Kinkyn kuolema

[Kolumnisti]

Kinkyn kuolema

Masterini kaveri kuoli. Ystävä, kaveri, tuttava. Miksi näitä samoissa piireissä pyöriviä pervoja nyt sanotaan? Tiedätkö sellaisia joiden oikeaa etunimeä et muista, mutta olet tuntenut parhaimmillaan kymmeniä vuosia ja jakanut sellaisia salaisuuksia joita et voisi jakaa niiden ”oikeiden kavereiden” kanssa. No joka tapauksessa tälläinen henkilö kuoli, ikäänsä nähden aivan liian aikaisin ja se inspiroi tämän kolumnin aiheen.

Ei tarvitse selata Fetlifea kovin pitkälle niin löytää käsitteen ”Our Chosen Family” eli vapaasti suomennettuna ”Perhe johon valitsemme kuulua”. Monelle sukupuoli- ja seksuaalivähemmistön edustajalle se itse valittu perhe on se ainoa perhe jonka kanssa voi ja uskaltaa jakaa kaiken, mutta kun kuolemme palauttaa valtio meidät takaisin siihen perheeseen johon synnyimme. Se perhe ei välttämättä hyväksy taipumuksiamme, ystäviämme tai tapaamme elää elämäämme. Silti se on se perhe, joka saa päättää kuka ylipäätään saa tiedon kuolemasta. Masterini kaverin tapauksessa tieto kuolemasta onneksi tavoitti myös hänen fetissiperheensä. Olisi voinut käynyt toisinkin.

Mitä olisi tapahtunut jos hän olisikin ollut kinky, joka käy operoi vain prepaid-liittymien ja nimimerkkien takana, haluten pitää vaniljamaailman ja kinkymaailman täydellisesti erossa toisistaan. Silloin olisi ollut aivan mahdollista, ettei tieto kuolemasta olisi välittynyt kinkyjen pariin. Jotkut olisivat harmitelleet yhden nimimerkin vaikenemista ja toiset olisivat ihmetelleet mikseivät enää saa vastauksia viesteihinsä. Tieto kuolemasta ei yksin vielä riitä. Sen jälkeen seuraakin paljon vaikeampia kysymyksiä. Saako esimerkiksi kakkoskumppani tulla hautajaisiin tai voidaanko fetisisti haudata fetissiasussa? Jos purjehtija tai golffari kuolee, niin hänen hautajaisissaan varmasti muistellaan tasoituksia ja purjehdusreissuja, mutta muistellaanko kinkyn hautajaisissa bileitä tai mahtavia sessioita? Saako Sadisti arkkuunsa mukaan rakkaan mattoveitsensä? Tätä pohdintaan voisi jatkaa loputtomiin aina hyvin monimutkaisiin omistussuhdejärjestelyihin asti, joissa täytyy pohtia kuinka Master turvaa orjansa selviytymisen kuolemansa jälkeen.

Minä koen, että ollessani kinkyihmisten kanssa tekemisissä voin olla kokonainen ihminen. Muiden ihmisten seurassa minun täytyy peittää jotain oleellista itsestäni. Olen kinkyydestäni nykyään hyvin onnellinen ja ajatus siitä, että kuollessani se puoli elämästäni vain ohitettaisiin tuntuu hyvin surulliselta. Sen vuoksi haluan itse olla kinky myös kuollessani, tulla haudatuksi fetissivaatteissa panta kaulassa. Haluan, että hautajaisissani muistetaan vaniljasaavutusteni rinnalla myös kinkysaavutukseni. Haluan kuolla omana itsenäni. Jos kuolen Masterini jälkeen niin ainoa toivoni on se, että jälkeläinen hyväksyy kinky-identiteettini. Muut sukulaiseni ohittaisivat surutta pervoiluni.

Haluatko sinä, että saat olla kinky myös silloin kun kuolema yllättää?

t. vila, joka voisi testamentata ruumiinsa paikallisille nekrofiileille.

[latexbun]

Otan osaa.

