Baarin kannatusmaksut
oliko tämä kokenut, vanhempi Master loppujen lopuksi epäasiallinen kieltäytyessään tapaamisesta ennen sessiota? Ja jättäessään nimensäkin kertomatta?
Olen miettinyt viime aikoina vuosien takaista suhdettani aika paljon, nähnyt siitä jopa unia, ja enemmän ja enemmän minua vaivaa epämääräinen tunne, että ehkä siinä ei varsinkaan alkuvaiheessa kaikki mennyt aivan ”sääntöjen mukaan”, jos mitään sääntöjä ylipäätään on. Tänään tulin ajatelleeksi, että ehkä sitä ei tarvitse yksin miettiä, voinhan kysyä täältä kokeneempien mielipidettä Tässä siis tarina mahdollisimman tiiviisti esitettynä: olin vähän päälle kaksikymppinen, kun tapasin netin syövereissä alistuvaa naista etsivän miehen. Minua aihepiiri oli aina kiinnostanut, joten aloimme kirjoitella. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että hän haluaisi tutustuttaa minut tähän maailmaan, ja itse halusin hyvin innokkaasti kokea elämäni ensimmäisen session. Olisin mielelläni halunnut kuulla hänestä enemmän, mutta hän ei halunnut kertoa. Tiesin vain hänen ikänsä, ja jotain hänen historiastaan Masterina. Olisin myös halunnut tavata ennen sessiota, mutta hänen mukaansa tutustuminen pilaisi osan ensimmäisen kerran jännityksestä. Muistan olleeni hiukan huolissani tuolloin, ja saatuani aika tarkan tiedon hänen osoitteestaan, päätin sessioon lähtiessäni kirjoittaa keittiön pöydälle lapun, jossa kerroin mihin olen mennyt Ihan vaan varmuuden vuoksi, vaikka eipä sellainen lappu auttaisi, jos pahin olisi jo tapahtunut. Nyt ihan hirvittää ajatella, että annoin vieraan miehen hakea minut kotipihalta, viedä metsän keskellä sijaitsevaan taloonsa ja sitoa minut kiinni niin ettei mitään paon mahdollisuutta olisi ollut. Hän sitoi silmänikin, enkä automatkalla saanut katsoa häneen, joten pitkään aikaan minulla ei edes ollut mielessäni selvää kuvaa hänen kasvonpiirteistään. En antaisi kenellekään läheiselleni anteeksi moisen riskin ottamista, joten hävettää ajatellakin mitä esim. vanhempani ajattelisivat jos tietäisivät miten varomaton olen ollut. (Miellyttämisenhaluni on ilmeisesti ollut vähän ylitsevuotavaa, mutta voin vakuuttaa että olen päässyt siitä sen verran hyvin eroon etten tapaisi tuntematonta miestä enää tuolla tavoin.)Onnekseni kaikki meni kuitenkin hyvin, ja mies oli vilpitön eikä pahat mielessä. Ennen sessiota hän pyysi minua täyttämään kyselyn toiveistani ja rajoistani, ja niiden mukaan hän myös toimi. Meille kehittyi hyvä suhde, joka kesti n. vuoden. Ainoastaan yhden kerran jouduin pettymään häneen; hän innostui hieman liikaa ja piiskasi ihan järkyttäville mustelmille. Ei ehkä kauhistuttaisi useimpia täällä, mutta itse en ollut antanut lupaa sellaisille äärimmäisyyksille. Suhde loppui kun tapasin nykyisen mieheni. Sessiosuhteen muistelu on ollut mukavaa, mutta vuosien varrella niihin muistoihin on enemmän ja enemmän liittynyt tätä epävarmuutta siitä, menikö kaikki ihan kuten kuuluisi. Omaan käytökseeni ja riskinottooni en ainakaan ole täysin tyytyväinen. Melkoista ajatuksenvirtaa tämä kirjoitus, ei tullut niin tiivistä kuin piti, mutta pähkinänkuoressa kysymykseni on ehkä tämä: oliko tämä kokenut, vanhempi Master loppujen lopuksi epäasiallinen kieltäytyessään tapaamisesta ennen sessiota? Ja jättäessään nimensäkin kertomatta? Kävimme keskustelua sähköpostilla, joka ei paljastanut hänen henkilöllisyyttään. Emme koskaan tavanneet muuten kuin session merkeissä, joten en koskaan saanut tilaisuutta kysyä näitä asioita häneltä. Vai onko tällainen lähestymistapa yleinen tai hyväksytty näissä ympyröissä...?
Minusta tuo ei ole sen vaarallisempi tai vaarattomampi tutustumistapa kun mikään muukaan.
Lainaus käyttäjältä: MissMary - 24.01.2018, 22:01Minusta tuo ei ole sen vaarallisempi tai vaarattomampi tutustumistapa kun mikään muukaan. Really?
Hän sitoi silmänikin, enkä automatkalla saanut katsoa häneen, joten pitkään aikaan minulla ei edes ollut mielessäni selvää kuvaa hänen kasvonpiirteistään.