Kirjoittaja Aihe: Social Justice ja me  (Luettu 15099 kertaa)

Leikkisa

  • Vieras
Social Justice ja me
« : 13.05.2018, 20:12 »
BDSM-Baarissakin on aika-ajoin sivuttu tätä aihetta eri keskustelujen yhteydessä, mutta en usko, että siitä itsestään on koskaan varsinaisesti keskusteltu. Kyse on siis tästä suhteellisen tuoreesta liikkeestä, minkä edustajia tyypillisesti kutsutaan SJW:ksi (Social Justice Warrioreiksi) ja heidän kannattamasta ideologiastaan. Termi on englanninkielinen, koska ainakin modernissa muodossaan se on lähtöisin lähinnä yhdysvaltalaisyliopistoista uuden sukupolven myötä, mutta ilmiönä se on kyllä kaikkien länsimaiden laajuinen ja erityisesti monien humanistitieteilijöiden suosima. Liikkeessä ei ole kyse varsinaisesti mistään yhdestä kysymyksestä, vaan useista eri asioista, joita halutaan viedä eteenpäin poliittisen korrektiuden, tasa-arvon ja muiden teemojen nimissä mielestäni hyvin kyseenalaisin menetelmin. Isoimpina teemoina tulevat ensimmäisenä mieleen juuri tasa-arvoon liittyvät asiat; sukupuolen uudelleenmäärittely; turvallisen tilan periaatteet jne.

Baarissakin pyörii juuri SJ-piirien suosimilla turvallisen tilan periaatteilla toimiva miitti, mutta näitä periaatteita ole vielä käsittääkseni yritetty viedä laajemmin miittikäytäntöihin. Niihin liittyviä ohjeistuksia ja säännöstöjä kyllä pomppii esiin niin erilaisissa työyhteisöissä, yliopistojen opiskelijatapahtumien ohjeistuksissa kuin monissa muissakin yhteyksissä. Siksi pidänkin tärkeänä, että asioista aletaan oikeasti keskustelemaan ennen kuin ne sokeasti hyväksytään osaksi elämäämme miettimättä seurauksia sen tarkemmin.

Johdatuksena aiheeseen voisi hyvinkin toimia tämä kauhufilmi Youtubessa, jossa tuodaan elävästi esille monia aihepiiriin liittyviä asioita ja periaatteita: Modern Educayshun, kesto 7:20

Aiheena tämä on laaja hyvin erilaisine asiakysymyksineen, mutta voisin yrittää lyhyesti esitellä aihealueen ytimen niin kuin olen sen itse ymmärtänyt.

Tarkoituksena on se, että vähemmistöjä huomioitaisiin paremmin ja he saisivat äänensä kuuluviin. Ilmapiiri tulisi pitää sellaisena, että kenenkään ei tarvitsisi kuunnella itseään loukkaavaa puhetta keneltäkään. Tämän vuoksi halutaan luoda näitä turvallisia tiloja, joihin sovittu säännöstö mahdollistaa sen, että kaikki saavat olla omia itseään ilman että kukaan joutuisi kuuntelemaan itseään kohdistuvaa kritiikkiä. Erityisinä suojeltavina kohteina ovat sitten mm. sukupuolivähemmistöt, jotka eivät koe olevansa kumpaakaan perinteistä sukupuolta.

Näitä periaatteita lukiessa kaikki vaikuttaakin aivan hyvältä. Halutaan, että kaikilla on hyvä olla ja vain <epämiellyttävän viiteryhmän edustaja> voisi olla niiden kanssa eri mieltä.

Kaikkihan tietää, että kun kaikki ympärillä ovat samaa mieltä itsensä kanssa, niin silloinhan on hyvä olla. Omien ajatuksien kyseenalaistaminen ja omien ideologioiden puolustaminen on henkisesti hyvin raskasta. Silloin mennään mielestäni kuitenkin metsään, kun toimintamenetelmänä on kaikkien muiden ajatusmallien esittämisen kieltäminen kuin mitä itse henkilökohtaisesti oikeaksi kokee – ja siitä tässä on kuitenkin valitettavasti kyse.

Oletetaan kuvitteellinen skenaario, missä turvalliseen tilan miittiin tulee kaksi henkilöä; A ja B. Henkilö A kokee itsensä juuri ei-perinteisen sukupuolen edustajaksi ja kokee henkilön B:n oletukset omasta sukupuolestaan hyvin loukkaavana. Pinna kiristyy ratkeamispisteeseen viimeistään siinä vaiheessa, kun B avaa A:lle oven ja selvästi yrittää esittää olevansa hypermaskuliinen olento, jonka pitää avata heikommalle naisolennolle ovi (jota A ei siis edes koe olevansa kuin korkeintaan biologisesti), koska hän ei muka siihen itse pysty.