Joillekin se mainitsemasi "chosen family" on myös se ainoa perhe, silloin kun muita läheisiä ei syystä tai toisesta ole olemassa. Näitä asioita olen myös ajatellut ja olen tullut siihen tulokseen, että jos on mahdollista tehdä lainvoimainen testamentti, se kannattaa tehdä ajoissa. Toki jos omaa kuolemaansa ei ole pohtinut (tai kuolema on äkillinen ja arvaamaton), nämä asiat voivat tuntua kaukaisilta. Kuitenkin testamentti on ainoa varma keino tehdä oma kuolemanjälkeinen tahtonsa selväksi jo ennen menehtymistä. Testamentin olemassaolosta on hyvä myös informoida ystäviä. Ja jälleen kerran, osanotot menetyksestä.

[Pip]

Muistelen, kun aikoinaan erään kinkyn poismenosta tein hänelle muisteluketjua, niin sain vain vittuilua, että mistä mä voin tietää tän henkilön kuolemasta. Emme nyt niin hyviä ystäviä olleet, mutta tämä henkilö oli koskettanut jotain sisälläni ja halusin muidenkin jotenkin muistavan tätä henkilöä. Ainoa, mitä hänelle suotiin oli kuva niskasta galleriassa.

No, ehkä ajat muuttuvat ja menehtyneitä ehkä jopa julkisestikin voi surra tällä palstalla.

Omalla kohdallani olen tehnyt tietokoneen testamentin, enkä tule kaipaamaan sen suurempia hautajaisiakaan. Mulle riittää, että tyttäreni istuu siellä hetken ja ehkä jättää kukkasen haudalle (vaikka tietää, etten niistä ite välitä, mutta jos jättää sen tuomatta, niin tykkään siitä enemmän). Mä en ole mitään niin merkittävää tehnyt, että haluaisin mitään muistotilaisuutta. Täällä toki voi tehdä ketjun ja jauhaa siellä paskaa. 

[Rautaperse]

Muistelen, kun aikoinaan erään kinkyn poismenosta tein hänelle muisteluketjua, niin sain vain vittuilua, että mistä mä voin tietää tän henkilön kuolemasta. Emme nyt niin hyviä ystäviä olleet, mutta tämä henkilö oli koskettanut jotain sisälläni ja halusin muidenkin jotenkin muistavan tätä henkilöä. Ainoa, mitä hänelle suotiin oli kuva niskasta galleriassa.

No, ehkä ajat muuttuvat ja menehtyneitä ehkä jopa julkisestikin voi surra tällä palstalla.

Omalla kohdallani olen tehnyt tietokoneen testamentin, enkä tule kaipaamaan sen suurempia hautajaisiakaan. Mulle riittää, että tyttäreni istuu siellä hetken ja ehkä jättää kukkasen haudalle (vaikka tietää, etten niistä ite välitä, mutta jos jättää sen tuomatta, niin tykkään siitä enemmän). Mä en ole mitään niin merkittävää tehnyt, että haluaisin mitään muistotilaisuutta. Täällä toki voi tehdä ketjun ja jauhaa siellä paskaa. 

Onko 30-v kuluttua BDSM Baaria Pip?

[Pip]

Muistelen, kun aikoinaan erään kinkyn poismenosta tein hänelle muisteluketjua, niin sain vain vittuilua, että mistä mä voin tietää tän henkilön kuolemasta. Emme nyt niin hyviä ystäviä olleet, mutta tämä henkilö oli koskettanut jotain sisälläni ja halusin muidenkin jotenkin muistavan tätä henkilöä. Ainoa, mitä hänelle suotiin oli kuva niskasta galleriassa.

No, ehkä ajat muuttuvat ja menehtyneitä ehkä jopa julkisestikin voi surra tällä palstalla.

Omalla kohdallani olen tehnyt tietokoneen testamentin, enkä tule kaipaamaan sen suurempia hautajaisiakaan. Mulle riittää, että tyttäreni istuu siellä hetken ja ehkä jättää kukkasen haudalle (vaikka tietää, etten niistä ite välitä, mutta jos jättää sen tuomatta, niin tykkään siitä enemmän). Mä en ole mitään niin merkittävää tehnyt, että haluaisin mitään muistotilaisuutta. Täällä toki voi tehdä ketjun ja jauhaa siellä paskaa. 

Onko 30-v kuluttua BDSM Baaria Pip?

