Kinkyn kuolema

[onez]

Sitä tiedon välittymistä kuolemasta oon myös itse miettinyt, inhottava tilanne jos niin käy. Joku vois koodata vaikka omakantaan listan mihin voi lisätä sähköpostiosoitteita yms kuolemailmoitusta varten.

Siellä tavallaan on jo olemassa sellainen mahdollisuus, joka on vapaa tekstikenttä koskien hoitotahtoa. Käytännössä sinne voi kirjoittaa vaikkapa niiden henkilöiden yhteystiedot, jotka haluat lisätä tietoihisi.

Ah ok, no hyvä.

[Vanilja]

Mun mielestä tää on silleen ilahduttavan helppoa, että kun kuolen, mua ei enää ole ja joku/ jotkut muut päättää mitä ja miten toimitaan. Ihan sama mitä mä nyt toivon, niitä toiveita joko kunnioitetaan tai sitten ei. Ja ihan oikeasti, aivan yhdentekevää mulle sen jälkeen kun olen kuollut 

Tämä.
Ja kyl ne hautajaiset/muistotilaisuudet on niille jälkeen jääneille (<- voi ton yhdyssananakin lukee). 

[Pinku]

Minun paras ystävä kuoli tammikuussa ja hänen hautajaisensa oli helmikuussa. Me tutustuttiin abdl-skenen kautta ja meillä vaan synkkas tosi hyvin. Kaveri sano, että Pinku on aina vaipskuis ja tutskuis. Niin tavallaan se hänen dl-puoli näky siellä, kun mie olin paikalla. Sekä kukkalaitteessa oli se vaalianpunanen pikkunen tutsku, jonka Kiinakaupasta ostin. Tämä ystävä mut koukutti Kiinakauppoihin. 

[Ms. M]

Mä olen aina kelannut, että mun hautajaisiin ei tulla itkemään vaan juhlimaan elämää. Omaa ja sitten mun.

En koe, että kinky puoleni pitäisi näkyä hautajaisissa, koska se on vain osa minua. Ehkä O:n sormus voi olla sormessani, mutta siihen se jää.

Olen niin paljon muutakin kuin pervouteni. Lopulta koen, että elämä olisi suht tylsää, jos se pyörisi vain pervoilun ympärillä ja identiteettini kulmakivi olisi pervouteni.

[ofelia]

Hautajaiset on eläviä varten, mitäpä niillä itselle merkitystä kun on jo tuhkana. Tehkööt läheiset mikä heitä lohduttaa, haudatkoon vaikka kirkkomaahan jos haluavat, vaikka ateisti olenkin (vai otetaanko sinne edes pakanoita).

Kinkykaverini ovat onneksi sen verran tolkkua porukkaa että tuskin hautajaisissa sukulaisia järkyttäisivät privaattielämäni faktoilla, voihan sitä kinkyteemaisen muistotilaisuuden pitää erikseen jos joku kokee tarpeelliseksi 

[Lunttu]

Mun mielestä tää on silleen ilahduttavan helppoa, että kun kuolen, mua ei enää ole ja joku/ jotkut muut päättää mitä ja miten toimitaan. Ihan sama mitä mä nyt toivon, niitä toiveita joko kunnioitetaan tai sitten ei. Ja ihan oikeasti, aivan yhdentekevää mulle sen jälkeen kun olen kuollut 

Tämä.
Ja kyl ne hautajaiset/muistotilaisuudet on niille jälkeen jääneille (<- voi ton yhdyssananakin lukee). 

Juurikin näin! Oishan se kiva et hautajaiset ois yhtälailla menehtyneen näköiset kuin miten hän on elämänsä elänyt, kuitenkin se ei oo enää menehtyneen murhe vaan niiden jotka jää jälkeen ja he juhlikoot parhaaksi kokemallaan tavoin! Jos on pelannut korttinsa oikein ja elänyt täysillä, se varmasti näkyy myös hautajaisissa.

