mustasukkaisuudesta

[Poraaja]

Enpä voi sanoa olevani mitenkään erityisen mustasukkainen. Oikeastaan jopa seksisuhteet muiden kanssa voisin puolisolleni hyväksyä, kunhan kommunikaatio vaan pelaa ja itse tiedän missä mennään. Pettämistä ja valehtelua en tosin siedä.

Tämä kyllä kiteyttää minunkin ajatukseni.
En osaa olla mustasukkainen. Kun kommunikaatio pelaa, luottamus on täydellinen, rakastaa ja kokee vastarakkautta, on vaikea olla mustasukkainen.
Tiedän että toinen osaa pyytää sitä mitä tarvitsee. Jos tarvitsee jotain mitä en voi itse antaa, voi avoimesti keskustella tarpeesta. Jos tarve on riittävän suuri, voi hakea tarpeelleen tyydytystä ihan luvallani. Pääasia ettei tarvitse tehdä salassa. Rehellisyys ja avoin keskustelu _kaikesta_ on minulle kaiken A&O.

 

[oddartist]

Ja kun ollaan avoimia ja rehellisiä, sitä voi aika turvallisesti kokeilla melkein ihan kaikkea

[LoD]

Olen ja en ole mustasukkainen.

Ne ihmiset ketkä ovat elämässäni tärkeitä ja rakkaita ovat sellaisia joista en ole mustasukkainen, ennemminkin jopa tunnen nautintoa ja tyydytystä kuullessani/nähdessäni/tietäessäni heidän nauttivan jonkun toisen ihmisen seurassa. Mustasukkaisuus saattaa joskus nostaa päätään jos koen että minulta pimitetään asioita.

Mustasukkaisimmillani olen silloin kun teen tuttavuutta uuden ihmisen kanssa. Hänestä saatan olla hyvinkin mustasukkainen ns. ulkopuolisia kohtaan. Kun oppii tuntemaan toisen, luottamaan ja tietämään sen ettei voi omistaa ketään joka ei halua tulla omistetuksi, silloin mustasukkaisuus katoaa. Toisaalta joskus mustasukkaisuus on hyvinkin kiehtova lisä tunneskaalassa, sen käyttö vain mentaalisessa alistamisessa vaatii taitavuutta.

Ketjussa on aiemmin jo mainittu että mustasukkaisuus on pelkoa, menettämisen pelkoa. Näin itse sen myös koen. Silloin kun on epävarma omasta asemastaan, silloin tuo yleensä nostaa päätään. Eihän koskaan voi olla varma siitä että rakkaus kantaa hamaan hautaan asti, mutta luottamus ja avoimuus häivyttää moisen mörön.

[Louhi]

Olen aidosti mustasukkainen vain aiheesta, sanoisin. Minulle tämä `aiheesta` tarkoittaa tunnetta siitä, että minulta salataan asioita, joista minun yhteiseen sopimukseen nojaten olisi oikeus olla tietoinen. Olen vapaamielinen siinä mielessä, että kumppanillani saa olla muita säätöjä, syvempiäkin suhteita (pakolla ei kai saada mitään kaunista aikaiseksi), mikäli minut halutessani esitellään suhteen uusille osapuolille. Toisaalta varaan itselleni option autuaaseen tietämättömyyteen, mikäli tilanne vaatii sellaista. Rakkaussuhde johonkuhun toiseen voisi tehdä tiukkaa, mutta luulisin oppivani sietämään sellaistakin, jos se ei olisi minulta pois.

Vaikea on aihe. Kivaa mustasukkaisuutta tunnen useinkin, mutta sitä puran lapsellisella mukakiukuttelulla, koska nautin siitä primitiivisestä omistushaluntunteesta ilman mitään oikeaa syytä olla epävarma, se on

[Novice]

Mustasukkaisimmillani olen silloin kun teen tuttavuutta uuden ihmisen kanssa. Hänestä saatan olla hyvinkin mustasukkainen ns. ulkopuolisia kohtaan. Kun oppii tuntemaan toisen, luottamaan ja tietämään sen ettei voi omistaa ketään joka ei halua tulla omistetuksi, silloin mustasukkaisuus katoaa. Toisaalta joskus mustasukkaisuus on hyvinkin kiehtova lisä tunneskaalassa, sen käyttö vain mentaalisessa alistamisessa vaatii taitavuutta.

