Kirjoittaja Aihe: mustasukkaisuudesta  (Luettu 44179 kertaa)

Linnanneito

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #45 : 19.12.2011, 20:02 »
vosoppihamsteri; mulla on ruskeat silmät. Case closed, kuten sanoin.

mastervsop

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #46 : 19.12.2011, 20:06 »



Jokainen bdsm suhde on omanlaisensa, osaan kuuluu mustasukkaisuus, toisiin taas ei. Parisuhteeseen mustasukkaisuus jossain määrin kuuluu mielestäni taas aina.

Mä vedän taas niin leveällä kammalla että puhun vain suhteista sen enempää menemättä lokeroimaan mitään ja koitan olla loukkaamatta sitä toista... joskus siihen ei paljoa vaadita.
Kerronkin tässä esimerkin että myöhästyyin hiljattain ilotulituksesta 5minuuttia ja sain nyrpeää naamaa, nukuttiin yhdessä ei harrastettu seksiä seuraava yö ja se oli viimeinen kerta kun tavattiin koska menetin kiinnostuksen kun alettiin rajoittamaan vapauttani.

Jos multa vaaditaan ymmärrystä ei yhdessä tapahtuviin säätöihin ja toinen pyytää vapautta hän saa sen... 100%n koska itse elän sen periaatteen mukaan että mikään työkalu tai nainen ei tule parempana takaisin vaikka nainen ei käytössä kulukkaan.
Eli onko tämä mustasukkaisuutta vai omistushaluisuutta en oikein tiedä kun en jaksa enään kiintyä mihinkään koska tunnen sen rajoituksena vapaudelleni. Tämä ei tarkoita että heti olen virittämässä mitään omiani (paitsi jotan vimpainta) vaan ihan sitä että saan olla yksin tulla ja mennä tai olla kotona vaikka munasillani ilman että yhtään poikkipuolista katsetta edes tarvii sietää.

mastervsop

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #47 : 19.12.2011, 20:07 »
vosoppihamsteri; mulla on ruskeat silmät. Case closed, kuten sanoin.

Damn en mä saanutkaan tästä illan kinaa tjsp.  :love:

Jouni

  • Smurffit
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1392
  • Energiahoitaja-(: Sadisti.
  • Galleria
    • Aikuiseksi
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #48 : 19.12.2011, 21:10 »
Järki ja Tunne samassa paketissa.

Hienoa huomata, että sellaisiakin Pervoja vielä on..

Rauhallisen hienoa viikon jatkoa, kaikille.


Lucrezia

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #49 : 20.12.2011, 00:32 »
Mustasukkaisuus on ehdoton turnoff.

Se kertoo huonosta itsetunnosta, joka on  tärkeä turnon.

Se kertoo myös luottamuspulasta ja siitä, että sanomisilla ei ole merkitystä.

Itse en voisi koskaan kuvitella rakentavani mustasukkaisen ihmisen kanssa
juttelusuhdetta syvempää.

Ja sanottakoon se nyt vielä tässä lopuksi ääneen.. ei.. en ole mustasukkaista laatua itsekään.
Jos en riitä, niin en riitä.. eikä sille voi mitään.

Ensin varmaan pitäisi määritellä, mikä on mustasukkaisuutta ja mikä omistushalua...Ajattelen näin, että omistushalu terveissä rajoissa on tunnepitoiseen suhteeseen kuuluvaa. Siitä, missä "terve" raja kulkee, on varmaan monia eri käsityksiä.

Mustasukkaisuus taas on (perusteetontakin) epäilyä toisen ajatuksista ja tekemisistä ja vaikea-asteisena todella ahdistavaa, molemmille.

Tunnistan itsessäni omistushalun, aika vahvanakin. Silloin päällimmäisin tunne kumppanin osoittaessa liikaa huomiota jollekin toiselle ei ole menettämisen pelko tai huoli omasta kelpaamisesta vaan jonkinasteinen loukkaantuminen siitä, eikö toinen huomaa kuinka erinomainen yksilö olen. Kyse ei ole huonosta itsetunnosta vaan enemmänkin hyvästä. Mutta olenko mustasukkainen...tuskinpa, ellei toinen käytöksellään tai puheillaan anna aihetta.