Näin A kokee olonsa hyvin loukatuksi, B kokee olonsa hölmistykeeksi ja voidaan lähteä tavaamaan miitin sääntöjä ja katsomaan kuka teki mitäkin väärin. Vaihtoehtoisia ratkaisumalleja:
  • A vain nielee tyrmistyksensä ja kenties kertoo, että voi jatkossa itse avata ovensa. (Ei tietenkään, koska juuri tätä varten koko säännöstö on olemassa: että kukaan ei joudu tällaisesta kohtelusta kärsimään.)
  • B saa jäädä paikalle, kunhan lupaa olla jatkossa tekemästä kenenkään osalta mitään sukupuolioletuksia tai oletuksia siitä, mitä kukakin pitää kohteliaana käytöksenä. Parempi olisi myös pitää turpansa kiinni näkemyksistään, jos miitissä on yksikin henkilö, joka ei niitä halua kuulla.
  • B poistetaan paikalta välittömästi.

B teki selvästi väärin, koska A loukkaantui. Kaikkien pitäisi saada olla turvallisessa tilassa omia itseään ja koska B selvästi oletti A:n olevan jotain muuta kuin mitä hän kokee olevansa, joten ratkaisumallit 2) ja 3) kuulostavat sopivilta?

Jos B esittäisi omia perinteisiä sukupuolinäkemyksiä ja yrittäisi niillä perustella käytöstään, A todennäköisesti loukkaantuisi vielä lisää. Asiasta ei siis voi varsisesti keskustella sääntöjen puitteissa. Tyypillisesti tarinaan voi vielä liittää sen, että A syyttää B:tä itseensä kohdistuneesta "väkivallasta", koska termi on määritelty uudelleen tarkoittamaan, että joku on eri mieltä. Ja kuka nyt väkivaltaa hyväksyisi? Sellainenhan on poliisiasia.

Fiktiivinen esimerkki tässä nyt oli hyvinkin kärjistetty, mutta en pidä sitä hirveän epärealistisenakaan.

Tässä vaiheessa voisi cis-mies kuitenkin kysyä, että missä oli B:n oikeudet omiin mielipiteisiinsä? Saiko hän olla oma itsensä? Tuliko hän oikeasti paikalle loukkaamaan ketään ja oliko pois potkiminen kohtuullista ja oikeutettua?

Tässä kuvitteellisessa tilanteessa kiteytyy eräs suurimmista ongelmista SJ-filosofiaan liittyen: Se ei määrittele, miten itse tulee toimia, jotta maailmasta tulee parempi paikka. Se on kiinnostunut vain siitä, miten muiden tulisi toimia, jotta itsellä olisi hyvä olla.

Ei-perinteisten sukupuolten edustajat esimerkiksi usein vaativat, että heitä kutsutaan keksityillä sanoilla ja nimenomaan minkäänlaisia oletuksia ei saisi tehdä heidän sukupuoleensa liittyen. Kenelläkään ei tietenkään ole tietoa siitä, mitä sanoja tulisi milloinkin käyttää. Tämän ideologian kannattajatkaan eivät tiedä kuinka paljon näitä eri sukupuolia sitten on ja mitä sanoja tulisi missäkin yhteydessä käyttää. Kaikki ovat yksilöitä ja kaipaavat erilaista kohtelua ja ovat myös sen erityisen kohtelun ansainneet, joten jokaisen tulisi aina nämä asiat etukäteen selvittää. Myöskään henkilön kutsuminen aina nimeltä ei kelpaa kaikille. Jännäksi asian tekee sekin, että jonain päivänä henkilöstä nyt vain sattuu tuntumaan vähän eri sukupuolelta ja jos menee kutsumaan eilisen sallitun termin avulla, niin pieleenhän se menee ja taas pitää suuttua.

Selvyyden vuoksi sanottakoon, että tässä ei siis ole kysymys biologisesta sukupuolesta (sex) vaan sukupuoliroolista (gender) yhteiskunnassa ja siihen liittyvistä oletuksista (ja väärä oletus on siis aina paha asia). Perinteisesti nämä kaksi ovat olleet sama asia, mutta nyt niistä pyritään eroon (kaikki ovat mitä haluavat) ja muutetaan sen vuoksi sääntöjä.

Niille, joita tämä koko liike tai itseasiassa koko kirjoitus ei hirveästi kiinnosta: ensinnäkin onnittelut siitä, että luit silti tänne asti. Toisekseen, koko ongelma tuntuu varmasti aika absurdilta. Jos joku nyt hermostuu siitä, että toinen ei sattunut arpomaan oikeaa sanaa (esimerkiksi englanniksi he, she, (f)ae, ey, per, they, ve, xe, ze/zie, ... ja tämä ei ole edes mitenkään kattava lista) tänään häneen viitatessaan, mitä väliä sillä loppujenlopuksi on? Tällainen hermostuminenhan on vain kyseisen yksilön henkilökohtainen ongelma. Valitettavasti se ei vain näin ole, kun tämän filosofian tukeminen kirjataan yhteisön säännöstöihin yhä enenevissä määrin: Säännöt ilmestyvät miittien käytössääntöihin, yritysten toimintaohjeisiin, opiskelijabileiden järjestämisohjaisiin – ja myös lakiteksteihin. Muunmuassa Kanadassa kehitettiin lainsäädäntöä, että on laitonta kutsua henkilöä väärällä pronominilla. Siinä sitten selittelet tuomarille, että: "Kyllä se vielä 5 min sitten oli oikea! Mistä minä olisin voinut tietää, että osa ihmisistä arpoo sen vähän väliä uusiksi?"

