Kirjoittaja Aihe: Social Justice ja me  (Luettu 14978 kertaa)

vila

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #30 : 15.05.2018, 12:40 »
Mikään ei estä enemmistöjä kuuntelemasta vähemmistöjä ja oppimasta heidän kulttuuriaan. Varmaan ihan hyväkin tehdä niin, jos tämä on asia, joka estää kansanmurhan.
Jos vähemmistö eristäytyy itse ja kieltäytyy kannassakäynnistä niin kuuntelu ja kulttuurista oppiminen on hankalaa.

Onko enemmistöllä automaattisesti oikeus oppia vähemmistöistä ja onko vähemmistöön velvollisuus integraatioon?

tiikki

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #31 : 15.05.2018, 13:17 »
Mikään ei estä enemmistöjä kuuntelemasta vähemmistöjä ja oppimasta heidän kulttuuriaan. Varmaan ihan hyväkin tehdä niin, jos tämä on asia, joka estää kansanmurhan.
Jos vähemmistö eristäytyy itse ja kieltäytyy kannassakäynnistä niin kuuntelu ja kulttuurista oppiminen on hankalaa.

Onko enemmistöllä automaattisesti oikeus oppia vähemmistöistä ja onko vähemmistöön velvollisuus integraatioon?

Ensimmäinen kohta on arvokysymys, johon ei ole oikeaa vastausta. Itse uskon tietoon ja siihen että ihmiskunnalla on velvollisuus kerätä ja säilyttää mahdollisimman paljon tietoa. Tähän poikkeuksena on yksityisyydensuoja. Mielestäni yksityisyyden suoja ei kuulu yhteisöille, mutta jäsenyys yhteisössä on yksityisyydensuojan piirissä.

Toinen kohta on myöskin epäselvä. Mitä integraatio tarkoittaa tässä yhteydessä?
Jos se tarkoittaa sitä että luopuu tavoistaan ja muuttuu paikallisen "keskiverto"ihmisen klooniksi niin ei tietenkään.
Jos se tarkoittaa sitä että on osa laajempaa yhteiskuntaa periaatteessa valmiina kanssakäyntiin kaikkien muidenkin ihmisten kanssa, niin mielestäni kyllä. (Yksilötasolla tietysti voi pitää ihmisiä joiden kanssa ei todellakaan halua olla missään tekemisissä.)
Tähän väliin lisäksi mielestäni kulttuureilla voi olla tapoja jotka polkevat muiden ihmisten oikeuksia, kuten esimerkiksi naisten oikeuksien rajoitukset monissa muslimimaissa. Vielä pahempana esimerkkinä on kunniamurhat. Onko näistä kulttuurin ominaispiirteistä luopuminen integraatiota?

vila

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #32 : 15.05.2018, 13:57 »
Omalla vähemmistölläni on arvoja, jotka poikkeavat suomalaisen valtaväestön arvoista. Valtaväestö näkee ne toisinaan sortaviksi rakenteiksi, vähemmistö puolestaan ei. En näe itsekään. Keskustelen näistä aiheista mielelläni jos keskustelukumppanilla on riittävät pohjatiedot aiheesta, enemmistön edustajilla harvemmin on.

Paistettu Mörkö

  • Grandmaster of Uranus
  • Administrator
  • *
  • Viestejä: 730
  • Baarin kirstunvartija
  • Galleria
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #33 : 15.05.2018, 15:06 »
Omalla vähemmistölläni on arvoja, jotka poikkeavat suomalaisen valtaväestön arvoista. Valtaväestö näkee ne toisinaan sortaviksi rakenteiksi, vähemmistö puolestaan ei. En näe itsekään. Keskustelen näistä aiheista mielelläni jos keskustelukumppanilla on riittävät pohjatiedot aiheesta, enemmistön edustajilla harvemmin on.

No eikös tässä ole vähän sellainen... muna-kana-ongelma? Valtaväestön edustajan pitää tuntea vähemmistö josta haluaa keskustella jotta vähemmistön edustaja haluaisi hänelle vähemmistön arvoista kertoa..?

Aika useinhan tässäkin ketjussa kuvatunlaisiin keskusteluihin päädytään yllättäen, ilman että tällä pahalla enemmistön edustajalla välttämättä on edes ollut mahdollisuutta tutustua itsekseen törmättyyn vähemmistöön. Kuten joku jo aikaisemmin sivulauseessa kommentoikin, valtaväestön mielipiteet kumpuavat monasti ymmärtämättömyydestä - ei edes tyhmyydestä jos ko. vähemmistöön ei ole ennen tätä tilannetta ollut mitään kosketuspintaa. Miksi loukkaantua henkilökohtaisesti ymmärtämättömyydestä? Itse varaan moiset tuntemukset selkeästi tahallisiin loukkauksiin motiivista riippumatta.

Itse en koe sitä loukkaavana jos omasta vähemmistöstäni puhutaan ymmärtämättömään sävyyn - en ainakaan ennenkuin olen yrittänyt kertoa oman näkemykseni. Allekirjoitan kuitenkin sen mitä moni tässäkin ketjussa on jo peräänkuuluttanut - ihan peruskäytöstapoja. Niihin kuuluu myös olla antamatta 'tietämättömälle' kohtuuttomasti pataan väärästä sanavalinnasta tai jonkun käsitteen väärästä ymmärtämisestä.

Rgds, Mörkö

vila

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #34 : 15.05.2018, 15:37 »
Omalla vähemmistölläni on arvoja, jotka poikkeavat suomalaisen valtaväestön arvoista. Valtaväestö näkee ne toisinaan sortaviksi rakenteiksi, vähemmistö puolestaan ei. En näe itsekään. Keskustelen näistä aiheista mielelläni jos keskustelukumppanilla on riittävät pohjatiedot aiheesta, enemmistön edustajilla harvemmin on.

