Mieltymys, fetissi vai rasismia?

[Kolumnisti]

Mieltymys, fetissi vai rasismia?

Onko ok ilmoittaa Tinderissä, että etsii itselleen ruskeaihoista rakastajaa? Entäpä jos etsijä on itsekin ruskeaihoinen? Onko etsijän ja etsittävän sukupuolella väliä? Tai vaikuttaako se, jos tinderöijä kertoo haluavansa leikkiä rakastajansa kanssa siirtomaavaltaleikkejä? Muuttuuko mielikuva tai tuomio?

Entä millaisia tunteita ja ajatuksia herättää pakolaistaustainen nainen, joka etsii kantasuomalaista Masteria toteuttamaan fantasiaa, jossa vaalea poliisi uhkaisi tummaa naista karkottamisella ja käyttäisi hyväkseen?

Kenenkään ei lähtökohtaisesti pitäisi joutua kantamaan syyllisyyttä tai häpeää seksuaalisista fantasioistaan. Seksuaalisuus ei ole poliittisesti korrektia. Fantasiatasolla ei ole kiellettyjä aiheita. Mutta onko asetelmia, joiden toteuttaminen pitäisi esimerkiksi poliittis-historiallisista syistä jättää väliin?

“Race play”-käsitteellä viitataan kinkyleikkeihin, joissa valta-asetelma tavalla tai toisella nojaa osapuolten etniseen taustaan tai kulttuuriin. Samankaltaisia sessioasetelmia voidaan rakentaa myös riippumatta ihmisen todellisesta taustasta, ominaisuuksista tai statuksesta (kuten tehdään ikäeroleikeissäkin). Tässä tekstissä keskityn kuitenkin fantasioihin, joissa oleellisena elementtinä ovat nimenomaan todelliset etniset taustat ja/tai ihonvärin kaltaiset ulkoiset piirteet – eli asiat, joihin on aikoinaan viitattu ”rotu”-sanalla (”race”).

Aihe tuntuu herättävän kinky-yhteisön sisällä enemmän hämmennystä ja kiistaa kuin raiskaus- ja insestileikit yhteensä. Kaikkiin näihin on mahdollista lähteä myös ei-niin-terveellisistä ja/tai vähemmän eettisistä motiiveista. Toisaalta näin on myös vaniljaseksin kohdalla. Vallankäyttö on vallankäyttöä ja väkivalta väkivaltaa raameista riippumatta. Miksi sitten ajatus vaikkapa keskitysleirifantasian todeksi leikkimisestä on helpompi niellä silloin, jos kumpikaan/kukaan osapuolista ei ole juutalainen eikä saksalainen?

Vedän pari mutkaa suoraksi ja vastaan, että tulella leikkimisen kanssa on syytäkin olla varovainen.

Race play-toiveiden kohdalla on tärkeää pysähtyä miettimään rauhassa etukäteen, miksi teema puhuttelee. Pohtiminen kannattaa sekä silloin, kun kyse on rodullistetun fantasiasta että silloin, kun valtaväestöön kuuluva haaveilee rodullistetusta/marginalisoidusta seksiseurasta. Motiivien tutkailun pointtina ei ole pelkästään vaikkapa piiloisten rasististen vireiden havainnoiminen. Jos ”race play”-kaipuu esimerkiksi kumpuaa omien (tai suvun) todellisten traumojen käsittelyn tarpeesta, se on syytä ilmaista suoraan ja ajoissa potentiaaliselle kumppanille.

Race play-mieltymykset eivät sinällään tee kenestäkään rasistia, mutta ajattelematon rodullistaminen ei myöskään muutu hyväksi ja kauniiksi sillä, että sen pukee fetissin tai BDSM-fantasian muotoon. Valtaväestöön kuuluvalla on erityinen vastuu tarkkailla omia motiivejaan ja kuunnella kumppanin tuntoja. Toisaalta näinhän kaikkien pitäisi aina toimia.

Suosittelisinko siis pakolaistaustaiselle naiselle käännyttämisfantasian leikkimistä todeksi jonkun luotettavan Masterin kanssa? Vastaus palautuu kinkyhommien ytimeen: kyllä, jos toteutus on ”safe, sane & consensual”.

Entä onko ok arvioida potentiaalisten seksikumppaneiden viehättävyyttä Tikkurilan värikartaston kanssa? Riippuu tilanteesta. Jos mieltymys perustuu stereotypioihin tietystä etnisestä ryhmästä, tuo oikean sävyinen kumppani ei ehkä tule kohdatuksi todellisena, kokonaisena ihmisenä vaan eksotisoituna objektina. On kuitenkin mahdollista nähdä esimerkiksi tietty ihonväri myös samalla tavalla kiihottavana ominaisuutena kuin pienet rinnat, isot hauikset, lyhyet hiukset tai pitkät sääret: sekin voi – ja saa – olla seksuaalinen mieltymys tai fetissi.

