Baarin kannatusmaksut
Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii. Toisaalta ajatus siitä, ettei rakkaani olisi minusta pätkääkään mustasukkainen, olisi lamauttava.Mustasukkaisuus kuuluu minusta suhteisiin, missä toisesta välitetään tosissaan. Pieni mustasukkaisuuden väre antaa uskoa siitä, että on toiselle tärkeä, mutta jos se alkaa kalvamaan suhdetta, se on vahingollista.
Onko sitten hän, jolle annetaan asioita, täydellinen?
Mikä takaa sen, että tämä "täydellisyys" saa koskaan kaikkea sitä itselleen, mitä haluaisi, vaikka "omistaisi" satoja subeja. Varmasti erilaiset anatomiat tietty tulis tutuksi,mutta entä henkinen puoli? Voiko joku esittää elämälle ja muille ihmisille jonkin listan, että tätä ja tätä ja tuota minä tarvitsen ja elämä ja ihmiset sen hänelle antavat? Itse en usko, että jokin täydellinen ja absoluutti ihminen olisi olemassa. Uskon kyllä riittävän sopivaan ja uskon, että epätäydelliseen ihmiseen voi rakastua..tai sitten mitään rakkautta ei ole olemassakaan kenties.Jos esim. master on subin ainoa master, mutta masterilla lukuisia subeja, kummalla on enemmän menetettävää? Näkisin itse, että sillä, jolla on yksi, koska silloin menettäessään ei ole ketään, mutta yhden supin voi aina pudottaa kelkasta ja näin ollen mustasukkaisuuskaan ei ole niin tarpeen masterin osalta.Tänään mulle piirtyy näistä mieleen kuva itsekeskeisestä ja perin hedonistisesta ihmistyypistä, mutta ehkä luolan hämyssä itsekseen kaikki asiat näyttävät hieman eriltä,mitä todellisuudessa ovat.
. Oikein naurattaa Maasturit jotka hamstraavat ja säätävät.. ihan kuin kyseessä olis jokin kilpailu koska on niin epävarma itsestään (Siis tämä mun kuva).Näen suurta korniutta koko skenessä tästä syystä...samoin myös subeissa joilla useampi maasturi. Heh, kaikkihan siinä narreja on ja loppupeleissä kukaan ei kelpaa enään kenellekkään kun kaikki on loppuunkaluttuja ja läpikäytyjä.
En ole mustasukkainen ja toisaalta olen kuitenkin.Mustasukkaisuus minulle tarkoittaa sitä, että pelkää menettävänsä jotain. Epävarmuutta ja huonoa itsetuntoa.Minulle sopii (tai sopisi) avoin suhde mitä mainioimmin, kunhan oma asemani on selkeä. Ei minua haittaa laisinkaan jos toisella on omia subeja/mastereita tai toinen poika/tyttöystävä, aviopuolisokaan. Kunhan tunnen olevani itse tärkeä ja arvokas ja tiedän, mikä on minun paikkani rakkaani/rakkaitteni elämässä. Ja kaikki osapuolet hyväksyvät vapaaehtoisesti tilanteen.Jos oma asemani olisi uhattu = joutuisin luopumaan omasta osuudestani toisen takia, tuntisin takuuvarmasti mustasukkaisuutta. Se miten siihen reagoisin riippuu taas täysin tilanteesta. Joskus pieni mustasukkaisuuden piikki on hyvästäkin, se muistuttaa, että minullakin on tunteet. Että välitän.Sen sijaan en katosisi hetkeäkään sitä, että selkäni takana tehtäisiin jotain sopimuksen vastaista. Että minulle valehdeltaisiin. Luottamuksen pettäminen tarkoittaa minulle, etten ole riittävän arvokas avoimuudelle toisen edessä. Sellaisessa suhteessa en voisi elää hetkeäkään.Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii. Toisaalta ajatus siitä, ettei rakkaani olisi minusta pätkääkään mustasukkainen, olisi lamauttava.Mustasukkaisuus kuuluu minusta suhteisiin, missä toisesta välitetään tosissaan. Pieni mustasukkaisuuden väre antaa uskoa siitä, että on toiselle tärkeä, mutta jos se alkaa kalvamaan suhdetta, se on vahingollista.