Käytännössä tässä siis luodaan koodisto, jota voidaan käyttää hyökkäämään sopivia henkilöitä vastaan aina tarvittaessa. Valitetaan vain ylemmälle taholle (firmojen esimiehet, yliopistojen johto, miittien järjestäjät, oikeuslaitos), että nyt on omia oikeuksia poljettu, koska toinen ei tehnyt niin kuin halusin.

Parasta tässä kaikessa on siis se, että oma loukkaantuminen voi olla täysin mielivaltaista. Koska tärkeintä on omat tunteet, eikä sillä ole väliä, että toinen olisi oikeassa. Mistä muut tietää, mitä kukakin oikeasti tuntee ja miten paljon kyse on vain ilkeilystä? Tätähän voi väärinkäyttää aivan loputtomasti.

Koska yleensä ollaan kiinnostuneita vain vähemmistöjen oikeuksista, enemmistön edustajan tasa-arvoa voidaan tarvittaessa polkea. Syrjinnässä ongelmana ei siis ole enää se, mitä tehdään, vaan mihin viiteryhmään henkilö sattuu kuulumaan. Tässä vaiheessa yleensä muistetaan tarkistuttaa ne omat etuoikeudet ja kerrotaan järjestelmien rakenteisiin piilotetusta syrjinnästä, minkä vuoksi vähän ihmisiä syrjimällä toisaalla tasataan sitä jotain toisessa paikassa toiseen kohdistuvaa epätasa-arvoa. Esimerkkinä tästä on vaikkapa vähemmistön edustajan suosiminen työnhaussa, vaikka häviäisikin pätevyydessä jollain tavalla määritellyn enemmistön edustajalle. Parempaa työntekijää ei siis tarvitse palkata, koska heillä (viiteryhmänä) menee kuitenkin keskimäärin paremmin kuin vähemmistön edustajalla. Tämä on siis sitä positiivista syrjintää.

Miten luulette vaikeista asioista keskustelemisen olevan mahdollista tällaisessa yhteisössä, jossa tärkeintä on tunteiden suojeleminen? Asioista vaikeita tekee usein juuri se, että ne menevät tunteisiin. Jos puhutaan jostain itselle tärkeästä asiasta ja kyseenalaistetaan omia perusarvoja tai toimintatapoja, monilla nousee siinä vaiheessa pala kurkkuun ja keskustelukumppanin kunnioittaminen on silloin hyvin vaikeaa. Miten sitä vastakkaista mielipidettä tai sen perusteluja voi edes kuunnella, kun se ajattelee noin?

Tässä erityisesti piilee tällaisen yhdenmukaisuuteen pakottavan toimintamallin vaarat: Jos kukaan ei saa osoittaa virhettä tai ongelmaa, miten se voidaan koskaan korjata? Jos ainoa oikea totuus on se, että miehet ja naiset ovat täsmälleen samanlaisia ominaisuuksiltaan, tummaihoiset kuuluvat bussin perälle, kaikki kulttuurit ovat aivan yhtä arvokkaita sisäisistä toimintamalleistaan ja arvoistaan riippumatta, homous lähtee hakkaamalla, sukupuolia on äärettömän monta, naisten ei ole hyvä antaa äänestää jne. Mitä sitten jos joku näistä asioista ei oikeasti pidäkään paikkaansa ja sitä kuitenkin toistetaan ainoana sallittuna näkemyksenä?

Miten siis tällainen yhteisö voi koskaan korjata virheitään? Vai onko maailma vain väärässä, kun se ei toimikaan oikeasti niin kuin oman yhteisön sisäisesti kehittämä ainoa sallittu koodisto määrittelee? Sivuutetaan vain kaikki todisteet vastaan ja jatketaan valitulla linjalla?

Me kaikki siis eletään omanlaisessa kuplassamme. Me keräämme ympärillemme ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla – ja usein se tarkoittaa juuri samanlaista maailmankatsomusta. Harvoin me ollaan kuitenkaan ihan kaikista asioista samaa mieltä kavereidemme kanssa. Miltä se oikein tuntuu, kun sitä omaa oikeaa mielipidettä asioista ei voikaan sanoa pelkäämättä, että menettää ystävänsä? Mitä jos he kokevat olemuksensa niin verisesti loukatuksi, kun joskus kerrotkin oikean näkemyksesi jostain asiasta, mitä ei voi nyt ääneen sanoa?

Kaikenkokoisten yhteisöjen tasolla tämänlaiset periaatteet ovat hyvinkin haitallisia. Asioista pitää voida keskustella eikä yrittää tukahduttaa sitä erilaista näkemystä. Tukahduttaminen on vain juuri tämän SJ-liikkeen ytimessä. Kun luodaan ympäristö, missä ketään ei saa loukata, mitään ei voi enää kritisoida!

