mustasukkaisuudesta

[narri]

Itse en ole mitenkään perusmustasukkainen luonne. Se on aikalailla tunne jota en normaalisti tunne pienistä jutuista tai joka ei ole läsnä mun elämässä kovinkaan usein - mutta onhan tuota tullut koettua silloin tällöin elämän aikana. Muutaman kerran oikeasta syystä ja muutaman kerran pienemmästä syystä. Mutta se mikä on ollut oleellista on että taustalla on ollut jokin ongelma: en ole syystä tai toisesta kokenut olevani siinä asemassa missä minun pitäisi toisen silmissä olla (tai jossa haluaisin olla) tai jokin ulkopuolinen taho on uhannut tulla ihmissuhteessa väliin. Eikä se mustasukkaisuus aina ole liittynyt nimeomaisesti pelättyyn toiseen seksikumppaniin, vaan enemmänkin sihen että "kaikki viehekalastuksesta kastematojen juoksuturnaukseen kiinnostaa enemmän kuin minun kanssani olo". Sinänsä se mustasukkaisuus ei ole aina liittynyt nimenomaan parisuhteeseen vaan olen senlöytänyt joskus ystävyyssuhteestakin.

Itse olen huomannut ihmissuhteissani sen, että oleellisempaa minulle on se varmuus omasta tärkeydestä tai asemasta toisen elämässä. Se taas ei välttämättä ole tärkeää olenko ainoa.

Itse en pystyisi tai jaksaisi seurustella kovin mustasukkaisen tyypin kanssa. Vaikka en tekisikään mitään luvatonta tai asiatonta, en voi sietää sitä jos mun menemisiä ja sanomisia kytätään tai sanaani ei luoteta. Itse vaadin todella paljon tilaa itselleni ihan jo yksin omissa oloissa olooni ja koen sietämättömäksi jos toinen roikkuisi koko ajan lahkeessa ihmettelemässä mitä puuhailen. Pieni ja satunnainen mustasukkkaisuus on selvitettävissä, liiallinen ja jatkuva sen sijaan ei käy mulle.

[mastervsop]

Itse en ole mitenkään perusmustasukkainen luonne. Se on aikalailla tunne jota en normaalisti tunne pienistä jutuista tai joka ei ole läsnä mun elämässä kovinkaan usein - mutta onhan tuota tullut koettua silloin tällöin elämän aikana. Muutaman kerran oikeasta syystä ja muutaman kerran pienemmästä syystä. Mutta se mikä on ollut oleellista on että taustalla on ollut jokin ongelma: en ole syystä tai toisesta kokenut olevani siinä asemassa missä minun pitäisi toisen silmissä olla (tai jossa haluaisin olla) tai jokin ulkopuolinen taho on uhannut tulla ihmissuhteessa väliin. Eikä se mustasukkaisuus aina ole liittynyt nimeomaisesti pelättyyn toiseen seksikumppaniin, vaan enemmänkin sihen että "kaikki viehekalastuksesta kastematojen juoksuturnaukseen kiinnostaa enemmän kuin minun kanssani olo". Sinänsä se mustasukkaisuus ei ole aina liittynyt nimenomaan parisuhteeseen vaan olen senlöytänyt joskus ystävyyssuhteestakin.

Itse olen huomannut ihmissuhteissani sen, että oleellisempaa minulle on se varmuus omasta tärkeydestä tai asemasta toisen elämässä. Se taas ei välttämättä ole tärkeää olenko ainoa.

Itse en pystyisi tai jaksaisi seurustella kovin mustasukkaisen tyypin kanssa. Vaikka en tekisikään mitään luvatonta tai asiatonta, en voi sietää sitä jos mun menemisiä ja sanomisia kytätään tai sanaani ei luoteta. Itse vaadin todella paljon tilaa itselleni ihan jo yksin omissa oloissa olooni ja koen sietämättömäksi jos toinen roikkuisi koko ajan lahkeessa ihmettelemässä mitä puuhailen. Pieni ja satunnainen mustasukkkaisuus on selvitettävissä, liiallinen ja jatkuva sen sijaan ei käy mulle.

Mitä tuota uudestaan kirjoitamaan. Tunnen 100% samoin mutta lisänä vielä että kun olen ns. sinut suhteen kanssa ja kaikki on hyvin niin minulle sanotaan että minä en huomioi kun koitan antaa toiselle samanlaista tilaa jota itse koen tarvitsevani, tämä juuri hiljattain aiheutti sen että lopahti kiinnostus suhteeseen. Kun toinen tarvii sitä jatkuvaa kainaloa sohvalle ja telkkarista pitää katsoa jotain BBtä Salkkaria tai muuta paskaa kun treenit ja muut on suoritettu.