Täytyy myöntää, etten voi tietää. Todennäköisesti voi olla, koska nyt kun katsoo, niin ylläpitokin on muuntunut alkuperäisestä ja mikäli käyttäjäkuntaa vielä riittää, niin helposti on vielä silloinkin on baari elossa. Tosin uudemmat sukupolvet voivat tuoda uudenlaisia appeja puhelimeen, joilla on helpompi keskustella ja kommunikoida, mutta olettaisin muidenkin dinosaurusten pitävän tätä paikkaa tietynlaisena kotinaan, joten ehkä käyttäjämäärä putoaa 1000 käyttäjän määrään, mutta ainakin silloin on ainoastaan me vanhat jäljellä.

[heinrich]

Mä en usko, että ihmisen seksuaalisuuden monimuotoisuudella kannattaa just hautajaisissa liiemmin hehkutella...
Eiköhän nää jutut kannata pitää niissä porukoissa joissa ne tapahtuukin.

[vila]

Muistelen, kun aikoinaan erään kinkyn poismenosta tein hänelle muisteluketjua, niin sain vain vittuilua, että mistä mä voin tietää tän henkilön kuolemasta. Emme nyt niin hyviä ystäviä olleet, mutta tämä henkilö oli koskettanut jotain sisälläni ja halusin muidenkin jotenkin muistavan tätä henkilöä. Ainoa, mitä hänelle suotiin oli kuva niskasta galleriassa.

Tosi surullista, että noin tapahtui Kyllä ihmistä pitäisi saada surra siinä yhteisössä, jossa hän on elänyt

[Flikk]

Hyvä kirjoitus ja oon kyllä monesti pohtinut samaa. Muistan miten reilu vuosi sitten olin aika loukkaantunutkin, kun silloinen D vaan hävisi whatsapista kesken keskustelun. Siis vikaksi näytti että oli lukenut kysymyksen mut ei vastannut ja parisen kuukautta ainakin se puhelin oli pois koko apista.
Toinen kinky taasen hiljeni myös ja lopulta kävin postilaatikostakin haistelemassa. Mietin kyllä, kun tunsin sen vuokranantajan (Rauma on kovin pieni paikka) että pyydänkö sen mukaan..., mut oli onneksi väärä hälytys.

Mut nää kaverit oli sellasii että tiesin oikean nimen, osoitteen ja kaikki kännykkänumerot. Mitä jos se olis joku muu? Ex vakkariD esim? Oisinko jostain kiinteistörekisteristä selvitellyt leikkipaikan omistajan sukunimen? Tai jos oltais tavattu hotelleissa, ni vaiks auton rekkarin perusteella? Ja mitä sitten jos olis oikea nimi? Ei kaikki laita kuolinilmoituksia lehteen, tai korkeintaan paikalliseen, jota mulle ei tule edes. Vaikka saisin osoitteen, ni menisinkö stalkkaamaan, jos vaikka näkyis sen vaimoo tai lapsia ja näyttääkö ne surullisilta... Siis käytännössä varattujen kohdalla, mulla ei olis mitään tapaa selvittää sitä ilman että olis riski toisen jäämisestä kiinni. Ja missään nimessä mä en halua että ketään vedetään kaapista vaan kuolemankin kohdalla on hyvä pitää sama linja, että puhuu vain niiden kanssa, jotka jo tietävät.

Mä en usko, että ihmisen seksuaalisuuden monimuotoisuudella kannattaa just hautajaisissa liiemmin hehkutella...
Eiköhän nää jutut kannata pitää niissä porukoissa joissa ne tapahtuukin.

Tästä oon täysin samaa mieltä, mut toki, jos ihminen elää avoimesti kinkynä, niin hautajaisissakin on varmaan ihmisiä, jotka sen puolen ymmärtää.

Ite oon ratkaissut sen niin, että jos mulla on vakkariD, ni mun siskolla on sen yhteystiedot ja se on luvannut ilmoittaa sit sille. Mut sit on sen Domin asia ilmoittaa vaiks ylläpidolle, että saa mun tunnukset poistettua. (Mut onko täällä sitä kohtaa missään, mistä voi määritellä, kuka voi ilmoittaa tollasista muutoksista?) Tai mieluiten niin, et profiili jää näkyviin vähäksi aikaa merkittynä, mut kuvat ja viestit tuhotaan ja profiilista heti näkyis, että ei ainakaan kandee enää vongata. Muutoinhan se ei tule kinkyille mitenkään tiedoksi. Musta tuntuu, että "mun" pervoista muutama olis tosi ihmeissään, kun viesteihin ei vaan enää vastattais..

