Haluan kyseenalaistaa Masterini. Näkemyksiä kokeneilta asiaan?

[taikakaulin69]

Sen kun haastatte vaan. Mutta aina pitää varautua siihen, että kun puskee päätään karjalanmäntyyn, puolipallot saavat maistella koivuniemenherraa tai jotain
muuta sopivan kirpeäkäyntistä raippakasvustoa  Siinä ne haasteluhalut haihtuvat haha 

[Mr Glencairn]

En jaksanut ihan kaikkia vastauksia käydä läpi mutta Viridian puhui ainakin asiaa.

Ensinnäkin fyysinen koko ei mielestäni liity suurestikaan asiaan. Toki maskuliininen lihaskimppu on vaikuttava näky mutta uskon että todellinen vaikuttavuus on korvien välissä. Se että retuuttaa toista hiuksista ja paiskaa seinälle on vallan näytös mutta se että saa toisen tottelemaan ja alistumaan sanomatta sanaakaan on suurempi saavutus.

En todellakaan tykkäisi jos subi hyökkäisi päälleni fyysisesti tai vaikka vain olemalla äärimmäisen paha suustaan. Jos hän rauhoittuisi sanallisen komentamisen myötä asia olisi kunnossa, jos joutuisin rajoittamaan liikkumista ottamalla fyysisen otteen ja saamalla hänet rauhoittumaan se olisi vielä ok. Mikäli yksinkertaiset toimet eivät auttaisi en alkaisi todellakaan vääntämään kättä asiasta. Saattaisin poistua jättäen subin rauhoittumaan tai laittaisin subin poistumaan jos olisimme minun paikassani. Minulta voimannäyttö olisi siis varsin huomaamaton, mikäli hiljaisuuteni ja olemukseni ei antaisi tarpeeksi selkeää kuvaa todennäköisesti ilmoittaisin yksinkertaisesti että "mikäli et nyt rauhoitu niin kummallakaan ei ole kohta hyvä mieli".

On kokemusta riehuvista subeista ja kilteistä subeista, kiltit vievät selkeästi kaikki pisteet ja tikkarit. Jos jotain olen mielessäni päättänyt niin sen että pahat bratit eivät sovi minun ajatusmaailmaani, toki ymmärrän kevyttä kiusimista ja verbaliikkaa mutta siellä jossain tulee sitten raja vastaan. Mikäli haluat haastaa häntä niin kannattaa puntaroida se että tuleeko se puraisemaan itseäsi loppujen lopuksi.

Toki subeja on erilaisia kuten myös Dominoivia. Toinen tykkää jostain ja toinen toisesta, kyllä varmaan pahinkin bratti sen Herransa voi löytää. Ehkäpä se sinun juttusi on Herrasi haastaminen ja sinulla on siihen täysi oikeus, tee niin kuin oikealta tuntuu. Minä tykkään kun subi polvistuu eteeni, hänen hiuksiaan on miellyttävää silitellä, tuntuu kivalta painaa hänen päänsä reittäni vasten, hyväillä sormella hänen huuliaan, ottaa omistava ote hiuksista, katsoa silmiinsä ja nähdä niistä hänen tahtonsa alistua ja miellyttää, nähdä kuinka hän saa nautintoa hyväksyvästä katseestani...(meni siirappiseksi rakkaustarinaksi  )

[Slave to be]

En jaksanut ihan kaikkia vastauksia käydä läpi mutta Viridian puhui ainakin asiaa.

Ensinnäkin fyysinen koko ei mielestäni liity suurestikaan asiaan. Toki maskuliininen lihaskimppu on vaikuttava näky mutta uskon että todellinen vaikuttavuus on korvien välissä. Se että retuuttaa toista hiuksista ja paiskaa seinälle on vallan näytös mutta se että saa toisen tottelemaan ja alistumaan sanomatta sanaakaan on suurempi saavutus.

En todellakaan tykkäisi jos subi hyökkäisi päälleni fyysisesti tai vaikka vain olemalla äärimmäisen paha suustaan. Jos hän rauhoittuisi sanallisen komentamisen myötä asia olisi kunnossa, jos joutuisin rajoittamaan liikkumista ottamalla fyysisen otteen ja saamalla hänet rauhoittumaan se olisi vielä ok. Mikäli yksinkertaiset toimet eivät auttaisi en alkaisi todellakaan vääntämään kättä asiasta. Saattaisin poistua jättäen subin rauhoittumaan tai laittaisin subin poistumaan jos olisimme minun paikassani. Minulta voimannäyttö olisi siis varsin huomaamaton, mikäli hiljaisuuteni ja olemukseni ei antaisi tarpeeksi selkeää kuvaa todennäköisesti ilmoittaisin yksinkertaisesti että "mikäli et nyt rauhoitu niin kummallakaan ei ole kohta hyvä mieli".