Ketjussa on aiemmin jo mainittu että mustasukkaisuus on pelkoa, menettämisen pelkoa. Näin itse sen myös koen. Silloin kun on epävarma omasta asemastaan, silloin tuo yleensä nostaa päätään. Eihän koskaan voi olla varma siitä että rakkaus kantaa hamaan hautaan asti, mutta luottamus ja avoimuus häivyttää moisen mörön.

Itse olen aika samoilla linjoilla. Kun toisen tuntee, kommunikaatio toimii ja luottamus on kunnossa, mustasukkaisuutta ei oikeastaan esiinny. Kuitenkin, kun suhde on aluillaan ja on vasta tutustumassa toiseen, tulee yleensä tilanteita vastaan, joissa tunnen mustasukkaisuutta. Tällöin mustasukkaisuus yleensä liittyy siihen, ettei ole varma siitä mikä on oma asema toisen elämässä ja ei vielä tunne toista niin hyvin, että tätä osaisi tulkita. En kuitenkaan koskaan anna mustasukkaisuuden hallita liikaa... Tai ainakaan toistaiseksi en ole antanut.

Liiallisuuteen mustasukkaisuus menee mielestäni silloin, kun tulee tarve rajoittaa toisen menemisiä tai ystävyyssuhteita vastakkaisen (tai miksei samankin) sukupuolen kanssa. Tällaista mustasukkaisuutta en ole tuntenut, enkä myöskään ole antanut kenenkään rajoittaa minun tekemisiäni mustasukkaisuuden varjolla.   

[missfit]

Taidan yhtyä edellisiin ja sanoa että olen mustasukkainen epävarmoissa tilanteissa. Tai siis mustasukkaisuushan on epävarmuutta.. Pitää vallita sellainen kauhun tasapaino että pystyy olemaan epävarmuustekijöiden kanssa, hyvällä kommunikaatiolla pääsee pitkälle.

[Tuhmakisu74]

Mietin tässä taannoin että olenko sairaalloisen epävarma kun koen hiukan mustasukkaisuutta siitä että kumppani valokuvaa harrastuksena näyttäviä, usein vähäpukeisia naisia. 

Tulin siihen tulokseen että meidän tapauksessa moinen tunne on aika luonnollinen, koska kuvaaminen on osa myös parisuhteemme seksuaalisuutta. Itse exhibbarina saan kuvattavana olemisesta (seksuaalisiakin) kiksejä ja oletan että muutkin mieheni kuvattavana olevat usein saavat. Siitä kai  lievä mustasukkaisuus. Vaikka tiedän että kuvaukset hoidetaan täysin asialinjalla eikä siinä kuvaaja ehdi paljon fiilistellä kun täytyy keskittyä kuvaamiseen ja järjestelyihin. 

Meidän suhteessa onneksi on niin paljon luottamusta ja avoimuutta että voin rauhallisin mielin työstää tätä hentoa mustasukkaisuutta ja opetella tulemaan sen kanssa toimeen. Koska toki haluan että kumppani voi toteuttaa itseään harrastuksensa parissa. Vastavuoroisesti minulla samoin on lupa mennä toisen kuvattavaksi jos tulisi kiinnostava tilaisuus.

Mustasukkaisuuden kanssa pärjäämisen opettelu myös hyvää harjoittelua potentiaaliseen tilanteeseen että saisimme joskus sessio- tai seksiseuraksi toisen naisen (kuten toivon).

[Kiitäjä]

Hmm..koitan hahmotella eroa mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen pelon välillä. Sitä, että luottaa kyllä toisiin, mutta pelkää että itse sotkee suhteensa. 

Kyllä, ihan täysin kumpuaa siitä, että on niin ikäviä kokemuksia ja joskus ei jaksa uskoa, että oppii päästämään irti niistä..hurja savotta..

[Amynsomnia]

Nuorempana ollessani ensimmäisessä parisuhteessani olin mustasukkainen ja se ilmeni mitä lapsellisimmilla tavoilla. Voin vaan todeta että se oli monien tekijöiden summa. Mitä vanhemmaksi olen tullut on mustasukkaisuus vähentynyt. Ei siihen ole tarvetta. Mustasukkaisuus on pelkoa, huonoa itsetuntoa ja epävarmuutta ja se on niin moninainen. Pieni murunen mustasukkasuutta on tervettä.

[hihaton]

Hmm..koitan hahmotella eroa mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen pelon välillä.

