelukumppania täysin avoimin ovin.

Etkö esim. baarissa tunnista "piakkoin" toisesta ihmisestä jos hänellä on haluamasi kinkypiirteitä?

Henkilökohtaisesti olen ollut avoliitossa nyt 5 kertaa, "jonkinlaisessa" seurustelusuhteessa vähintään tuplat. Vain ensimmäinen suhteeni ei ollut kinky-yhteensopiva vaikka en ikinä ole edes mitenkään yrittänyt löytää 'subia'. Aikanaan harrastetut parin yön jututkin tuntui osuneen kuin sattumalta kinkyihin. Jotenkin on vaikea uskoa, että voisi seksuaalisesti kauhean pieleen mennä vaikka asiasta ei ennakkoon mitään puhuttaisikaan.

[klipklop]

Etkö esim. baarissa tunnista "piakkoin" toisesta ihmisestä jos hänellä on haluamasi kinkypiirteitä?

Henkilökohtaisesti olen ollut avoliitossa nyt 5 kertaa, "jonkinlaisessa" seurustelusuhteessa vähintään tuplat. Vain ensimmäinen suhteeni ei ollut kinky-yhteensopiva vaikka en ikinä ole edes mitenkään yrittänyt löytää 'subia'. Aikanaan harrastetut parin yön jututkin tuntui osuneen kuin sattumalta kinkyihin. Jotenkin on vaikea uskoa, että voisi seksuaalisesti kauhean pieleen mennä vaikka asiasta ei ennakkoon mitään puhuttaisikaan.

Ei voi muuta sanoa kuin että olet perkeleen onnekas tai sitten jonkinasteinen meedio! Olisko mahdollista päästä mukaasi oppipojaksi, kun seuraavan kerran lähdet naisiin?

Mut joo, en todellakaan vaistoa baareissa tai kadulla kuka on kinky ja kuka ei. Vaatetuksesta on ainakin ihan turha alkaa mitään johtopäätöksiä vetämään, tänä päivänä suurinpiirtein joka toisella vastaantulevalla on jos jonkinlaista niitti-, gootti-, nahkavaljas-, kaulapanta- jne. härpäkettä yllään. Samoin väitän, että olemus ja julkinen käytös ovat yhtä harhaanjohtavia: mikäli joku nainen nyt sattuisi olemaan erityisen itsevarman ja hallitsevan oloinen siviilissä, se tuskin hänestä makuukammarin Valtiatarta vielä tekee... tai edes päinvastoinkaan. Ainakaan omien kokemusteni perusteella.

Muutamat baaritiskikeskustelut ovat tosin edenneet jopa bdsm:n suuntaan (hyvin pitkälti oman johdatteluni sekä mahdollisesti alkoholin yhteisvaikutuksen ansiosta), mutta kyllä se vaniljainen totuus sieltä on aina paljastunut hyvin pikaisesti ensihuuman jälkeen. Minua ei ihan oikeasti vain huvita ajatella kinkyilyä jonakin mausteena vaniljaseksin kyljessä, minulle se on ehdoton pääruoka. Ja sitä ei todellakaan korvata millään kamasutran akrobaattiasennoilla tai muulla yhtä "mielenkiintoisella"... 

Tässä tietysti painaa aikalailla se, mitä suhteelta odottaa. Jos on tyytyväinen satunnaiseen pervoiluun, niin sellaiseen varmasti löytyykin vastakappaleita baareista ja deittifoorumeilta. Itse olen satunnaisuuteen jo kyllästynyt.