Pyllistys!

[emi~]

Tälläkin  foorumilla on monenlaista käyttäjää eri intresseistä lähtien. Itse ainakin pidän katsella viehättäviä ja ”kuumia” kuvia, esiintyy niissä sitten minkä kokoisia henkilöitä tahansa. Itseasiassa se on varmaan juuri osa sitä arjen todellisuuspakoa mitä tänne tulee harrastamaan, enkä pidä sitä kumminkaan päin moitittavana. Jos en olisi näin laiska kuin olen,  ottaisin niitä varmaan itsekin. Toisenlaisia kuvia voi sitten plärätä vaikka facesta tai vanhoista sukualbumeista.

Ja juu mitä tulee ulkonäön ”rakentamiseen”, niin...  Ite oon ollut tosi lihava ja tosi laiha, ja nyt seilaan välimaastossa. Yhtä lailla koen rakentaneeni olemukseni molemmissa kohtaa,  joko liialla syömisellä ja liikkumattomuudella, tai keventämällä ja treenaamalla. Enkä koe kenelläkkään oikeutta arvostella tai sheimata kumpaakaan olomuotoa. Outoahan se oli tietysti huomata, että reipas hoikistuminen tuntui aiheuttavan enemmän puheita ja jotain hyvin erikoista mielipahaa muissa.

[Ms. M]

Missä mainitsin olevani uhri ? Vai mistä tuo "uhri"sana nyt tähän tupsahti.

Ja missä kohdin mä olen nimenomaan susta kirjoittanut?

Uhriutuminen, siitä sana uhri. Ehkä olisi pitänyt liittää heittomerkit, kun puhuu niistä jotka uhriutuu, kun saavat kuulla itse muokkaamastaan ulkonäöstään kommenttia.

[latexbun]

Itse olen kuullut ihan ääneen toiselle kinkylle päiviteltävän, että "mä en menisi lavalle jos olisin noin läski kuin bunni." Menin kuitenkin ja tulen menemään jatkossakin. Valokuviltanikaan ette tule säästymään. Mitä vähemmän valokuvissa ja muussa taiteessa nähdään erinäköisiä ihmisiä, sitä korkeammaksi nousee kynnys olla tästä massasta poikkeava.

Lisäyksenä: Kuulemani kaltaiset kommentit kertovat siitä sanojasta enemmän kuin kohteesta. Toisekseen se, mitä sosiaalisessa mediassa (Baari mukaanlukien) annetaan ulkopuolisten ymmärtää, ei aina vastaakaan todellisuutta. Jos kaunistelemme valokuvaa, emmekö voi kaunistella myös sitä kokonaiskuvaa, jonka meistä viestintämme perusteella saa? Minä ainakin teen niin, sillä toisinaan totuus olisi liian ruma pyllistys.

[Meeri]

On aina vähän ikävää kun huonosta kohtelusta puhuvia mitätöidään syyttämällä "uhriutumisesta".
Samalla tavallahan tässä sitten uhriutuu jokainen jota on joskus haukuttu ulkonäkönsä puolesta. Ja kyllä, minusta heillä on täysi oikeus "uhriutua", ja tuoda näitä asioita päivänvaloon.
Se että on itse rakentanut ulkonäkönsä, ei pitäisi olla mikään puolustus haukkumiselle, tai ettei siitä haukkumisesta saisi puhua.

Minä olen aina puhunut asioista jotka koen epäkohdiksi. Se että joku näkee minut uhrina sen takia että puhun kokemuksistani, ei oikeastaan haittaa, nyt kun tarkemmin asiaa mietin.
Asia tulee sanotuksi, se on tärkeintä. Koska vaikkeivat kaikki näihin ketjuihin kommentoikaan, niin usea näitä kuitenkin lukee, ja ehkä joku voi samaistua kokemuksiin, ja saa itse rohkeutta puhua.

[DareDoll]

On aina vähän ikävää kun huonosta kohtelusta puhuvia mitätöidään syyttämällä "uhriutumisesta".
Samalla tavallahan tässä sitten uhriutuu jokainen jota on joskus haukuttu ulkonäkönsä puolesta. Ja kyllä, minusta heillä on täysi oikeus "uhriutua", ja tuoda näitä asioita päivänvaloon.
Se että on itse rakentanut ulkonäkönsä, ei pitäisi olla mikään puolustus haukkumiselle, tai ettei siitä haukkumisesta saisi puhua.