Hylätyksi tulemisen pelko on mustasukkaisuuden alalaji, samoin kuin  vaikka kateus, omistukawnhalu, epävarmuus itsestä ja ulkopuolisuuden tunne. Mustasukkaisuus on vain sateenvarjotermi, jonka takana on aina jokin "perustavanlaatuisempi" tunne, kuten pelko, kateus tai jopa viha.Siinä mielessä tuo erojen etsiminen on vähän hankalaa.

Kannattaa palata mielessään johonkin aiempaan tilanteeseen, josaa muistaa olleensa mustasukkainen ja etsiä sen takaa tuota perustunnetta. Se auttaa jäsentämään omia tunteita ja ajatusmalleja mustasukkaisuuden suhteen, ja siinä sivussa saattaa oppia hallitsemaan niitä tunnetiloja paremmin.

[Ciah]

Tunnustan olevani tosi mustasukkaista sorttia. Mistä se johtuu, olen kovasti koittanut miettiä. Koska onhan se aika typerää olla mustasukkainen, kun se ei rajoitu pelkästään parisuhteisiin, vaan myös kavereihin ja tuttuihin ihmisiin. Kaipa tunnen oloni helposti- seurassa kuin seurassa- ulkopuoliseksi ja siitä sitten kumpuaa julmettu mustasukkaisuus.  Ne tunteet, jota tulee mieleen, kun vaikka näen kavereiden nauravan siten, etten kuule, mistä puhutaan, on hävettävän mustia... 

Itse en kyllä toimi, kuten mustasukkaisen oletettaisi toimivan. Saatan mielummin koittaa peittää ne mustat sukkani siten, että oikein kehotan kumppaniani menemään (ja pettämään). Ja tokihan sitten on hyvä syy loukkaantua, kun ensin on käytännössä antanut luvan 

Tässäpä siis yksi luonteenpiirre, josta kovasti tahtoisin eroon... aidosti eroon, ei vain defenssien kautta.

[missfit]

Tässäpä siis yksi luonteenpiirre, josta kovasti tahtoisin eroon... aidosti eroon, ei vain defenssien kautta.

Tekisi mieli saivarrella siitä onko mustasukkaisuus luonteenpiirre, mutta se johtaisi ihan toiseen keskusteluun. Ohessa on hyvä kirjoitus mustasukkaisuudesta, melko yleisluontoinen sellainen ja sitä voi soveltaa monenlaisiin ihmissuhteisiin, myös ystävyyteen. Lopussa on hyvä kokoelma viitteitä, joista osa on polyamorisille suunnattu mutta perusperiaate on sama tunteen syntymisessä myös monogaamisissa suhteissa.

Ainakin mulla itsetuntemuksen kehittäminen on auttanut mustasukkaisuuteen ja omien tarpeiden tunnistaminen, sekä niistä suoraan kommunikoiminen myös silloin kun se on vaikeaa. Olen edelleen mustasukkainen välillä, mutta suora puhe (ilman defenssejä, kuten passiivisaggressiivisuutta) auttaa tosi pitkälle oikean ihmisen kanssa.

http://sylvi.fi/2012/05/sylvin-seksologi-sukkienvalkaisuvinkkeja-mustasukkaisille/

[Käpy]

Tässäpä siis yksi luonteenpiirre, josta kovasti tahtoisin eroon... aidosti eroon, ei vain defenssien kautta.

Tekisi mieli saivarrella siitä onko mustasukkaisuus luonteenpiirre, mutta se johtaisi ihan toiseen keskusteluun. Ohessa on hyvä kirjoitus mustasukkaisuudesta, melko yleisluontoinen sellainen ja sitä voi soveltaa monenlaisiin ihmissuhteisiin, myös ystävyyteen. Lopussa on hyvä kokoelma viitteitä, joista osa on polyamorisille suunnattu mutta perusperiaate on sama tunteen syntymisessä myös monogaamisissa suhteissa.