No voisiko sessiossa käsitellä myös valkoisen miehen historiallista syyllisyystaakkaa? Uskon, että parhaimmillaan kyllä. Entä olisiko rodullistetun seuran etsiminen tällaiseen ok? Huomaan toistavani itseäni: jos osapuolet ovat neuvottelun jälkeen yhtä mieltä session tavoitteista ja rajoista, miksi se ei olisi ok?

Palataan siis kysymykseen siitä, onko jotain sessioasetelmia syytä välttää niiden poliittisten tai historiallisten merkityssisältöjen takia. Lyhyt vastaus on, että ei. Arkojen aiheiden kanssa on syytä olla erityisen sensitiivinen, mutta mikään fantasia tai mieltymys sinänsä ei tee kenestäkään rasistia tai rotupetturia. Konsensuaaliset seksileikit ovat seksileikkejä silloinkin, kun ne sijoittuvat keskitysleirille tai vastaanottokeskukseen.

                   
    Tiia Forsström Koulutettu seksuaalineuvoja, Sexpo-säätiön puheenjohtaja

[bikantti]

Peukku ja komppausta. Riskien tiedostaminen ja ehkä tiettyjen riskien hyväksyminen on osa tätäKIN kinkyteemaa.

[vila]

Minusta useissa Race Play-toimintaan negatiivisesti suhtautuvilla tahoilla on ihan feministisestä näkökulmasta muutamia ongelmia.

1) Oletetaan automaattisesti, että ihonväriltään tummempaa osapuolta alistetaan.

Siitäkin huolimatta, että ihonväriltään tummempi osapuoli saattaa olla dominoivassa roolissa. Minusta tällainen ajattelu kumpuaa ihan suoraan "valkoisen miehen ylemmyysajattelusta". Nähdään, että vain eurooppalaisperäiset valkoiset kykenevät toimimaan aikuisina. Etenkään afrikkalaisia ei nähdä aikuisina vaan hieman yksinkertaisina jotka eivät edes tunnista itseensä kohdistavaa sortoa. Sama voi ilmetä myös niin, että afrikkalainen mies nähdään vain isomunaisena luolamiehenä - jonka tehtävä on tuottaa valkoiselle kumppanille seksuaalista nautintoa mutta hän ei missään nimessä voi olla oikeasti samanlainen dominoiva kuin valkoinen dominoiva mies.

2) Kyseenalaistetaan afrikkalais- ja aasialaisperäisten naisten oma seksuaalinen toimijuus.

Tämä on plain ja simple rasismia. Afrikkalaisia naisia on kautta historian esineellistetty, aivan samalla kuin eurooppalaisiakin naisia. Ero on siinä, että afrikkalainen on sukupuolitettu yliseksuaaliseksi ja riettaaksi - kun taas eurooppalainen nainen on sukupuolitettu seksuaalisesti hyvin pidättyväiseksi. Kummankin toiminnan lähde on sama: eurooppalainen valkoinen mies. Eikä kumpikaan käsitys ole koskaan vastannut todellisuutta, se on vain palvellut valkoisen eurooppalaisen miehen tarpeita kussakin kulttuuriympristössä. Jos minä valkoisena eurooppalaisena naisena haluan, että valkoinen eurooppalainen mies kutsuu minua huoraksi, panee minua joka aukkoon ja lopuksi kusee päälleni niin wohoo seksuaalista vapautumista. Mutta mitä jos afrikkalainen nainen haluaa valkoisen miehen tekevän samaa itselleen? Iiks, race playta. Afrikkalais- tai aasialaisperäisillä naisilla on aivan samanlainen kyky ja mahdollisuus ITSE määritellä millaista seksiä he haluavat harjoittaa. Jos kyseenalaistetaan raceplay, mutta ei samoja elementtejä sisältävää white-on-white-toiminta niin silloin ollaan sorron ytimessä.

3) Oletetaan Raceplay-toiminnan rakentuvan länsimaalaisen seksuaalisuuden ympärille.

Seksuaalisuuskulttuureita on monenlaisia.

[Tuli]

Hypnoosiharrastukseni myötä olen ollut mukana kuuntelemassa amerikkalaista mustien harjoittamaa keskustelua race playn ongelmista.

Jos olen keskustelua oikein tulkinnut, keskeinen ongelma on se, että rotufetisistit liian usein näkevät siinä toisessa ihmisessä vain objektin ja fetissin, eivätkä aitoa inhimillistä ihmistä tunteineen ja elämineen.

