Baarin kannatusmaksut
Jokainen bdsm suhde on omanlaisensa, osaan kuuluu mustasukkaisuus, toisiin taas ei. Parisuhteeseen mustasukkaisuus jossain määrin kuuluu mielestäni taas aina.
vosoppihamsteri; mulla on ruskeat silmät. Case closed, kuten sanoin.
Mustasukkaisuus on ehdoton turnoff.Se kertoo huonosta itsetunnosta, joka on tärkeä turnon.Se kertoo myös luottamuspulasta ja siitä, että sanomisilla ei ole merkitystä.Itse en voisi koskaan kuvitella rakentavani mustasukkaisen ihmisen kanssa juttelusuhdetta syvempää.Ja sanottakoon se nyt vielä tässä lopuksi ääneen.. ei.. en ole mustasukkaista laatua itsekään.Jos en riitä, niin en riitä.. eikä sille voi mitään.
Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii..
Lainaus käyttäjältä: Dominanssi - 16.12.2011, 20:02Mustasukkaisuus on ehdoton turnoff.Se kertoo huonosta itsetunnosta, joka on tärkeä turnon.Se kertoo myös luottamuspulasta ja siitä, että sanomisilla ei ole merkitystä.Itse en voisi koskaan kuvitella rakentavani mustasukkaisen ihmisen kanssa juttelusuhdetta syvempää.Ja sanottakoon se nyt vielä tässä lopuksi ääneen.. ei.. en ole mustasukkaista laatua itsekään.Jos en riitä, niin en riitä.. eikä sille voi mitään.Ensin varmaan pitäisi määritellä, mikä on mustasukkaisuutta ja mikä omistushalua...Ajattelen näin, että omistushalu terveissä rajoissa on tunnepitoiseen suhteeseen kuuluvaa. Siitä, missä "terve" raja kulkee, on varmaan monia eri käsityksiä.Mustasukkaisuus taas on (perusteetontakin) epäilyä toisen ajatuksista ja tekemisistä ja vaikea-asteisena todella ahdistavaa, molemmille. Tunnistan itsessäni omistushalun, aika vahvanakin. Silloin päällimmäisin tunne kumppanin osoittaessa liikaa huomiota jollekin toiselle ei ole menettämisen pelko tai huoli omasta kelpaamisesta vaan jonkinasteinen loukkaantuminen siitä, eikö toinen huomaa kuinka erinomainen yksilö olen. Kyse ei ole huonosta itsetunnosta vaan enemmänkin hyvästä. Mutta olenko mustasukkainen...tuskinpa, ellei toinen käytöksellään tai puheillaan anna aihetta.Mustasukkaisuus liittyy epävarmuuteen suhteesta ja sen merkityksestä toiselle, ei välttämättä henkilön epävarmuuteen omasta itsestään. Tosiasia on, että jos henkilö ei riitä sellaisena kuin on, niin sitten on kummallekin viisaampaa lähteä etsimään jotain paremmin toiveita vastaavaa. Tästä pääsisi taas siihen aiheeseen, kuinka ääriharvinaista on löytää ihminen jolta saisi kaiken haluamansa, mutta sitä on jo käsitelty muissa keskusteluissa.
Isabis ja Snadistisadisti,ette varmaan pahastu jos laitan jotain näin yhteisesti teille,vaikka en nimenomaan teihin viitannut edellisessä lainausviestissä.Tämä siis sai mut miettimään tai ponkautti jo aiemmin miettimääni:LainausMinä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii.. Eli täydellisyyteen on pyrkimys kenties tai katsotaan, että sellainen täydellinen olomuoto, missä saa kaikkea mitä haluaa,on mahdollinen.Sivuutan tässä nyt aika paljon asiaa, mutta syynä on esimerkiksi se, ettei kenenkään aikuisen ihmisen tarvitse järkeviä ratkaisujaan perustella netissä tuntemattomille ihmisille.
Jep. Tämä on nopein tapa käsitellä hankalaksi muuttuva keskustelu.
Ensin varmaan pitäisi määritellä, mikä on mustasukkaisuutta ja mikä omistushalua...Ajattelen näin, että omistushalu terveissä rajoissa on tunnepitoiseen suhteeseen kuuluvaa. Siitä, missä "terve" raja kulkee, on varmaan monia eri käsityksiä.Mustasukkaisuus taas on (perusteetontakin) epäilyä toisen ajatuksista ja tekemisistä ja vaikea-asteisena todella ahdistavaa, molemmille.
Tunnistan itsessäni omistushalun, aika vahvanakin. Silloin päällimmäisin tunne kumppanin osoittaessa liikaa huomiota jollekin toiselle ei ole menettämisen pelko tai huoli omasta kelpaamisesta vaan jonkinasteinen loukkaantuminen siitä, eikö toinen huomaa kuinka erinomainen yksilö olen. Kyse ei ole huonosta itsetunnosta vaan enemmänkin hyvästä. Mutta olenko mustasukkainen...tuskinpa, ellei toinen käytöksellään tai puheillaan anna aihetta.
Mustasukkaisuus liittyy epävarmuuteen suhteesta ja sen merkityksestä toiselle, ei välttämättä henkilön epävarmuuteen omasta itsestään. Tosiasia on, että jos henkilö ei riitä sellaisena kuin on, niin sitten on kummallekin viisaampaa lähteä etsimään jotain paremmin toiveita vastaavaa. Tästä pääsisi taas siihen aiheeseen, kuinka ääriharvinaista on löytää ihminen jolta saisi kaiken haluamansa, mutta sitä on jo käsitelty muissa keskusteluissa.
