Jättäkää kaappini rauhaan

[Kolumnisti]

Jättäkää kaappini rauhaan

"Hei Hihaton! HIHATON! Mulla on sulle asiaa täältä toiselta laidalta pöytää!"

Jee, kiva kun haluat jutella, mutta katsoitko yhtään ympärillesi? Huomasitko, että viereisessä pöydässä, noin metrin päässä sinusta, istuu joukko tuntemattomia ihmisiä kuuntelemassa huutoasi?

Suurin osa meistä haluaa säilyttää jonkinlaisen anonymiteetin, koska BDSM-harrastuksen pääsy julkisuuteen saattaisi aiheuttaa ongelmia työpaikalla, sukulaisten kesken tai muuten elämässä. Harva esiintyy kuvissaan kasvoillaan, koska joku ulkopuolinen saattaisi tunnistaa. Tatuoinnit sutataan piiloon, ja omasta työpaikasta ei kirjoiteta julkisesti foorumilla. Kaikki tämä siksi, etteivät väärät ihmiset saisi vihiä omista mieltymyksistä.

Niin, väärät ihmiset. Ne eivät istu siinä samassa pöydässä kanssasi.

Miitti on minulle kollektiivinen kaappi, jossa kaikki jo tietävät minun olevan kiero pervo. Ne muut siinä pöydän ympärillä ovat samassa asemassa, lähes jokaisella jotain menetettävää kaappinsa suhteen. He ovat minun liittolaisiani, joten uskallan kertoa heille muutakin kuin Baarin profiilistani selviävät asiat. Moni täällä tietää missä asun, mikä on oikea nimeni ja niin edelleen, ja minä uskon sen tiedon heille, koska he ovat mahdollisimman kaukana vääristä ihmisistä.

On tottakai mahdollista, että sekaan eksyy mätämuna, joka nakkaa minut kaapistani kaikkien nähtäville. Sen riskin olen valmis ottamaan, koska vaihtoehtona on elää paranoidina ja yksinäisenä, kun keneenkään ei uskalla tutustua kokonaisena itsenään. Jos joku päättää kaappini rikkoakin, se kertoo enemmän hänestä kuin minusta.

Ja tästä on kyse myös aloituksessani: kaappini rajoja rikotaan huutelemalla nimimerkkiäni muiden kuullen. Se kiinnittää huomion aivan toisella tavoin kuin nimellä kutsuminen, ja antaa suoran linkin minuun BDSM-baarissa ja vaikka Fetlifessa. Riittää, että kuuloetäisyydellä istuu yksikin puolituttu, joka tietää minut naamalta, ja soppa on pahimmassa tapauksessa valmis. Toisaalta nimellä huutelua ei kukaan katso kahta kertaa, koska se on liitetty naamaani lukemattomissa yhteyksissä siviilielämän puolella.

Oman anonymiteetin suojaaminen onnistuu minulle paremmin siten, että miittaajat tietävät oikean nimeni ja käyttävät minusta sitä. En halua naamaani yhdistettävän nimimerkkiini, koska se tarkoittaisi harrastukseni yhdistymistä siviili-identiteettiini. Minulta se ei ole pois, jos joku haluaa esiintyä nimimerkillä miiteissäkin, mutta omalta osaltani pyydän: käyttäkää minusta miiteissä nimeäni, koska naapuripöydässä voi istua niitä vääriä ihmisiä. Nimimerkki pysyköön täällä nettimaailmassa.


  Hihaton, joka ei edelleenkään tunnista nimimerkkiään puhuttuna

[Ansku]

Helpoin ratkaisu on pitää neutraali nikki. Kaappi pysyy kiinni ja muille ei tarvitse sälyttää stressiä siitä, että missä kuuluu kutakin kutsua milläkin nimellä. Se "ensinimi" jää kumminkin vahvimpana mieleen ja nimeltä kutsuminen on aika automaatio.

[Meeri]

Lukuisana muistan minäkin ne kerrat kun omaa nikkiäni on huudettu ihan muissa kun pervopaikoissa. Onneksi se "Missiiiii" huuto keskellä ravintolaa lähinnä saa ulkopuoliset katsomaan että minkäsnäköinen pirkko sieltä kutsuun vastaa kun missiksi kutsutaan.