Mustasukkaisuus liittyy epävarmuuteen suhteesta ja sen merkityksestä toiselle, ei välttämättä henkilön epävarmuuteen omasta itsestään. Tosiasia on, että jos henkilö ei riitä sellaisena kuin on, niin sitten on kummallekin viisaampaa lähteä etsimään jotain paremmin toiveita vastaavaa. Tästä pääsisi taas siihen aiheeseen, kuinka ääriharvinaista on löytää ihminen jolta saisi kaiken haluamansa, mutta sitä on jo käsitelty muissa keskusteluissa.






swan

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #50 : 20.12.2011, 00:56 »
Isabis ja Snadistisadisti,ette varmaan pahastu jos laitan jotain näin yhteisesti teille,vaikka en nimenomaan teihin viitannut edellisessä lainausviestissä.
Tämä siis  sai mut miettimään tai ponkautti jo aiemmin miettimääni:

Lainaus
Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii..


Eli täydellisyyteen on pyrkimys kenties tai katsotaan, että sellainen täydellinen olomuoto, missä saa kaikkea mitä haluaa,on mahdollinen.

Sivuutan tässä nyt aika paljon asiaa, mutta syynä on esimerkiksi se, ettei kenenkään aikuisen ihmisen tarvitse järkeviä ratkaisujaan perustella netissä tuntemattomille ihmisille.

Dominanssi

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #51 : 20.12.2011, 01:19 »
Mustasukkaisuus on ehdoton turnoff.

Se kertoo huonosta itsetunnosta, joka on  tärkeä turnon.

Se kertoo myös luottamuspulasta ja siitä, että sanomisilla ei ole merkitystä.

Itse en voisi koskaan kuvitella rakentavani mustasukkaisen ihmisen kanssa
juttelusuhdetta syvempää.

Ja sanottakoon se nyt vielä tässä lopuksi ääneen.. ei.. en ole mustasukkaista laatua itsekään.
Jos en riitä, niin en riitä.. eikä sille voi mitään.

Ensin varmaan pitäisi määritellä, mikä on mustasukkaisuutta ja mikä omistushalua...Ajattelen näin, että omistushalu terveissä rajoissa on tunnepitoiseen suhteeseen kuuluvaa. Siitä, missä "terve" raja kulkee, on varmaan monia eri käsityksiä.

Mustasukkaisuus taas on (perusteetontakin) epäilyä toisen ajatuksista ja tekemisistä ja vaikea-asteisena todella ahdistavaa, molemmille.

Tunnistan itsessäni omistushalun, aika vahvanakin. Silloin päällimmäisin tunne kumppanin osoittaessa liikaa huomiota jollekin toiselle ei ole menettämisen pelko tai huoli omasta kelpaamisesta vaan jonkinasteinen loukkaantuminen siitä, eikö toinen huomaa kuinka erinomainen yksilö olen. Kyse ei ole huonosta itsetunnosta vaan enemmänkin hyvästä. Mutta olenko mustasukkainen...tuskinpa, ellei toinen käytöksellään tai puheillaan anna aihetta.

Mustasukkaisuus liittyy epävarmuuteen suhteesta ja sen merkityksestä toiselle, ei välttämättä henkilön epävarmuuteen omasta itsestään. Tosiasia on, että jos henkilö ei riitä sellaisena kuin on, niin sitten on kummallekin viisaampaa lähteä etsimään jotain paremmin toiveita vastaavaa. Tästä pääsisi taas siihen aiheeseen, kuinka ääriharvinaista on löytää ihminen jolta saisi kaiken haluamansa, mutta sitä on jo käsitelty muissa keskusteluissa.

Niin. Keskusteluissa aina vaikeinta on termien määrittely. Mielipiteitä on monia ja usein kaikki pitävät kiinni omista määrittelyistään ja näkemyksistään.
Pyrin yksinkertaistamaan omaa määrittelyäni seuraavasti:  mustasukkaisuutena koen sen, että keskusteluni jonkun toisen vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa aikaansaa kumppanissani käyttäytymistä, johon voi liittyä mm. seuraavia käyttäytymismalleja: kiukuttelu.. raivokohtaukset.. katoaminen / vastaamattomuus... syyttely... erilaiset kostotoimenpiteet.. keskustelukumppania kohtaan tehdyt hyökkäykset ymv.