Tämä ei voi olla hirveän terveellistä myöskään näissä yhteisöissä sisällä oleville ihmisille, jos he eivät pysty käsittelemään yhteisön ulkopuolelta tulevia ajatuksia. Jos kaikki mielipiteet pitää validoida ensin oman yhteisönsä normistoa vasten, kaikki eri mieltä olevat ovat aina suoraan väärässä. Missä vaiheessa nämä ihmiset voivat esittää omia kriittisiä ajatuksiaan oman yhteisönsä sisällä, kun näkevät sen toiminnassa ongelmia? Tilanteesta tulee minulla mieleen tiiviit uskonnolliset yhteisöt, missä vääristä mielipiteistä rangaistaan hylkäämällä perheiden ja ystävien taholta.

Siinä sitä onkin sitten sosiaalista oikeutta kerrakseen.

Suurelta osinhan tämä oli tällaista ajatusten virtaa, mutta jos olette eri mieltä (tai jopa samaa) jostain kohdasta, niin kuulen siitä mielelläni. Kaikkiin osa-alueisiin ei voi millään puuttua yhdessä alustuksessa enkä varmasti tiedäkään kaikista SJ-näkemyksistä vielä riittävästi niin tehdäksenikään.

Miksi tämä on paras juttu ikinä ja tulisi viedä yhteiskunnan kaikille tasoille säännöstöinä ja jopa lakikirjaan? Jäikö jotain tärkeää sanomatta? Vai olenko ymmärtänyt jotain olennaista aivan väärin?

Tiedän, että tälläkin foorumilla pyörii aihepiiriin perehtyneitä ja myös liikkeen ylpeitä jäseniä. Korjatkaa tai kommentoikaa siis ihmeessä, jos minulla meni jotain oleellista pahasti pieleen, niin saadaan mielenkiintoinen keskustelu käyntiin.

TL;DR: Olen huolissani kehityksestä, joten olisi hyvä keskustella aiheesta.

Ansku

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #1 : 13.05.2018, 20:30 »
TL;DR oli hienosti kiteytetty. Olet huolissasi kehityksestä. Onnea valitsenallesi tielle.

Tuli

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #2 : 13.05.2018, 20:32 »
Huh, aika moista tajunnanvirtaa, mutta tartunpa nyt omalta osaltani, kun kuulun tähän muunsukupuolisten joukkoon, johon tekstissä viittaat.

Minulle turvallisemman tilan periaatteissa ei ole kyse siitä, ettei kukaan koskaan saisi sanoa mitään mikä loukkaa jonkun tunteita. Kyse on siitä, ettei turhaan sallita ihmisten loukkaamista näiden seksuaalisuuden, sukupuolen tai muiden vastaavien identiteettiä rakentavien asioiden kulmasta.

Hyvä esimerkki sellaisesta käytöksestä, joka pitää karsia on ihminen, joka tulee miittiin ja jossain tilanteessa kommentoi muualla tapahtunutta sanomalla vaikka "vitun homot" ajattelematta lainkaan sitä, että tuollainen loukkaava käytös ei ole ok ja että paikalla saattaa olla homoja, jotka ovat vasta alkaneet tutustua omaan seksuaalisuuteensa.

Sama pätee sitten sukupuoleen.

Itse ulotan tämän myös cis-sukupuolisiin ja heteroihin, koska minun mielestäni kaikki ansaitsevat mahdollisuuden rakentaa omaa identiteettiään ilman, että muut harjoittavat negatiivisia yleistyksiä tällaisten ominaisuuksien perusteella.

Mitä tulee vaikeiden asioiden käsittelyyn, oma vuosien kokemus opettajana ja pedagogisten opintojen tekeminen opetti minulle sen, että tunnetasolla vaikeita asioita voidaan ryhmässä käsitellä silloin, kun kaikilla on turvallinen olo. Pelon ensimmäinen uhri on analyyttinen ajattelu ja rauhallinen keskustelu.

Siksi ainakin minä tähtään aina siihen, että tila olisi turvallinen, kun tapahtumia järjestän. Virheitä sattuu ja välillä oppii taas uusia näkökulmia ja pystyy taas vähän parempaan.

Lopuksi: meidän kaikkien voi olla vaikeaa ymmärtää toisiamme, kun tulemme erilaisista taustoista ja meillä on kullakin omat haasteemme identiteettimme löytämisessä ja sen kanssa elämisessä. Siksi kannattaa kuunnella muita - siis ihan oikeasti kuulla.

Ms. M

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 2968
  • An' I don't give a damn 'bout my bad reputation.
  • Galleria
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #3 : 13.05.2018, 21:26 »
Kannattanee tutustua tyyppiin nimeltään Jordan Peterson, joka on antanut ihan aiheellista kritiikkiä SJW-liikkeelle. Itse en ihan voi kaikessa olla Mr.Petersonin kanssa samoilla linjoilla, mutta hänellä on erittäin hyviä pointteja.

Ja ei, hän ei ole oikeistolainen tai rasisti.