Nimen huutamista pidän ihan yhtän tyhmänä kun nikinkin huutamista, ellei jopa tyhmempänä, jos ei tiedä että ko. henkilöä yleisesti oikealla nimellään kutsutaan. Näinkin on itseasiassa käynyt, että on kutsuttu oikealla nimellä keskellä pervolaumaa, ja kas, taas tuli sitten ulkopuolisten taholta kerrottua sun oikea nimes kaikille ei näin.
Vaikka avointa porukkaa ollaankin, niin moni silti haluaa pitää oikean etunimensä salassa, vaikeuttamaan esim. Facebook stalkkaamista.

[Conf]

Vaikka välillä saattaa jonkun nimi, tai nick lipsahtaakkin, niin melko usein olen huomannut että valtaosa kenelle puhun on nimeltään esim. sä, toi tai tuo. Noi nimet on  paljon helpompi muistaakkin!

[Isrika]

Mä käytän ennemmin nikkiä ja toivon musta käytettävän nikkiä, jos ollaan pervoporukassa. Esim miitissä sieltä pöydän toisesta päästä huutavan toivosin käyttävän Isriä tai Isrikaa, jos pakko on huutaa. Nikin väännöksiin en taas yleensä reagoi. Itselläni on ainakin todella surkea nimimuisti ja jos väki tulee esitteleen itsensä peräkanaa, että pekka-pirkko-uolevi-alma-inkeri-jaakkimus. Viimeisen saatan muistaa hyvällä tuurilla. Ja jos en opi tuntemaan ihmistä, esim facen kautta oikealla nimellä, on melko turha toivo että muistaisin hänen oikeaa nimeään.
Olen tuntenut erään henkilön varmaan jonkun pari vuotta tai ylikin, mutta koska hänellä ei lue facessa oikeaa etunimeä, en mä myöskään sitä muista. Silloin vaihtoehdoksi jää hyvin pitkältä täältä tuttu nikki, tai sen lyhennelmä oikeastaan.

Jos kerron oman nimeni, niin sitä saa käyttää siinä tapauksessa, jos esim kohtaa kadulla, mutta ei vieraassa pervolaumassa.

Selkeästi tässä on eroja ihmisten välillä, niin turvallisin on kertoa se kumpaa haluaa käytettävän, jos tiedossa on oikea nimi nikin lisäksi.

[nicolaus]

Jotkut osaa käyttäytyä, toiset ei.
Kinkyn tapaaminen muissa piireissä vaatii ihmiseltä normaaleja sosiaalisia taitoja.

Katse kohti kertoo haluaako toinen edes moikata, nickin käyttö on moukkamaista, joskus tilanteessa on yleisön takia käyttäydyttävä kuin ekaa kertaa kohtaavat.

Kaikki eivät osaa käyttäytyä, ikävä kyllä.

[Ms. M]

Sitä jos menee miittiin (tai jopa järjestää sellaisen) niin laittaa itsensä alttiiksi sille, että joko sitä nimimerkkiä tai oikeaa nimeä saatetaan huudella. Ainahan se on niin ollut. En oikein näe pointtia valittaa asiasta.

[lemmikki]

Mietin pitkään ekoihin miitteihin mennessä ja täältä tuttuja ihmisiä tavatessa, että käyttäisinkö nikkiäni vai etunimeäni. Usein olen kertonut molemmat ja sinänsä ihan mielelläni annan kasvot nimimerkilleni. Olen kuitenkin huomannut etunimellä esittäytymisen turhaksi - suurin osa ei varmaan edes muista sitä koskaan kuulleensa. Kun on enemmän väkeä paikalla, mieluummin piileskelenkin nimimerkkini takana.

Oli siinä vähän opettelemista tulla kutsutuksi ääneen nikillään. Anskun vinkki on sinänsä tosi hyvä - olisinpa tullut ajatelleeksi sitä kirjautuessani. En vain silloin uskonut koskaan isommin nimimerkilläni esiintyväni.

Tässä vaiheessa on turhaa enää lähteä nimimerkkiä vaihtamaan. Se on kasvanut minuun kiinni. Ja itsekin aika sujuvasti jo tuota nimeä tottelen, vaikka saattaahan se viereisessä pöydässä istuvan korvaan kuulostaa vähintäänkin omalaatuiselta. Väännöksenä usein kuultu Lemmy saattaa myös olla hiukka harhaanjohtava. En mä silti niistä ärsyynny julkisilla paikoillakaan.