Leikkikää siis vapaasti muiden kanssa, mutta vasta sen jälkeen, kun asiasta on sovittu ja muistakaa tutustua siihen toiseen ajattelevana ja tuntevana ihmisenä ennen ja jälkeen sessioinnin.

[Lady Whip]

 keskeinen ongelma on se, että rotufetisistit liian usein näkevät siinä toisessa ihmisessä vain objektin ja fetissin, eivätkä aitoa inhimillistä ihmistä tunteineen ja elämineen.

Ei pelkästään rotufetisistien näkökulma.
Olkoon fetissi mihin tahansa, vaikka kumisaappaisiin merkkiä Hunter, se jolla on tämä fetissi näkee vain ne kumisaappaat oman tyydytyksen välikappaleena. Kenen jalassa ne ovat on sivuseikka.

Vahva fetissi tavallaan vie mukanaan koska se on himoa. Himo usein itsekästä ja sokeaa.
Näin ajattelen.

[vila]

 keskeinen ongelma on se, että rotufetisistit liian usein näkevät siinä toisessa ihmisessä vain objektin ja fetissin, eivätkä aitoa inhimillistä ihmistä tunteineen ja elämineen.

Ei pelkästään rotufetisistien näkökulma.
Olkoon fetissi mihin tahansa, vaikka kumisaappaisiin merkkiä Hunter, se jolla on tämä fetissi näkee vain ne kumisaappaat oman tyydytyksen välikappaleena. Kenen jalassa ne ovat on sivuseikka.

Vahva fetissi tavallaan vie mukanaan koska se on himoa. Himo usein itsekästä ja sokeaa.
Näin ajattelen.

Niinpä. Ei sille mitään voi. Kyse on sitten jo ihan etiikasta, että saako muita käyttää fetissibarbeina ilman suostumusta.

[Dr_Lebensborn]

Minulla on siirtomaaherra-fetissiä. Jotenkin alkaa kihelmöidä pusseissa, kun ajattelen itseäni valkoisessa safaripuvussa, .416 Rigby kainalossa käyskentelemässä Kongon kumiplantaasilla ach suorarytisenä ja hieman konjakilta lemahtavana... katselen plantaasin aherrusta, korjaan monokkelia ja tunnustelen taskun kautta paisuvaa kikkeliä...

[Dolores]

Loistava kirjoitus Tiialta! Raceplay kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta asiasta eikä ennen tätä kirjoitusta ole ollut minkäänlaisia haluja lähteä tuollaisia leikkejä toteuttamaan. Raceplayssa on kuitenkin valtavasti potentiaalia ja aihetta voisi olla kiinnostavaa kokeilla kinkyleikeissä. En näe siinä mitään väärää, kunhan leikkiin ryhtyy oikeista lähtökohdista.

Minulla on jonkin verran kokemusta erityyppisistä hyväksikäyttöleikeistä liittyen esimerkiksi raiskaukseen, pedofiliaan, kidnappaukseen ja ihmiskauppaan. Sen lisäksi, että hyväksikäytetyksi tulemisen kokeminen sessiossa on ensisijaisesti kiihottavaa, leikit ovat antaneet minulle ikkunan edes jollain tasolla nähdä ja tuntea muiden ihmisten kipeitä kokemuksia. Ehkä myös mahdollisuuden tutkia miten itse reagoisi ja toimisi tilanteissa. Olisi tietysti henkisesti liian raskasta eikä mitään järkeäkään pohtia toisten kokemia traumoja joka kerta sessioidessa. Yliempaattisuus ja alttius vaipua hyvinkin helposti syviin olotiloihin ovat kuitenkin useammankin kerran johtaneet minut sellaiseen suohon ja tunnemyrskyyn, että toipuminen ja omaksi itseksi palaaminen sessiosta on kestänyt tavallista kauemmin. En näe tätä kuitenkaan millään tavalla negatiivisena asiana. On rikkautta, että kinkyilyn avulla vaikeita tunteita, traumoja ja historian kipupisteitä voi käsitellä. Ymmärryksen lisääminen ihmisten välillä kannattaa.

[Musashi]

Minulla on siirtomaaherra-fetissiä. Jotenkin alkaa kihelmöidä pusseissa, kun ajattelen itseäni valkoisessa safaripuvussa, .416 Rigby kainalossa käyskentelemässä Kongon kumiplantaasilla ach suorarytisenä ja hieman konjakilta lemahtavana... katselen plantaasin aherrusta, korjaan monokkelia ja tunnustelen taskun kautta paisuvaa kikkeliä...

Tämä! Lisäksi hyvää pohdintaa kautta ketjun. (taikka en siis ole loppuun lukenut vielä)

Kyllä raceplay kiinnostaa, miksei.