Minä olen aina puhunut asioista jotka koen epäkohdiksi. Se että joku näkee minut uhrina sen takia että puhun kokemuksistani, ei oikeastaan haittaa, nyt kun tarkemmin asiaa mietin.
Asia tulee sanotuksi, se on tärkeintä. Koska vaikkeivat kaikki näihin ketjuihin kommentoikaan, niin usea näitä kuitenkin lukee, ja ehkä joku voi samaistua kokemuksiin, ja saa itse rohkeutta puhua.

❤️

[heinrich]

Mmmhh...

Mä oon ymmärtäny nuiden kuvien tänne länttimisen yhdeksi ekshipparoinnin muodoksi.
Voin toki olla väärässäkin ja ne kuvat vaan härmistyy tänne jostain bittiavaruuden syövereistä...
Kun inehmo menee itse esille, esittää jotain tai länttää jotain esitystä, vaikka nyt valokuvan internettiin tai sitten lavalle pyllistämään livenä.
Hän ottaa tietoisen riskin, että kaikki ei tykkää.
Ja jokuhan se perkele tieten pahottas mielensä siitä "ihan kiva" arvostelustakin.
Eli suo siellä vetelä täällä.
Eikä siitä mun mielestä auta märistä.
Mitäs läksit.

Toinen asia on toki jos palaute etenee kiusaamisen asteelle.

Jonkun mielestä joku on läski, joku taas liian laiha.
Mitä sitten?
Siinäpä olkoot.

Mun mielestä täällä on paljon kivoja kuvia vaikka niitä nyt en erikseen viittikkään plärätä.
Osa on ihan todella hienoja otoksia ja osa ihan kauheeta shaibaa...
Siis mun mielestä.

Mutta tekeekö joku jostain paremman, kauniimman, kiihottavamman jne.
Sehän riippuu katsojasta mitä se hänessä herättää.
Annetaan arvo niin tekijöille kuin katsojillekkin.

[Lady Whip]

Mmmhh...

Mä oon ymmärtäny nuiden kuvien tänne länttimisen yhdeksi ekshipparoinnin muodoksi.

Muita vaihtoehtoja.
- kun yksärien kautta ei voi lähettää kuvia jollekin tietylle henkilölle, sen kuvan laittaa galleriaan ja pyytää käymään katsomassa.
- oma ns kuvapäiväkirja. Muistiin mitä on tehnyt milloinkin ja kenen kanssa.
- teknisten yksityiskohtien esittelyä ja muistiinlaittamista.
- uusien vaatteiden/kenkien esittelyä (kiitos MissMary)
- ilahduttaakseen joitakin ystäviään heidän pyynnöstä.

[heinrich]

Hyvä laajennus.
Kiitoksia Rouva Piiska

Jumituin omassani niihin pyllyihin...

[vila]

Kehopositiivisuus on vastareaktio sille, mitä ihannetta muotitalot ja markkinavoimat viljelevät. Onneksi asia on hitaasti muuttumassa. Tosin, nykyinen fitnesshurmio on kyllä omiaan kasvattamaan erilaisia kehonkuva-ja syömishäiriöitä niin naisilla kuin miehillä.

Ei se taida oikeasti olla muuttumassa :/ Itse luen ns. oikeita muotilehtiä suht aktiivisesti ja vain Italian Vogue esittää kuriositeettina plus-malleja, alternative malleja ja trans-ihmisiä. Muuten kaikki on samaa kuin on aina ollut. Kyllähän esim. tosi isot silarit omaava henkilö menee alternativen puolelle ja heitä ei näy muualla kuin pornossa. Jonkin verran itsenäisissä lehdissä näkee muuta kuin peruslinjaa, mutta isoilla markkinoilla on vain yksi kauneusihanne.

Onhan sekin totta, että näissä kinkypiireissäkin on yksilöitä joille kelpaa vain mallikaunis. Itse olen kyllä tulkinnut että suht koht normaalipaino riittää. Se on minusta sinänsä hyväksyttävä vaatimus jos ihminen on itse myös normaalipainoinen.