On kokemusta riehuvista subeista ja kilteistä subeista, kiltit vievät selkeästi kaikki pisteet ja tikkarit. Jos jotain olen mielessäni päättänyt niin sen että pahat bratit eivät sovi minun ajatusmaailmaani, toki ymmärrän kevyttä kiusimista ja verbaliikkaa mutta siellä jossain tulee sitten raja vastaan. Mikäli haluat haastaa häntä niin kannattaa puntaroida se että tuleeko se puraisemaan itseäsi loppujen lopuksi.

Toki subeja on erilaisia kuten myös Dominoivia. Toinen tykkää jostain ja toinen toisesta, kyllä varmaan pahinkin bratti sen Herransa voi löytää. Ehkäpä se sinun juttusi on Herrasi haastaminen ja sinulla on siihen täysi oikeus, tee niin kuin oikealta tuntuu. Minä tykkään kun subi polvistuu eteeni, hänen hiuksiaan on miellyttävää silitellä, tuntuu kivalta painaa hänen päänsä reittäni vasten, hyväillä sormella hänen huuliaan, ottaa omistava ote hiuksista, katsoa silmiinsä ja nähdä niistä hänen tahtonsa alistua ja miellyttää, nähdä kuinka hän saa nautintoa hyväksyvästä katseestani...(meni siirappiseksi rakkaustarinaksi  )

Olen todellakin samaa mieltä, mutta eikö tähän pisteeseen nimenomaan kivuta haastamisen ja luottamuksen kasvattamisen kautta? En voi käsittää miten kukaan voi sokeasti luottaa elämänsä ja hyvinvointinsa toisen ihmisen käsiin kyseenalaistamatta tyyppiä missään vaiheessa.

Ja jotkut ovat sanoneet "haasta jos se on sun juttusi". Ei, se ei ole mun "juttu". En aio jatkaa haastamista hamaan tappiin jollen koe sisimmässäni sille tarvetta. Mutta kyllä haluan haastaa jos epäilen olevani vahvempi jossain asiassa. En alistu ja antaudu heikommalleni.

[vila]

Minä nyt keittiöpsykologisoin täällä (omaan kokemukseen oerustuen), että todennäköisesti käyt nyt läpi alistumiseen liittyvää kriisiä. Nimimerkistäsi päättelen, että kyse on jonkinlaisesta 24/7-viritelmästä. Sellainen kirja kuim Guy Baldwinin Slavecraft ja Fetlifessa Raven Kalderan tekstien seuraaminen voisivat auttaa. Slavecraft voi auttaa monia alistuvia vaikkei olisi edes kyse 24/7:sta.

Mitä tulee noihin julkisiin alistamisiin. Jos pointti on julkinen alistamiskokemus eikä välttämättä valtataisto niin esimerkiksi mun Masterini tilaa minulle ravintoloissa (eikä kysy mitä haluan), saattaa syödä puolet jälkiruuastani ja kaupassa kyselen ihan avoimesti saanko ostaa asian x. Tuttavapiirissä tiedetään, että hän päättää raha-asioista tms... Esim. ravintoloissa saa kummeksuvia katseita, jotka viihdyttävät minua kovasti.

Kun kirjoitin, että alistuvan pitää työstää itseään niin sehän ei vie Masterilta samaa velvollisuutta pois. Kukaan alistuva ei voi yksin kannatella koko suhdetta, mutta ei myöskään Master. Itse kun elän Total Power Exchange-suhteessa niin tämä ainakin 100/100 eli molempien pitää työskennellä.