Ainakin mulla itsetuntemuksen kehittäminen on auttanut mustasukkaisuuteen ja omien tarpeiden tunnistaminen, sekä niistä suoraan kommunikoiminen myös silloin kun se on vaikeaa. Olen edelleen mustasukkainen välillä, mutta suora puhe (ilman defenssejä, kuten passiivisaggressiivisuutta) auttaa tosi pitkälle oikean ihmisen kanssa.

http://sylvi.fi/2012/05/sylvin-seksologi-sukkienvalkaisuvinkkeja-mustasukkaisille/

Tuo kirjoitus kuvaa hyvin omaa ajatusmaailmaani. "Miksi kumppani valitsee ystävät minun sijastani"? "Miksi en saa riittävästi huomiota?" "Miksi hän jakaa huomiota muille, kun voisi tyydyttää minun tarpeeni?" esimerkkeinä... Tiedän samalla, ettei kukaan tervejärkinen jaksa kuunnella mustasukkaisen valituksia ja raivoa, jolloin lopputulos on ennen tai myöhemmin selvä. Miljoonan taalan kysymys onkin, miten päästä tuosta tunteesta eroon? Jos esim haluan viettää aikaa juurikin tietyn henkilön kanssa, siihen ei auta, että otan toisen tilalle silloin, kun juuri tällä minulle tärkeällä henkilöllä on meno esim ystäviensä kanssa. Nämä ovat äärimmäisen vaikeita asioita.

[blacklie]

En ole juurikaan kokenut mustasukkaisuutta. Muutaman kerran alitajuisesti ehkä huomannut, että tämä on varmaan mustasukkaisuutta.  Nuokin tilanteet ovat liittyneet lähinnä kilpailuasetelmaan esim. työpaikan saamisen suhteen. Ihmissuhteissa en osaa olla mustis. Luotan kumppaniini täysin ja asioista on järjettömän helppo keskustella jos tuntuu epävarmalta. Vapaapäivistä olen ehkä joskus myös kokenut mustasukkaisuutta. Jos kerrankin saadaan vapaat mätsäämään ja toinen on ehtinyt sopia menoja jo koko päiväksi niin olen vähän saattanut älähtää. Yleensä sitä aikaa on sitten mullekkin järjestynyt. Eli se kommunikaatio, kommunikaatio ja kommunikaatio.

[hihaton]

Tuo kirjoitus kuvaa hyvin omaa ajatusmaailmaani. "Miksi kumppani valitsee ystävät minun sijastani"? "Miksi en saa riittävästi huomiota?" "Miksi hän jakaa huomiota muille, kun voisi tyydyttää minun tarpeeni?" esimerkkeinä... Tiedän samalla, ettei kukaan tervejärkinen jaksa kuunnella mustasukkaisen valituksia ja raivoa, jolloin lopputulos on ennen tai myöhemmin selvä. Miljoonan taalan kysymys onkin, miten päästä tuosta tunteesta eroon? Jos esim haluan viettää aikaa juurikin tietyn henkilön kanssa, siihen ei auta, että otan toisen tilalle silloin, kun juuri tällä minulle tärkeällä henkilöllä on meno esim ystäviensä kanssa. Nämä ovat äärimmäisen vaikeita asioita.

Harva siitä kokonaan eroon pääsee, itse en tunne ketään. Tuhannen taalan vastaus siihen millin kysymkseen on pohtia, mitä noiden ajatusten takana on: yksikään niistä ei ole suoranaisesti tunne (okei, huomiotta jääminen pääsee aika lähelle).

Kannattaa miettiä rehellisesti, onko kyse siitä että haluaa tämän tärkeän ihmisen huomiota,vai onko siinä takana halu rajoittaa hänen toisille antamaansa huomiota vaatimalla sitä itse. Jos kyse on ensimmäisestä, pyydä häneltä aikaa sinun kanssasi silloin, ku se moöemmille sopii. Jos hän välittää sinusta aidosti, aikaa löytyy kyllä.

Oma veikkaukseni kuitenkin on se, että noiden ajatusten taustalla on piilossa tunteita, jotka ovat jääneet analysoimatta. Ehkä pelkäät, ettet ole hänen silmissään rakastettava? Ehkä olet kateellinen, kun joku toinen saa enemmän huomiota sinulle tärkeältä ihmiseltä? Ehkä pelkäät, että jäät yksin? Pirun vaikeita kysymyksiä, mutta niihin paneutuminen kannattaa. Pohdintaa kannattaa harrastaa silloin, kun mustasukkaisuus ei ole päällä ja mieli on rauhallinen, ja mahdollisuuksien mukaan olisi hyvä jutella asiasta kumppanin tai ystävän kanssa.

Ja joo, helppo se täältä avoimesta suhteesta on huudella, mutta minullakin on ollut aika, jolloin mustasukkaisuus oli musertava voima ja vienyt yöunet. Matka siitä päivästä nykyisyyteen on ollut pitkä, mutta ehdottomasti sen arvoinen.