Minun mielestäni se, että ei pysty rationaalisesti käsittelemään tilannetta, jossa itselle tärkeä henkilö keskustelee toisen kanssa kertoo huonosta itsetunnosta. Varsinkin, jos olen ao. merkitykselliselle ihmiselle ilmaissut tunteeni ja tunnesiteeni häntä kohtaan. Se kertoo suoraan myös, että minuun ja sanomisiiini ei luoteta.

Omistuksesta täsmennän omana näkemyksenäni sen, että omistaa ei voi ketään, ellei se toinen halua omistautua. Se on siis aina annettu asia ja näkemykseni mukaan omistusta ei voi antaa kuin yhdelle ihmiselle kerrallaan. Sen voi toki aina ottaa pois, mutta niin kauan kuin se on jollekin uskottu, ei hänellä pitäisi olla syytä epäillä muista sidoksista tai kiinnostuksista... paitsi jos sellaisten mahdollisuuksista on erityisesti sovittu.

Ei näiden asioiden tiimoilta varmaankaan saavuteta yhtään parempaa tulosta kuin Euroopan ministerikokouksessa, jossa yritetään löytää kompromissia Euron pelastukseen. Omalta kohdaltani mustasukkaisuus.. tai millä nimellä sitä halutaan kutsua, on äärimmäisen vastenmielinen ilmiö, enkä halua olla ihmisen kanssa, joka ei kestä sitä, että saatan keskustella tai laskea leikkiä julkisesti  jonkun toisen henkilön kanssa, jonka hän kokee uhkana itselleen.

Snadistisadisti

  • Porttikiellossa
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1506
  • TrueMaster and proud of it!
  • Galleria
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #52 : 20.12.2011, 09:24 »
Isabis ja Snadistisadisti,ette varmaan pahastu jos laitan jotain näin yhteisesti teille,vaikka en nimenomaan teihin viitannut edellisessä lainausviestissä.
Tämä siis  sai mut miettimään tai ponkautti jo aiemmin miettimääni:

Lainaus
Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii..


Eli täydellisyyteen on pyrkimys kenties tai katsotaan, että sellainen täydellinen olomuoto, missä saa kaikkea mitä haluaa,on mahdollinen.

Sivuutan tässä nyt aika paljon asiaa, mutta syynä on esimerkiksi se, ettei kenenkään aikuisen ihmisen tarvitse järkeviä ratkaisujaan perustella netissä tuntemattomille ihmisille.
Jep. Tämä on nopein tapa käsitellä hankalaksi muuttuva keskustelu.  ::)

mastervsop

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #53 : 20.12.2011, 10:49 »
Jep. Tämä on nopein tapa käsitellä hankalaksi muuttuva keskustelu.  ::)

Näköjään.... mutta mä ymmärrän...

mastervsop

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #54 : 20.12.2011, 11:27 »


Ensin varmaan pitäisi määritellä, mikä on mustasukkaisuutta ja mikä omistushalua...Ajattelen näin, että omistushalu terveissä rajoissa on tunnepitoiseen suhteeseen kuuluvaa. Siitä, missä "terve" raja kulkee, on varmaan monia eri käsityksiä.

Mustasukkaisuus taas on (perusteetontakin) epäilyä toisen ajatuksista ja tekemisistä ja vaikea-asteisena todella ahdistavaa, molemmille.

Epätietoisuus ajaa mustasukkaisuuteen ja sekoittaa pään harhakuvitelmilla. Pahinta mahdollista myrkkyä kautta maailmanhistorian.


Lainaus
Tunnistan itsessäni omistushalun, aika vahvanakin. Silloin päällimmäisin tunne kumppanin osoittaessa liikaa huomiota jollekin toiselle ei ole menettämisen pelko tai huoli omasta kelpaamisesta vaan jonkinasteinen loukkaantuminen siitä, eikö toinen huomaa kuinka erinomainen yksilö olen. Kyse ei ole huonosta itsetunnosta vaan enemmänkin hyvästä. Mutta olenko mustasukkainen...tuskinpa, ellei toinen käytöksellään tai puheillaan anna aihetta.
Eli olet kuitenkin... inhimillistä ei täydellistä.
Vain insinöörit on niin tyhmiä että pyrkii siihen eikä ikinä tajua että koulutus ei todellakaan riitä.
Liika täydellisyyden tavoittelukin on teknistä tietämättömyyttä ja kokemuksen puutetta.