[DareDoll]

Onhan se älytön ajatus, että toiselle alistuisi heti alkuunsa ilman mitään haastamista, oli se sitten perusteellisempaa kommunikaatiota tai vaikka sovittua painimatsia, jos nimenomaan fantsuna on se fyysisen vallan alle alistuminen. Täytyyhän se luottamus ensin jotenkin rakentaa, pala kerrallaan.
Harmittaa kun olen kuullut ja nähnyt vasta-alkajien lähtevän sessiosuhteeseen (ei 24/7 tms) heikolla itsetunnolla varustetun Domin kanssa, joka kertonut ”ainoan oikean tavan” olevan se, että dominoivaa ei saa missään vaiheessa haastaa mitenkään tai pikku-domilla menee nyt oikeasti hermot. Voi voi.
Mut joo, ei kannata yllättäen hyökätä kenenkään kimppuun, mutta itseään saa ja pitää kyllä puolustaa jos käsiksi käydään esimerkiksi hermostumisen vuoksi, myös subin roolissa.
Aloittajalle toivon, että luottamus domiin kasvaa ja saatte suhteen toimimaan molempia tyydyttävällä tavalla 

[Slave to be]

Ihmeitä tapahtuu kun painaa päänsä syvälle tyynyyn ja itkee  Tajusin että syy miksi haluan pokkuroida on se, ettei hän tunnu antavan minulle tilaa alistua vapaaehtoisesti. Eli jos hän haluaa säännöillä ja käskyillä hallita minua niin saa luvan tehdä sen sitten perusteellisesti, perkele. Kaikkea minussa, syvintä sinniä myöten.
Mutta samalla tajusin että en itse anna itselleni tilaa vaan yritän koko ajan olla jotain, parempi, rakastettavampi, miellyttävämpi,  mitä lie. Tämä mies toimii minulle peilinä, ja vaikka toisaalta on virheitä tekevä ihminen, niin toisaalta tekee kaiken koko ajan oikein. Todennäköisesti tietämättään. Gotta love him

[Slave to be]

Ja kiitos kaikille vastanneille, jokaisesta vastauksesta opin jotain 

[Draugo]

Harmittaa kun olen kuullut ja nähnyt vasta-alkajien lähtevän sessiosuhteeseen (ei 24/7 tms) heikolla itsetunnolla varustetun Domin kanssa, joka kertonut ”ainoan oikean tavan” olevan se, että dominoivaa ei saa missään vaiheessa haastaa mitenkään tai pikku-domilla menee nyt oikeasti hermot. Voi voi.

Olipas taas hienosti sanottu. Jos kuka tahansa, oli sitten Dominoiva, subi, vanilja tai mitä vaan tietää minkälaisesta suhteesta nauttii ja missä haluaa tai ei halua olla niin minusta se kielii hyvästä eikä heikosta itsetunnosta. Jos taas joku on kertonut minkälaisessa suhteessa ei halua elää ja toinen on siihen suostunut mutta ei kuitenkaan pysykkään rajoissa vaan tappelee ja kiusaa vasten toisen tahtoa niin silloin kyse on joko siitä että ei itse uskaltanut laittaa suhdetta poikki vaan haluaa ajaa toisen pois, tai sitten vaan harkintakyvyn puutteesta.

[Naeel]

Hirvittävän mielenkiintoinen keskustelu. Toisaalta myös hämmentävä, koska tuntuu, että monilla tuntuu olevan touhuun kokolailla erilainen asenne, kuin itsellä. Itselleni alistuminen on niin voimakkaasti korvien välissä, että se lähtee nimenomaan halusta alistua yksilölle (Ja tässä tapauksessa tarkoitan yksilöllä henkilöä, jonka koen jollakin tavoin merkitykselliseksi, mielenkiintoiseksi ja inspiroivaksi). Riippumatta siitä, pystyykö dominoiva osapuoli alistamaan minut fyysisesti vastoin tahtoani, tai ei, MINUN tulee lähtökohtaisesti haluta alistua hänelle, tai koko touhusta lähtee ilo. Ei niin, ettenkö nauttisi siitä, että voin haastaa toista ja toisen tahtoa pelkäämättä sitä, että rikkoisin toisen osapuolen vahingossa, fyysisesti tai henkisesti. Tai loukkaisin itsetuntoa... tai millä termeillä asiaa nyt ikinä haluaakaan käsitellä. Vaikka jonkin sovitun painimatsin sattuisi voittamaankin, tilanne todennäköisimmin päättyisi lyhyen illistelyn jälkeen hyvittelyyn ja alistuvuuden osoittamiseen domin haluamilla tavoilla. Ei siksi, että toinen on laittanut minut nippuun, vaan siksi, että haluan osoittaa kunnioitustani toista kohtaan antautumalla vapaaehtoisesti pakon sijaan.