Lainaus käyttäjältä: Isabis - 18.12.2011, 22:52Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii. Toisaalta ajatus siitä, ettei rakkaani olisi minusta pätkääkään mustasukkainen, olisi lamauttava.Mustasukkaisuus kuuluu minusta suhteisiin, missä toisesta välitetään tosissaan. Pieni mustasukkaisuuden väre antaa uskoa siitä, että on toiselle tärkeä, mutta jos se alkaa kalvamaan suhdetta, se on vahingollista.Onko sitten hän, jolle annetaan asioita, täydellinen?
Mikä takaa sen, että tämä "täydellisyys" saa koskaan kaikkea sitä itselleen, mitä haluaisi, vaikka "omistaisi" satoja subeja.
Varmasti erilaiset anatomiat tietty tulis tutuksi,mutta entä henkinen puoli? Voiko joku esittää elämälle ja muille ihmisille jonkin listan, että tätä ja tätä ja tuota minä tarvitsen ja elämä ja ihmiset sen hänelle antavat?
Itse en usko, että jokin täydellinen ja absoluutti ihminen olisi olemassa. Uskon kyllä riittävän sopivaan ja uskon, että epätäydelliseen ihmiseen voi rakastua..tai sitten mitään rakkautta ei ole olemassakaan kenties.
Jos esim. master on subin ainoa master, mutta masterilla lukuisia subeja, kummalla on enemmän menetettävää? Näkisin itse, että sillä, jolla on yksi, koska silloin menettäessään ei ole ketään, mutta yhden supin voi aina pudottaa kelkasta ja näin ollen mustasukkaisuuskaan ei ole niin tarpeen masterin osalta.
Tänään mulle piirtyy näistä mieleen kuva itsekeskeisestä ja perin hedonistisesta ihmistyypistä, mutta ehkä luolan hämyssä itsekseen kaikki asiat näyttävät hieman eriltä,mitä todellisuudessa ovat.
Oma D/s-suhteeni kaatui osaltaan mustasukkaisuuteen. Olen poly, enkä sille mitään voi. Vihitty siippani ei sitä ymmärtänyt. Tämä oli kolikon kääntöpuoli, myös toinen puoli oli mustanaan sukista.D/s-suhteessani olin aivan vainoharhaisen mustasukkainen, ko. hampsteri kun ravasi vähän väliä vieraissa, ja valehteli aina ummet ja lammet päälle, vaikka jäi monasti verekseltään kiinni. En kokenut omaavani paikkaa sellaisessa kiikkuvassa suhteessa, koska olimme sopineet, että taivallamme pimeän polkumme käsi kädessä, kokeillen, rajoja rikkoen, ilman ulkopuolisia häiriöitä, ellei niistä sovita erikseen.Tavallaan pitkin hampain ymmärrän kuitenkin, koska kyseessä oli vahvasti seksuaalispainoitteinen ihminen, enkä itse läheskään aina päässyt paikalle palvelemaan. Silti tuntui niin pahalta skitsota esim. vastaamattoman tekstiviestin tms. takia, ja syyttää sekä vahtia toista koko ajan. Ei sellainen ole hyvä suhde, eikä subin paikka ole vahtia hampsteria, vaan osata luottaa. Minä en osannut. Eikä ollut syytäkään.Kun kysyin syitä näihin sivusuhteisiin, niin vastaus oli "no kun se oli helppo" tai "no kun asiat vaan ajautuivat siihen" tai "no se oli niin nuori, halusin kokeilla." Viimeinen niitti oli se, että eräs toinen nainen eli samaan aikaan samanlaista suhdetta ko. henkilön kanssa, emmekä tienneet toisistamme. Samat lupaukset, samat hellittelylauseet, samat tulevaisuudensuunnitelmat ja samat saakelin välineetkin varmaan. Aika montaa ihmistä sattui ja mustasukkaisuus pursusi j oka paikasta niin, etten voinut enää sitä katsella. Eikä auttanut lupaukset pysyä "kaidalla tiellä", kun luottamus ja usko toisen sanomisiin oli täysin mennyt.
