Ihan anaalistaMulla on valtava persefetissi. Valtava perse -fetissi myös. Mitä tulee naisten takamuksiin, niin todellakin the more the merrier. Enkäpä juuri koskaan katso pornoa, johon ei liity naisen anaaliin kajoaminen. Kaiken kinky-aikani olenkin kulkenut kaivaten tuota kajoamista vanilja-aikoja syvällisemmin. Aina vain on tuntunut jännästi siltä, että olen nauttinut näytöksistä huomattavasti enemmän jälkeenpäin, muistoille runkatessani.
Tässä joku aika sitten minulle tuli hassu ahaa-elämys. Tuumasin, että jospa nautin anaalikuvitelmista enemmän kuin käytännön aktiviteeteista siksi, että yksin puuhaillessani todella näen sen mikä minua kiihottaa, tulipa filmi sitten omasta päästä tai läppärin näytöltä. Samaan syssyyn aivoittelin että hei, ehkäpä saisinkin paljon enemmän irti jos itse pääsisin tutkimaan jonkun toisen tytön takamusta.
Ette arvaa millanen paskahalvaus iski.
Että minä, alistuva neiti-ihminen, ottaisin aktiivisen roolin ja tekisin mitä-ikinä-nyt-hyvänsä toiselle oman nautintoni tähden. Päässä piipaat pamahtivat soimaan: eivätkö tällaiset fantasiat ole dominoivia, mitä. Eiväthän nyt suinkaan subit haaveile sukkuloimisesta toisen tytön anukseen. Olenko minäkin siis sisimmältäni orastava switch? Muttakun mä en halua..! Enkä edes tiedä olisiko minusta oikeasti mihinkään tuollaiseen, niin paljon kuin kuvitelma kiihottaakin. Ajatus siitä, että tilanne olisi tuonkaan vertaa minun hallinnassani ja minun edukseni, tuntuu äärimmäisen hankalalta.
Sen lisäksi että alistuvuuteen liitetään oletuksena tiettyjä asioita, on ikävä kyllä myös asioita joita liitetään automaattisesti alistumiseen. Puhuttu on aiemminkin siitä, miten D-miehet eivät esimerkiksi helpolla henno omaa anustansa avata yleisölle, koska siihen liittyy niin voimakkaita mielleyhtymiä subiuteen. Samalla logiikalla minä itse pelkään uppiniskaisesti, että tällaiset fantasiat enteilisivät/edellyttäisivät sitä, että tahdon sisimmässäni siten tai täten toista alistaa.
Onpa hölmöä. Anaalileikit ovat minulle fetissi, alistuminen taas sitä mikä minulle on seksuaalisena kokonaisuutena olemuksellista. On aivan anaalista olettaa, että minun fetissini keikauttaisi seksuaalista suuntautumistani puoleen tai toiseen. Jo vain minä voin ilman mitään sisäänrakennettuja valta-asetelmia haaveilla naurettavan isopeppuista tyttöystävästä, jonka kanssa voisimme nauttia toisistamme ja perversseistä päähänpinttymistämme. Jo vain voin. Jostain syystä minun vaan täytyy hokea sitä itselleni, eikä se siltikään tunnu vielä todelta.
Aktiivisesti ja ajatuksella omaa nautintoaan tavoittelevassa subissa tuntuu edelleen olevan meille melko mälli imeskeltäväksi. Jos subi sanoittaa selvästi seuraa hakiessaan mitä tahtoo ja mitä ei, löytyy aina joku kyseenalaistamaan josko henkilö kuitenkaan ymmärtää omaa parastaan taikka sitä mitä rohkenee toiselta edellyttää. Välillä vakavammin väitellen, välillä pyrkyröivään vitsiin verhottuna: "Hitsi kun olen sixty-something enkä alle nelikymppinen, mutta tässähän sitä miestä joka tapauksessa olis, vink vink." Vaikka seuranhakijoiden kriteereitä haastetaan suuntauksesta riippumatta, on kynnys kommentoida ja tapa sanoa silti nähdäkseni toisenlainen kun kyseessä on alistuva henkilö.
Sama syndrooma voi näköjään näyttäytyä myös yksilötasolla, yhteisöllisen paineen ulottumattomiin jäävissä mielen sopukoissa. Minulla ei ole mitään järjellistä syytä pelätä fantasiani toteuttamisen pakottavan minua dominoivaan rooliin, mutta niin minä vain joka tapauksessa teen. Henkilökohtaisten kiksieni konkreettisesti toimittaminen toisen suostumuksellakaan ei vain tunnu sopivan alistuvaan auraani. Minunhan se kuuluu se objekti olla! Täten tuppaan yhä fantasioimaan vahvasti asioista, jotka tuntuvat olemuksellisesti pitävän sisällään minulle totaalisen turn offin.
Kellään muulla tätä ongelmaa..?
- pikkusisko