No eikös tässä ole vähän sellainen... muna-kana-ongelma? Valtaväestön edustajan pitää tuntea vähemmistö josta haluaa keskustella jotta vähemmistön edustaja haluaisi hänelle vähemmistön arvoista kertoa..?


Omassa tapauksessani aiheesta on netissä valtavasti tietoa, joten oikeasti kiinnostunut löytää sieltä tarvitsemansa. Ystävä voi sitten kysyä. Pohjana omalta kohdaltani on se, että ensin tutustaan ihmisinä ja sitten vasta aletaan ruotimaan syvällisiä.

onez

Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #35 : 15.05.2018, 16:24 »
omaa kuumehoureista tajunnanvirtaa aiheesta...

Jäin tosta aloituksesta miettimään että miten iso "ongelma" se SJW oikeasti on, eli kohtaaks kukaan niitä ääriesimerkkejä oikeassa elämässä.. täällä suomessa siis. Netin kautta luetuista jenkkilässä tapahtuvista jutuista voi helposti luoda aika värittyneen virtuaalikuplan mieleen joka ei noudata perus logiigan sääntöjä reiluudesta. Mutta ne on niitä jenkkilän ääripäiden touhuiluja, ja niistäkin yleensä saa vaan lukea ne kaikista räikeimmät tapaukset. Mikähän se todellisuus on (täällä Suomessa) kun sammuttaa sen koneen ja oikeesti menee johonkin safe space miittiin?



Eiköhän suurin osa ihmisistä tajua että on kohtuutonta odottaa että ulkopuoliset osaisivat lukea ajatuksia ja tietäisivät jatkuvasti muuttuvan termistön, joka on oikeesti vasta kehittymässä kuvaamaan modernin maailman ilmiöitä ihmisistä. Ne jotka reagoi vääriin termeihin suuttumalla todennäköisesti taistelee siellä eturintamassa niiden muutosten eteen, tai sitten ne on omassa elämässä kokeneet kiusaamista yms negatiivista asian tiimoilta, ehkä molempia. Ne kenelle se on uusi aihe jaksaa ehkä vääntää siitä tietyn ajan. Enemmistö kai kyllästyy vetvomaan samaa aihetta ja haluaa vaan elää rauhassa omaa elämäänsä. Noh, en tiedä.. taas kerran, mikähän se todellisuus on, onks jollain jotain tilastokäppyröitä ja numeroita aiheesta?

Itse elän omassa kuplassa enkä juuri joudu kohtaamaan näitä asioita muuten kun netin kautta.. ja sit tietty yhteiskunnan kautta kun törmää sen vanhanaikaisiin rajoihin.. oikeesti, miks ihminen ei saa päättää omaa nimeään?.. tai siis saa toki päättää ihan vapaasti, kunhan se sopii niihin tiettyihin sääntöihin?!... onks se reilua?

No joo, ehkä tollaiset asiat sit vähän suututtaa kun osuu omalle kohdalle.. tulee sellainen fuuuuuck you! fiilis  >:D

Safe spacen koen itse hengähdys tauoksi. Enemmistöön kuuluvien on aika vaikea samaistua siihen mitä esim sukupuolivähemmistöt joutuvat kokemaan. Niiden ongelmat ei ole mikään hetken juttu mikä menee ohi nopeesti, se on 24/7 elämistä vuodesta toiseen, elementeissä mitkä on aika karut monille. Sellainen elämä on tosi uuvuttavaa ja moni ei siitä selviäkkään (tässä yks artikkeli mikä löytyi aiheesta.. Pysäyttävä tutkimus: Yhdestä ihmisryhmästä lähes puolet yrittää itsemurhaa). Safe space on paikka missä voi hengittää vapaasti ja hetken aikaa vaan elää.

Noh, silleen ainakin itse miellän safe space termin. En miitteile joten mielikuvan varassa on sekin todellisuus.



no joo, ei jaksa enää ajatella.. sori jos tuli härö viesti ;D :-[, 38.6 kuumetta ja nousemassa..

#kuplailua_kuumeessa

*edit*
- houreilutypot korjattu
« Viimeksi muokattu: 17.05.2018, 15:20 kirjoittanut onez »

Ramington

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #36 : 16.05.2018, 17:14 »
Itselleni SJW-meininki on suhteelisen naurettavaa, ainakin mitä 4chan ja Youtube antaa kuvan henkilöiden maailman kuvasta. Itseäni ahdistaa keskustella aiheesta, sillä tilanteesta riippuen joku väärin ymmärtää pointtini ja selitykseni ja haukkuu minut ahdasmieliseksi cis-juntiksi, johon joudun korjaamaan kertomalla olevani bi-pukki, jolla on oma mielipiteensä. Johtuu tosin siitä, kun selitän asiani aika jyrkästi.

Sosiaalinen media antaa aina äärimmäisen esimerkin mistä vain kulttuurista ja tämähän ei ole poikkeus. Mielestäni sosiaalioikeudensotilailla on pohjana hyvät aikeet korjata korruptiota oikeusjärjestelmässä ja antaa ääntä muillekkin kuin enemmistölle, mutta surkuhupaisesti tämä on kaatuu siihen imagon-kiilotukseen, kuten pariin kertaan tässäkin ketjussa on todettu.

Etenkin minun rusinoita räsäyttää tunteiden varassa vauhkoaminen. Olen melkein tunnin yrittänyt keksiä mitä kirjoittaa esimerkiksi, mutta kun olen saannut yhden valmiiksi, tulen toisiin aatoksiin ja pyyhin sen pois, tässä on yksi etu livekeskusteluissa, kun sinulla ei ole mahdollista korjailla sitä mitä sanoit. Siis voit korjata sitä jälkikäteen, mutta toinen saa siitä jo mielikuvan, mitä selitit. Noh anywääääys. Youtubessa näitä videoita, missä selitellään kuinka yhteiskunnassa asia kuin asia on hänestä väärin, loukkaava ja miten se tulisi korjata.