Lainaus
Mustasukkaisuus liittyy epävarmuuteen suhteesta ja sen merkityksestä toiselle, ei välttämättä henkilön epävarmuuteen omasta itsestään. Tosiasia on, että jos henkilö ei riitä sellaisena kuin on, niin sitten on kummallekin viisaampaa lähteä etsimään jotain paremmin toiveita vastaavaa. Tästä pääsisi taas siihen aiheeseen, kuinka ääriharvinaista on löytää ihminen jolta saisi kaiken haluamansa, mutta sitä on jo käsitelty muissa keskusteluissa.

Elämä on täynnä kompromisseja, itsekkin tässä toitotan että lähden maasta lopullisesti.. tehnyt sitä jo vuosia ja ollutkin välillä ja tullut takaisin.
Edellispäivänä viimeksi sanoin yhdelle tutulle naiselle että tuskin sellaista naista on joka saisi mun pääni kääntymään mutta kun juttelin asiasta hyvän ystäväni kanssa hän vaan totesi että tuon naisen kohdalla Varmana taipuisit.. ja erittäin todennäköistä.
Juteltiin myös siitä miten esim. kisareissut vaikuttaa suhteessa kun toinen on kotona ja kuvittelee että jos siellä tulee menestystä niin on mainetta viiniä ja naisia ympärillä ainakin sen toisen mielestä ( mä sain yhden eron tälla aikaan.. 18v liiton mutta silti päivääkään en vaihtaisi pois, nyt olen jotain enkä nobody sillä saralla), yhtä lailla sitä on  itse epäluuloinen jos parempi puoliso lähtee varikkotytöksi.
Rupesin miettimään että jos sitä lähtee jatkossa kisaamaan ottaa kumppanin pykälään niin selviää helpommalla tai pokaa vaan sen varikkotypyn joka tietää pelin hengen.


Lainaus
Niin. Keskusteluissa aina vaikeinta on termien määrittely. Mielipiteitä on monia ja usein kaikki pitävät kiinni omista määrittelyistään ja näkemyksistään.
Pyrin yksinkertaistamaan omaa määrittelyäni seuraavasti:  mustasukkaisuutena koen sen, että keskusteluni jonkun toisen vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa aikaansaa kumppanissani käyttäytymistä, johon voi liittyä mm. seuraavia käyttäytymismalleja: kiukuttelu.. raivokohtaukset.. katoaminen / vastaamattomuus... syyttely... erilaiset kostotoimenpiteet.. keskustelukumppania kohtaan tehdyt hyökkäykset ymv.

Minun mielestäni se, että ei pysty rationaalisesti käsittelemään tilannetta, jossa itselle tärkeä henkilö keskustelee toisen kanssa kertoo huonosta itsetunnosta. Varsinkin, jos olen ao. merkitykselliselle ihmiselle ilmaissut tunteeni ja tunnesiteeni häntä kohtaan. Se kertoo suoraan myös, että minuun ja sanomisiiini ei luoteta.


Kyllä mä otan sitten mielummin sen  pikkaisen tyhmän (mitä tässä annettu ymmärtää) ja Temperamenttisen naisen jotta elämässä jotain jännää sen sijaan että ollaan vaan sofistikoituneen liberaaleja ja ymmärtäväisiä jatkuvasti.
Se Hivelee itseä kun nainen tiuskii ja pistää ruotuun... toisaalta kun homma karkaa käsistä sellainen päästetään myös seilaamaan yksikseen ilman sen suurempaa tunnesidettä koska se välinpitämättömyys on se joka kalvaa vielä enemmän.
Pikku kisailu on aina tervettä mun kirjassa jos sitä ei kestä niin väärässä matkassa on.
Ehkä mulle sopii parhaiten (Strip)TEASER...


Lainaus
Omistuksesta täsmennän omana näkemyksenäni sen, että omistaa ei voi ketään, ellei se toinen halua omistautua. Se on siis aina annettu asia ja näkemykseni mukaan omistusta ei voi antaa kuin yhdelle ihmiselle kerrallaan. Sen voi toki aina ottaa pois, mutta niin kauan kuin se on jollekin uskottu, ei hänellä pitäisi olla syytä epäillä muista sidoksista tai kiinnostuksista... paitsi jos sellaisten mahdollisuuksista on erityisesti sovittu.

