Kaikki ovat switchejä

[bikantti]

Eikö alistuminen voi olla "tahdon asia."
Vai onko niin, jos subi kasvaa D:n ohi, ei voi enää alistua vaikka niin haluaisi.

Ainahan alistuminen on tahdosta kiinni. Aiemmin tulikin esiin, että (karkeasti jaoteltuna) osa alistuu kun intressit kohtaavat (sopimuspohjaisesti) ja osa alistuu, kun tulee tunne, että toinen on henkisesti niin niskan päällä, että "vastarinta on turhaa" tms.

Pulse, aa, okei. Joo, yhteiskunnan pelisäännöillä pelaaminen on mielestäni eri asia kuin se alistuminen, josta tässä puhutaan.

[telle]

Mutta jotkut alistuu kun siltä tuntuu. Mikäli se vastakappale nyt vain sattuu siltä tuntumaan tai tuoksuu oikealta. Ei alistuminen välttämättä riipu joko sopimuksesta tai toisen osapuolen oletetusta vahvuudesta.

[submit]

Nyt kyllä täytyy kompata telleä. Ainakin itse menen tunteen ja fiiliksen mukaisesti (ihastuminen, seksuaalinen vetovoima). Alistuminen kun vain tuntuu jossakin seurassa luonnolliselta ja hyvältä.

[bikantti]

Hmm. Minusta "tuntuu luonnolliselta alistua" on kokemus, jota voi yrittää palastella osiin ja katsoa, mistä kaikesta se koostuu. Siihen mietin yhtenä vastausvaihtoehtona tuota integraatiota.

[vila]

Eikö alistuminen voi olla "tahdon asia."
Vai onko niin, jos subi kasvaa D:n ohi, ei voi enää alistua vaikka niin haluaisi.

Ainahan alistuminen on tahdosta kiinni. Aiemmin tulikin esiin, että (karkeasti jaoteltuna) osa alistuu kun intressit kohtaavat (sopimuspohjaisesti) ja osa alistuu, kun tulee tunne, että toinen on henkisesti niin niskan päällä, että "vastarinta on turhaa" tms.

Minäkin uskon että alistuminen on pitkälle varmaan aina valinta. Joskin on ihmisiä, joiden seurassa ainakin minun on kovin helppo mennä "kyllä, Herra/Rouva"-moodiin (enkä puhun nyt seksistä vaan ihan oikeasta elämästä). Mutta sitten on toinen asia se, että jotta alistuminen ei tuntuisi pahalta niin sen toisen osapuolen pitäisi olla ihminen, jollei ei pelota alistua. Mitä se kenellekin tarkoittaa riippuu yksilöstä. Enkä tarkoita pelolla sitä pelkoa, että "päädynkö kilon paloiksi" vaan se tunne että tulee arvostetuksi. Voihan sitä alistua alistumisen vuoksi ihmiselle, johon ei voi tuossa suhteessa luottaa mutta epäilen ettei lopulta tunnu kauhean kivalta. Tuossa suhteessa minusta voi hyvin syntyä tilanne, että suhteessa subi kasvaa ohi.

Joten kun olen aloittanut oman alistumisurani ihan ilman mitään sopimuksia ja teitoa mistään näistä ihan vain siksi, että "tykkään susta ja tykkään tehdä sut onnelliseksi" enkä joutunut hyväksikäytetyksi niin uskon ihan täysin että bikantin teorioissa voi olla jonkinlaista erää. Mutta esimerkiksi omalta kohdaltani ihailen puolisossani sellaisia persoonallisuuden piirteitä, joita itselläni ei yksinkertaisesti ole. Ohikasvamista ei voi tapahtua, luottamuksen menetys voi - mutta se on sitten valinta antaako toisen mahdollisuuden vai ei. Kyse ei ole heikosta itsetunnosta vaan siitä, että ihmiset ovat erilaisia. Hän taas ihailee minussa sellaisia persoonallisuuden piirteitä joita hänellä itsellään ei niin vahvoina ole, ja sen vuoksi kokee voimakasta suojeluntarvetta minua kohtaan (ja oikeastaan muitakin samantyyppisiä piirteitä omaavia naisia kohtaan).

[telle]

Hmm. Minusta "tuntuu luonnolliselta alistua" on kokemus, jota voi yrittää palastella osiin ja katsoa, mistä kaikesta se koostuu. Siihen mietin yhtenä vastausvaihtoehtona tuota integraatiota.

Tämä. Tunneihmisenä  juuri tuo "palastelu" ja ylianalysointi häiritsee. Ihan kuin kaikella pitäisi olla joku poikkitieteellinen syy tai vähintäänkin hyötymistarkoitus.