Tässäkin ketjussa on jo muutaman kerran leimattu alistuminen ilman fyysistä tai henkistä pakottamista "roolileikiksi" ja "pelleilyksi". Ikäänkuin subilta tulisi jotenkin murskata oma tahto, että alistuminen olisi "aitoa". Edellä kirjoittamaani viitaten, alistuminen tarkoitta minulle ennen kaikkea HALUA alistua toisen toiveille ja vaatimuksille sekä omien pelkojeni kohtaamista sekä rajojen venyttämistä ja etsimistä.

Kunnioitan itseäni ja vaadin sitä myös muilta ihmisiltä, joiden kanssa olen tekemisissä. Tämä tarkoittaa niin sovittujen rajojen noudattamista puolin ja toisin, kuin sessioiden ulkopuolellakin tapahtuvaa kanssakäymistä.

[susa-anniina]

Pahoittelut, jos minun kirjoituksesta tuli sellainen kuva, että pitäisin alistumista alistumisen tahdosta pelkästään jotenkin huonompana, leikkinä, pelleilynä tms. En missään nimessä tarkoittanut moista. Tarkoitus oli nimenomaan nostaa sitä puolta esille, että vaikka meillä on käytössä tietyt termit ja niille varmasti löytyy jostakin oppaasta hienot käsitemäärittelyt jne, niin silti meitä on täällä monia ja sama termi tai sama toiminta tarkoittaa eri ihmisille aina hieman eriä. Osan kanssa ero on pienempi ja osan kanssa puhutaan sitten täysin eri asiasta. Ehkä olen vähän tyhmä, mutta nuorena keltanokkana tämän sisäistäminen kesti aika pitkään.

Toisaalta sitten taas se, että kokee tarvetta alistua fyysisesti, tulla otetuksi, haastaa toista ihmistä myös fyysisesti, ei tarkoita sitä, että tällä fyysisellä toiminnalla tähdättäisiin toisen fyysiseen satuttamiseen, ainakaan välttämättä.  Ei meilläkään lyödä tai potkita. Tai tottapuhuen lyödään ja potkitaan ihan helvetisti, hanskat kädessä kehässä, välillä kovemmalla voimalla ja välillä iisimmin. Meillä sitä vaan sitten kutsutaan nyrkkeilyksi tai sparriksi. Meillä tosin voidaan myös sänkypainimisen sijaan painia myös salilla. Sänkypainissa on sitten ne omat säännöt. Vähän sama kun meillä myös toisen kuristamisesta voidaan kutsua joko itsepuolustustreeniksi tai seksiksi. Seksissä sääntöinä on, että se liittyy tiettyyn paikkaan, tilanteeseen ja siinä vain toisen on lupa on kuristaa. Pointtina tässä oli se, että tämä fyysisen alistustilanteen hakeminen ei tarkoita huonoa käytöstä julkisella paikalla (joillakin voi tarkoittaa, mutta ei meillä) eikä siinä "toinen hyökkää pahaa aavistamattoman masterinsa kimppuun". Sitä kutsun pahoinpitelyksi. Se on eri asia. Eli tässä haastamisessa ja fyysisessä toimimisessa on tietyt säännöt ja rajat joita ei sitten puolin eikä toisin ylitetä. Niistä voidaan kyllä tilanteen ulkopuolella keskustella ja neuvotella.

Toinen asia mikä tähän liittyy, on ettei fyysinen alistuminen tai tarve sellaiseen poissulje millään tavalla sitä pään sisällä tapahtuvaa toimintaa. Ei tarvitse joka kerta hakea tilannetta siihen, että haetaan ne rajat tai jopa ylitetään (niinkin voidaan tehdä jos tälläisestä on sovittu) vaan on myös niitä kiltteys ja miellyttämishetkiä. Niistä saa sitten erilailla, eri asioita. Kyse ei myöskään oel siitä, että tämä henkinen alistuminen puuttuisi jos mukana on fyysistä menoa. Sitäkin meinaan kutsun pahoinpitelyksi tai väkisin ottamiseksi jos yllättäen hyökätään kimppaan. Vaikka itselle tämä asia on selkeä ja olen onnellinen sellaisena kuin olen, niin ihan semisti ärsyttää kun tälläinen leimataan huonommaksi, kehitymättömäksi tms alistumiseksi. Osa vaan on erilaisia ja samatkin ihmiset voi olla erilaisia eri aikoina.