[pikkusisko]

Jos sanotaan (millä tavalla hyvänsä) huomiotaherättävän ulkonäkönsä vuoksi huonoa kohtelua kohdanneelle, ettei tällä ole oikeutta valittaa kun kerran itse on itsensä sellaiseksi muokannut, niin minusta se toimii samalla bensalla kuin sanoa raiskatulle että sulla oli liian lyhyt hame. En väitä että olisivat suoraan verrannolliset (enkä että kukaan olisi nyt niin sanonut ), mutta ajattelutapa takana on samankaltainen. Kaikilla on oikeus tehdä itsestään meikein, vaattein tai vaikka paljon parjatuin leikkauksin ihan kuinka provosoivan näköinen tahansa ilman, että se loisi samalla kenelle tahansa muulle oikeuden kohdella tätä ala-arvoisesti. Mutta huomion haluaminen saati sen herättäminenhän nähdään meillä Suomessa rikoksena.

Isla ilmaisi asian valtavan hienosti. Mielipiteitä riittää ja niitä saakin totta kai olla, mutta minkä takia pitäisi ryhtyä arvostelemaan ja arvottamaan? Varsinkin kun siitä tulee itsellekin paha olla. Mutta niinpä minäkin joudun kamppailemaan sen kanssa, etten toisten naisten ulkonäköä ryhtyisi rääväsuisesti ruotimaan tuttujen ihmisten seurassa tai omassa mielessäni. Ja se tapa on opittu pienestä asti äitiltä, joka ei varmasti sellaista oppia ole tietoisesti tahtonut toimittaa, mutta on itsekin siihen kasvanut. Surullista, mutta nainen on tosiaan naiselle susi. Hyvin harvoin oikeassa elämässä kuulee miesten kommentoivan naisten ulkonäköä ilkeämielisesti, ja jos joku niin tekeekin, saa hyvin pian kuulla kunniansa.

Syömishäiriötaustan omaavana ja erittäin suuria painonvaihtelua kokeneena minusta koko kehopositiivisuus on omituinen ilmiö. Näen sen ympärillä pyörivän "kelpaamisen" enemmän sellaisena "yritetään muuttaa maailmaa niin että muutkin näkisivät kauneutta minussakin". Kyllä se kauneus pitää löytää ihan itsestä, itsensä sisältä.

Minä olen tästä vähän eri mieltä. Olen sen verran idealisti, että muuttaisin mieluusti maailmaa ja yleisiä kauneuskäsityksiä niin, ettei jokaisen tarvitsisi erikseen taistella tuulimyllyjä vastaan, käydä läpi syömishäiriöhelvettejä ja kärsiä itsetunto-ongelmista ennen kuin löytää ihailtavan individualistisesti itsestään voiman olla ylpeästi sellainen kuin on. Minusta on epäreilua sysätä vastuu oman kehonsa arvostamisesta pelkästään yksilölle, kun maailma ympärillä tuuttaa lapsesta asti tajuntaan tietynlaisia ihanteita. Jostain syystä särähtää muutenkin hirveästi korvaan kaikki "kauneus tulee sisältäpäin" -lässytys  Totta kai se loppuviimein on juurikin niin, mutta jotenkin tekopyhältä tuntuu esittää asia niin kuin ei olisi homma eikä mikään vastustaa koko maailman painetta. Sen sijaan että jätetään jokainen itsekseen opettelemaan sen käsittelyä, voitaisiin porukalla pyrkiä sitä vähentämään.

[vila]

Minä näen niin, että kauneuskäsitykset ovat pohjimmiltaan aika seksuaalisia. Esim. minusta parrat ovat todella rumia eikä mikään partakampanja muuta sitä. Jos minä saisin päättää niin puoliso ajaisi partansa joka päivä. Onko minulla oikeus vaatia miehiä ajamaan partansa pois, jotta maailma olisi esteettisesti kivempi paikka minulle? Ei. Onko minulla velvollisuus deittailla parrakkaita miehiä? Ei.

Minun syömishäiriöhelvettini on kyllä muiden ihmisten aiheuttama, mutta ei yhteiskunnan vaan läheisten ihmisten. Rumaksi haukkuminen oli vain yksi keino.

