Ei enää mastereita

[Kolumnisti]

Ei enää mastereita

Kun vasta kurkistelin kinkymaailmaan, pidin itsestään selvänä että taipumukseni on alistua juuri miehille. Tähän ei ollut itse asiassa mitään sen kummempaa syytä kuin se, että tuolloin en uskonut minulla olevan mitään mahdollisuuksia saada naisia saati muunsukupuolisia. Näin cis-naisena se yksinkertaisesti on vaikeampaa kuin löytää kiinnostuneita miehiä.

Kinkymaailman suhdanteet ovat kuitenkin toisenlaiset, ja täällä on huomattavasti yleisempää päätyä myös samansukupuolisten seuraan. Aloin kokea, ettei asialla oikeasti ole mitään tekemistä alistumiseni kanssa. Seksuaaliset dynamiikat rakentuvat jotain aivan muuta reittiä kuin kromosomipareja pitkin, enkä nähnyt yhtään syytä miksi minkäänlaiset sukupuolipresentaatiot olisivat ennalta määränneet, tahtoisinko alistua vai en.

Hiljattain olen huomannut, ettei se enää mene minun kohdallani aivan niin. Jostain pimeistä syövereistä mieleeni on jälleen hiipinyt sukupuolittunut ennakkoasenne, joka pystyttää raja-aitoja fantasiamaailmaani: ei enää mastereita.

Tarkkasilmäisimmät baarikärpäset ovat saattaneetkin jo huomata, miten kurkkuani myöten kyrpiintynyt olen muutamien käyttäjien käytökseen tässä mestassa. Jokainen näistä minua nyppivistä näpyttelijöistä ei suinkaan ole dominoiva mies, osaavat ne muutkin, mutta tilastollisesti masterit kiistatta dominoivat minun mustaa listaani. Mielikuvani dominoivista miehistä yleensä on kääntynyt niin reippaasti miinukselle, että on jopa minun mielikuvituksellani hirveän vaikeaa kuvitella masterismiestä joka kiinnostaisi minua seksuaalisesti pientä vähää. Taakse jääneitä ovat tällä erää fantasiat huonosti käyttäytyvistä miehistä.

Se on vähän harmikin, mutta samalla pirun mielenkiintoista. Muistan joskus törmänneeni muihin bi/panseksuaalisiin naisiin, jotka ovat ilmoittaneet alistuvansa ainoastaan naisille, tai pikemminkin, että eivät missään tapauksessa ajattele alistuvansa miehille. Pääni kuhisee kysymyksiä, joihin on vastauksia varmasti yhtä monta kuin on vastaajiakin:

Mitä tekemistä mieheydellä tai naiseudella loppuviimein on, jos on fetissinomainen tarve alistua tai alistaa, satuttaa tai tulla satutetuksi? Vai onko vain syystä tai toisesta ohjauduttu ajattelemaan että olisi, elämänpituisella tai tällä tavalla lyhkäisemmällä aikajänteellä? Onko yleistä, että taustalla on huonoja kokemuksia, kaltoinkohtelua tai turhautumista? Vai sattuuko se nyt vain olemaan niin, että tietyllä tavalla sukupuolittuvat ihmiset kiihottavat yhdellä, toiset taas toisella tavalla? Tai halutaanko ehkä vain rajata omasta mielenkiinnosta/seuranhausta pois iso joukko varmasti vääriä vastauksia?

Joillekin asia voi olla harvinaisen simppeli. Jos ollaan seksuaalisesti kiinnostuneita vain vastakkaisesta sukupuolesta, niin silloin seksuaalisiksi miellettyjä asioita tehdään vain sen sorttisten kanssa ja sillä hyvä. Mutta aina se ei ole niin yksioikoista. Voidaan esimerkiksi piiskata silkasta piiskaamisen ilosta vaikkei kohde sukupuolinensa varsinaisesti sytyttäisikään, tai toisaalta kieltäytyä antautumasta kivun vietäväksi, koska sitä tarjoava henkilö edustaa vääriä värkkejä. Kaikki tämä on täysin ok, ja samalla aivan pohjattoman mielenkiintoista miettiä.

Sukupuolittuneisuus on asia jota ei vain pääse pakoon vaikka haluaisikin. Mutta millainen on sen suhde D/s:ään, sadomasokismiin tai fetisismiin Sinun kokemuksesi mukaan?