NeitiM

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #4 : 13.05.2018, 21:38 »
Hyvää tekstiä, ymmärsin kaiken ja hienosti kirjoitettu asiat auki ^-^ Harvoin lukee näin hyviä kirjoituksia täällä - eiku ei - tämä on minulle ensimmäinen  ^-^ 

Offia tai omaa tajunnan virtaa:
Näitä juttuja olen miettinyt, mutta olen tullut siihen tulokseen, että avautumalla ja antamalla vähän itsestään tänne on täysin riittävä, vaikka se ei miellyttäisi ja pitäisi suojella vähän enemmän itseä ja omia ajatuksia. Muistelen, että olen joskus miitissä vähän loukkaantunut (kun muut olivat etäisiä), mutta annoin olla, että tää on kestettävä ja ehkä noilla muilla on jokin rooli päällä ku ovat noin ylpeitä / negaa huokuvia otuksia  ::) hyvä, etten tarvitse minäkuvan pönkitykseen muita  8) ::)

Leikkisa

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #5 : 13.05.2018, 22:02 »
Kannattanee tutustua tyyppiin nimeltään Jordan Peterson, joka on antanut ihan aiheellista kritiikkiä SJW-liikkeelle. Itse en ihan voi kaikessa olla Mr.Petersonin kanssa samoilla linjoilla, mutta hänellä on erittäin hyviä pointteja.

Ja ei, hän ei ole oikeistolainen tai rasisti.
Jordan Peterson on kyllä minullekin hyvin tuttu henkilö ja voin itsekin suositella hänen ajatuksiinsa tutustumista. Hän on käsitellyt paljonkin tämän ilmiön ympärillä olleita tapahtumia (mm. haastatellut sitä Googlelta pois potkittua insinööriä, josta kohuttiin jonkin aikaa sitten) ja ollut aikoinaan itsekin osapuolena SJW-taisteluissa yliopistomaailmassa.

Leikkisa

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #6 : 13.05.2018, 22:48 »
Huh, aika moista tajunnanvirtaa, mutta tartunpa nyt omalta osaltani, kun kuulun tähän muunsukupuolisten joukkoon, johon tekstissä viittaat.

Minulle turvallisemman tilan periaatteissa ei ole kyse siitä, ettei kukaan koskaan saisi sanoa mitään mikä loukkaa jonkun tunteita. Kyse on siitä, ettei turhaan sallita ihmisten loukkaamista näiden seksuaalisuuden, sukupuolen tai muiden vastaavien identiteettiä rakentavien asioiden kulmasta.

Hyvä esimerkki sellaisesta käytöksestä, joka pitää karsia on ihminen, joka tulee miittiin ja jossain tilanteessa kommentoi muualla tapahtunutta sanomalla vaikka "vitun homot" ajattelematta lainkaan sitä, että tuollainen loukkaava käytös ei ole ok ja että paikalla saattaa olla homoja, jotka ovat vasta alkaneet tutustua omaan seksuaalisuuteensa.

Sama pätee sitten sukupuoleen.

Itse ulotan tämän myös cis-sukupuolisiin ja heteroihin, koska minun mielestäni kaikki ansaitsevat mahdollisuuden rakentaa omaa identiteettiään ilman, että muut harjoittavat negatiivisia yleistyksiä tällaisten ominaisuuksien perusteella.

Mitä tulee vaikeiden asioiden käsittelyyn, oma vuosien kokemus opettajana ja pedagogisten opintojen tekeminen opetti minulle sen, että tunnetasolla vaikeita asioita voidaan ryhmässä käsitellä silloin, kun kaikilla on turvallinen olo. Pelon ensimmäinen uhri on analyyttinen ajattelu ja rauhallinen keskustelu.

Siksi ainakin minä tähtään aina siihen, että tila olisi turvallinen, kun tapahtumia järjestän. Virheitä sattuu ja välillä oppii taas uusia näkökulmia ja pystyy taas vähän parempaan.

Lopuksi: meidän kaikkien voi olla vaikeaa ymmärtää toisiamme, kun tulemme erilaisista taustoista ja meillä on kullakin omat haasteemme identiteettimme löytämisessä ja sen kanssa elämisessä. Siksi kannattaa kuunnella muita - siis ihan oikeasti kuulla.
Itse erottaisin tuollaiset "vitun homot"-huutelijat ihan normaaleiksi häiriköiksi, joilla ei olekaan sen kummempaa panosta tuotavaksi mukaan keskusteluun.

Lähemmäs minun tarkoittamaa skenaariota päästään siinä, jos tällaiseen turvalliseen ryhmäkeskusteluun osallistuu kaksi tavallista keskustelijaa, joilla on vain hyvin erilaiset näkemykset asioista. Jos molemmat voivat (sinun määritelmän mukaan) turvallisessa tilassa keskustella näkemyksiään omista lähtökohdistaan ja joutuvat myös sietämään toistensa erilaiset ajatukset, silloin ei olla SJW:n kuvaamassa turvallisessa tilassa niin kuin minä olen sen ymmärtänyt. Silloin ollaan pikemminkin hyvässä tilanteessa käydä dialogia eri näkökulmista, jota pidän erittäin hyödyllisenä. Jos taas lopputuloksena on se, että toinen ei voi omaa mielipidettään esittää, koska sen esittäminen loukkaisi toisen tunteita, ollaan taas ongelmallisessa tilanteessa.