He saavat selittää näkemyksensä miten haluavat, mutta minusta se on tyhmää ällistyä, kun joku ei ole samaa mieltä heidän kansaan. Meitä kun on miljoonia olemassa ja jokainen on erillainen, miten se voi tulla nurkan takaa. Kritisointi on minusta erityisen tärkeää, minusta se on melkein hyväksynnän ja logiikan jälkeen tärkein asia kehitykselle. Kritiikillä voi huomauttaa asioita, jotka osuvat negatiivisesti silmään tai sillä voi paskoa koko aatteen päälle. Ja hei katso! Tuolla se punainen kala taas menee >-<zz>

Leikkisa

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #37 : 17.05.2018, 08:44 »
Jäin tosta aloituksesta miettimään että miten iso "ongelma" se SJW oikeasti on, eli kohtaaks kukaan niitä ääriesimerkkejä oikeassa elämässä.. täällä suomessa siis. Netin kautta luetuista jenkkilässä tapahtuvista jutuista voi helposti luoda aika värittyneen virtuaalikuplan mieleen joka ei noudata perus logiigan sääntöjä reiluudesta. Mutta ne on niitä jenkkilän ääripäiden touhuiluja, ja niistäkin yleensä saa vaan lukea ne kaikista räikeimmät tapaukset. Mikähän se todellisuus on (täällä Suomessa) kun sammuttaa sen koneen ja oikeesti menee johonkin safe space miittiin?

Ongelman suuruus varmaankin johtuu siitä, miten paljon se ketäkin henkilökohtaisesti koskettaa. Itse en ole ollut vielä muuten vastaanottavassa päässä kuin saanut seurata esimerkiksi täällä baarissa niitä check your privileges-huutelua, mistä siitäkin tulee mieleen vain yksi esimerkki. Pääasiassa tämä vaikuttaa yhteisöissä, joiden jäsen en ole, mutta se leviää jatkuvasti eri paikkoihin. Kuten aiemmin mainitsin, kyse ei ole yhdestä asiasta vaan ties kuinka monesta eri yksittäisestä asiasta, missä maailman vain koetaan toimivan väärin ja SJW haluaa jollain tavalla rajoittaa muita, jotta se korjaantuisi.

En tiedä millaisia tilastoja kaipasit käytännössä ilmiöstä, mutta kaikki uutisiin asti päätyneet tapahtumat ja mitä yleisestiottaen voi kaivaa ilmiöstä, ovat olleet nimenomaan negatiivisia. Kyse on ollut käytännössä aina siitä, että joku porukka hyökkää liikkeen ulkopuolisen henkilön tai henkilöiden kimppuun esimerkiksi tekaisemalla syytteitä ja yrittäen siten aiheuttaa tälle vahinkoa. Rationaalista toimintaa se on silloin, kun SJW-porukka pitää järkevänä vain tuhota jonkun yksilön maineen, jotta voivat edistää omaa agendaansa. Kun tavoite on vain aiheuttaa vahinkoa, rationaalista on yrittää ymmärtää kaikki hänen kommenttinsa väärin, jotta niistä voi suuttua ja häiriköidä. Tämä toiminta on varmasti äärilaidan liikehdintää käytännössä, koska useimmat eivät lähde tähän kovin helposti mukaan, mutta jostain ihmeen syystä useat näihin liittyvät ilmiöt sitten valuvat kuitenkin joka paikkaan. Niin kuin tässä olisi silti jotain tavoiteltavaa.

Itse en ole safe space-miittiin lähdössä, koska en ole valmis allekirjoittamaan siihen kuuluvaa säännöstöä, koska minä en ole vastuussa kenenkään muun tunteista. Muissa miiteissä olen aivan onnistuneesti käynytkin enkä ole tietääkseni kovin verisesti ketään loukannut ja muutenkin porukka on mielestäni osannut käyttäytyä aivan hyvin tosiaan kohtaan. Oikeastaan niin kuin kaikkialla muuallakin, missä olen koskaan käynyt.

SJW ei tosiaan taistele minkään yksittäisen asian puolesta, joten on vaikea sanoa, mistä kaikista asiakysymyksestä on hyvä keskustella tässä ketjussa. Koska esimerkiksi tasa-arvokysymykset eri muodoissaan ovat hyvin suuri osa tätä arvomaailmaa, ne mahtunevat vielä ainakin hyvin samaan ketjuun. Peruskysymyksenä varmaankin on tämä: Mitä tasa-arvo on ja miten se saavutetaan?

SJW-filosofian mukaan ongelmahan on suunnilleen se, että valkoinen heteromies sortaa kaikkia muita ja mitä pienempään vähemmistöön kuuluu, sitä paremmassa asemassa hänen tulisi olla ja sitä arvokkaammasta yksilöstä yleensäkin on kyse. Vähemmistöön kuuluminen on siis yhdenlainen itseisarvo (koska on vähemmin niitä "etuoikeuksia") ja jos miettii minkään porukan jakaumaa, kaikkien vähemmistöjen pitäisi olla siellä edustettuna mahdollisimman tasajakautuneena. Jos halutaan ajatella sukupuolijakoa, miehiä, naisia ja todennäköisesti tässä tapauksessa myös muunsukupuolisia varmaankin haluttaisiin olevan 33% jokaista (tai sitten kaikille muunsukupuolisille oma miehen/naisen kokonen siivu). Jos taas jako tehdään seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, kaikkialla porukkaa pitäisi olla tasaisesti heteroita, homoja, panseksuaaleja, aseksuaaleja, ... jne. Varmasti pelkästään tällä jaolla jäävät monet uskonnolliset alaryhmät myös huomiotta, joten heidät pitäisi saada mukaan. Eri kansalaisuudet ja etniset ryhmät olisi hyvä myös olla edustettuna. Eri poliittiset suuntaukset? En tiedä, hakeeko SJW varsinaisesti erimielistä porukkaa joukkoihinsa, mutta menköön. Ja toki siis kaikille sama palkka samasta työstä myös.