Mut toi huutelu.. sitä kannattaisi varmaan aina vähän harkita. Jos tosiaan on vaikka asiaa, niin voisiko vain itse liikkua lähemmäs? Pieni vilkuilu olan ylin ja sen pohtiminen, että miltä ko nimimerkki kuulostaa olisi myös paikallaan aina. Täällä kun on myös useita nikkejä, jotka jo itsessään olisivat ääneen huudeltuna aika nöyryyttäviä. Lemmikki kuulostaa ehkä vähän oudolta. B-rapun maasturiksi, orjapoitzuksi  tai horopyllyksi huutelu voisi aiheuttaa jo kulmien kurtistelua sivustaseuraajissa.

[pehmo]

Sitä jos menee miittiin (tai jopa järjestää sellaisen) niin laittaa itsensä alttiiksi sille, että joko sitä nimimerkkiä tai oikeaa nimeä saatetaan huudella. Ainahan se on niin ollut. En oikein näe pointtia valittaa asiasta.

..ehkä kaikki eivät tajua, että joku voi haluta pysyä kaapissa pervoutensa kanssa, eikä halua että sitä nimimerkkiä huudellaan avoimesti kadulla... jos itselleni sattuu joku miitissä kohtaamani vastaan, niin saatan heilauttaa kättä tai sanoa "moi" merkiksi siitä että tunnistin mieluisan kaverin, mutta en huuda nimimerkkiä perään.. saati kommentoi hänelle julkisesti viimeksi foorumilla näkemääni perspanovideota.

[pikkusisko]

Tunnen itteni nyt vähän yksinkertaiseksi, mutta minä en ymmärrä.

Mitä sitten vaikka joku tuttu sattuisikin kuulemaan kun itseä kutsutaan nimimerkillä? Olettaen ettei se satu tosiaan olemaan tyyppiä huorapoika88, ja silloin täytyy kyllä olla jo tosissaan hölmö jos sellaista pöytiä pitkin julkisessa tilassa huutelee. Käytetäänhän nikkejä ja lempinimiä yksissä jos toisissa porukoissa. Jotta osaisi yhdistää sellaisella puhuttelun juuri kinkyskeneen, niin silloin täytyisi olla aiheesta tai näistä foorumeista valmiiksi tietoinen, eli samaa porukkaa siinä missä muutkin miittailijat.

Oletan, että miittikeskusteluissa aihepiiriä sivutaan ainakin jollain tasolla. Eikö sen kantautuminen naapuripöytään ole nikillä puhuttelua suurempi riski että asia tulee väärien ihmisten tietoon?

Jokaisella on oikeus määrätä omat kaapin paikkansa ja sitä on kunnioitettava, mutta en voi sille mitään että tämäntyyppinen huolipuhe huolestuttaa minua aina. Jos päätökseen pysyä kaapissa liittyy pelko siitä mitä kaapin ulkopuolella voisi tapahtua, on minun mielestäni kyseenalaista kuinka vapaa se valinta loppujen lopuksi on. Yksilön tasolla se ei tietenkään muuta miksikään sitä että päätös on yhtä kaikki oma, eikä kuulu muille oli sen perusteena mitä hyvänsä.

Laajemmassa mittakaavassa se vain on minusta surullista ja väärin.

[VarattuTS]

Jokainen voi valita itse käykö miiteissä tai bileissä jos ahdistaa.
Täten ehdotankin omia miittejä nickeille ja omia nimille. Luonnollisesti myös anonyymi bileitä ja yhdistyksiin kuulumattomille omat karkelonsa.
Kaikkien kannalta olisi varmasti paras että jokainen kinkyilisi kotonaan ihan keskenään. Ehkä nämä kaikesta mielensäpahoittamiset siten hieman vähenisivät. 😂

[pehmo]

Tunnen itteni nyt vähän yksinkertaiseksi, mutta minä en ymmärrä.

Mitä sitten vaikka joku tuttu sattuisikin kuulemaan kun itseä kutsutaan nimimerkillä? Olettaen ettei se satu tosiaan olemaan tyyppiä huorapoika88, ja silloin täytyy kyllä olla jo tosissaan hölmö jos sellaista pöytiä pitkin julkisessa tilassa huutelee. Käytetäänhän nikkejä ja lempinimiä yksissä jos toisissa porukoissa. Jotta osaisi yhdistää sellaisella puhuttelun juuri kinkyskeneen, niin silloin täytyisi olla aiheesta tai näistä foorumeista valmiiksi tietoinen, eli samaa porukkaa siinä missä muutkin miittailijat.