Hyvä ja ajatuksia herättävä avaus, kiitos tästä!

[pikkusisko]

Vähän karmiva sattuma, mutta mulla on tälle viikolle valmiiksi kirjoitettuna kolumni, jossa sivusin juurikin tätä samaa aihetta. Hienoa että se sai nyt ihan oman avauksensa, aihe on tärkeä.

Monelle sukupuoli- ja seksuaalivähemmistön edustajalle se itse valittu perhe on se ainoa perhe jonka kanssa voi ja uskaltaa jakaa kaiken, mutta kun kuolemme palauttaa valtio meidät takaisin siihen perheeseen johon synnyimme. Se perhe ei välttämättä hyväksy taipumuksiamme, ystäviämme tai tapaamme elää elämäämme. Silti se on se perhe, joka saa päättää kuka ylipäätään saa tiedon kuolemasta. Masterini kaverin tapauksessa tieto kuolemasta onneksi tavoitti myös hänen fetissiperheensä. Olisi voinut käynyt toisinkin.

Näinpä. Riippuu täysin vainajan virallisesti tunnustetuista omaisista, saako läheisensä menettänyt ottaa osaa tämän poismenoon liittyvään surutyöhön rituaaleineen. Varsinkin jos kyseessä on kinky kumppani, se voi olla aika katkera paikka. Minäkään en murehdi millä menoin minut matkaan saatetaan enkä mieli mitään rekvisiittaa mukaani, mutta en minä haluaisi että joku minulle äärettömän läheinen joutuisi silloin selittelemään läsnäoloaan (kuka olet, millä oikeudella suret?). Puhumattakaan siitä, että häntä ei edes siedettäisi paikalla.

Tämä on yksi syy, miksi olisi niin tärkeää puhua siitä miten moninaisia ihmisten intiimit suhteet voivat olla. Jos ympäröivä yhteiskunta ei tunne meidän onneamme, niin se ei totta vieköön tunnusta meidän suruammekaan.

[telle]

Enpä nyt itsestäni huolehtisi, mutta tuntuu hirvittävältä ajatukselta että rakas/rakkaat ihmiset vain yhtäkkiä katoavat ilman mahdollisuutta viimeisiin ja lopullisiin jäähyväisiin. Olen kylläkin myös niin vanhanaikainen, että haluaisin itse hoitaa rakkaalle ihmiselle ne  viimeiset velvollisuudet, järjestää kuoppajaiset jne. Viimeinen rakkauden osoitus tai jotakin sinne päin.

[orjamies]

Asiaa on sivuttu ennenkin mielestäni otan toisen haaran olen 99% varma että täälläkin on kuolleita jäsenenä 1 syy miksi olen kannattanut nicin poistoa tietyn ajan jälkeen saahan sen takasin jos nousee kuolleista VARMAT  tapaukset ainakin voisi laittaa vaikka omaan osioon in memorian  ps ainakin minut saa toki KUKAAN  ei sitä minun kuolemaa huomaa ennen 10 vuoden poissaoloa.

[Isrika]

Asiaa on sivuttu ennenkin mielestäni otan toisen haaran olen 99% varma että täälläkin on kuolleita jäsenenä 1 syy miksi olen kannattanut nicin poistoa tietyn ajan jälkeen saahan sen takasin jos nousee kuolleista VARMAT  tapaukset ainakin voisi laittaa vaikka omaan osioon in memorian  ps ainakin minut saa toki KUKAAN  ei sitä minun kuolemaa huomaa ennen 10 vuoden poissaoloa.

Tunnukset poistetaan mikäli tunnukselle ei ole kirjauduttu vuoteen. Pari edesmennyttä nikkiä ovat kunniabaarikärpäsinä siitä syystä, että heidän läheisensä ovat pyytäneet tunnuksen siirtämistä muistotilaan.

