Annatko sinä muiden määritellä itsesi?"Et sä mikään domme oo". Tuijotan epäuskoisena ruutua. Näen silmissäni uhmakkaan kolmivuotiaan polkemassa jalkaa "et oo mikään domme, et oo et oo et oo. Et varmana oo" ja hetken tilanne jaksaa jopa huvittaa minua. Tähän on muutamakin tapa reagoida. Vastaväite; "olenpas domme". Todistelu: "olenhan ,kysy vaikka siltä ja siltä ja katso tämä ja tämä". Lopulta mikään tapa reagoida ei tunnu oikealta. Ei minun pitäisi alkaa kellekään todistelemaan kinkyyttäni tai sen ei pitäisi olla mikään yleinen väittelyn aihe. Koska itselleni ei asiasta ole mitään epäselvyyttä.
En varmasti ollut domme sille joka tuon sanoi, enkä koskaan tule olemaankaan, se on selvä. Hän ei myöskään taatusti tiedä mitä makkarissani (tai dunkkarissani) tapahtuu. Miksi hänelle sitten oli niin tärkeää päästä sanomaan etten ollut domme?
Ja miksi tämä häiritsi minua nyt niin paljon, kun en yleensä ole pätkääkään kiinnostunut siitä mitä muut minusta ajattelevat ?
Kyseenalaistamalla minut, samalla kyseenalaistettiin myös ne kaikki jotka olivat minulle alistuneet. Ihan yhtä hyvin joku olisi voinut sanoa heille että ethän sä nyt alistuva oo. Useamman ihmisen kinkyidentiteetti siis katosi kuin savu ilmaan tai pieru saharaan, tämän kyseenalaistajan mielessä. Koska jos en olisi domme, eivät hekään olisi minulle alistuneet.
Oikeastaan kyse ei ollut siitä olinko domme vai en. Koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Silloin kun olin vielä vahvasti subi, sain kuulla että ethän sä nyt subi ole. Olin liian dominoiva subiksi ja liian subi dommeksi. Sen jälkeen kun aloin saamaan rahaa fetissimalleilusta, en useimpien mielestä enää ollut fetisistikään. Latasin kuvan itsestäni koulutytön asussa galleriaan, ja näin minusta tuli myös jonkun mielestä pedofiili. Välillä olin liian vähän kinky, ja välillä ihan liikaa kinky. Putosin omituiseen "ei mikään" laatikkoon. Kinkyidentiteettini lytättiin, sitä riepoteltiin mielin määrin, ja aina sanojasta riippuen, joko olin tai en ollut jotain, ilman että asiaa koskaan kysyttiin minulta itseltäni.. Kinkyidentiteettini ei suinkaan ollut minulle itselleni hukassa. Olin vain ottanut joka lokerosta palasen, järjestänyt ne ehjäksi kokonaisuudeksi mieleiseeni järjestykseen, ja saanut aikaiseksi jotain minulle itselleni sopivaa. Miksi sillä sitten oli joillekin ulkopuolisille niin suuri merkitys mikä minä olin ? Lähipiirilleni kuitenkin riitti että vain olin.
Joskus tietenkin saatu palaute voi olla rakentavaakin. Joku on joskus auttanut minua löytämään itsessäni fetissejä ja mieltymyksiä, joita en itse ole osannut ajatella. Kinkyyksien dumaaminen suoraan taas harvoin johtaa mihinkään hyvään. Minusta ihan hyvä yleispätevä neuvo on, että toisen kinkyyttä ei pidä lähteä arvostelemaan tai arvuuttelemaan, ellei erikseen kysytä. Kuinka paljon sanat "et ole, et voi, et pysty" määrittelevätkään elämäämme sen sijaan että niiden tilalla olisi "minä olen, minä voin, ja minä pystyn".
Kinkyt kink sheimaamassa toisiaan. Mielikuva naurattaisi ellei se olisi niin totta.
En tietenkään ole ainoa scenen kink sheimattu lumihiutaleen lailla, vaan ilmiö näkyy laajemminkin.
Subi ei ole subi jos alistuu vain makuuhuoneessa. Masterit tuntuvat kilvan vähättelevän muiden masterien masteriutta. Ja annapa olla kun olet täysin väärännäköinen rooliisi.
Söpö pinkkiin ja hello kittyyn pukeutuva ei voi olla uskottava domme, ja mastereilla ne tarkat dresscodet vasta onkin. Miten olisi masteri pantteriasussa, crossdressaamassa tai pinkissä kumissa?
Entä sitten ne joilla on vähän erikoisempia fetissejä? Joidenkin elo scenessä on jatkuvaa todistelua ja fetissiensä puolustelua. Sitä sen ei pitäisi olla.
Miksi kinkyt lyttäävät toistensa kinkyidentiteetin? Tiedän että kuvitelmat "ollaan kaikki yhtä perhettä" ovat vain utopiaa, mutta bitch please. Olemme erilaisia kinkyjä, silti olemme kaikki kinkyjä yhtälailla.
Oletko sinä kinky kink sheimaaja?
Älä oleta kenenkään kinkkejä, suuntausta tai fetissejä, vaan kysy jos asia kiinnostaa. Äläkä loukkaannu jos vastauksena on ettei asia kuulu sinulle. Koska asia ei tosiaankaan kuulu sinulle.
Älä vähättele kenenkään kinkyyttä. Vähättely ruokkii negatiivisuutta.
Mielipidettäsi kenenkään kinkyydestä tuskin kaivataan. Mielipide on kuin persereikä, joskus on parempi pitää se piilossa.
Mielipiteesi (tai persereikäsi) ei ole useinkaan niin kiinnostava kun itse luulet.
Oletko sinä joutunut kinkyn kink sheimaamaksi?
Älä todistele. Et ole selitystä velkaa yhtään kellekään. Jos alat todistelemaan itseäsi, annat kink sheimaajalle vallan päättää onko todistelusi tarpeeksi hyvä kelvatakseen. Oikeasti sinulla on valta lopettaa keskustelu vaikka siihen paikkaan.
Ei ole mitään kinky neuvostoa jolle sinun pitäisi todistaa olevasi riittävän kinky tai oikeuttasi harrastaa tiettyjä fetissejä.
Ole rohkeasti se mitä olet. Sinun ei tarvitse harrastaa jotain mainstream fetissiä kuuluaksesi joukkoon tai saadaksesi muiden hyväksynnän. Kinkyys ei ole 50 shades of grey, vaan se on 50 shades of rainbow.
Uskalla näyttää siltä miltä haluat. Et ole kinkyroolisi mannekiini, vaan sinä olet sinä. Yksilö.
Sinä määrittelet itsesi. Sinä olet se miksi itsesi määrittelet. Ei ole "yhtä suurta perhettä", mutta on paljon pieniä perheitä, joissa sinä kuulut joukkoon ja sinua arvostetaan. Älä yritä hankkia kaikkien hyväksyntää, sitä et tule saamaan. Pohjimmiltaan tärkeintä on että hyväksyt itse itsesi. Hyväksymällä itse itsesi ja olemalla selittelemättä itseäsi, otat vallan kink sheimaajalta takaisin itsellesi. Kink sheimaajan ainoa ase sinua vastaan on sinun oma epävarmuutesi itseäsi kohtaan.
Keeping it real since 2011, MaryPs. Kirjoittaja ei ota vastuuta kirjoitusvirheistä, tai lukijain epäilyttävistä tunnereaktioista
Pps. Ei lähetä panee.