Myös minä olen siinä onnellisessa tilanteessa, että nimimerkkini ei ole keksitty mitenkään kinkypiiriä tai mitään muuta "salaista toimintaa" varten vaan minun kaverini ovat kutsuneet minua aina tällä nimimerkillä. Näinollen, jos joku sattuukin kutsumaan nimimerkilläni, niin voin sanoa bonganneeni "nettitutun", eikä ketään kiinnosta sen enempää, kun tulee assosiaatio nettipelaamiseen ja erillaisiin harrastefoorumeihin, jos ei tiedä jo valmiiksi että olen pervo.

En voi kuitenkaan olettaa, että tilanne olisi muiden kohdalta sama. "Huorapoika69":n lisäksi hyvinkin moni nimimerkki voi olla kantajalleen intiimi ja salassapidettävä. Tästä syystä minä ainakin käytän tervehdystä nimeltään "moi" ilman nimimerkkiä tavatessani foorumilta tuttuja kinkypiirien ulkopuolella. Hihattoman tilanteessa ihmettelen, miksi se nimimerkki piti kajautta pöydästä toiseen. Mikäli oli tarkoitus puhua hihattoman kanssa, niin tilanteessa olisi voinut toimia paljon tahdikkaammin saman vaikutuksen saamiseksi. Olisiko ollut kohtuuton vaikeus jättää se nimimerkki pois huudosta? Olisiko jopa voinut olla huutamatta ja vinkata käsimerkillä, tai tulla itse puhe-etäisyydelle?

Itse olen aikoinani todistanut kahden pervon ensikohtaamisen, aiemman oppilaitokseni labrassa. En olisi kiinnittänyt siihen huomiota, jos kaverit eivät olisi puhutelleet toisiaan nimimerkeillä. Olen miettinyt sitäkin, montako mielensäpahoittajaa tätäkin palstaa stalkkaa ja se nimimerkki on viimeinen asia joka auttaa löytämään palstalta tutun pervon.

Oletan, että miittikeskusteluissa aihepiiriä sivutaan ainakin jollain tasolla. Eikö sen kantautuminen naapuripöytään ole nikillä puhuttelua suurempi riski että asia tulee väärien ihmisten tietoon?

Minulle on jäänyt semmoinen mielikuva, että miiteissä puhutaan paljon enemmän pervoja, kuin tiedustellaan nimimerkin etymologiasta. Yleensä miiteissä ollaan sen verran huomaavaisia, että kokoonnutaan paikkaan jossa ei ole ketään kuulemassa. Mikäli joku sitten kuunteleekin niitä juttuja, niin kyllä siinä salakuuntelijoiden korvat punottaa paljon enemmän niistä pervouksista, kuin nimimerkkien maininnasta.

[vila]

Minäkään en näe sitä ongelmalliseksi, että nimimerkki jossain lausutaan. Minulla on aika paljonkin tuttuja, jotka käyttävät minusta jotain nettinimimerkkiä koska ovat sillä oppineet tuntemaan. Se vähän kirpaisi kun Steissillä huudettiin Timanttitussuksi (ei ole nettinimimerkki vaan kaverini lanseraamaa lempinimi johon sisältyy sisäpiirin vitsi).

Sen sijaan minua häiritsee kun jotkut ihmiset olettavat, että jos saa tietää toisen olevan kinkyn niin sen voi automaattisesti kertoa kaikille muillekin kinkyille. Ja samalla voi sitten kertoa vaniljamaailmasta tuntemastaan ihmisestä kaiken muunkin mitä tietää kuten oikean nimen ja työpaikan. Suoraan sanottuna vituttaa kun saa selville, ettei omaa yksityisyyttä ole kunnioitettu.  Etenkin kun en ole miiteissä ja bileissä käynyt vaan kertonut kinkyksi paljastuneelle vaniljatutulle olevani itsekin kinky. Ja tadaa se siitä yksityisyydestä sitten.

[Kettu vinossa]

Itse en miiteissä edes puhu omista kinkymieltymyksistäni. Jotkut muut ovat sitten toki jorisseet minun seksielämästi miiteissä minun puolestani, mutta onneksi lähimmissä pöydissä ei yleensä istu ketään kuulemassa.

[bikantti]

Hmm. Eikö se nyt oo aika perusjuttu, että kutsutaan ihmistä sillä nimellä (ja joo, sillä pronominilla) millä ihminen toivoo itseään kutsuttavan? *heittäytyi yksinkertaiseksi*