Esimerkiksi voisiko keskustelua käydä oikeudesta aborttiin vs. sikiön oikeudesta saada elää, jos vaikka juuri tämä päätös sattuu koskettamaan läheisesti jotain läsnäolijaa? Vaikka keskustelua käytäisiin hyvin yleisellä tasolla, abortin tuomitseva kanta voisi hyvinkin hermostuttaa henkilöä, joka on juuri sellaisen tehnyt. Ainahan voi tietenkin esittää, että silloin kyseessä ei ole oikea aika tai paikka siihen ja tämä keskustelu olisi hyvä käydä myöhemmin, kun asia ei enää kosketa ketään niin läheltä. Mutta jos otetaan riittävän suuri yhteisö foorumiksi, ei välttämättä löydy sellaista ajankohtaa, jolloin asia ei ketään läheltä koskettaisi. Tämä keskustelu voisi kuitenkin olla hyvä käydä läpi niitä viittä muuta paikallaolijaa sillmälläpitäen, jotka eivät ole asiaa vielä osaltaan pohtineet, mutta joille se saattaisi olla tulossa ajankohtaiseksi myöhemmässä vaiheessa elämää? Seksuaalisuus- ja sukupuoliteemojen ympärillä ei voi edes löytää tällaisia turvallisia aikarajoja, kun ihmiset nyt ovat sellaisia kuin ovat ja osa ihmisistä tulee aina olemaan helpommissa tai vaikeammissa tilanteissa näiden käsittelyä ajatellen.

Tuli

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #7 : 13.05.2018, 23:39 »
No, minulle kyse ei ole siitä voiko keskusteluja asiasta kuin asiasta käydä, vaan siitä että jos haluaa puhua vaikka omista näkemyksistään raiskauksiin, on hyvä huomioida se, että keskustelussa on todennäköisesti paikalla joku, joka on raiskattu. Tai useampi.

Se on minun mielestäni inhimillisen käytöksen lähtökohta.

Brak

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #8 : 14.05.2018, 01:23 »
No, minulle kyse ei ole siitä voiko keskusteluja asiasta kuin asiasta käydä, vaan siitä että jos haluaa puhua vaikka omista näkemyksistään raiskauksiin, on hyvä huomioida se, että keskustelussa on todennäköisesti paikalla joku, joka on raiskattu.

Mutta kunnioitatko sinä muiden arvoja?

Minun maailmankatsomustani voi kutsua linkolalaiseksi. Kannatan luonnon arvon nostamista ihmisarvon yläpuolelle, ihmisten laajamittaista tuhoamista, demokratiasta luopumista ja siirtymistä pysyvään köyhyyteen ja paikallisuuteen.

Kun joku puhuu ihmisarvosta tai ihmisarvon kunnioituksesta, se ärsyttää minua, joskus myös loukkaa, koska minusta luonto tulee nostaa ihmisen yläpuolelle, eikä ihmisarvoa saa kunnioittaa.

Kunnioitatko sinä minun ihmisvihaani, vai onko niin, että sinä saat vaatia ihmisten kunnioittamista, vaikka se loukkaa minua?

Mitä tehdään, kun minun arvojeni mukaan ihmiset on tuhottava ja sinun arvojesi mukaan ihmisiä on kunnioitettava?

Ethän vain koskaan missään porukassa vaadi ihmisten kunnioitusta, koska joukossa saattaa olla minunlaisiani linkolalaisia, joiden mielestä luonto on asetettava ihmisen edelle?

Leikkisa

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #9 : 14.05.2018, 01:57 »
No, minulle kyse ei ole siitä voiko keskusteluja asiasta kuin asiasta käydä, vaan siitä että jos haluaa puhua vaikka omista näkemyksistään raiskauksiin, on hyvä huomioida se, että keskustelussa on todennäköisesti paikalla joku, joka on raiskattu. Tai useampi.

Se on minun mielestäni inhimillisen käytöksen lähtökohta.
Miten tämä mielestäsi pitäisi huomioida?

Eri ihmiset ovat kokeneet kaikkea mahdollista: raiskauksia, vanhempien tai perheen menettämistä, erilaisia vaikeita elämäntilanteita jne. Jos tarkoitus on se, että nämä henkilöt eivät koskaan joutuisi käsittelemään ikäviä kokemuksiaan, ainakin keskustelussa aiemmin mainittu Jordan Peterson on vähän eri mieltä tilanteen hoitamisesta. Ainakin omaan maallikkonäkemykseeni sopii kyllä hyvin hänen käsityksensä, että ihmisiä ei tule suojata pahalta maailmalta, vaan heitä pitää auttaa selviytymään siitä huolimatta. Miehen omat sanat voi käydä kuuntelemassa täältä: Jordan Peterson on why university safe spaces are absurd and crippling, kesto 3:35.