[Blondie77]

Itselle tämä on aika helppoa kun olen oman tahtoni jo kirjannut ja kertonut niille jotka asian joutuvat sitten hoitamaan  . Kun on kolmet hautajaiset enemmän/vähemmän hoitanut ja avustanut järjestelyissä tässä viime aikoina niin jos millään muulla ei rahasteta niin lasten saanti ja kuolema on ne mihin rahaa saa uppoamaan ja kustannukset on ihan poskettomia..

Omalla kohdalla olen ilmoittanut että minulle ei järjestetä mitään hautajaisia vaan ruumis tuhkataan ja sirotellaan jonnekin (lailliselle paikalle tietty  ) ja jos siinä lähimmät perheenjäsenet haluaa hetken muistella niin skumppaa kiitos! Mun kekkereissä ei mitään lohikeittoja vedellä . En halua myöskään mitään hautakiviä tai nimiä jonnekin uurnalehtoon - koen että näistä fyysisistä paikoista tulee ikäänkuin pakkopaikkoja haudan hoidon ja käynnin suhteen ja kun ihmiset muuttavat niin välimatkat saattavat olla useita satoja (ellei enemmänkin) kilometrejä (tätä esim. mietin oman äitini kohdalla että kun hänestä aika jättää niin hänen hautansa on 330 kilometrin päässä ja eipä siellä ole enää muita lähisukulaisia hoitamassa ja käymässä haudalla). Mua voi sitten jokainen muistella omassa kotonaan tiettyinä juhlapäivinä kun muut käy haudalla. Tämä on mulle puhdasta ideologiaa eikä sillä ole mitään tekemistä rahan kanssa - muuten kuin mun mielestä on järjetöntä tunkea tonneja yhden ruumiin kuoppaamiseen .

Se mitä laitetaan päälle arkkuun riippuu varmasti hyvin pitkälti kenelle tehtävä nakittuu. Minulle on luonnoliista, että jos kuolen ennen isäntääni niin hän pukee minut ja saatan kuvitella mitkä rensselit päällä silloin ollaan  (tuhkaus toki huomioiden). Kun taas muille homman tullessa on hieman erilainen asustus  .

Se mitä tulee tiedon jakamiseen niin uskon, että tieto kuolemastani välittyy ehkä parhaiten somen kautta niille jotka lukeutuvat ystäväpiiriini ja eiköhän se tieto välity sitä kautta useammankin tietoon - on sitten vanilja tai kinky.

[Raduni]

Itse joskus järjestin yhdet hautajaiset ja siitä jäi aika elävästi mieleen se, miten nihkeästi kukaan suostui mitään erikoistoiveita kunnioittamaan ja poikkeamaan omista konsepteistaan. Ettäkö kanttorin pitäisi opetella soittamaan jotain muuta kuin Herra kädelläsi ja miksei se karjalanpaisti sinne muistotilaisuuteen kelpaa? Totesin, että se on vaan yksinkertaisempaa joustaa tietyissä asioissa kun siinä vaiheessa hoidettavana oli myös esimerkiksi vainajan firma omien päivätöiden lisäksi. Sen jälkeen on osannut suhtautua realistisemmin näihin asioihin ja olla maalailematta mielikuvia siitä miten omiin hautajaisiini tahdon sata helikopteria pudottamaan keltavihreitä liljoja taivaalta ja dinosauruksella ratsastavan Kari Tapion. Lisäksi jos nyt kuolisin, niin hautajaiseni todennäköisesti järjestäisi joku sukulainen jolla ei ole oikein mitään näkyvyyttä siihen mitä ajattelen mistään tai mitä pidän tärkeänä, joten en lataa liikoja odotuksia tähän puoleen.