Jos tuota ajattelee, niin tällaisen ideaalin hakeminen voi olla aika pitkässä kuusessa. Kun ihmisille annetaan vapaus valita, kaikki erilaiset ihmiset eivät pyri samoihin paikkoihin tasajakaumana. Kaikki eivät ole parhaimmillaan kaikissa mahdollisissa eri töissä tai tilanteissa eikä kaikilla ole joka alalle samanlaista kiinnostusta. Jos tarkoituksena on se, että ihmiset saavat tehdä mielekästä työtä ja he joutuvat menemään johonkin kiintiöpaikkaan sen vuoksi, että oman alan hommat on jo jaettu muille niitä vähemmän osaaville, se tuskin parantaa kenenkään henkilökohtaista elämää. Lisäksi eri väestöryhmät ovat suhteellisesti hurjan eri kokoisia. Kaikkiin firmoihin voi olla vaikeaa saada sukupuolensa korjanneita muunsukupuolisia homoseksuaaleja muslimeja riittäviä määriä, jotta heille korvamerkityt paikat tulisi täytettyä.

Tätähän on kokeiltu joissain muodoissa esimerkiksi tarjoamalla kiintiöpaikkoja halutulle ryhmälle, joita ei normaalisti ole yhtä paljoa tehtävissä mukana. Oli ne sitten kiintiöpaikkoja miehille sairaanhoitajakoulutukseen, jollekin ulkomaalaisryhmälle bussikuskikoulutukseen, yristysten johtoportaan täyttäminen vähintää X% naisilla tai määrättyjen ihmisryhmien suosiminen työnhaussa (se positiivinen syrjintä jälleen). "Rakenteellinen" ongelmahan ei kuitenkaan koskaan korjaannu, koska ideaalinen jakauma riippuu siitä, mitä vähemmistöryhmää haluaa milloinkin suosia jotain toista ryhmää syrjien.

Ja jos kaikkia väestöryhmiä ei ole kaikissa paikoissa yhtä suuria määriä, päästään sitten tulonjako-ongelmiin: Ainoa tapa saada kaikille ryhmille samat tulot on jakaa kaikille sama raha tehtävästä riippumatta. Sitä kai ei ole kukaan koskaan halunnut, mutta se on sen seuraus.

Käytännössä tasa-arvoa pyritään myös hakemaan tieteellistä tutkimusta rahoittaessa. Eräs arvioitava kohta määrätyn kotimaisen rahoituksen osalta on se, että: "Miten tämä tutkimus edistää tasa-arvoa miesten ja naisten välillä?" Tämän mittarin mukaan siis uusi tieteellisen tutkimuksen tuloksena syntyvä vipstaakkeli, joka lisää naishoitajien työtehoa sairaaloissa +20% ja miesten +10% on huono, koska naisia on jo nyt enemmän sairaaloissa tekemässä hoitajan hommia. Tämähän vain vahvistaisi naisten asemaa ja haittaisi miesten asemaa alueella, vaikka heidänkin osaltaan tuloksena olisi parannus. Jos saman laitteen saisi haittaavan naishoitajien työtä samalla kun se parantaa sitä miesten osalta, se olisi näin insinöörimäisen henkilön mielestä aika surkea ratkaisu, koska kokonaisuutena sairaaloiden tehokkuus heikkenisi, mutta tasa-arvon puolesta tilanne olisi parempi. Tällaisella lopputulosten tasa-arvolla on siis hyvinkin haitallisia seurauksia.

Itse näen parempana tasa-arvona sen, että jokaisella yksilöllä on taustastaan riippumatta mahdollista pyrkiä mihin tahansa hommaan omien kykyjensä mukaan. Useimpiin paikkoihin valitaan ne sinne sopivin mittarein valitut parhaat henkilöt. Oli se sitten pääsy hoitajakoulutukseen, eri työpaikkoihin tai mihin tahansa. Jos väestöryhmä X hakee mieluummin toisaalle kuin toisaalle, siellä heitä sitten on enemmän. Ja tämä mielestäni toteutuu Suomessa jo erittäin hyvin. Ilmainen koulutus mahdollistaa taustoiltaan hyvin erilaisten ihmisten pääsyn hyviin asemiin nimenomaan omien kykyjensa (eikä vanhempiensa rahojen) pohjalta, joissa he pärjäävät ja joihin heillä on kiinnostusta. Osa alueista on toki kilpaillumpia ja tavoiteltumpia, jolloin sinne pääsevät vain parhaat. Näin ketään ei syrjitä ja yhteiskunta rakentuu sillä tavalla jakautuneesti, millaiset ihmiset pärjäävät parhaiten missäkin tehtävissä. Tämä ei korjaa "naisen euro on 80 senttiä"-ongelmaa, koska naiset menevät erilaisiin tehtäviin kuin miehet, joten universaaliin tasajakaumaan lopputulosten osalta ei koskaan päästä. Eroja löytyy minkä tahansa jaon välillä, mitä halutaan tehdä. Mielestäni siihen ei tarvitsekaan päästä, kunhan kaikki pärjää riittävän hyvin ja yhteiskunta kokonaisuutena toimii paremmin.

Tämänkaltaisilla asioilla on kuitenkin varmasti paljon meidän kaikkien elämään vaikuttavia seurauksia. Mitäs tehdään, jos tavoitteet toimivan yhteiskunnan ja lopputulosten tasa-arvon välillä on ristiriidassa? Tuleeko siihen silti pyrkiä?

vila

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #38 : 17.05.2018, 10:02 »
Aika harva nainen haluaa sukupuolikiintiöitä mihinkään, vaan haluaa maailman jossa sukupuolikiintiöitä ei tarvita. Kukaan ei halua se "kiintiönainen", mutta ikävä kyllä on paikkoja joihin on pakko pakottaa ottamaan naisia.