D79Mies

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 732
  • Haista vittu ei ole turvasana.
  • Galleria
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #10 : 14.05.2018, 07:12 »
Tuosta tulikin mieleen, että viime kuun lopulla kuuntelin YLEllä KulttuuriCocktailia. Jakson nimi oli Jordan Peterson, pelasta meidät. Siinä sivuutettiin postmarxilaisuutta totalitarismin näkökulmasta.
https://areena.yle.fi/1-4036471

vila

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #11 : 14.05.2018, 07:24 »
No, minulle kyse ei ole siitä voiko keskusteluja asiasta kuin asiasta käydä, vaan siitä että jos haluaa puhua vaikka omista näkemyksistään raiskauksiin, on hyvä huomioida se, että keskustelussa on todennäköisesti paikalla joku, joka on raiskattu. Tai useampi.

Se on minun mielestäni inhimillisen käytöksen lähtökohta.
Miten tämä mielestäsi pitäisi huomioida?

Eri ihmiset ovat kokeneet kaikkea mahdollista: raiskauksia, vanhempien tai perheen menettämistä, erilaisia vaikeita elämäntilanteita jne. Jos tarkoitus on se, että nämä henkilöt eivät koskaan joutuisi käsittelemään ikäviä kokemuksiaan, ainakin keskustelussa aiemmin mainittu Jordan Peterson on vähän eri mieltä tilanteen hoitamisesta. Ainakin omaan maallikkonäkemykseeni sopii kyllä hyvin hänen käsityksensä, että ihmisiä ei tule suojata pahalta maailmalta, vaan heitä pitää auttaa selviytymään siitä huolimatta. Miehen omat sanat voi käydä kuuntelemassa täältä: Jordan Peterson on why university safe spaces are absurd and crippling, kesto 3:35.

Varmasti nyt on sitten raja siinä, että kenen kanssa näitä ikäviä kokemuksia täytyy alkaa käsittelemään. Jos lähdetään ihan peruskäytöstapojen noudattamisesta (eli siitä, että tuntemattomassa seurassa vältetään liian uskonnollisia, poliittisia ja seksuaalisia aiheita) niin päästään jo aika pitkälle. Sitten kun tunnetaan ihmisiä vähän paremmin niin voi keskustella kaikesta, silloin voi huomioida paremmin sen onko seurassa ihmisiä joita aihe voi mahdollisesti loukata.

En itse kuulu sukupuolivähemmistöön, mutta kuulun vähemmistöön X (en halua nyt tässä antaa tarkempia yksityiskohtia). Käytännössä ihan mihin tahansa menenkin niin on vaarana se, että kuulen vähemmistöön X liittyviä vitsejä ja olenpa kuullut ihan suoraa vihapuhettakin. Sitten kun selviää, että  minä itse kuulun vähemmistöön X niin näitä puheita minun seurassani pyydetään anteeksi, mutta en koe tarpeelliseksi kertoa kaikille ihmisille kuuluvani tuohon vähemmistöön (sitä ei minusta päältä näe, toki siis esim. tuttavat saavat äkkiä tietää, mutta en sitä tuntemattomille kerro). Niinpä näitä loukkaavia tilanteita on aika paljonkin, ne kaikki olisi vältettävissä peruskäytöstavoilla ja sillä ettei automaattisesti oletettaisi läsnäolijoiden kuuluvan enemmistöön (tai enemmistön pitävän automaattisesti vähemmistövitsejä hauskoina). Tilanne sitten johtaa siihen, että jos bongaan ihmisen kertoilevan typeriä vitsejä vähemmistöstä niin hän sitten vain päättyy kusipää-listalle enkä myöhemminkään lähenny hänen kanssaan. Jos on pakko olla tekemisissä esim. töissä niin sitten ilmoitan julkisesti, että hän loukkaa minua - mutta tässäkin taas edetään kylmän asiallisiin suhteisiin. Minulle safespace tarkoittaa sitä, että noudetaan käytöstapoja ja hienotunteisuutta. Ihan mukavilta vaikuttaviin ihmisiinkin on jäänyt tutustumatta, koska en ole jaksanut lähteä selvittämään ovatko vitsit vain vahinkoja vai onko kyseessä oikeasti syrjintää harrastava yksilö.

Tuli

  • Vieras
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #12 : 14.05.2018, 12:07 »
No, minulle kyse ei ole siitä voiko keskusteluja asiasta kuin asiasta käydä, vaan siitä että jos haluaa puhua vaikka omista näkemyksistään raiskauksiin, on hyvä huomioida se, että keskustelussa on todennäköisesti paikalla joku, joka on raiskattu. Tai useampi.

Se on minun mielestäni inhimillisen käytöksen lähtökohta.
Miten tämä mielestäsi pitäisi huomioida?