Ei myöskään pidä ottaa toista itsestäänselvyytenä.... suhdetta pitää vaalia ja mun valitut joista välitän on kyllä arvonsa tiennyt, Kuninkaan rinnalle kun ei kelpuuteta hovineitiä vaan Kuningatar ja Kuningashan kyllä taipuu hänen edessä.
Se Kuinka pian sen näytän on ollut tapauskohtaista ja joskus on menty mönkään kun liian kauan olen vetkutellut.
Helppo en siis ole missään nimessä mutta Varma kun en ole epätietoinen suhteen vakavuudesta.

Lainaus
Ei näiden asioiden tiimoilta varmaankaan saavuteta yhtään parempaa tulosta kuin Euroopan ministerikokouksessa, jossa yritetään löytää kompromissia Euron pelastukseen. Omalta kohdaltani mustasukkaisuus.. tai millä nimellä sitä halutaan kutsua, on äärimmäisen vastenmielinen ilmiö, enkä halua olla ihmisen kanssa, joka ei kestä sitä, että saatan keskustella tai laskea leikkiä julkisesti  jonkun toisen henkilön kanssa, jonka hän kokee uhkana itselleen.

Hankalaahan epävarman ihmisen kanssa extrovertin on olla. Mutta jos pysähtyy hetkeksi  itsekin miettimään miltä toisesta tuntuu ollaan jo pitkällä. Nyky-oravanpyörässä yhteiskunnan paineiden orjana kun harvemmin ajatellaan muuta kuin kaikki nyt ja heti MINULLE jotta voi taas sanoa toisille että minullakin on tai pistää paremmaksi kuin naapuri.
* Niin turhaa ja niin pikkusieluista...

Nenne

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #55 : 20.12.2011, 16:13 »
Huolimatta siitä olisinko itse mustasukkainen kumppanistani vai päinvastoin, olisi se ekalla kerralla imartelevaa, tokalla kerralla jo naurettavaa. Kun on itse kolmannen kerran samojen sukkien kohteena, herättää se jo itsessäkin kiukkua: "wtf? eikö toinen luota siihen että olen tässä ja nyt, ja jos menen jonkun toisen punkassa käymään, se on ennalta yhdessä sovittu"

Hyöty verrattuna mahdolliseen raivonpuuskaan, kaikkien sivistyneiden käytöstapojen unohtamiseen, ja itsensä totaaliseen nolaamiseen on olematon. Toista ihmistä ei voi omistaa ei vaikka mitä tekisi, kumppani joko on siinä vieressä tai ei ole, mustasukkaisuusdraamailussa ei ainakaan kauaa. Ellei voi luottaa ilman omistushaluista kyttäämistä tai kolmannen asteen ristikuulusteluja, on parempi olla ihan tykönään. Sillä totuushan on, että se joka on mennäkseen, aivan taatusti menee. Jos toisen, tai molempien menot aidan toiselle puolelle (tai niitä kastematojen juoksukisoja katsoon  ;D  ) on yhdessä etukäteen sovittu, mustasukkaisuus jopa sotii tätä sopimusta vastaan.

Huoli siitä voittaako se toinen nainen / mies (vai ne kastemadot  ;D  ) jäytää suhteen lisäksi omaa sisintä. Negatiivinen olo tekee hetkittäin hyvää, ja voi ajaa paikoin edellistä "parempaan suoritukseen", mutta suhde tokko kantaa jos koko ajan täytyy olla varpaillaan ja parantaa suoritustaan = jos mä nyt pukeudun / käyttäydyn / teen näin ja näin, niin sitten tuo toinen huomaa taas kuinka korvaamaton ja hyvä mä olen, eikä lähde minnekään. Ellei kelpaa sellaisena kuin on, eteisen seinässä on yhä ne 7 hirttä poikki.

Kun tietää "oman paikkansa laumassa", ei tarvitse hajoilla riittämättömyydessään ja epävarmuudessaan, tai pelätä non-stop milloin toinen häippää. Kukaan ei ole täydellinen, on oma valinta hakeeko sen puuttuvan osan muualta, vai onko ilman. Kompromissi tehdään aina yhdessä, mustasukkaisuus menee omaan piikkiin.