"Check your privileges"-huutelulla on usein pointti. Suurimmalle osalle ihmisistä on haasteellista ymmärtää todellisuuksia oman todellisuutensa ulkopuolella. Esimerkki: On tieteellisesti todistettu fakta, että akateemisten vanhempien lapsilla on huomattavasti helpompi koulutie kui duunarien lapsilla (noin keskimäärin) ja heidän lapsensa todennäköisesti kouluttautuvat pidemmälle. Toki feministit mielellään unohtavat, että tässä vertailussa erityisesti pojat ovat niitä väliinputoajia. Mutta joka tapauksessa "kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet kouluttamiseen" ei tämän päivän Suomessa pidä paikkaansa, se on todellisuutta vain teoriassa. Toinen esimerkki tulee vaikka meidän suhtautumisestamme afrikkalaisiin ihmisiin - sekä miehiin että naisiin. Suurimmalle osalle meistä Afrikka on kaukainen ja outo paikka, jossa puhutaan outoja kieliä. Käsityksemme Afrikasta perustuu vuosisataiseen protestanttiseen propangandaan ja orientalismiin, joiden perusteella on oikeutettu afrikkalaisten käännytys, heidän omien kulttuuriensa tukahduttaminen ja erityisesti afrikkalaisten naisten pitäminen henkisesti lapsina. Olen siis toki itsekin tuohon syyllistynyt kunnes lähdin oikeasti pohtimaan sitä kuplaa, jossa eurooppalaisena vaaleaihoisena keskiluokkaisen taustan omaavana naisena elän. Hävetti kyllä kun tajusin. Enkä siis ole ikinä ollut rasisti, mutta olen omaksanut käsityksiä joilla on ollut rasistisia juuria. Voi tapahtua ihan kelle tahansa, ellei säännöllisesti tutkiskeli että mistä nämä ajatukset kumpuavat. Ihan kelle tahansa olisi hyödyllistä pohtia sitä, että mitä oikeastaan tiedän ilmiöstä, olenko ottanut selvää toisten ihmisten näkemyksistä ja olenko avoin myös niille mielipiteille jotka ei miellytä minua?

Minä en näe, että mielenavartamisen ensimmäinen askel olisi etsiä jotain vähemmistöä edustava henkilö ja ryhtyä tenttamaan häntä. Hänkin kuitenkin elää omassa todellisuudessaan. Lukeminen auttaa enemmän. Usein vähemmistöillä ja enemmistöillä on jo kommunikaatiokulttuurissa sen verran isoja eroja, että kulttuurierot häiritsevät yhteisymmärryksen löytämistä. Vähemmistön tapojen kunnioittaminen ja oppiminen ovat ihan ensimmäinen askel siihen, että saa jotain syvällisempää irti. Esimerkiksi jos vaikka enemmistön edustaja tulee kyselemään minulta vähemmistöstäni niin hän usein olettaa, että minulla on enemmistöstä samat tiedot kuin vähemmistöstä. No ei ole enkä kyllä jaksaisi kuluttaa aikaa edes niiden hankkimiseen. Tässä ketjussa on muuten mielenkiintoisella tavalla lähdetty siitä olettamuksesta, että jos henkilö kuuluu ei-sukupuolivähemmistöön niin hänessä olisi automaattisesti jotain "ulkomaalaista". Se on myös rasistinen olettamus.

Täytyy sanoa, että minä en nyt enää tästä ketjusta oikein tavoita mitä tarkoittaa SJW-ideologia. Youtubessa on muutamia räyhääviä yksilöitä, mutta noin keskiverrosti itse olen kyllä kohdannut etupäässä fiksuja ihmisiä jotka käyttävät tuota sanaa itsestään. Jos nyt puhutaan feminismista niin feminismissähän on karkeasti jaotellen kaksi koulukuntaa. Toinen koulukunta haluaa sukupuolen neutralisointia ja toinen haluaa naisille (ja sukupuolivähemmistöille) lisäetuja jotka kompensoisivat sitä että yhteiskunnan ihanneyksilö on cis-mies. Jos ajatellaan yleismaailmallisesti (eikä vain pohjoismaita) niin yhteiskuntien kansalaisuuskäsitys on rakentunut cis-mies-oletuksen varaan, koska miehet ovat saaneet ensimmäisenä kansalaisoikeutensa ja päätöksentekijöistä suurin osa on ollut miehiä. Cis-mies ei voi oikeastaan koskaan hahmottaa maailmaa cis-naisen näkökulmasta (eikä myöskään päinvastoin) ja kun naiset ovat olleet niin kauan suljettuina pois päätöksenteosta niin myöskään kommunikaatiota ei ole päättävällä taholla tapahtunut.

Meillä Suomessa tilanne on tietysti paljon parempi kuin joissakin muissa maissa, koska naiset ovat rakentaneet tämän valtion yhteiskuntarakenteita ihan samalla tavalla kuin miehetkin - mikä on loistava asia. Kannattaa pitää tuo asia mielessä kun katsoo amerikkalaisten vouhottajien videoita, he elävät oikeasti erilaisessa kulttuurissa kuin me. En esimerkiksi itse koe olevani lain edessä epätasa-arvoinen sukupuoleni vuoksi (vähemmistöni vuoksi yhdessä pikkuasiassa kyllä, mutta se ei oleellinen juttu), mutta esimerkiksi työelämässä yksityisellä sektorilla olen törmännyt tasa-arvo-ongelmiin. Esimerkiksi eräässä työpaikkailmoituksessa käytettiin armeijaslangia, jäi hakematta se paikka. Työpaikkailmoituksella selkeästi rajattiin sivarimiehet ja suurin osa naisista ulkopuolelle. Perhevapaan jälkeen minulle tarjottiin palkanalennusta (joka toteutuikin hyvin pienimuotoisena), perhevapaan aikana tapahtuneen yt-neuvottelun aikana minut "unohdettiin" jne... Ja minä olen ihan cis-nainen. Muunsukupuolisilla ja transnaisilla on sitten omanlaisensa ongelmat, joista osa voi olla yhteneväisiä cis-naisten ja cis-miesten ongelmiin.