[Naeel]

Kyse ei ollut siitä, että olisin pahastunut, tai haluan esittää, että kaikkien tulisi ajatella kuin minä. Vaan siitä, että halusin tuoda esille myös rinnakkaisen näkökulman asioihin.

[Kahlitsija]

Vaihoehtoinen D näkökulma tänne, kun tuntuu komentelijoita olevan paljon. Subi, joka tottelee kiltisti aina ja kehrää jaloissa on mielestäni pitkän päälle tylsä. Itse nautin eniten juuri siitä, kun pääsen fyysisisesti alistamaan ja nujertamaan subin. Kun ensin silmissä näkyy uhmaa, sitten ehkä pelkoa ja lopulta uupumus. Näiden jälkeinen katse on se alistunut katse, jota haen. Mielummin kun käsken subia siirtymään siirrän subin itse, näin tiivistettynä.
Huom tämä on vaan oma vinksahtanut tapani komentelussa ei ole mitään vikaa! Peace.

[NeitiM]

.....

[finsir]

Otan kantaa vain tuohon fyysiseen puoleen.

Puhetta ensin ja painia vasta sitten. Hankalalta tuntuu ymmärtää ihmisiä, joiden on helpompi alistua seksuaalisesti kuin kertoa, että mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Fyysisen voiman käyttö on asia, joka tulee sopia vaikka sitten sanattomasti ja myös ajoittaa oikein. Ei sellaista köysigurua olekaan, joka tekee kauniita sidontoja rimpuilevaan malliin. Taas hyvän sidonnan valmistuttua kyllä sopii sitten yrittää rimpuilla. Tai joskus silloin kuin ei ole tavoitteena sitoa lainkaan.

Voimaa käytettäessä tulee herkästi myös vammoja ja vammat ei varmaankaan ole kenenkään toiveena. Voiman käyttöä tulee siksi myös harjoitella. Tatamisaleilla nyrjähtäneet nilkat tai leikkausta vaativat vammat polvissa, kyynerpäissä tai olkapäissä ei ole mitään harvinaisuuksia. Näitä syntyy silloin, kun voimaa käytetään liikaa väärässä asennossa.

[D79Mies]

Melko suppean kokemukseni mukaan subeja voi jakaa kahteen hyvin karkeaan luokkaan: 1) alisutuviin ensisijaisesti sisäisestä impulsista ja 2) alistumaan joutuviin ulkoisesta syystä. Toki rajan veto on melko mielivaltaista, mutta olen pohtinut tätä asiaa jo jokunen vuosi, sillä olen melko yhteensopimaton jäkimmäisen ryhmän subien kanssa.

Sisäisestä impulsista alistuvat ovat useimmiten ensisijaisesti miellyttämisenhaluisia, kun taas toisia joutuu murjomaan heti kättelyssä, jotta hierarkia olisi selvä. Oma preferenssi johtunee puhtaasti kaipuustani harmoniaan. Tuon käsittämisen jälkeen ymmärtää, että jatkuva vallasta kamppailu on yksinkertaisesti rasittavaa. Siihen väsyy.

Ei siitä ole paljoakaan aikaa, kun olin painimassa sängyssä subini kanssa yhteen menoon puolitoista tuntia. En saanut voittamisesta mitään kiksejä, sillä itselleni tuo oli enimmäkseen yksi tapa viettää yhteistä aikaa.

Brättäilyt ovat oma lukunsa. Jotkut tykkää, toiset eivät. Minä väsyn siihen turhan pitkinä annoksina.

Tarkkavaisimmat meistä jo huomasivatkin, etten asettanut subeja mitenkään paremmuusjärjestykseen. Väitän kuitenkin, että tietyt ihmiset sopivat yhteen dynamiikansa puolesta paremmin tietynlaisten vastakappaleiden kanssa.

Heti kättelyssä murskaamisen sijaan tykkään uida rauhassa toisen korvien väliin. Ja se on minun tapani olla Dom. Kokisin olevani yhdessä väärän ihmisen kanssa, mikäli jokainen käsky edellyttäisi hierarkian muistuttamista.

Tuskin kukaan ole samanlainen koko elämänsä ja itsestä oppii parhaimmillaan koko ajan lisää. Yksi tapa on kysyä, mitä suhteesta haluaa ja miksi. Se on hyvä peili itselle. Näin aluksi.