En missään tapauksessa haluaisi, että pervouttani hautajaisissakaan tuodaan esille; se on nytkin lapsilta kuitenkin visusti piilossa, vaikka kaveripiirissä on jo enempi pervoja kuin normeja. Haluaisin että kaikki muutkin profiilit (Fetlife, baletti yms) vaan hävitetään, auton takapaksista puhumattakaan. Oikeestaan olis järkevää just vuokraa joku nimetön varasto tyyliin, että jos en maksa vuoteen, ni sen sisältö sit hävitetään, eikä kysytä mitään keltään. No ehkä vielä joskus on sellanen varastokin;)

[Dolores]

Millaiset hautajaiset halutaan järjestää riippuu siitä kenelle niitä ollaan järjestämässä. Kyllä mä haluun hautajaisteni muistuttavan enemmän vaikkapa Pride-kulkuetta kuin masentavia suomalaisia hautajaisia ja seurakuntatalon pullakahveja.

[Alexios]

Millaiset hautajaiset halutaan järjestää riippuu siitä kenelle niitä ollaan järjestämässä. Kyllä mä haluun hautajaisteni muistuttavan enemmän vaikkapa Pride-kulkuetta kuin masentavia suomalaisia hautajaisia ja seurakuntatalon pullakahveja.

Sama. Toki, mieluiten haluan aivoni laitettavan jättiläisen tappajarobotin sisään.

[DareDoll]

Mä en usko, että ihmisen seksuaalisuuden monimuotoisuudella kannattaa just hautajaisissa liiemmin hehkutella...
Eiköhän nää jutut kannata pitää niissä porukoissa joissa ne tapahtuukin.

+1

Mun seksielämä ei kuulu hautajaisiin eli suvulle, ex-miehille eikä varsinkaan naapureille (vaikka kuinka tuntuu kiinnostavan).
Täällä saapi kyllä muistella kauniisti niin paljon kuin halutaan 

[tiikki]

Omat hautajaiseni tapahtuvat kauan kuolemani jälkeen (toivottavasti.)
Olen nimittäin testannut ruumiini tieteelle ja jos päädyn opetuskäyttöön niin minut pumpataan täyteen sellaisia säilöntäaineita, että kehoni hävitetään teollisuustason polttouunissa. Tuhkat ilmeisesti saa noutaa jos joku ne haluaa.

Muistotilaisuus saa olla ihan millainen vaan ja niitä saa olla vaikka useampikin eri ihmisryhmille. Ne eivät ole minua varten vaan niitä varten joita elämäni on koskettanut ja jotka haluvat muistaa minua.

[onez]

Olen nimittäin testannut ruumiini tieteelle ja jos päädyn opetuskäyttöön niin minut pumpataan täyteen sellaisia säilöntäaineita, että kehoni hävitetään teollisuustason polttouunissa. Tuhkat ilmeisesti saa noutaa jos joku ne haluaa.

Pitäis itse kans tehdä sama testamentti, turhaa sitä kehoa muiden riesaks jättää.
-

Sitä tiedon välittymistä kuolemasta oon myös itse miettinyt, inhottava tilanne jos niin käy. Joku vois koodata vaikka omakantaan listan mihin voi lisätä sähköpostiosoitteita yms kuolemailmoitusta varten. Puhelimeen onkin jo käytössä ICE tunnus, mutta se ei varmaankaan kata ilmoitus tyyppistä infoa kaikille kenelle se on asetettu.. vai mitenköhän se menee?

[latexbun]

Sitä tiedon välittymistä kuolemasta oon myös itse miettinyt, inhottava tilanne jos niin käy. Joku vois koodata vaikka omakantaan listan mihin voi lisätä sähköpostiosoitteita yms kuolemailmoitusta varten.

Siellä tavallaan on jo olemassa sellainen mahdollisuus, joka on vapaa tekstikenttä koskien hoitotahtoa. Käytännössä sinne voi kirjoittaa vaikkapa niiden henkilöiden yhteystiedot, jotka haluat lisätä tietoihisi.

[Angelika]

Mun mielestä tää on silleen ilahduttavan helppoa, että kun kuolen, mua ei enää ole ja joku/ jotkut muut päättää mitä ja miten toimitaan. Ihan sama mitä mä nyt toivon, niitä toiveita joko kunnioitetaan tai sitten ei. Ja ihan oikeasti, aivan yhdentekevää mulle sen jälkeen kun olen kuollut