[Lady Whip]

En kuitenkaan pelkää minkään aseman menettämistä, vaan pelkään menettäväni ihmisen.

Eikö parempi ole luovuttaa ihminen pois vaikka sitä ei haluaisikaan kuin jäädä roikkumaan johonkin asemaan mikä ei ole tyydyttävä eikä riittävä mutta muuta ei voi saada?

No eri asia sitten on, jos riittää mikä tahansa tai yleensäkin on riittävä asema olkoon se millä tasolla tahansa. Toisille riittää vähän, toiset haluaa enemmän. Ystävyyttä on monenlaista.

Yksinäisyyden pelossa laitetaan riittämään ja hyväksymään paljon mitä ei muutoin tekisi.

Itsekunnioitus on aika tärkeä osa jokaista ihmistä ja siitä kannattaa pitää kiinni.

Itse en hyväksy sellaista epämääräisyyttä jossa ensin sanotaan yhtä, sitten se kumotaan, sitten tilanne taas muuttuu ja sitten jälkeenpäin kuulee, että olisi se sittenkin ollut niin mutta kun en ilmeisesti osannut kysyä enkä pyytää eikä vastapuoli halunnut tai ymmärtänyt tarjota jotain tms.tms. Selittelyn meininkiä ja lepyttelyn tuntua. Korttipakka hukassa ja heiluu tuulen mukana minne sattuu.

Vaikka oma asema olisikin selvä, siihen pitäisi liittää myös rehellisyys mukaan jotta se kelpaisi. Kun tarjotaan karkkia, siinä pitää olla oikea maku jotta olisi hyvää.

Sitäkään en oikein ymmärrä, että kaveri ensin sanoo, että älä ole mustasukkainen hänestä, anna mennä muiden kanssa kun se on sellainen. Sitten sama ihminen pitää kouristuksenomaisesti kiinni hyvällä kyynärpäätaktiikalla samasta ihmisestä kun ei halua kenenkään tunkeutuva hänen reviirilleen ja mustasukkaisuus on niin selvä asia.

Sitten vielä yksi viisaus: Kaikki eivät  ole pitämisen arvoisia, en edes minä. Vaikka aika korkealle asetan itseni omissa silmissäni. 

[peace]

En kuitenkaan pelkää minkään aseman menettämistä, vaan pelkään menettäväni ihmisen.

Eikö parempi ole luovuttaa ihminen pois vaikka sitä ei haluaisikaan kuin jäädä roikkumaan johonkin asemaan mikä ei ole tyydyttävä eikä riittävä mutta muuta ei voi saada?

On parempi luovuttaa tuollaisessa tilanteessa. Joku raja aina on.

[isabella]

Nuorempana kuvittelin olevani aika mustasukkainen mutta vuosien vieriessä olen tajunnut että en itseasiassa olekaan. Minulla mustasukkaisuus liittyy lähes aina jonkinlaisiin epävarmuuden tunteisiin, jos ei ole ihan varma missä suhteessa mennään niin sattaa niitä fiiliksiä tulla. Mutta polykuviossa tällaisia ei voi hautoa, muuten ei homma toimi. Jos siis joskus tulee satunnainen mustasukkaisuuden pistos, otan asian heti puheeksi kumppaneideni kanssa ja se helpottaa yleensä jo pelkällä ääneen sanomisella. Aika harvoin näitä kyllä nykyisin on ollut, onneksi. Mustasukkaisuus on hyvin kuluttava tunne.

[Jouni]

Mustasukkaisuutta vai omistamisen halua?

Se onkin aina ollut asia, missä on jakautunut ihmissuhteissa ne, joita kohtaan tunteita kylliksi ja ne, jotka enemmän "työsuhteita".
En ikinä ole ollut mustasukkainen pelkästä panosta, hyvästä sellaisesta toki omistava, ei sen takia, että se olisi tarpeellista, vaan koska olen voinut..-(:
Suhtaudun aina tunnepitoisesti suhteisiini, niin positiivisten kuin täydellisten romahdustenkin osalta. Mikään ei voita kunnon tunnemyrskyä ja sen tuomia viboja..
Mustasukkaisuus kuuluu niihin suhteisiini, joissa Rakkaus näyttelee pääosaa. Pyyteetön rakkaus-mustasukkaisuus, miten se voi toimia?
Ehkä se voisi toimia niin, että rakkaus tarjoillaan pyyteettömyyden alustalla ja mustasukkaisuuden kiro kaadetaan sinne omistamisen laariin.
Toivo mitä vain, kunhan Minä päätän siitä, siinä ehkä kiteytettynä se, miten asian näen.. niin, siinä parisuhteessa.
Suorastaan nautin Mustasukkaisuuden vartaassa kiemurrellessani, ammentaen siitä aivan mielettömiä niin mielen kuin ruumiinkin tunnetiloja, kyllä, olen mustasukkainen ja omistava Naisestani, siis Minun Naisestani... Ja nautin siitä.. Jakaen sen tiedon ja tunteen myös Hänelle...