Stylos

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 784
  • Ainoan oikean kinky-totuuden Suur-Mufti
  • Galleria
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #39 : 17.05.2018, 18:56 »
Toinen esimerkki tulee vaikka meidän suhtautumisestamme afrikkalaisiin ihmisiin - sekä miehiin että naisiin. Suurimmalle osalle meistä Afrikka on kaukainen ja outo paikka, jossa puhutaan outoja kieliä. Käsityksemme Afrikasta perustuu vuosisataiseen protestanttiseen propangandaan ja orientalismiin, joiden perusteella on oikeutettu afrikkalaisten käännytys, heidän omien kulttuuriensa tukahduttaminen ja erityisesti afrikkalaisten naisten pitäminen henkisesti lapsina. Olen siis toki itsekin tuohon syyllistynyt kunnes lähdin oikeasti pohtimaan sitä kuplaa, jossa eurooppalaisena vaaleaihoisena keskiluokkaisen taustan omaavana naisena elän. Hävetti kyllä kun tajusin. Enkä siis ole ikinä ollut rasisti, mutta olen omaksanut käsityksiä joilla on ollut rasistisia juuria. Voi tapahtua ihan kelle tahansa, ellei säännöllisesti tutkiskeli että mistä nämä ajatukset kumpuavat. Ihan kelle tahansa olisi hyödyllistä pohtia sitä, että mitä oikeastaan tiedän ilmiöstä, olenko ottanut selvää toisten ihmisten näkemyksistä ja olenko avoin myös niille mielipiteille jotka ei miellytä minua?

Tällaisesta afrrikkalaisoletettujen paternalistisesta väheksymisestä loistava esimerkki löytyy tämän linkin takaa http://www.feissarimokat.com/2018/05/maarittele-rasismi/ , jossa suomalainen SJW oletettu suuttuu, kun ilmeisesti afrikkalaistaustainen henkilö ei suostu loukkaantumaan siitä, jos joku naamiaisissa pukeutuu tummaihoiseksi.

Onhan noita orientalisointeja ollut ja jonkin verran on yhä. Länsimaiden aatteelliseen perintöön kuuluu vahvasti kuitenkin myös rousseaulainen ”jalo villi” ajattelu. Kuitenkin kuten linkatun jutun ylemmässä osiossa näkee (”mustat ihmiset eivät voi koskaan olla rasisteja”, en tosin tiedä onko esittäjä trolli vai idiootti), on nykyään laajalti sitä, että vähän kaikki kriittinen sanominen tai negatiivisista asioista muistuttaminen, myös asiantuntijoiden ja tutkijoiden, leimataan orientalisoivaksi tai rasistiseksi. Kehtaavatkin esimerkiksi todeta, että vaikka Timbuktu oli tärkeä oppineisuuden keskus, niin maailman ensimmäinen yliopisto se ei taatusti ollut. Ihan varmasti vain koska ovat rasisteja… Tai että islam, jonka jotkut mieltävät jotenkin afrikkalaiseksi uskonnoksi, on sitä yhtä vähän kuin kristinusko ja muslimien orjakauppa mantereella voinut olla suurempaakin ja yleensä ne olisivat afrikkalaiset, jotka orjat valkoisillekin kauppiaille möivät.

Omalla kohdalla tulee mieleen, kun kerran eräs kiinalaistaustainen tuttu väitti, etteivät kiinalaiset olisi käyttäneet ruutia sodassa ennen kontaktia eurooppalaisten kanssa ja kun häntä huomautin virheestä, niin julisti eurooppalaista vääristelevää historiankirjoitusta. Itse asiassa juttu, että kiinalaiset olisivat käyttäneet ruutia vain ilotulitteisiin, nimenomaan on vanha länsimainen harhakäsitys ja asiasta on runsaasti kiinalaisia lähteitä.

Ehkä ongelmallisinta poliittisessa korrektiudessa nykyään on, että se menee niin helposti ad hominem argumentoinniksi. Sanot näin tai et voi tietää, kun olet jotain cis-mies, valkoinen, hetero tms. sortaja. Tai sitten voidaan muita ryhmiä kohtaan heitellä uhriutuja syytöksiä. Se on mielestäni poispäin todellisesta tasa-arvoideaalista, jossa jokainen kyettäisiin näkemään yksilönä.

Leikkisa

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #40 : 17.05.2018, 19:12 »
Uskoisin, että olet aivan oikeassa, vila. Tuo kiintiöpuoli taitaa olla enemmän (määrätynlaisesta) feminismistä kumpuavaa kuin SJW:stä. Päällekäisyyttä tässäkin on varmasti jonkin verran, mutta lähteenä taitaa toimia enemmänkin feminismin aatteet.

Minulle itsellekin on tässä hyvin selvinnyt, mitä "Check your privileges"-huutelulla tarkoitetaan: "Et voi koskaan ymmärtää minua, koska tulet erilaisista olosuhteista", jos noita nettilähteitä on siis uskominen. Ainakin noissa SJ-blogeissa kehoitettiin ihan suoraan välttämään "minority spaceja", jotta vähemmistön edustajat saavat siellä olla rauhassa ilman johonkin enemmistöön kuuluvan henkilön (joka olisi siis "etuoikeutettu" jostain näkökulmasta) omista lähtökohdistaan esittämiä ajatuksia. Ja mitä nämä etuoikeudet siis ovat? No ihan mitä tahansa, joka ei ole aktiivisesti haitaksi, koska kaikilla ei ole näitä samoja asioita. Vaikka toimivia käsiä tai jalkoja, mahdollisuutta syntyä Suomeen tms. Kunhan vain halutaan muistuttaa, että: "Sun mielipidettä ei haluta kuulla, koska et voi oikeasti ajatella meidän lähtökohdista." Minun mielestä tuollainen huutelu ei kyllä palvele muuta kuin vastakkainasettelun luomista. Kaikki me ajatellaan kuitenkin omista lähtökohdista, oli ne sitten paremmat tai huonommat eri mittareilla mitattuna. Ehkäpä se halu rajoittaa liian hyväosaisten ihmisten mielipiteiden esittämistä juontaa juuri tähän blogikirjoitteluun.