[lemmikki]

Ihminen on kyllä ihmiselle pulu. Jostain syystä sitä rapaa on ihan pakko roiskuttaa etenkin silloin, jos olettaa, että ihminen on tyytyväinen itseensä. Tämä näkyy juuri itseensä ja ulkonäköönsä panostavien arvosteluna samalla tavoin, kuin siinä, että luonnostaan alipainon rajoilla olevien painoa katsotaan oikeutetuksi kommentoida.

Mä itse pyrin ajattelemaan ja toimimaan niin, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, en sit sano. (Toki on tilanteita, missä negatiiviset arviotkin on syytä esittää).

Mut on kyllä erikoista, miten nainen saa kannustusta, kun paljastaa epävarmuutensa ja näyttää itsensä siitä huolimatta.. ja sit kun toinen nainen viestii olemuksellaan ja kuvillaan, että "Olen upea ja tiedän sen" -henkistä asennetta, niin sitä pitääkin yrittää polkea. Kateutta? Heikkoa itsetuntoa? Tarvetta neuvoa itseään muokkaavaa henkilöä kertomalla oma mielipiteensä? Kertovat enemmän kommentoijasta ku kommentoitavasta.

Osa esim. Maryn saamasta palautteesta on varmaan vilpitöntäkin. Halua kertoa, että olit upea jo ennen tissejä, eikä leikkauksiin olisi ollut tarvetta. Siitä voi olla montaa mieltä, että kuinka hyödyllistä se on.

Nää kehopositiivisuuskampanjat ja niiden keulahahmot puree itseään usein nilkkaan. Lähdetään nostamaan yksi vartalonmuoto ylitse muiden. Tuodaan esiin joku henkilö, joka puhuu ylipainoisten naisten kauneuden puolesta,mutta tää nainen on itse kuitenki laihduttanut kymmeniä kiloja ennen parrasvaloihin astumista.

Mun suhde omaan kroppaan ei ole kriisitön. Sen sijaan osaan nähdä kauneutta hyvin monenlaisissa vartaloissa. Ja kauniit ihmiset alkavat usein pidemmän tuntemisen jälkeen näyttää kauniilta - eikä sillä ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa. Ymmärrän hyvin pikkusiskon pointin.

Voi kun sen portin lisäksi oppis näkemään ja kohtelemaan itseään niinkuin toisia.

Jonkun kuvassa näkyy jenkkakahva - näen sen kauniina kurvikkuutena.

Omassa kuvassa näkyy jenkkis - näen sen viestinä tarpeesta dieetille ja sitä ennen yritän kiemurrella asentoon, jossa se ei näy.

Ei mua häiritse nämä livetilanteissa. Mut se, että mun virhe tallentuu kuvaan. Töröttää siinä huutomerkin tavoin. Ehkä sellsisesta kulmasta, josta en itse sitä voi nähdä. Ne on vaikeita sulattaa. Mä tiedän, ettei ne häiritsisi montaa muuta. Mua ne häiritsee.

Mutta onko kuvan ottaminen parhaasta kulmasta ja asennosta väärin? Kuvat ovat samalla - joo, ne vähemmän harkitut kännykkäräpsytkin - pieniä taideteoksia. Se, ettei niissä tahdo näyttää kaikkea, ei kerro välttämättä siitä, että ei hyväksyisi pieniä vikojaan. Ehkä ei vain tahdo alleviivata niitä.

[UW]

Useamman näkökannan ja totuuden yhtäaikainen hahmottaminen tuntuu olevan usein haasteellista. Jääkiekkoharrastus otetaan liian vakavasti, lapset ja nuoret joutuvat panostamaan kaikkensa alakoulusta lähtien menestyäkseen. Tämä on väärin. Jääkiekko on pahasta. Vai hei..ehkä 95% voi harrastaa lätkää rennosti, loput panostavat kaikkensa, jos niin haluavat.

[Moita]

Mulla on sellainen tunne, että miehillä (tai sosiologisemmin ilmaistuna "miesoletetuilla") on tämän asian tiimoilta aika lailla helpompaa kuin muilla. Harvoin siis kohtaan missään yhteisössä miehiin kohdistuvaa ulkonäköarvostelua, kun taas naisten ("naisoletettujen") ja muunsukupuolisten kohdalla se on yleistä. Usein jopa jonkinlainen lähtökohta?