[Galesi]

Tätä aihetta on tullut mietittyä muutamia kertoja. Omaiset tuntee varmaan kinkykavereista sen muutaman nimellä, mut ne kaikki muut itelle tärkeät ihmiset... eipä niistä tuu niin puhuttua. Kun ei ne läheisimmät kinkykaveritkaan tiedä kaikkia niitä ihmisiä kinkypiireistä, jotka merkkaa mulle jotain.
Ois aika kurja ajatus, että ne ihmiset, jotka on tässä aikuistumisvaiheessa merkinnyt itselleni ihan muutaman sukulaisen/omaisen ohella eniten ei olisi paikalla tai kuulisivat jostain sitten jälkikäteen mutkien kautta, että noh näin on käynyt. Sukulaishautajaiset on ainakin vaan pelkkä yks itkufestari, jossa pappi suorastaan nyhtää niitä itkuja vielä mansikkakakun jälkeen, kun porukka on ees vähän jo toipunut siitä ekasta raskaasta setistä.

Ei omista hautajaisistaan varmaan täysin oman näköisiä saa, enkä kyllä sitä kinkyyttä siinä vaiheessa kenenkään naamalle haluu läväyttää. Mutta ihmiset, joille on voinut olla enemmän kuin verisukulainen ja on pystynyt jakamaan ne loputkin asiat itsestään, jota ei ole omaisille ja sukulaisille pystynyt... kyllä niitten pitäisi olla jossain muotoa mukana.
Tavallaan ois kauniimpi tilaisuus joku erillinen kinkykaverien muistelutilaisuus. Ainakin siellä ne vois puhua täysin vapaasti ne muistot mitä itse kullakin on, ilman, että täytyy sensuroida sanojaan täysin ja kaikista tarinoista lähtee hyvin nopeesti se ydin.

Tuhkauksen oon about vannotuttanut omaisilla. Vielä pitäis varmaan kertoa, että mihin ne tuhkat saa käydä ripottelemassa. Hautakivi ja kynttilät ei niin ajatuksena haittaa, mutta tuhkineni haluan kyllä olla vapaa enkä mulla alla. Ja, jos joku osaa soittaa pari mun lempibiiseistä niin se ois kanssa aika helvetin hyvä.

Mitä taas tulee tohon ylläpidon ja noihin muistoprofiileihin. Ainakin ite ymmärrän ton täysin. Jos omia läheisiä täältä poistuisi ja parin vuoden päästä joku kekkaa, että kas tommonen nikki on vapaana, niin olisihan se omalla tavallaan raskasta lukea "väärän" tyypin kirjoituksia samalla nimimerkillä. Aika toki parantaa niitäkin haavoja, mutta jos mä nyt tänään jään ratikan alle ja 1½v päästä ois joku uusi Galesi täällä kirjoittelemassa onelinereita sinne tänne niin uskosin, että se ainakin jota kuta ahdistaisi ja saattaisi aiheuttaa myös hämmenystä niissä, jotka ei tiedä mitä on käynyt.

[Kahlitsija]

Blondie77 tuossa tiivisti aika hyvin omatkin ajatukseni. Muistomerkit on vaan turhaa materiaa. Jos ihminen oli tärkeä, sitä osaa muistella kyllä ilmankin. Sama pätee organisoituihin itkemis-tilaisuuksiin. Luonnollisesti on tärkeää, että läheiset saavat tiedon, kun täältä katoan, mutta ei siihen pappeja ja kiviä tarvita.
Huomio: jotkut nämä haluavat, eikä siinäkään ole mitään väärää.

[TwoBirds]

... miten nihkeästi kukaan suostui mitään erikoistoiveita kunnioittamaan ja poikkeamaan omista konsepteistaan. Ettäkö kanttorin pitäisi opetella soittamaan jotain muuta kuin Herra kädelläsi .

Näin sivuhuomiona tuohon: toimitettiin paikallisen pienen kirkon kanttorille omaisten toivoma nuotti, jolloin kanttori totesi: ”mielenkiintoista, tätä en ole ennen kuullutkaan”. Mutta suostui kyllä soittamaan - joskin harjoitteluun meni tovi jos toinenkin...
Kyseessä oli  ”The Final Countdown”, lyhennettynä ja sovitettuna kahdelle klarinetille ja uruille.

PS. Tilaisuus oli muuten kirkkohäät, ei hautajaiset...