  -pikkusisko

[stoge]

Se on niin söpöö ku nää opiskelijatyttöset alkaa seksuaalisten kokeilujen kautta löytämään ittensä. 
Siitä on muuten tehty monta leffaaki! Kato vaikka pornhubista tai jostai! 

[Ms. M]

Tällaisena jokapaikan pelaajana olen aika kranttu kuitenkin leikkikavereiden suhteen. Tosin, vain yksi sukupuolirajoitus minulla on; en satuta miehiä. En vaan saa siitä mitään kiksejä. Muuten sukupuolella ei ole väliä. Tokihan enemmän olen saanut henkisesti turpaani miehiltä, mutta kylläpä naisetkin osaavat olla kusipäitä.

Enkä kyllä alista ketään,ihan sama onko mies, nainen tai jokin muu.

Ehkä olen siinä mielessäkin myös rajoittunut, ettei minua seksuaalisesti kiinnosta kuin cis-miehet ja -naiset. Persoonina, ihmisinä, kiinnostavat kaikki.

Enemmän olen naisten kanssa viihtynyt viimeaikoina. Ovat tarpeeksi herkkiä ja vaativia, ja uskaltavat antaa kovempaa kipua kuin miehet.

[heinrich]

Eeeh...
No mitenkähän sitä sukupuolisuutta voisi päästä pakoon kun on jompaa kumpaa?
Toki voi koittaa keksiä itse lisää...
Kuluuhan se aika siinäkin.
(joo... Saatte vetää hernettä nenuunne taas jos tahotte)
Mutta saahan sitä ihmiset leikkiä vaikka mitä.

Mulle itelle...
Oon vissiin kirjottanu, että "naiselle".
Eli vastakkaista sukupuolta ja joku määrittelettömän tarkka henkilö.
Ei kuka tahansa naaras vaan juuri se joku, joka "kolahtaa".

Juu, nirso-Petteri

Ihmisten vituttavuudella en ole havainnut olevan sukupuolieroja.

[Apollyon]

... Ja kiitokset Stogelle rakentavasta (not) osallistumisestasi keskusteluun.

--

Teksti herätti muutamiakin ajatuksia.

Ensinnäkin "sukupuoli" on ihan vitun tyhmä termi, ja noin keskimäärin paska käsite. Mikä ihmeen "puoli" ja mistä "suvusta"? Puhutaanko genetiikasta vai fysiikasta vai pukeutumisesta vai käyttäytymisestä? Onko kyseessä biologisten markkerien kokonaisuus vai koettu identiteetti?

Juuri kukaan ei ole oikeasti kiinnostunut "naisista" tai "miehistä", vaan lopulta aika tiukasti rajatusta osasta ihmisiä, joilla on tarpeeksi monta markkeria listasta asioita, joista on jossain määrin tietoinen. Yleensä noinniinkuin arkikielessä sukupuolella tarkoitamme fysiikkaa, eli niitä värmeitä jotka joko ammottaa tai heiluu tuolla haarovälissä, ja mieltymystämme näihin yhdistettynä käyttäytymismalleihin, joilla näiden olemassaoloa on totuttu viestimään. Kun joku sanoo, että haluaa alistua miehelle, hän yleensä tarkoittaa melko suppeasti rajattua kokonaisuutta yleisesti maskuliinisiksi koettuja ominaisuuksia joiden perusteella haluaa rajata sen "miehuuden" jolle on valmis alistumaan. Tapojen ja perinteiden mukaan oletamme, että kanssaihmiset ymmärtävät mitä tarkoitamme emmekä yleensä erittele sen tarkemmin sitä ihmistyyppiä josta olemme kiinnostuneita.

Arkitilanteissa tämä yleensä ihan menee, mutta on hyvä pitää mielessä, että kun sanotaan "mies" tai "nainen", niin se on laaja yleiskäsite joka kattaa kaikenlaisia tallaajia, eikä ole välttämättä hyvä ajatus olettaa, että muut välttämättä ymmärtävät tai ovat valmiita hyväksymään omat määritelmämme sille, mitä noilla sanoilla milloinkin tarkoitetaan.

Mikä näiden suhde sitten on D/s-maailmaan?

