mustasukkaisuudesta

[Meeri]

Omaa arvomaailmaa vastaan sotii taas sellainen elämän tarjoustalomeininki, jossa ihmissuhteet olis jotain halpiskamaa,joista voi nyppiä haluamasa tarjottavat kuin rusinat pullasta ja siirtyä taas seuraavaan kohteeseen.

Menee OT:ksi, mutta tätä komppaan.

[perapervo]

Omaa arvomaailmaa vastaan sotii taas sellainen elämän tarjoustalomeininki, jossa ihmissuhteet olis jotain halpiskamaa,joista voi nyppiä haluamasa tarjottavat kuin rusinat pullasta ja siirtyä taas seuraavaan kohteeseen.

Menee OT:ksi, mutta tätä komppaan.

Komppaus täältäkin. Kokemuksen syvällä rinta-äänellä-

[Kettu vinossa]

Itse haluaisin joskus päästä sessioimaan sellaisen ihmisen kanssa, joka jakaisi samoja fetissejä kanssani. Mutta roppakaupalla ongelmiahan siitä syntyisi, kun elän parisuhteessa. Pitää ottaa huomioon seurustelukumppanin mielipiteet siitä, mitä sessiossa saa ja mitä ei saa tehdä: en voi siis koskaan heittäytyä täysillä fetissin vietäväksi, koska muuten meininki menisi pettämisen puolelle. Toisaalta minun fetissieni ollessa kyseessä pitäisi sessioseuraa varmaankin etsiä ulkomailta asti, ja se on niin vaivalloista puuhaa, että luulenpa ettei koskaan edes tarvitse olla katkera siitä, että "tuossa olisi ollut täydellinen sessiokumppani ihan nenän edessä, mutta en saa sessioida hänen kanssaan". Yleisten fetissien edustajilla on varmasti helpompaa löytää Suomesta sessiokavereita, mutta heillä on sitten myös todennäköisesti enemmän mustasukkaisuusongelmia (jos he ovat parisuhteessa).

Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.

[swan]

Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.

Eihän se toki niin mene, että sinkkuna saisi kaiken haluamansa,kuten tuota hyvää parisuhdetta. Voi käydä niin ettei saa mitään,kun oma mieli ja arvot ei anna myöden, että "täytyy tyytyä siihen mitä saa". Toisaalta hirveä tasapainoilu siinä, että tyytyy siihen ettei sitten tosiaan saa mitään, paitsi sen, että elää sen mukaan mitä "sydän sanoo".

Miten tämä sitten mustasukkaisuuteen liittyy enää? Voiko mustasukkaisuutta luonnehtia myös omistushaluksi tai haluksi olla omistettu? Joku arvostaisi ja välittäisi niin paljon, että olisi valmis sitoutumaan siinä hetkessä "loppuelämäksi", jonka loppuelämän pituutta emme kumminkaan kukaan voi tietää. Se voi loppua vaikka tunnin päästä.
Asenne kuitenkin ennen muuta.

Yleensä tämäntyyppisissä aiheissa tulee se moralisointikortti esille. Moralisointihan on sitä, että neuvoo ja tuomitsee muiden tapaa elää, ehdottelee omia "oikeita" arvojaan toisille parempana vaihtoehtona.
Itse en harrasta oikeastaan koskaan sellaista, sattuneesta syystä 

[Nenne]

Aiheeseen liitetään usein joku joka "luikertelee suhteeseen ja vie sen toisen mennessään" Totuus on, ettei sekaan luikertele ketään ellei suhteessa ole jo valmiiksi sellaisen mentävää reikää.

[knotti]

Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.

Sama. Täältä se parisuhde vaan puuttuu.

[perapervo]

Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.

Sama. Täältä se parisuhde vaan puuttuu.

Allekirjoitan ja myöskin suhde puuttuu

[Nenne]

Mä oon mustasukkainen luonteeltani, mutta sessioita se ei koske. Nimenomaan tiedän, tai ainakin uskon vahvasti, et nauttisin jos Masterini nöyryyttäisi mua esim. panemalla toista subia ja laittais mut katsomaan. Mut silloinhan on tosiaan kyse nimenomaan yhteisestä sopimuksesta kaikkien kolmen kesken. Harmi ettei moinen sessio ole vieläkään toteutunut ... Siviilielämässä en missään nimessä suvaitse pettämistä.