Voiko tuollainen asetelma aiheuttaa muuta kuin kateutta ja kyräilyä? Luodaan vihollinen, joka on jollain tavalla syyllinen omiin ongelmiin, koska hän on erilainen ja muuta porukkaa, koska ei joudu kaikista samoista asioista kärsimään. Oli huono-osaisuuden aiheuttaja sitten koettu rasismi (valkoinen ei joudu pelkäämään, että poliisi pysäyttää auton, koska musta) tai rasismista syyttely (ks. alla). Eikö hyväosaisilla voi oikeasti olla hyviä ideoita ongelmien korjaamiseen? Miksi yhteiskunnassa pärjääminen tarkoittaisi, että henkilö ei voi löytää toimivia ratkaisuja myös muiden kuin itsensä ongelmiin?

Tuo on varmaan aika lähellä sitä kaipaamasi SJW-ideologian ydintä: On etuoikeutetumpia ihmisiä, jotka ovat muuta porukkaa. Jos he eivät ole samaa mieltä meidän kanssa, heidän olisi parempi vaieta ja pysyä pois omilta alueilta. Ja tämän toteuttamiseksi sitten käytetään niitä keinoja, mitä tarjolla on. Pidän silmäni auki kuitenkin vielä sen paremman tulkinnan osalta, koska minulla on vieläkin hankaluuksia järkeistää tätä touhua kokonaisuudessaan.

Akateemisten vanhempien lapsilla on varmasti helpompi koulutie kuin muilla. Geenit auttavat varmasti oman osansa. Lisäksi ympäristö on opiskelua arvostava ja kannustava. Yhteiskunnan tehtävänä on mielestäni lähinnä poistaa ylimääräiset esteet sen suhteen, mikä estäisi saamasta kaikista kansalaisista saadaan parhaat puolet irti, kuten on tehty esimerkiksi ilmaisen koulutuksen avulla. Se ei toki automaattisesti tee kaikista ihmisistä samanlaisia, joilla olisi halua tai edes mahdollisuutta kouluttautua pitkälle. Sekin on loppujenlopuksi aivan ok, koska kaikenlaiselle osaamiselle löytyy kyllä oma paikkansa yhteiskunnassa. Sen ei aina tarvitse olla akateemista ja teoreettista. Toisille käytännönläheiset tehtävät yksinkertaisesti soveltuvatkin paremmin, missä saa liata kätensä. Mitä enemmän perustaitavia ihmisiä meillä on, sitä suurempia oletuksia voidaan tehdä aina myös yhteiskunnassa helpottamaan asioita. Esimerkiksi voidaan kirjoittaa ohjeet eri paikkoihin, kun voidaan olettaa ihmisten voivan lukea.

Minä en muuten löydä tuota mainitsemaasi rasistista oletusta aiemmista kirjoituksista. Tarkoitatko sitä, kun yhä pieneneviä vähemmistöryhmiä luotiin yhdistelemällä sekä sukupuolen, seksuaalisuuden suuntautumisen, uskonnon ja etnisyyden tai kansalaisuuden muodossa edellisessä viestissäni? Siinä ei ollut mitään rasistista. Tämä taitaa olla vain näitä valkoisen miehen ongelmia, että kaikki tulkitaan rasistiseksi huuteluiksi ;)

Leikkisa

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #41 : 07.06.2018, 00:18 »
Aika harvalta varmaan meni tänään ohi tapaus Porin Jazz, missä tulevasta toimitusjohtajasta tuli entinen ennen kuin ehti edes aloittaa tehtävässään. Jos tuli luettua pelkät otsikot, niin Satakunnan Kansan artikkeli kertoo taustat, miten potkut tuli. Lyhesti siis henkilö oli ilmeisesti vuoden 2011 maissa ollut mukana kommentoimassa/tukemassa silloista homoeheytyskampanjaa/vapautta esittää eheytysajatuksia homoudesta. Lisäksi linkitetyssä artikkelissa hän vastasi homoudesta eheytymiseen liittyvään kysymykseen huumeista irroittautumiseen liittyvällä vastauksella. Tämän artikkelin julkaisu aiheutti palautevyöryn, että eihän kyseisiä ajatuksia ajatteleva henkilö voi toimia tällaisessa tehtävässä. Boikotilla uhkailtiin jne. Kohun seurauksena Porin Jazzin hallitus piti hätäistunnon ja päätti julistaa, että ei suvaitse minkäänlaista syrjintää ja katsoi paremmaksi etsiä itselleen toisen toimitusjohtajan. Oikeus siis toteutui ja on aika juhlia?

Ex-uusi-toimitusjohtaja oli toki väärässä homouden suhteen, kuten niin monet muutkin uskontonsa tarjoamaa ajattelumallia toistavat kristityt. Uskoiko joku kuitenkin oikeasti, että Porin Jazz-tapahtumaan ei olisi olleet enää homot tervetulleita? Tai että siellä jatkossa yritettäisiin ihmisten seksuaalisuutta eheyttää? Tai että hän pyrkisi millään tavalla syrjimään homoja tai muitakaan uudessa tehtävässään? Onko tarkoitus, että hänen seuraavaakin työpaikkaansa aletaan boikotoimaan ja painostamaan, koska varmaan syrjintä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien polkemisen ei pitäisi kuulua senkään firman arvoihin? Välittämättä siis siitä, onko hän ketään koskaan syrjinyt vai ei.