Koettu sukupuolten dynamiikka herättää monella fiilikset ja on usein fantasioiden ja mieltymysten keskiössä. Joku alistuva haluaa nuolla juuri tietynlaisen ihmisen genitaaleja, tai joku haluaa sitoa juuri tietynlaiset värmeet ja sitten piiskata ne melkolailla entisiksi. Ihmiset monesti haluavat melko tiukasti valikoidun dynamiikan omansa ja kumppanin koetun sukupuolen välille. Haluamme omiin fiiliksiimme sopivan vastakappaleen niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Hassua tässä on se, että lopulta se sukupuoli on varsin pieni osa niitä ominaisuuksia, joita haemme. En minä halua piiskata kaikkien naisten takalistoja, vaan sen kokonaisuuden sen sukupuolen ympärillä on natsattava hyvin omiin haluihini, mutta käytämme sukupuolta silti karkeana vedenjakana koska monelle se on niin tärkeää. Minulle myös.

Siitä huolimatta on mielestäni hyvä asia muistaa se, että sanoo olevansa "dominoiva naiselle" on vähän sama, kuin sanoisi, että "tykkään ruoasta", eli se ei vielä oikeastaan kerro kovinkaan paljoa merkityksellistä tietoa.

--

Asiasta villasukkaan, on mielenkiintoista seurata sitä varmuutta, jolla nainen dissaa miehiä, ilmeisesti olettaen, että se on ihan ok ja saahan sitä mielipiteensä ilmaista.

Tietty näinhän se on, mutta kääntäkääpä sukupuolet tekstissä toisin päin ja yhtäkkiä ollaan aika jyrkästi sovinistiselta kuulostavassa tekstissä, ainakin meikäläisen silmään. Not cool, sis, not cool. Ihmiset ihmisinä, jos joku on persiistä ihmisenä, niin ei se niistä värmeistä tai koetusta sukupuolesta johdu.

Peace,

A

[Piilukko]

Sekä kromosomitasolla että kokemustasolla että aivotasolla että sillä ja tällä ja tuolla tasolla sukupuolia on löydetty enemmän kuin kaksi. Mielestäni kyse on enemmästä kuin keksimisestä tai leikkimisestä. Suomessa syntyy vuosittain noin 20 intersukupuolista lasta, eli joiden sukuelinten perusteella ei voida päätellä sukupuolta. Kumpi on keksimistä, se että heitä silvotaan sopimaan kahden sukupuolen järjestelmään, vai että todetaan, että sukupuolia on luonnostaan enemmän kuin kaksi?

Itseäni miehiksi kasvatetuista vieraannuttaa se, että kun heiltä ei vaadita sosiaalista taituruutta ihmissuhteissa, ja niin ollen monella ei sitä ole, toisin kuin naisiksi kasvatetuilta/lla. Toki poikkeuksia löytyy molempiin suuntiin, mutta on hullaannuttavaa, kun monta vuotta on deittaillut vain miehiä, tapailla välillä naisia. Tai siis naisiksi kasvatettuja, harvemmin tulee itselle vastaan naisiksi itseään identifioivia tyyppejä.

Toisaalta ihmissuhdesosiaalisuudessa taitavimman tyypit, joita olen tavannut, ovat oleet miehiä. Yksi syy voisi olla siinä, että naisen perustason sosiaalinen taituruus ihmissuhteissa "riittää", siitä ei tule samalla tavalla kritiikkiä/kun ei ole niin hurjia ylilyöntejä, ei huomaa kyseenalaistaa omaa riittävyyttään. Tai ehkä se on ollut vain sattumaa. Mitä tulee oman käytöksen muokkaamiseen, pyrin kyseisten miesten käytöksen suuntaan, vaikka olenkin naiseksi kasvatettu.

[heinrich]

Jospa koitettas jättää toi biologinen saivartelu pilaamasta edes tätä yhtä keskustelua
Palataan siihen jossain toisaalla kun olette löytäneet jonkun muun sukupuolen kuin uros tai naaras, joka kykenee jatkamaan sukua.
Siis olemaan sukupuoli.
Siihen asti mennään ihan molemmilla mitä on.

[Lailai]

Kiitos kiinnostavasta aiheesta Pikkusisko ja kun kysyit lukioiden omista kokemuksista aiheeseen liittyen. Tätä olen juuri viimeaikoikoina miettinyt, kun aihe on yllättäen tullut itselleni ajankohtaiseksi. Mikä on vastakappaleen sukupuolen merkitys ja mistä syntyy halu alistua?