Hmmmm kiinnostavaa.. ja myös toisinpäin että subi tulee Masterin käskystä toisen/ien naiduksi...
Tunteepahan sitten seuraavana päivänä paikkansa

Älä viitti, rupee panettaa

Rauhotu lutka 

En tunne lainattuja kirjoittajia henk.koht. eli tämä ei ole heille henk.koht., mutta aiheen sitäkin enemmän! Nappaisen oman kirjoitukseni toisesta ketjusta: 
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=80.msg523#msg523
muutaman molempiin aiheesiin liittyvän rivin jatkokommenttina "mikäli olet mustasukkainen, älä kokeile tätä kotona, sillä tämä on myös yksi erittäin hyvä mustasukkaisuusmittari"    Sananlaskun mukaan kateus on ainoa mikä voittaa kiiman, mutta kiima on ainoa mikä voittaa / voittaisi mahdollisen mustasukkaisuuden":
 
"Keinotekoisesti tehdyt pornoleffat eivät tee sanottavaa vaikutusta, mutta kylläkin kuvat ja videoklipit mistä aito seksuaalinen värinä välittyy. Kahden, tai useamman ihmisen esileikin aikana muuttuva hengityksen rytmi ja tahattomat voihkaisut saavat oman kropan samaan virittyneisyyteen, vaikkei kukaan ole koskenut. Huulten kosketukset toinen toistensa iholla, käsien kosketukset hiuksissa ja liikkeet mitkä saavat vastaanottajan vapisemaan kauttaaltaan, sekä piiskaniskun äänet, alistettavan verbaalinen nöyryytys, nimittely, käskyt ja komennot, nostaa omaa ekstaasia.
....
Masterini tietää taipumukseni (mikä siis ei ole mitään salaa tirkistelyä vaan suoran julkeaa tuijotusta) ja suo joskus sessioissa minulle tämän katselemisesta saamani mielihyvän. Mielihyvä on niin voimakas, että pystyn tuntemaan muiden nautinnon omanani. Jos Masterini saa toisen subi-tyttönsä kuolaamaan ja siitä ivallisesti härnäten huomauttaa, saan orgastisia väreitä.

Mitäs luulette, kuolaanko tällä hetkellä? 

[Kettu vinossa]

Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.

Yleensä tämäntyyppisissä aiheissa tulee se moralisointikortti esille. Moralisointihan on sitä, että neuvoo ja tuomitsee muiden tapaa elää, ehdottelee omia "oikeita" arvojaan toisille parempana vaihtoehtona.

En yrittänyt neuvoa muita. Unohdin pistää lihavoinnin kohtaan "minä": Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.

Kyllä minä olen tavannut netissä ja tosielämässäkin paljon ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä siihenkin, että he saavat kaikki seksifantasiansa toteen yhden illan suhteista, vaikka sitten pettämällä jos ei parisuhteesta saa lupaa. Tunsin kerran jopa henkilön, joka keräsi rahaa huoraamalla, vaikka hän esitti puolisolleen uskollista. Hyvä heidän osaltaan, että he ovat löytäneet itselleen mieluisan tavan elää ja kerätä uusia kokemuksia. En minä ala heitä tuomitsemaan.  On kuitenkin hyvä aina muistaa, että se mikä joillakin toimii, ei toimi kaikilla. Mielestäni minun ei ole pakko päästä kaikkia fetissejä kokeilemaan ja ehkä on ihan hyvä niin. Saatan toki olla vanhuksena keinutuolissa istuessani vähän katkera, mutta omapa on valintani.

[swan]

Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.

Yleensä tämäntyyppisissä aiheissa tulee se moralisointikortti esille. Moralisointihan on sitä, että neuvoo ja tuomitsee muiden tapaa elää, ehdottelee omia "oikeita" arvojaan toisille parempana vaihtoehtona.

En yrittänyt neuvoa muita. Unohdin pistää lihavoinnin kohtaan "minä": Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.

Kyllä minä olen tavannut netissä ja tosielämässäkin paljon ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä siihenkin, että he saavat kaikki seksifantasiansa toteen yhden illan suhteista, vaikka sitten pettämällä jos ei parisuhteesta saa lupaa.

Näitä ketjujen kiemuroita: en viitannut moralisoinnilla millään tavalla sinuun tai kehenkään muuhunkaan tuossa aiheessa.
Minäkin eläisin mieluummin parisuhteessa kuin yksin ja kovaa kyytiä menossa sinne kiikkustuoliinkin itekseni. 