Pervona elostelijana mustasukkaisuus Minusta onkin aina ollut oma lukunsa. Miten suhtautuu naiseni siihen, että Miehensä mieli kulkee omassa lohenpunaisessa maailmassaan ja vaikuttaa isoon osaan ratkaisujaan ja rutiinejaan.. Hieman hankala yhtälö tavissuhteelle ja monelle kokeneelle jakamisen ilonkin tuntevalle pervo-kumppanille..
Miten luottaa suhteen alkuajoissa siihen Hyperaktiiviseen rakkauden lähettilääseen, joka vakuuttaa rakkauttaan vain Sinuun.. Ja vaikka ne Muut olisivat vain panoja, tunnet kumppanisi tavan kohdella naisia Naisina, antaen aina muutakin, kuin pelkän lihallisen ilon... Missä kulkee raja, jossa Teidän mielipiteenne asiasta kohtaavat erivärisinä, joku näee lohen, toinen verenpunaista..-(:
Kuulostaa selkeältä mustasukkaisuus-caselta, eikö totta?

Mielestäni Mustasukkaisuudesta voi hyvin tuottaa positiivista energiaa, jolla pieni koti pysyy kummasti lämpöisenä...

[KoSiru]

Olen seurannut tätä mustasukkaisuuskeskustelua mielenkiinnolla ja luettuani Robertin tekstin päätin ilmaista oman mielipiteeni. Robert kirjoitti rohkeasti juuri niin kuin minäkin ajattelen ja TFY tuolla aikaisemmin esitti saman suuntaisia ajatuksia. Mustasukkaisuus on tunne siinä missä muutkin tunteet. Minä nautin omasta mustasukkaisuudestani ja erityisen ihana tunne se on kun oma puoliso ilmaisee omistushalunsa minuun. Niin että nauttikaamme mustasukkaisuudesta ystävät:)

-Siru-

[Queena]

Mäkin tykkäsin suurimmalta osin Robertin kirjoituksesta. Itse myös nautin siitä jos huomaan kumppanin olevan hieman omistushaluinen ja mustasukkainen. Täysin normaali tunne, jonka kieltämisestä on varmasti loppujenlopuksi enemmän haittaa, kuin siitä että tunnustaa sen osaksi itseään. Varmaankin hankalin tilanne olisi se, että sanoo että ei tunne lainkaan mustasukkaisuutta koskaan, kunnes huomaa sen tunteen itsessään eikä pysty avoimesti asiasta kumppanin kanssa keskustelemaan, koska on aina kuuluttanut olevansa tämän tunteen yläpuolella. Toki osa ihmisistä varmasti on sellaisia jotka eivät tunne mustasukkaisuutta lainkaan, mutta uskoisin sen olevan aika harvinaista.

[TragedyForYou]

Mäkin tykkäsin suurimmalta osin Robertin kirjoituksesta. Itse myös nautin siitä jos huomaan kumppanin olevan hieman omistushaluinen ja mustasukkainen. Täysin normaali tunne, jonka kieltämisestä on varmasti loppujenlopuksi enemmän haittaa, kuin siitä että tunnustaa sen osaksi itseään. Varmaankin hankalin tilanne olisi se, että sanoo että ei tunne lainkaan mustasukkaisuutta koskaan, kunnes huomaa sen tunteen itsessään eikä pysty avoimesti asiasta kumppanin kanssa keskustelemaan, koska on aina kuuluttanut olevansa tämän tunteen yläpuolella. Toki osa ihmisistä varmasti on sellaisia jotka eivät tunne mustasukkaisuutta lainkaan, mutta uskoisin sen olevan aika harvinaista.

Mä ihmettelen kovin jos joku ei tunne yhtään eikä koskaan mustasukkaisuutta. Se on mun mielestä suht luontainen ja sisäänrakennettu tunne, joka luo ihan oman sähköisyytensa suhteisiin. Tietenkin sairaalloiset mustasukkaisuudet on asia erikseen..