Olen aiemmin viehättynyt naisista seksuaalisesti lähinnä leikkiseura-tasolla. Sen sijaan suuremmat rakkaudet ja seurustelusuhteeni ovat olleet cis-miesten kanssa, samoin kuin halu alistua nimenomaan miehelle. Köh, hieman penisfettariuttakin löytyy..

Oma päänsisäinen maailma on avautunut mukavalla tavalla ja on ollut yllättävää ja vähän hämmentävääkin huomata, miten oma alistumisen halu voi herätä vahvana ja olla riippumaton sen toisen henkilön sukupuolesta.

Tuntuu siltä, että oikeanlaisen ihmisen kohdatessa sukupuolella ei olekaan enää merkitystä. Alistumisen halu menee reippaasti yli aikaisempien sukupuolipreferenssien.

[Apollyon]

Jospa koitettas jättää toi biologinen saivartelu pilaamasta edes tätä yhtä keskustelua
Palataan siihen jossain toisaalla kun olette löytäneet jonkun muun sukupuolen kuin uros tai naaras, joka kykenee jatkamaan sukua.
Siis olemaan sukupuoli.
Siihen asti mennään ihan molemmilla mitä on.

Wait what?

Ensin haluat olla käyttämättä biologiaa perusteluna ja sitten käytät lisääntymisbiologiaa perusteluna. Mites se sitten menikään tuo logiikka omissa näkemyksissä? Haluaisitko selventää myös kantaasi lisääntymiskyvyttömiin ihmisiin, eikö heillä ole sukupuolta vai miten se menee?

--

Hyviä näkemyksiä eri kirjoittajilla.

Useammasta sukupuolesta kiinnostuneilta kysyisin siitä, miten haluaisit alistua on irronnut alkuun olleesta sukupuolisidonnaisuudesta? Kuulostaa siltä, että useammalla kirjoittajalla on ollut halu alistua miehelle, joka on sitten laajentunut tai irronnut sukupuolisidonnaisuudesta.

A

[heinrich]

Jospa koitettas jättää toi biologinen saivartelu pilaamasta edes tätä yhtä keskustelua
Palataan siihen jossain toisaalla kun olette löytäneet jonkun muun sukupuolen kuin uros tai naaras, joka kykenee jatkamaan sukua.
Siis olemaan sukupuoli.
Siihen asti mennään ihan molemmilla mitä on.

Wait what?

Ensin haluat olla käyttämättä biologiaa perusteluna ja sitten käytät lisääntymisbiologiaa perusteluna. Mites se sitten menikään tuo logiikka omissa näkemyksissä? Haluaisitko selventää myös kantaasi lisääntymiskyvyttömiin ihmisiin, eikö heillä ole sukupuolta vai miten se menee?

No ei onnistunu näköjään
Aina, aina löytyy jokujoka haluaa trollata ohi topicin.
Lähetä mulle vaikka privaa jos haluat vääntää aiheesta mutta jätetään tää topicci nyt tolle "keltä haluan piiskaa ja miksi" keskustelulle.

[vila]

Palataan siihen jossain toisaalla kun olette löytäneet jonkun muun sukupuolen kuin uros tai naaras, joka kykenee jatkamaan sukua.

Intersukupuolisuus ei tarkoita sitä, ettei kykenisi jatkamaan sukua.  Mutta joo asia mielenkiintoiselta kolumnilta menee pointti kun aletaan vääntää näitä sukupuolihässäköitä.

Minä kyllä luulen, että Stogella on pointti. Kun ihminen lähtee tutkimaan itseään niin ihminen voi löytää itsensä. Naisen alistuminen miehelle on kuitenkin niin vahva oletus, että jos on vielä kotona saanut sellaisen kasvatuksen niin siitä voi olla aika vaikeaa päästä irti ilman työtä. Itse sain sellaisen kasvatuksen, jossa miehet kulkivat naisen perässä kuin lampaat. Varmaan sen vuoksi pyörittelin omassa päässäni switch-ajatusta aikanaan aika paljonkin, mutta lopulta tulin siihen tulokseen etten sellainen ole. Piti vain tutkia itseä, tosin samalla hukkui subiajatuskin ja jäi vain orja ja adrenaliininarkkari. 