Lainaus käyttäjältä: Linnanneito - 19.12.2011, 14:50Oma D/s-suhteeni kaatui osaltaan mustasukkaisuuteen. Olen poly, enkä sille mitään voi. Vihitty siippani ei sitä ymmärtänyt. Tämä oli kolikon kääntöpuoli, myös toinen puoli oli mustanaan sukista.D/s-suhteessani olin aivan vainoharhaisen mustasukkainen, ko. hampsteri kun ravasi vähän väliä vieraissa, ja valehteli aina ummet ja lammet päälle, vaikka jäi monasti verekseltään kiinni. En kokenut omaavani paikkaa sellaisessa kiikkuvassa suhteessa, koska olimme sopineet, että taivallamme pimeän polkumme käsi kädessä, kokeillen, rajoja rikkoen, ilman ulkopuolisia häiriöitä, ellei niistä sovita erikseen.Tavallaan pitkin hampain ymmärrän kuitenkin, koska kyseessä oli vahvasti seksuaalispainoitteinen ihminen, enkä itse läheskään aina päässyt paikalle palvelemaan. Silti tuntui niin pahalta skitsota esim. vastaamattoman tekstiviestin tms. takia, ja syyttää sekä vahtia toista koko ajan. Ei sellainen ole hyvä suhde, eikä subin paikka ole vahtia hampsteria, vaan osata luottaa. Minä en osannut. Eikä ollut syytäkään.Kun kysyin syitä näihin sivusuhteisiin, niin vastaus oli "no kun se oli helppo" tai "no kun asiat vaan ajautuivat siihen" tai "no se oli niin nuori, halusin kokeilla." Viimeinen niitti oli se, että eräs toinen nainen eli samaan aikaan samanlaista suhdetta ko. henkilön kanssa, emmekä tienneet toisistamme. Samat lupaukset, samat hellittelylauseet, samat tulevaisuudensuunnitelmat ja samat saakelin välineetkin varmaan. Aika montaa ihmistä sattui ja mustasukkaisuus pursusi j oka paikasta niin, etten voinut enää sitä katsella. Eikä auttanut lupaukset pysyä "kaidalla tiellä", kun luottamus ja usko toisen sanomisiin oli täysin mennyt.Tuossa muutama pointti pisti miettimään tilanteen makaberisyyttä....Sinä halusit tulla ja mennä oma vihitty puolisosi ei sitä hyväksynyt ja silti jatkoit...Samaan aikaan itse asetat ehtoja ihmiselle joka oli vapaa tekemään mitä lystää ja tekikin.Minä olisin toiminut täysin samanlailla enkä välittänyt sinun sanomisista yhtään mitään.Sanat merkitsee teot todistaa....Kyllä.. tää skene on edelleen korni mun silmissä mutta saa tästä hyvää viihdettä.
Mitähän tähän vastaisi, ilman että tulee loukatuksi?Korostaisin sitä, että olimme sopineet siitä asiasta, että jos D/s-suhteeseen tarvitaan/tai on tulossa suhteemme ulkopuolisia henkilöitä, niin niistä sovitaan erikseen yhdessä. Suhde oli niin pitkällä, että olin jo ottamassa eroa ja alkamassa 24/7 orjattareksi/vaimoksi, joten siinä kohtaa oli tunteet jo pelissä aika lailla. Ei kannata nyt vetää avioliittoani tähän soppaan mukaan, koska ette siitä kumpikaan tiedä mitään. Ettekä tilanteesta, joka oli todella vaikea. Kerroin vain avoimesti mustasukkaisuudestani, enkä kaipaa kommentteja enkä arvosteluita muilta ihmissuhteisiini liittyen. Näemmä kannattaa pitää täälläkin turpansa kiinni, ettei vaan satu sanomaan yhtään vinoa sanaa...josta tulee kuraa naamalle. Jokainen meistä on erilainen ja tekee erilaisia asioita. Se, joka itse on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Suhde oli niin pitkällä, että olin jo ottamassa eroa ja alkamassa 24/7 orjattareksi/vaimoksi, joten siinä kohtaa oli tunteet jo pelissä aika lailla.
Mikä takaa sen, että tämä "täydellisyys" saa koskaan kaikkea sitä itselleen, mitä haluaisi, vaikka "omistaisi" satoja subeja. Varmasti erilaiset anatomiat tietty tulis tutuksi,mutta entä henkinen puoli? Voiko joku esittää elämälle ja muille ihmisille jonkin listan, että tätä ja tätä ja tuota minä tarvitsen ja elämä ja ihmiset sen hänelle antavat
Jos esim. master on subin ainoa master, mutta masterilla lukuisia subeja, kummalla on enemmän menetettävää? Näkisin itse, että sillä, jolla on yksi, koska silloin menettäessään ei ole ketään, mutta yhden supin voi aina pudottaa kelkasta ja näin ollen mustasukkaisuuskaan ei ole niin tarpeen masterin osalta.Tänään mulle piirtyy näistä mieleen kuva itsekeskeisestä ja perin hedonistisesta ihmistyypistä, mutta ehkä luolan hämyssä itsekseen kaikki asiat näyttävät hieman eriltä,mitä todellisuudessa ovat.