[mauje]

Jaahas, tulipas tästä ketjusta sellainen fiilis että "taas olen vastarannan kiiski" Ei ole ensimmäinen kerta kun olen ihan eri planeetalla näkökulmineni, on kiinnostavaa miten eri lailla näitä asioita tarkastellaan ja koetaan.

En yhdistä arjen valtasuhteita tähän lajiin ollenkaan...en saa kiksejä töissä jos olen työnjohdollisissa tehtävissä, enkä saa kiksejä silloin kun toimin "pelkkänä" työntekijänä. Sinällään maailma ja me olemme limittäytyneiden valtasuhteiden verkossa, alkaen asuntolainoista rajalliseen elinikäämme jne.

En nyt jokaista ajatustani suolla tähänkään mutta yhden laitan malliksi: minusta Domme on hienostunut työkalu joka sopii joihinkin (subimaisiin) tarkoituksiini . Vahvasti kärjistetty ajatus mutta minusta on kiva jos tuossa on itseohjautuvuutta ettei minun tarvitse ihan kaikkeen puuttua Vaikka toisaalta...hmm...koko "reen" vetäminen altapäin...hmm Oikeasti olen tavannut väkeä joilla huumorintaju on riittänyt jopa siihen että ajattelen osaksi noin...sessiossa se ei sitten ole ollut niin haitaksi.

[bikantti]

vila, melkein tekisi mieli kysyä, että mitä ne persoonallisuuden piirteet ovat? Oma vähäinen kokemukseni puhuu sen puolesta, että monesti dominoivilla herää juurikin suojelunhalu ja se tietynlainen ns. mentorointihalu (tai kouluttamishalu tai kasvattamishalu tai miten sen sitten nimeääkään). Tietyllä lailla myös se on näyttäytynyt, että ne alistuvan ja dominoivan eri persoonallisuuden puolet täydentävät toisiaan ja nimenomaan synnyttävät sitä jännitettä, joka voi tulla valtajännitteenä esiin.

telle, niin, jotkut meistä nauttivat siitä, että asioita voi pohdiskella tarkemminkin. Mikäli et, niin en voi suositella lukemaan tekstejäni... niistä kun monesti ei analysointia puutu

mauje, kuulostaa ihan hauskemman sortin topping from bottomilta...   

[Kukkanen]

Huomauttaisin, että eihän analysointi ja tunteella eläminen laisinkaan sulje toisiaan pois.
Musta on esimerkiksi miellyttävää heittäytyä seksissä täysillä kokemaan ja aistimaan -mutta silti välillä voi pysähtyä myös "painamaan hetken mieleensä" ja niitä kaikkein ihmeellisempiäkin hetkiä voi yrittää analysoida, palastella, pohtia, löytää syitä ja selityksiä, jos niin haluaa. Jos siitä menee fiilikset, sitten ehkei kannata, mut ite saan kiksejä siitä, kun pohdin syyseurauksia. Bikantin laita mahtanee olla hieman samanlainen tässä asiassa, pohtiminen on hauskaa itsessään?
Eivät kauniit asiat katoa tai menetä merkitystään, vaikka niistä kertoisi tai vaikka pohtisi niiden evolutionistisia syitä tai vaikka tähtien asentoja Ainakaan mulla ei niin käy. Tietysti jos hekuman hetkellä alkaa analysoida, voi mennä pilalle, mut sen takia onkin kiva ajatella ja tuntea vähän jompaankumpaan painottuen eri hetkinä, vaikka järki ja tunteet onkin tavalla tai toisella koko ajan läsnä.

[SpankingDaddy]

[/quote]

Sama asia töissä. Esimiehellä ja johtoportaalla jokaisella on oma hierarkinen asemansa ja kokonaisuus toteuttaa esim toimitusjohtajan visiota jossa jokainen tottelee sitä ohjausta eli alistuu siihen että joku on määritellyt miten tehdään ja aika usein monella työntekijällä on mielipide ettei tää nyt olis paras tapa, silti tekee sen koska "pitää" tai koska on "töissä"

Samalla sanojen muotoilulla voi todeta esim että jokainen joka on töissä ja saa palkan on siis huora, saa maksun antamastaan palvelusta 

Joten ne jotka olemme palkka töissä mutta emme itsellemme niin ollaan sitten kaikki kivasti alistuvia huoria 

Ja sit ei niitä vihreitä pyöreitä kasveja hengitysteihin 
[/quote]

Ja ihan ilman niitä viherkasveja kysyn, että mitenkäs jos sattuu olemaan omistaja/toimitusjohtaja ?
Ei löydy firmasta alistajaa...

No, annetaan sen verran periksi, että tässäkin tapauksessa asiakkaiden kuunteleminen on viisautta...