[Linnanneito]

Jokainen ihmissuhde on erilainen, ei ole olemassa sääntöjä, eikä ennakkotapauksia, miten tulee toimia tietyissä tilanteissa. Minä petin aviomiestäni useamman vuoden ajan saadakseni vinolle seksuaalisuudelleni elintärkeitä D/s-kokemuksia. Nyt, kaiken tämän paljastuttua noin puolisen vuotta sitten, suhteemme elää henkisesti parasta kauttansa pitkään aikaan. Seksuaalisesti itse olen ollut kuollut jo hyvin pitkän aikaa, mutta ehkä se vielä siitä joku vuosisata. Fyysinen ja henkinen läheisyys korvaa mielestäni seksin täysin. Unohtamatta suklaata.

Ihannetilanne olisi, jos saisin toteuttaa D/s-puoltani luvan kanssa, mutta kun tämä ei ole mahdollista, niin tilanteeseen on sopeuduttava. Olen helvetin hyvä sopeutumaan.

[Jouni]

Kun eletään staattisessa tilassa itsensä toteuttamisen ja parisuhteen välissä, on helppo vetää rajapyykit ja elää niiden kanssa.
Usein kuitenkin suhteet muuttuvat ja elävät, jolloin ne asiat, jotka olivat niin kiveen hakattuja, eivät näyttele niin keskeistä roolia enää.

Itse näen hyvän dynamiikan kykynä kuunnella, puhua, hyväksyä ja tulla hyväksytyksi niiden rajojen puitteissa, mitkä molemmat sillä hetkellä kokevat omikseen..
Usein nämä rajat elävät hyvinkin voimakkaasti kumppanin asioita miettiessä, mutta ilman jakamista ei ole kehitystä, ainakaan nopeaa sellaista.

Avoin keskustelu tunteista ja haluista antaa aina jonkin tuloksen, on se sitten piinaava mustasukkaisuuden tunne toisen ilmaistuista mieltymyksistä tai oma avoin tilititys niistä asioista, joita mieli on haudannut suhteen senhetkisen tilan mukana taustalle..

Sillä hetkellä, kun ei parisuhteessa enää uskalla avata sanaista arkkuaan mielen muuttuessa tai toisenlaisen halun iskiessä, ollaan vahvasti erkanemassa eri elämiin.
Jos toiselle osapuolelle ei anneta mahdollisuutta edes ottaa kantaa muuttujiin, on tehty jo päätös Hänen puolestaan kuulematta todistajaa.
Kun ei se kuitenkaan hyväksyisi...  Siis otetaan oikeus omiin käsiin. Ja sillä varjollahan on oikeus tehdä asioita parisuhteen ulkopuolella... Eikö vain?

Yhteinen nimittäjä tälle syylle toteuttaa niitä mielihaluja, joita puoliso ei hyväksy.. On se Oma niin ihanan itsekäs halu tehdä asioita...

Nyt on aivan pakko kysyä Teiltä, arvoisat aiheen kanssa painijat: moniko teistä oikeasti jakaa ne omat niin ihanan kieroutuneet mielihalunsa puolison kanssa, ennen kuin ne toteuttaa hyväksymättömyyden varjolla???

[Jolene]

Mua on alkanut todenteolla rasittamaan oma omistuksenhalu ja mustasukkaisuuteni. Itse haluaisin kaikki vapaudet mitä vaan keksiä, mutta en meinaa pystyä antamaan samaa muille.. Mitenköhän ihmeessä voisin opettaa itseni tästä raastavasta mustasukkaisuudesta eroon...

[Katzku]

Jokainen psyykkisesti terve ihminen on joskus mustasukkainen. Ehkä tähän asti et ole ollut mutta kyllä se oikea tilanne viellä jossain vaiheessa elämää tule vastaan jolloin tunnet sitäkin tunneta. Mutta kuten monet ovat jo tässä aikaisemmin maininneet niin terveen ja sairaalloisen mustasukkaisuuden ero piilee juuri siinä, että miten sen käsittele ja miten siitä kertoo toiselle. Ei siinä ole mitään pahaa, että myöntää toiselle olevansa mustasukkainen ja käsittele tätä asia yhdessä rakentavalla tavalla.

[Nita77]

Kyllä mä joskus olen mustasukkainen, mutta se ei mielestäni edistä mitään.
Mustasukkaisuudella ei toista koskaan saa vierellä pysymään.
Ja usein mun kohdalla mustasukkaisuus johtuu omasta epävarmuudesta.

Mielestäni pieni omistushaluisuus on vaan plussaa ainakin Dominoivassa ihmisessä, mutta rajansa siinäkin.