Eri ihmiset ovat kokeneet kaikkea mahdollista: raiskauksia, vanhempien tai perheen menettämistä, erilaisia vaikeita elämäntilanteita jne. Jos tarkoitus on se, että nämä henkilöt eivät koskaan joutuisi käsittelemään ikäviä kokemuksiaan, ainakin keskustelussa aiemmin mainittu Jordan Peterson on vähän eri mieltä tilanteen hoitamisesta. Ainakin omaan maallikkonäkemykseeni sopii kyllä hyvin hänen käsityksensä, että ihmisiä ei tule suojata pahalta maailmalta, vaan heitä pitää auttaa selviytymään siitä huolimatta. Miehen omat sanat voi käydä kuuntelemassa täältä: Jordan Peterson on why university safe spaces are absurd and crippling, kesto 3:35.

Vila jo vastasi varsin hyvin.

Yliopistossa opettaessani pyrin siihen, että ihmiset tutustuvat ja kykenevät puhumaan keskenään edes jostain hieman vaikeammasta asiasta ennen kuin rupesin puhumaan esimerkiksi terrorismista ja lasten kuolemista (keksitty esimerkki) ja tarvittaessa varoitin ennakkoon, että käsiteltävä aihe voi olla emotionaalisesti vaikea.

Kinky-kontekstissa se voi tarkoittaa vaikka sitä, että ei heitä vitsejä asioista, joita ei oikeasti ymmärrä, pyrkii tutustumaan toisiin vähitellen ja antaa ihmisille tilaa ja luontevan tilaisuuden poistua keskusteluista, joihin eivät halua osallistua. Tämä on mielestäni peruskohteliasta käytöstä, joka kannattaa opetella ihan kaikkea elämää varten.

Olennaista on se, että kohtaa ympärillään olevat ihmiset ihmisinä siis ajattelevina ja tuntevina henkilöinä, joilla on oma historiansa ja oma elämänsä.

Sigmamies

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1059
  • Sanansa mittainen kusipää
  • Galleria
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #13 : 14.05.2018, 17:23 »
Tää oli kyllä hyvä aloitus,ehkä paras lukemani ja vielä taisin olla samaa mieltä kaikesta vaikkei aihe itseäni kosketa millään tavalla  :)

Stylos

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 785
  • Ainoan oikean kinky-totuuden Suur-Mufti
  • Galleria
Vs: Social Justice ja me
« Vastaus #14 : 14.05.2018, 17:34 »
Jos nyt omana tajunnanvirtana, niin maalaisjärkeä pitää tietenkin noudattaa ja muistaa esim. raiskauksista puhuttaessa, että joku kuulia on voinut sellaisen kokeakin. Kuitenkin jos jätetään puhumatta uskonnosta, politiikasta ym., joka voi jotain loukata, tarkoittaa se, että käytännössä keskusteluista tulee pelkkää lätinää.

Avoin ja kriittinen keskustelu on kuitenkin demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Turvalliseen keskusteluympäristöön kuuluisi mielestäni myös se, ettei tarvitsisi pelätä leimaa tai karkoitusta yhteisöstä, jos tulee (mahdollisesti tahattomasti) käyttäneeksi jotain termiä, jota pidetään sopimattomana. Hyvä ohje on varmasti se, että jos joku sanoo jotain typerän ja loukkaavan kuuloista on parasta ensin olettaa kyseessä olevan oman väärinymmärryksen tai puhujan väärän tiedon, vasta sitten pahan tahdon,

Usein nekin, jotka kovasti vannovat korrektiuden nimeen voivat omata sen suhteen vähän kaksoisstandardeja ja sitä paitsi koskaan ei voi tietää, mikä triggeröi ihmisiä ja maailma ei ole safe space. Yliopisto-opetuksesta tulee mieleen eräs sukupuolentutkimuksen luento, jossa erästä suomalaista feminismiä kritisoinutta mieskirjailijaa (vai oliko nyt tutkija) käsiteltiin vähättelevään sävyyn. Tämän tytär oli yleisössä. Arvatkaa loukkaantuiko. Entä silloin, kun joku vähemmistön edustaja loukkaantuu jostain, joka on itse asiassa fakta? Varsinkin historian saralla tällaista on paljon.

Tämä nykysuuntaus varoa ihmisten loukkaantumisia ja varmuuden vuoksi loukkaantua vielä toistenkin puolesta ei näytä ainakaan auttaneen ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja vähentäneen loukkaantumisia ja ristiriitoja. On käynyt kyllä tasan päinvastoin ja pidän esimerkiksi poliittista hypercorrectiutta merkitävänä syynä sille, että Trump pääsi valtaan. Jos jousta jännitetään liikaa, se katkeaa,

Tuossa on tullut esille, kuinka sopimattomiksi katsottujen vitsien kertojaa on alettu vältellä. Vältellä voidaan myös alkaa eri vähemmistöjen edustajia tai SJW:ksi epäiltyjä, jos pelätään jotain kalabaliikia, jos ymmärtämättömyyttä tulee käytettyä vääriä termejä. Olen kyllä hyvin huolissani siitä, kuinka ihmiset vetäytyvät kupliinsa ja haluavat kuulla vain itselleen sopivia asioita. Sellaisella on yleensä vaaralliset seuraukset.