Pieni flirtti tekee hyvää, ja voi katsoa sitä tehdessään peiliin, ja miettiä miltä itsestä tuntuisi jos kumppani antaisi samalla mitalla takaisin. Jos olo on hvyäksyvä, kaikki on okei, jos omissa korvissa alkaa kuulua muiden hääkelloja, voi lupautua kaasoksi / bestmaniksi.

24/7 kylki kyljessä nyhjääminen turruttaa, mutta jos niitä omia menoja lätkämatseista nypläyskerhoon ja kaikkeen siltä väliltä, on liikaa, something is wrong in this picture.

Simone

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #56 : 21.12.2011, 00:31 »
Ompa tosi erilaisia näkemyksiä siitä, mitä käsite mustasukkaisuus tarkoittaa!
Olen joskus miettinytkin aiheesta keskustellessani, että puhutaankohan me edes samasta asiasta  ???
Omakohtaisesti olen rypenyt syvillä vesillä tässä asiassa, mutta vihaa tai raivoa en ole siihen koskaan saanut mahtumaan.
Se on ollut pettymystä, loukatuksi tulemista, tarpeettomuuden ja mitättömyyden tunnetta, menettämisen pelkoa ja tuskaa, epävarmuutta tilanteesta ja asemastaan, unelmien ja olemassa olevan elämän romahtamista, surua…

Mä siis tunnen mustasukkaisuutta, tai siksi minä sitä tunnetta kutsun.
Kyllä minua kiinnostaa ja sillä on väliä, onko kumppanilla muita suhteita, olettaen siis, että siitä ei ole sovittu.

Koen myös kumppanin puolelta välittämisen puutteena jos toiselle on ihan sama, onko mulla muita, mitä ja kenen kanssa touhuan. Sehän kertoo, että minua ei tarvita.

Mustasukkaisuuteni ei ole toisen vakoilemista, urkkimista, syyttelyä, raivoa, itkupotkuraivareita tai kohtausten järjestämistä – tai muutakaan harhaista skitsoilua. Sairas mustasukkaisuus on asia erikseen.

Olen menneisyydessä elänyt liiton joka oli tehdä mut hulluksi epävarmuudesta ja surusta - ja josta näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt lähteä paljon aiemmin, mutta en vain osannut lähteä. Rakastin sitä miestä niin perkeleesti ja siksi löin kerta toisensa jälkeen päätä seinään ja tein asioita joista en ole järin ylpeä.

Ajauduin kipeään mustasukkaisuuteen pikku hiljaa, huomaamattani.
Tein silloin paljon työtä ympäri maata, ollen viikon, parin pätkiä pois kotoa.
Ensin loppuivat tekstiviestit, sitten puhelut ja puhelimeen / viesteihin vastaaminen. Tulin viikon reissusta kotiin ja huomasin, että siellä ei ole ollut ketään ehkä koko aikana. Tekemättömät lumityöt ja hakemattomat postit. Tai joskus mies ei vain ilmestynytkään matkaltaan kotiin, ei viestiä, ei mitään.
Ensimmäisillä kerroilla soitin hulluna läpi sairaaloita ja olin huolesta sekaisin, kunnes puoliso kotiutui ”yllättävältä työreissulta”
Arvelin ja tiesin tietysti, mutta purin hammasta ja uskoin, että tästä päästään yli.
Kuitenkin samalla epäilin kaikkea mitä mies sanoi tai teki, lopulta ajauduin jopa onkimaan tietoja ystäviltä, missä hän todellisuudessa viettää aikaansa ja kenen kanssa.
Pistin eropaperit vireille vasta, kun kerran taas kotiin palatessani meille oli lähes muuttanut mulle tuntematon nainen. (miehen mielestä asia oli ihan ookoo, mä voisin hyvin jäädä ja elettäisiin vain eri makuuhuoneissa  :o
Tuohon väliin mahtui tietysti montakin rankkaa juttua ja tilannetta + liittoa veivattiin edes takaisin.

Aika moni on esittänyt mustasukkaisuuden syyksi huonon itsetunnon.
Mulla oli hyvä itsetunto, mutta se mureni johonkin noiden muutaman vuoden aikana ja sen jälleenrakennukseen sainkin käyttää aikaa.