Niin. Keskusteluissa aina vaikeinta on termien määrittely. Mielipiteitä on monia ja usein kaikki pitävät kiinni omista määrittelyistään ja näkemyksistään.Pyrin yksinkertaistamaan omaa määrittelyäni seuraavasti: mustasukkaisuutena koen sen, että keskusteluni jonkun toisen vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa aikaansaa kumppanissani käyttäytymistä, johon voi liittyä mm. seuraavia käyttäytymismalleja: kiukuttelu.. raivokohtaukset.. katoaminen / vastaamattomuus... syyttely... erilaiset kostotoimenpiteet.. keskustelukumppania kohtaan tehdyt hyökkäykset ymv.Minun mielestäni se, että ei pysty rationaalisesti käsittelemään tilannetta, jossa itselle tärkeä henkilö keskustelee toisen kanssa kertoo huonosta itsetunnosta. Varsinkin, jos olen ao. merkitykselliselle ihmiselle ilmaissut tunteeni ja tunnesiteeni häntä kohtaan. Se kertoo suoraan myös, että minuun ja sanomisiiini ei luoteta.
Omistuksesta täsmennän omana näkemyksenäni sen, että omistaa ei voi ketään, ellei se toinen halua omistautua. Se on siis aina annettu asia ja näkemykseni mukaan omistusta ei voi antaa kuin yhdelle ihmiselle kerrallaan. Sen voi toki aina ottaa pois, mutta niin kauan kuin se on jollekin uskottu, ei hänellä pitäisi olla syytä epäillä muista sidoksista tai kiinnostuksista... paitsi jos sellaisten mahdollisuuksista on erityisesti sovittu.
Ei näiden asioiden tiimoilta varmaankaan saavuteta yhtään parempaa tulosta kuin Euroopan ministerikokouksessa, jossa yritetään löytää kompromissia Euron pelastukseen. Omalta kohdaltani mustasukkaisuus.. tai millä nimellä sitä halutaan kutsua, on äärimmäisen vastenmielinen ilmiö, enkä halua olla ihmisen kanssa, joka ei kestä sitä, että saatan keskustella tai laskea leikkiä julkisesti jonkun toisen henkilön kanssa, jonka hän kokee uhkana itselleen.
Aika moni on esittänyt mustasukkaisuuden syyksi huonon itsetunnon.Mulla oli hyvä itsetunto, mutta se mureni johonkin noiden muutaman vuoden aikana ja sen jälleenrakennukseen sainkin käyttää aikaa.
Lainaus käyttäjältä: Dominanssi - 20.12.2011, 01:19Niin. Keskusteluissa aina vaikeinta on termien määrittely. Mielipiteitä on monia ja usein kaikki pitävät kiinni omista määrittelyistään ja näkemyksistään.Pyrin yksinkertaistamaan omaa määrittelyäni seuraavasti: mustasukkaisuutena koen sen, että keskusteluni jonkun toisen vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa aikaansaa kumppanissani käyttäytymistä, johon voi liittyä mm. seuraavia käyttäytymismalleja: kiukuttelu.. raivokohtaukset.. katoaminen / vastaamattomuus... syyttely... erilaiset kostotoimenpiteet.. keskustelukumppania kohtaan tehdyt hyökkäykset ymv.Minun mielestäni se, että ei pysty rationaalisesti käsittelemään tilannetta, jossa itselle tärkeä henkilö keskustelee toisen kanssa kertoo huonosta itsetunnosta. Varsinkin, jos olen ao. merkitykselliselle ihmiselle ilmaissut tunteeni ja tunnesiteeni häntä kohtaan. Se kertoo suoraan myös, että minuun ja sanomisiiini ei luoteta.Tuollaisesta käyttäytymisestä olen kanssasi samaa mieltä. Terveen itsetunnon omaava mies tai nainen kestää kyllä sen, että kumppani keskustelee muidenkin ihmisten kanssa. Mielestäni toimivaan keskusteluun kuuluu katsekontakti eikä ole kiellettyä nauraakaan toisen jutuille Normaalia kanssakäymistähän tuollainen on enkä näe siinä mitään mökötyksen aihetta. Flirttaillakin saa, jos osaa, ja se voi olla hyvinkin piristävää. Siinähän ei ole kyse siitä, että olisi iskemässä keskustelukumppania vaikka hymyillen heittäisikin jotain esim. tämän olemuksesta. Omalla kohdallani loukkaantumista aiheuttaisi (ja sen kyllä sanoisinkin ilman että jäisi epäselväksi), jos kumppani alkaisi tarpeettomasti kosketella kanssakeskustelijaansa tai kommentit olisivat ilmiselvää nuoleskelua. Eli keskustelun sisältö ja tapa, jolla keskustellaan, ratkaisevat.Tästä päästään jälleen siihen, kuinka eri tavoin ihmiset ymmärtävät asioita. Mikä on yhden mielestä viatonta flirttiä, voi olla toisen mielestä selvä iskuyritys. Eiköhän jokainen meistä tiedä itse missä ne omat rajat menevät. Omissa suhteissani olen huomannut hyväksi käytännöksi sen, että käsitteet selvitetään oman kumppanin kanssa jo suhteen alkuvaiheessa. Ihan siitä lähtien, mikä esim. mielletään pettämiseksi ja mikä ei. Silloin ei ainakaan tahattomasti aiheuta epäilyksiä käytöksellään.