[swan]

Olisko sitten janan päissä väkivaltainen mustasukkaisuus ja täydellinen välinpitämättömyys?
Molemmissa olis tajuttava poistua takaviistoon..
Jos muitakin kiinnostaa oma kumppani,sehän vaan iloinen asia.Eri juttu sitten oikeasti kaikkien kanssa salaa vehtaus.

[mastervsop]

Roba heitti kliffaa...

Noinhan se menee jokainen Dominoiva on pakostakin masokisti...

http://www.youtube.com/watch?v=6lZYAaQoks8

[mastervsop]

Olisko sitten janan päissä väkivaltainen mustasukkaisuus ja täydellinen välinpitämättömyys?
Molemmissa olis tajuttava poistua takaviistoon..

Kyllä on.
Ja toinen johtaa toiseeN.

[Uniform]

Pakko häpeäkseni tunnustaa että olen tässä kohtaa hivenen poikkeava.
Muistan ajan -90 luvulta jolloin tunsin suhteen päättymisen yhteydessä mustasukkaisuutta. Sen jälkeen en ole suhteissani sitä huomannut tuntevani. Ja tämä on saanut viimeaikoina aikaiseksi jopa pientä häpeän tunnetta.

Epäilen että työssäni kohtaamat mustasukkaisuuden aiheuttamat henkilöiden väliset väkivaltaisuudet ja niiden kiemuroiden selvittely on saattanut alitajuisesti vaikuttaa johonkin aivolohkooni ja ehkä alitajuisesti olen sulkenut sen paskan pois omasta siviili elämästäni.

[telle]

Pakko häpeäkseni tunnustaa että olen tässä kohtaa hivenen poikkeava.
Muistan ajan -90 luvulta jolloin tunsin suhteen päättymisen yhteydessä mustasukkaisuutta. Sen jälkeen en ole suhteissani sitä huomannut tuntevani. Ja tämä on saanut viimeaikoina aikaiseksi jopa pientä häpeän tunnetta.

Epäilen että työssäni kohtaamat mustasukkaisuuden aiheuttamat henkilöiden väliset väkivaltaisuudet ja niiden kiemuroiden selvittely on saattanut alitajuisesti vaikuttaa johonkin aivolohkooni ja ehkä alitajuisesti olen sulkenut sen paskan pois omasta siviili elämästäni.

Jokseenkin näin itsellänikin. Olettaisin nuorempana tunteneeni mustasukkaisuutta oman huonon itsetuntoni ja epävarmuuteni takia. Kinkypuolen löytymisen ja oman itsensä hyväksymisen jälkeen moiseen turhaan ja kuluttavaan tunteeseen ei ole ollut enää tarvetta.

[Isabis]

En ole mustasukkainen ja toisaalta olen kuitenkin.

Mustasukkaisuus minulle tarkoittaa sitä, että pelkää menettävänsä jotain. Epävarmuutta ja huonoa itsetuntoa.
Minulle sopii (tai sopisi) avoin suhde mitä mainioimmin, kunhan oma asemani on selkeä. Ei minua haittaa laisinkaan jos toisella on omia subeja/mastereita tai toinen poika/tyttöystävä, aviopuolisokaan. Kunhan tunnen olevani itse tärkeä ja arvokas ja tiedän, mikä on minun paikkani rakkaani/rakkaitteni elämässä. Ja kaikki osapuolet hyväksyvät vapaaehtoisesti tilanteen.

Jos oma asemani olisi uhattu = joutuisin luopumaan omasta osuudestani toisen takia, tuntisin takuuvarmasti mustasukkaisuutta. Se miten siihen reagoisin riippuu taas täysin tilanteesta. Joskus pieni mustasukkaisuuden piikki on hyvästäkin, se muistuttaa, että minullakin on tunteet. Että välitän.

Sen sijaan en katosisi hetkeäkään sitä, että selkäni takana tehtäisiin jotain sopimuksen vastaista. Että minulle valehdeltaisiin. Luottamuksen pettäminen tarkoittaa minulle, etten ole riittävän arvokas avoimuudelle toisen edessä. Sellaisessa suhteessa en voisi elää hetkeäkään.

Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii. Toisaalta ajatus siitä, ettei rakkaani olisi minusta pätkääkään mustasukkainen, olisi lamauttava.

Mustasukkaisuus kuuluu minusta suhteisiin, missä toisesta välitetään tosissaan. Pieni mustasukkaisuuden väre antaa uskoa siitä, että on toiselle tärkeä, mutta jos se alkaa kalvamaan suhdetta, se on vahingollista.