Näistä seksuaalisista suuntautumisista tuli mieleen, että itsehän viehätyn nimenomaan maskuliinisuudesta. Olen aina tykännyt myös maskuliinisista naisista, mutta ajattelin sen olevan vain jonkinlainen heterousjuttu. Ja sitten kun teini-iän bikokeilut eivät oikein menneet putkeen niin en luottanut itseeni. Kinkymaailma avasi sitten silmät sille, etteivät miehet omista maskuliinisuutta. Eivätkä naiset feminiinisyyttä. Itseasiassa sissyt ovat saaneet minut ajattelemaan aika paljonkin omaa käsitystäni feminiinisyydestä. Nykyään pysyn aika helpostikin kuvittelemaan, että olisin tietynlaisen naisen orja. Eli kai olen sitten lopullisesti poistunut biseksuaalisuuskaapistakin

[latexbun]

Sessioin mielelläni kaikensukupuolisten seksikkäiden ja viehättävien ihmisten kanssa, kunhan he eivät ole ahdasmielisiä idiootteja. Toisaalta on hienoa että nämä idiootit antavat kaikki mielipiteensä ylen tänne foorumille, tiedänpä ainakin kuka ei ole tervetullut dungeonilleni ja keneen ei kannata edes tutustua.

[Isrika]

Mä olen yhtä aikaa rajoittunut ja hyvin avoin.

Voin leikkiä ja pitää hauskaa minkä tahansa sukupuolisen kanssa, harrastaa seksiä kimpassa jne, kaikki hauskapidon nimissä. Naisiin en kuitenkaan tunne varsinaista himoa, enemmän herää halut satuttaa tai pistää kimpassa pahnan pohjimmaiseksi miehen kanssa ja pitää sitä leluna. Ja se voi olla erittäin nautinnollista ja tyydyttävää, mutta ihan eri tavalla kuin kiimainen, raju seksi alfa-miehen kanssa, kun himot hyrrää ja kohdistuu juuri siihen kumppaniin. Mitään alistumista siinä ei tosin ole.

Eli, hauskanpidossa ihan sama onko mies tai nainen kohteena, mutta oma raaka himo herää vasta sellaisen miehen läsnäollessa, jonka koen itse hyvin voimakkaasti alfaksi. En tiedä mahtaisiko tuossa olla kyse sitten jostain, että on vastusta tai vahvuutta tarpeeksi. Mielenkiintoinen olisi nähdä pystyisikö joku nainen saamaan saman aikaan, ja varsinkin, millainen se nainen olisi.

Vaikka stogen viestit ei kaikille aukee omintakeisen ulosantinsa vuoksi, niin stogella tosiaan on pointti tuossa, että kokeilujen kautta sitä itsensä löytää. Se itse on seurannut sitä vierestä, miten mä olen subista kasvanut dominoivaksi sadistiksi, kun on tarjottu ja tarjoutunut tilaisuuksia. Ilman näitä olisin edelleen hyvin tiukasti alistuva hetero, eikä seksielämä olisi läheskään näin monipuolista, rönsyilevää ja hauskaa kuin se nyt on.

[Nick]

Sehän on vaan hyvä juttu että kykenee ja on halukas uusille asioille elämässä jos tuntuu siltä että jossain kohtaa voisi näkemystä laajentaa tai uudistaa.

[lemmikki]

Montakin pointtia tässä taas.

Mä oon aina suhtautunut uteliaisuudella kaikkiin sukupuoliin.  Silti päätynyt suhteisiin lähinnä miesten kanssa. Jossain vaiheessa ajattelin, että jos joskus jaan arkeni vielä jonkun kanssa, sen täytyy oikeastaan olla nainen. Ajattelin, että lasten kanssa se olisi toimivin combo. Mutta se johtui lähinnä siitä, miten heikosti exäni otti roolia arjessa ja miten luontevasti itse kannoin kaiken, koska oli pakko. Ja miten kivasti joku vaikka pidemmällä vierailulla ollut nainen oli tukena ja apuna ja seurana ihan vain kyläillessäänkin.

Vika ei ollut sukupuolissa. Vaan henkilöissä.

Alistuminen onkin kinkkisempi juttu. On vaikea nähdä, et joku nainen olisi niin vahva, että se herättäisi mussa varauksettoman halun alistua. Toisaalta, en mielly ajatuksesta, että alistaisin naista. Satuttaminen ja moni muu juttu tulisi kyseeseen kyllä. Mut en osaa kuvitella mitään pysyvää valta-asetelmaa naisen kanssa.