Mitä jos kyse ei olisikaan ollut homouskommenteista vaan kenties kirjoituksesta vuosien takaa, että antaa vaimolleen piiskaa aina silloin tällöin? Olisikohan Porin Jazz antanut kannanoton, missä tuomitsee kaiken naisiin kohdistuvan väkivallan, pyytänyt anteeksi kaikilta asiasta mielensä pahoittaneita ja etsinyt silloinkin uuden toimitusjohtajan? Olisiko tämäkin ollut siis hieno asia, koska kuka nyt väkivaltaa voi kannattaa.

Jos joku kaipasi jotain ajankohtaista ei-amerikkalaista esimerkkiä tästä nykytaistelusta sananvapauden vs. loukkaantumisen voiman kannalta, niin tässä on aika hyvä. Kannattaa ihan oikeasti muuten lukea tuo haastattelu. Ei hän ihan sellaiselta demonilta vaikuta kuin millaisesta sarvipäästä uutisartikkelit antavat kuvan. Ehkäpä hänenkin kanssaan voisi käydä sen sivistyneen keskustelun siitä, miten sisäsyntyistä seksuaalinen suuntautuminen oikeasti on sen sijaan, että yrittäisi tuhota miehen elämän mahdollisimman tehokkaasti.

Pip

Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #42 : 07.06.2018, 01:10 »
Aika harvalta varmaan meni tänään ohi tapaus Porin Jazz, missä tulevasta toimitusjohtajasta tuli entinen ennen kuin ehti edes aloittaa tehtävässään. Jos tuli luettua pelkät otsikot, niin Satakunnan Kansan artikkeli kertoo taustat, miten potkut tuli. Lyhesti siis henkilö oli ilmeisesti vuoden 2011 maissa ollut mukana kommentoimassa/tukemassa silloista homoeheytyskampanjaa/vapautta esittää eheytysajatuksia homoudesta. Lisäksi linkitetyssä artikkelissa hän vastasi homoudesta eheytymiseen liittyvään kysymykseen huumeista irroittautumiseen liittyvällä vastauksella. Tämän artikkelin julkaisu aiheutti palautevyöryn, että eihän kyseisiä ajatuksia ajatteleva henkilö voi toimia tällaisessa tehtävässä. Boikotilla uhkailtiin jne. Kohun seurauksena Porin Jazzin hallitus piti hätäistunnon ja päätti julistaa, että ei suvaitse minkäänlaista syrjintää ja katsoi paremmaksi etsiä itselleen toisen toimitusjohtajan. Oikeus siis toteutui ja on aika juhlia?

Ex-uusi-toimitusjohtaja oli toki väärässä homouden suhteen, kuten niin monet muutkin uskontonsa tarjoamaa ajattelumallia toistavat kristityt. Uskoiko joku kuitenkin oikeasti, että Porin Jazz-tapahtumaan ei olisi olleet enää homot tervetulleita? Tai että siellä jatkossa yritettäisiin ihmisten seksuaalisuutta eheyttää? Tai että hän pyrkisi millään tavalla syrjimään homoja tai muitakaan uudessa tehtävässään? Onko tarkoitus, että hänen seuraavaakin työpaikkaansa aletaan boikotoimaan ja painostamaan, koska varmaan syrjintä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien polkemisen ei pitäisi kuulua senkään firman arvoihin? Välittämättä siis siitä, onko hän ketään koskaan syrjinyt vai ei.

Mitä jos kyse ei olisikaan ollut homouskommenteista vaan kenties kirjoituksesta vuosien takaa, että antaa vaimolleen piiskaa aina silloin tällöin? Olisikohan Porin Jazz antanut kannanoton, missä tuomitsee kaiken naisiin kohdistuvan väkivallan, pyytänyt anteeksi kaikilta asiasta mielensä pahoittaneita ja etsinyt silloinkin uuden toimitusjohtajan? Olisiko tämäkin ollut siis hieno asia, koska kuka nyt väkivaltaa voi kannattaa.

Jos joku kaipasi jotain ajankohtaista ei-amerikkalaista esimerkkiä tästä nykytaistelusta sananvapauden vs. loukkaantumisen voiman kannalta, niin tässä on aika hyvä. Kannattaa ihan oikeasti muuten lukea tuo haastattelu. Ei hän ihan sellaiselta demonilta vaikuta kuin millaisesta sarvipäästä uutisartikkelit antavat kuvan. Ehkäpä hänenkin kanssaan voisi käydä sen sivistyneen keskustelun siitä, miten sisäsyntyistä seksuaalinen suuntautuminen oikeasti on sen sijaan, että yrittäisi tuhota miehen elämän mahdollisimman tehokkaasti.
"En halua erotella ihmisiä. Minulla on ollut sellainen ajatus, että homoja ei ole olemassa, on vain homoutta. En halua ottaa kysymykseen kantaa, kun en ole teologi." Poliitikkoainesta selvästi. Ei jatkoon.

IKRM

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1542
  • kizzzan Herra
  • Galleria
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #43 : 07.06.2018, 09:30 »
Homojen eheyttämisen perusajatuksena on, että ei ole olemassa homoja, on vain homostelu-käytöstä.

Ymmärrän oikein hyvin, että tuollaiseen uskovaa, ja sen avoimesti esiintuovaa henkilöä ei voida pitää Porin Jazzin toimitusjohtajana.

Jos kyseessä olis lestadiolaisten kesätapahtuman toimitusjohtaja, tilanne olis varmaankin päinvastainen.

IKRM

Nick

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #44 : 07.06.2018, 10:46 »
Yhdessä todellisuudessa naisen vertaaminen autoon johtaa lopputiliin mutta miehen vertaaminen eläimeen yliopiston sukupuolentutkimuksen tieteenalan palkintoon.