Tästä kaavasta on poikkeuksia, ja pervoskene on omien kokemusteni mukaan niistä omalla tavallaan yksi. Kun seksuaalisten viettien ja fetissien moninaisuus saa yhteisössä tai alakulttuurissa tulla riittävän vapaasti ja ilman turhaa tuomitsemista esille (kuten se kinkymaailmassa parhaimmillaan tulee), myös suhtautuminen ulkonäköseikkoihin on keskimäärin terveempää. Toisaalta kinkymaailmakaan ei ole immuuni ihmisten kohtuuttomaksi katsottavalle itsekritiikille tai ajoittaiselle perseilylle (pun intended). Sitä peilaa tämänkin keskustelun esille nostamat kokemukset. Pikkusisko kuvasi ansiokkaasti kamppailuaan ulkonäöstä johdetun minäkuvansa sekä pintaa esittävän valokuvauksen ja jonkinlaisten sosiaalisten paineittensa suhteen. MissMary ja DareDoll kiinnittivät huomiota siihen miten myös kiiltopintaa ja tyytyväisyyttä itseen saatetaan häpäistä. Bunni taas oli kohdannut suoraa tahdittomuutta, sanoisin jopa kiusaamista muistuttavaa kuiskuttelua.

Ihmiset vievät alakulttuureihin väistämättä myös yhteiskunnassa yleisemmin vallitsevia arvoja, sekä lisäksi annoksen henkilökohtaista kipuiluaan. Toisaalta jos seksuaalisuuden laajemmalle kirjolle ja siveää lauantaipanoa vinommalle erotiikalle annetaan kunnolla tilaa, pahin fat shaming ja bimbokielteisyys jäävät mun arvion mukaan pois. Ja edelleen, jos pervot ja kinkyt eivät ole solidaarisia oman sisäryhmänsä muille jäsenille ja tän koko jutun eetokselle, on täällä melko mahdotonta työstää omaa minäkuvaansa ja suhtautumistaan toisiin ihmisiin hyväksyvämmäksi.

Kaiken tämän ambivalenssin jälkeenkin sanoisin, että BDSM on yksi tervehdyttävimpiä ilmiöitä minkä kautta olen elämääni elänyt ja itseäni kehittänyt. Esteettinen silmäni on laventunut arvostamaan niin paljon muutakin inhimillistä kauneutta kuin cisnaisilla kohtuu yleisesti tavatun vyötärön ja lantion suhdeluvun 0,7, kasvojen keskimääräisen symmetrian yhdistettynä pään neoteniaan, sekä kohteen suhteellisen nuoruuden. Heteromiesminäni on siis murtautunut puhtaasti lajibiologisen ohjelmointinsa ulottumattomiin, minkä myötä vietti-identiteettini ja kauneuskäsitykseni ovat kehittyneet laatikkomallista hauskan arvaamattomaksi tuikkeeksi. Jos siis leikkikavereista ja yhteensopivuudesta puhutaan, on minulle toisen ihmisen asenne ja sosiaalinen äly nykyään tärkein. Vasta sitten tulevat tietyt fetissit, joiden tuntumaan pääsee vallan helposti erilaisilla ulkonäköleikeillä.

Mitäs vielä... Niin, olen itsekin valikoinut esille tuomiani valokuvia. Joissain tietokoneeni ja puhelimeni syövereihin jättämissäni kuvissa näytän mielestäni ikälopulta ja sairaalloisen väsyneeltä läskikasalta, kun taas joissain kuvissa olen mielestäni kuin lihaksi tullut jumala. Kukapa ei valikoisi jälkimmäisiä jakeluun? (Paitsi jos self shaming on se kink.)

[vila]

Mulla on sellainen tunne, että miehillä (tai sosiologisemmin ilmaistuna "miesoletetuilla") on tämän asian tiimoilta aika lailla helpompaa kuin muilla. Harvoin siis kohtaan missään yhteisössä miehiin kohdistuvaa ulkonäköarvostelua, kun taas naisten ("naisoletettujen") ja muunsukupuolisten kohdalla se on yleistä. Usein jopa jonkinlainen lähtökohta?

Vahva heteronäkökulma tuossa. Homomiehet kamppailevat ehkä jopa enemmän ulkonäkönsä kanssa kuin heteronaiset.