Jäljethän nuo menneet ovat jättäneet, meni pitkään, ennen kuin pystyin luottamaan toiseen.
Nykyisin huomaan koettavani kaikin keinoin varoa osoittamasta mitään, mikä viittaisi vääränlaiseen mustasukkaisuuteen. Varon painostamasta ja utelemasta, en kysele enkä ahdistele, jotta en karkottaisi käytökselläni tärkeää ihmistä pois. Mutta, kun viestit harvenevat, niin silloin aina iskee menettämisen pelko ja olen aikani palasina, kunnes alan vetää henkisiä henkseleitä suhteelle ja suojakilpeä ylleni. Mustasukkaisuudelle, sille vääränlaiselle en enää halua antautua.

Huh,, tulipa tilitettyä.
Osui vain sellainen aihe, jota olen ajatellut ja koittanut tehdä työtä asian kanssa.
Muoks, lisäys

« Viimeksi muokattu: 21.12.2011, 00:58 kirjoittanut Timjami »

swan

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #57 : 21.12.2011, 01:24 »
Aika moni on esittänyt mustasukkaisuuden syyksi huonon itsetunnon.
Mulla oli hyvä itsetunto, mutta se mureni johonkin noiden muutaman vuoden aikana ja sen jälleenrakennukseen sainkin käyttää aikaa.

Niin..ei se aina mene silleen, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa-

Edit: lainaus korjattu. Ja totisesti toivon, että lainauksessa ehdottomasti näkee KENELTÄ on alkuperäinen teksti lainattu.
« Viimeksi muokattu: 21.12.2011, 08:42 kirjoittanut Smooth »

Lucrezia

  • Vieras
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #58 : 21.12.2011, 22:40 »
Niin. Keskusteluissa aina vaikeinta on termien määrittely. Mielipiteitä on monia ja usein kaikki pitävät kiinni omista määrittelyistään ja näkemyksistään.
Pyrin yksinkertaistamaan omaa määrittelyäni seuraavasti:  mustasukkaisuutena koen sen, että keskusteluni jonkun toisen vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa aikaansaa kumppanissani käyttäytymistä, johon voi liittyä mm. seuraavia käyttäytymismalleja: kiukuttelu.. raivokohtaukset.. katoaminen / vastaamattomuus... syyttely... erilaiset kostotoimenpiteet.. keskustelukumppania kohtaan tehdyt hyökkäykset ymv.

Minun mielestäni se, että ei pysty rationaalisesti käsittelemään tilannetta, jossa itselle tärkeä henkilö keskustelee toisen kanssa kertoo huonosta itsetunnosta. Varsinkin, jos olen ao. merkitykselliselle ihmiselle ilmaissut tunteeni ja tunnesiteeni häntä kohtaan. Se kertoo suoraan myös, että minuun ja sanomisiiini ei luoteta.

Tuollaisesta käyttäytymisestä olen kanssasi samaa mieltä. Terveen itsetunnon omaava mies tai nainen kestää kyllä sen, että kumppani keskustelee muidenkin ihmisten kanssa. Mielestäni toimivaan keskusteluun kuuluu katsekontakti eikä ole kiellettyä nauraakaan toisen jutuille  :)

Normaalia kanssakäymistähän tuollainen on enkä näe siinä mitään mökötyksen aihetta. Flirttaillakin saa, jos osaa, ja se voi olla hyvinkin piristävää. Siinähän ei ole kyse siitä, että olisi iskemässä keskustelukumppania vaikka hymyillen heittäisikin jotain esim. tämän olemuksesta. 

Omalla kohdallani loukkaantumista aiheuttaisi (ja sen kyllä sanoisinkin ilman että jäisi epäselväksi), jos kumppani alkaisi tarpeettomasti kosketella kanssakeskustelijaansa tai kommentit olisivat ilmiselvää nuoleskelua. Eli keskustelun sisältö ja tapa, jolla keskustellaan, ratkaisevat.