Toisaalta, en mä monille miehillekään voisi luontevasti ja jatkuvasti alistua. Oon ollut niin hyvissä käsissä ja alistunut niin voimakkaasti, et en tiedä, voisiko kukaan muu enää saada mua taipumaan samoin ja tuntuisiko toisaalta mikään kevyempi malli miltään. Tässäkään ei ole kysymys sukupuolista vaan siitä, miten kokemuksen kautta joku ihminen on mulle jotain, jota kenenkään muun on vaikea täyttää. Ehkä kaikenlaisia täyttymyksiä olisi hyvä lähteä hakemaan teoreettisessa uudessa alussa jostain ihan muualta. Ehkä jopa täysin vaniljaisesti.

Mä koen, että kokemuksilla - hyvillä ja huonoilla - on aina jälkensä. Huonot kokemukset saattavat leimata hetkeksi koko sukupuolen tai jonkun spesifimmän ihmisryhmän. Kuten masterit tai nuoremmat naiset tai yksinhuoltajat tai..
Hyvien kokemusten jälkeen saappaita on vaikea täyttää, kun vastapuoli edustaa samaa ryhmää, mut ei ole se sama eikä osaa toimia samoin. Huonojen kokemuksien jälkeen ei halua ehkä antaa uutta mahdollisuutta pettymykseen. Toisaalta oikea ihminen voi taas kääntää kaiken ihan toisin. Osoittaa ja muistuttaa, että lopulta kyse on aina henkilöistä ja kemioista ja erilaisista elämäntilanteista. Että jokaisessa on puutteita ja ominaisuuksia, eikä kahta samanlaista ole. Omat tarpeetkin elävät. Hyviä kokemuksia janoaa lisää. Huonoja haluaa välttää. Elämäntilanne, ikä ja kokemus vaikuttaa siihen, mitä haluaa ja tarvitsee elämäänsä. Ehkä monelle kinkylle jossain vaiheessa vaniljainen, tasa-arvoinen suhde alkaakin näyttäytyä houkuttelevana, kun tulee vaikka aika perustaa perhe. Ehkä kinkypari kasvaa yhdessä vähän siihen suuntaan, unohtamatta kuitenkaan, että kummankin sisällä asuu vielä tarve johonkin muuhunkin, mut arjessa sen merkitys vähenee. Aina pitkäaikaiset suhteet eivät nappaa. Kaveripohjalta toimiminen voi olla myös sukupuolikysymys. Toiset ystävystyvät helpommin vain samansukupuolisten kanssa. Toiset vastakkaisen. Toisille on vaikeaa olla ystäväpohjalta liikkeellä ja samalla kuitenkin sessioida vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Mene ja tiedä. Henkilökohtaisia juttuja.

Se miten joku ärsyttää foorumiteksteissään on monen asian summa. Mä en oo koskaan ärsyyntynyt kenenkään kirjoituksista sen kautta mitä ryhmää tai suuntausta hän edustaa. Mut ilkeys ja asiattomuus on aina ikäviä. Välillä tuntuu, et niin naiset, kuin miehet täällä haluavat osoittaa ylivertaisuuttaan ja kokemustaan ja kykyään dominoida tylyttämällä vaikka harkitsemattomasti avannutta uutta tulokasta. Ja jos ko. tulokas erehtyy puolustautumaan sen sijaan, et iskee vain häntänsä koipien väliin ja pahoittelee sanomisiaan, alkaa joukkopieksentä. Toki subitkin osaavat tehdä samaa. Välillä nää kyllä näyttää kuin joltain alfauroiden ja -naaraiden soidinmenoilta. Oon kuitenkin huomannut, että samat ihmiset saattavat olla varsin fiksun ja asiallisen oloisia muuten. Itse vältän luonnostani turhaa riitelyä - ainakin henkilökohtaisuuksiin menevää, jollekin toiselle draaman rakentaminen, haastaminen ja luulojen pois ottaminen voi kai olla luontaisin tapa kommunikoida. Osin kyse voi olla ihan lennokkaasta kirjoitustavasta. Mut näkisin, että olisi väärin leimata yhtään mitään ryhmää muutaman teräväkielisen perusteella. Koska jokaista sellaista kohden löytyy ainakin kymmenen samoja rasteja sukupuoli- ja suuntautumislaatikoihin laittavaa, joka ei ikinä toimisi samoin tai allekirjoittaisi samoja mielipiteitä.