Tästä päästään jälleen siihen, kuinka eri tavoin ihmiset ymmärtävät asioita. Mikä on yhden mielestä viatonta flirttiä, voi olla toisen mielestä selvä iskuyritys. Eiköhän jokainen meistä tiedä itse missä ne omat rajat menevät. Omissa suhteissani olen huomannut hyväksi käytännöksi sen, että käsitteet selvitetään oman kumppanin kanssa jo suhteen alkuvaiheessa. Ihan siitä lähtien, mikä esim. mielletään pettämiseksi ja mikä ei. Silloin ei ainakaan tahattomasti aiheuta epäilyksiä käytöksellään.



orjamies

  • Porttikiellossa
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1978
  • Etsin itseäni parenpaa seuraa
  • Galleria
Vs: mustasukkaisuudesta
« Vastaus #59 : 22.12.2011, 07:10 »
Niin. Keskusteluissa aina vaikeinta on termien määrittely. Mielipiteitä on monia ja usein kaikki pitävät kiinni omista määrittelyistään ja näkemyksistään.
Pyrin yksinkertaistamaan omaa määrittelyäni seuraavasti:  mustasukkaisuutena koen sen, että keskusteluni jonkun toisen vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa aikaansaa kumppanissani käyttäytymistä, johon voi liittyä mm. seuraavia käyttäytymismalleja: kiukuttelu.. raivokohtaukset.. katoaminen / vastaamattomuus... syyttely... erilaiset kostotoimenpiteet.. keskustelukumppania kohtaan tehdyt hyökkäykset ymv.

Minun mielestäni se, että ei pysty rationaalisesti käsittelemään tilannetta, jossa itselle tärkeä henkilö keskustelee toisen kanssa kertoo huonosta itsetunnosta. Varsinkin, jos olen ao. merkitykselliselle ihmiselle ilmaissut tunteeni ja tunnesiteeni häntä kohtaan. Se kertoo suoraan myös, että minuun ja sanomisiiini ei luoteta.

Tuollaisesta käyttäytymisestä olen kanssasi samaa mieltä. Terveen itsetunnon omaava mies tai nainen kestää kyllä sen, että kumppani keskustelee muidenkin ihmisten kanssa. Mielestäni toimivaan keskusteluun kuuluu katsekontakti eikä ole kiellettyä nauraakaan toisen jutuille  :)

Normaalia kanssakäymistähän tuollainen on enkä näe siinä mitään mökötyksen aihetta. Flirttaillakin saa, jos osaa, ja se voi olla hyvinkin piristävää. Siinähän ei ole kyse siitä, että olisi iskemässä keskustelukumppania vaikka hymyillen heittäisikin jotain esim. tämän olemuksesta. 

Omalla kohdallani loukkaantumista aiheuttaisi (ja sen kyllä sanoisinkin ilman että jäisi epäselväksi), jos kumppani alkaisi tarpeettomasti kosketella kanssakeskustelijaansa tai kommentit olisivat ilmiselvää nuoleskelua. Eli keskustelun sisältö ja tapa, jolla keskustellaan, ratkaisevat.

Tästä päästään jälleen siihen, kuinka eri tavoin ihmiset ymmärtävät asioita. Mikä on yhden mielestä viatonta flirttiä, voi olla toisen mielestä selvä iskuyritys. Eiköhän jokainen meistä tiedä itse missä ne omat rajat menevät. Omissa suhteissani olen huomannut hyväksi käytännöksi sen, että käsitteet selvitetään oman kumppanin kanssa jo suhteen alkuvaiheessa. Ihan siitä lähtien, mikä esim. mielletään pettämiseksi ja mikä ei. Silloin ei ainakaan tahattomasti aiheuta epäilyksiä käytöksellään.

ystävllisen keskustelun ja nuoleskelun raja,esimerkkitapaus olisin kanssasi jossain tapaamisessa pöydässä olisi

joku muukin Domina jos totean onpas rouvalla hienot saappaat,ruoska tms  olisiko tuo nuoleskelua?

mutta ihmisten rajat on tuossakin niin erilaisia,joku ei hyväksy edes chatti keskustelua toisen kanssa

jos on joku viritelmä päällä,en ehkä ole paras vastaaja koska itse en ole mustasukkaista tyyppiä

ja monellakin Dominallani on ollut myös muita subeja,ja kun tuonkin tietää jo suhteenalkaessa ei tule

yllätyksiä,asia varmankin muuttuu jos ja kun suhde on kestänyt pitenpään.